El enfoque diferencial de género en la implementación de políticas públicas en procesos de desmovilización y reintegración. Estudio de caso: el rol de la madre cabeza de hogar en la implementación de la política de reintegración del grupo insurgente ARC-EP (2002-2012)”

El presente trabajo tiene como objetivo analizar la política pública de reintegración para grupos armados insurgentes, desde un enfoque diferencial de género. En este enfoque la investigación destaca el rol de madre cabeza de familia excombatiente.

La pesadilla de las luciérnagas

Crónica periodística sobre una familia víctima del conflicto armado en Córdoba. Analiza, observa y contempla la violencia de género y el desplazamiento.

Is the mineral borickyite (Ca,Mg)(Fe3+,Al)4(PO4,SO4,CO3)(OH)8•3-7.5H2O the same as delvauxite CaFe3+4(PO4,SO4)2(OH)8•4-6H2O?

The two minerals borickyite and delvauxite CaFe3+4(PO4,SO4)2(OH)8•4-6H2O have the same formula. Are the minerals identical or different? The minerals borickyite and delvauxite have been characterised by Raman spectroscopy. The minerals are related to the minerals diadochite and destinezite. Both minerals are amorphous. Delvauxite appears to vary in crystallinity from amorphous to semi-crystalline. The minerals are often X-ray non-diffracting. The minerals are found in soils and may be described as ‘colloidal’ minerals. Vibrational spectroscopy enables an assessment of the molecular structure of borickyite and delvauxite. Bands are assigned to phosphate and sulphate stretching and bending modes. Multiple water bending and stretching modes imply that non-equivalent water molecules in the structure exist with different hydrogen bond strengths. The two minerals show differing spectra and must be considered as different minerals.

Grenada, Education and Revolution, 1979-83

Grenada’s New Jewel Movement, led by Maurice Bishop, was the first indigenous political grouping in the history of the English-speaking Caribbean to overthrow an existing government by armed force. Yet most of the four and a half years of the Revolution (1979-83) were characterized by considerable popular support for the new People’s Revolutionary Government before it came to it’s tragic, unexpected and shocking end in October 1983. Social, economic and political change seems possible in the 1970s and ‘80s. People in newly decolonizing countries were encouraged by the beginnings of the Non-Aligned Movement of Third World nations demanding new international economic order that would win them some economic justice after the ravages of colonialism. People also saw that some radical regimes, such as that led by Michael Manley in Jamaica and the Sandinistas in Nicaragua, were articulating and implementing basic rights that held the promise of countering the social and political oppression that they had endured throughout the centuries of colonial history. A majority of Grenadians committed themselves to fighting by the side of the People’s Revolutionary Government for such new goals. This chapter will analyse how the Grenada Revolution reconceptualised the education, planned new goals, and implemented bold new educational policies. It will discuss the extent to which the government and people were able to reshape education as a tool for national reconstruction and the raising of national consciousness.

Roomalaista oikeutta kreikaksi 500-luvun Palestiinassa : Eräitä lakitermejä papyruksessa P. Petra inv. 83

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida eräitä lakitermejä, jotka esiintyvät papyruksessa P. Petra inv. 83. Kyseinen dokumentti, joka sisältää sopimuksen kahden naapuruksen välisen kiistan lopettamiseksi, ajoittuu todennäköisesti vuodelle 574 jKr. ja se kuuluu Jordanian Petrasta vuonna 1993 löydettyyn hiiltyneeseen papyrusarkistoon. Papyrus on tällä hetkellä vielä julkaisematon, ja tämä työ on osa siihen liittyvää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on toisaalta selittää tekstin itsensä sisältö, toisaalta arvioida sen antaman informaation merkitystä laajemmassa historiallisessa kontekstissa. Papyrus on kirjoitettu kreikaksi, Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan virallisella kielellä, mutta itse lakitermeistä suurin osa liittyy alun perin latinan kielellä luotuun roomalaiseen oikeuteen. Paikallinen väestö puolestaan oli seemiläistä alkuperää, jolla ei ainoastaan ollut oma kieli, vaan jolla oli ollut ennen valtakuntaan liittämistä omat oikeustraditionsakin. Niinpä papyruksessa esiintyvien termien tutkimuksen kautta nousevat esille monenlaiset laajemmatkin kysymyksenasettelut. Lakitermejä analysoidaan pääasiassa kolmesta näkökulmasta. Ensisijaisena pyrkimyksenä on selvittää niiden tarkka merkitys asiayhteydessään, joka papyruksen fragmentaarisuuden vuoksi ei ole etukäteen selvä, ja siten edistää tekstissä puheena olevien asianhaarojen ymmärtämistä. Toiseksi termien käyttöä koskevat tulokset suhteutetaan yleiseen oikeushistoriaan ja pyritään arvioimaan niiden merkitystä Petrassa käytössä olleen oikeusjärjestelmän kannalta. Kolmas näkökulma on kielitieteellinen, sillä termien käyttö papyruksessa on nähtävä osana laajempaa kehitystä, jossa roomalaisen oikeuden vähittäinen muuttuminen bysanttilaiseksi johti kielten vaihtumiseen ja koko juridisen käsitteistön siirtymiseen latinasta kreikkaan. Siksi tässä työssä käytetään itse papyruksen analyysin lisäksi laajaa vertailumateriaalia, joka koostuu ennen kaikkea roomalaisesta ja bysanttilaisesta lakikirjallisuudesta sekä dokumentaarisesta lähdeaineistosta, etenkin egyptiläisistä papyruksista. Niin tässä papyruksessa kuin muissakin kreikankielisissä lähteissä esiintyvät roomalaiseen oikeuteen liittyvät termit voidaan jaotella suoriin lainoihin, käännöslainoihin sekä komparaatiolainoihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kreikan kielessä jo aiemmin käytössä olleita termejä, jotka eivät sananmukaiselta merkitykseltään vastaa latinalaisia, mutta joita alettiin käyttää jonkin latinalaisen termin vastineina. Tutkimus tekee selväksi, että olipa kyse mistä lainakategoriasta tahansa, lakitermien siirtyessä kielestä toiseen tapahtui yleensä semanttisia muutoksia eikä termejä aina käytetty samalla tavalla kuin alkukielessä. Merkityskenttä saattoi esimerkiksi supistua taikka laajentua tai sanalle saattoi kehittyä lainautumisen jälkeen täysin uusiakin merkityksiä. Oikeushistorian suhteen on huomioitava ero virallisten säännösten ja provinsseissa noudatettujen käytäntöjen välillä. Kaiken kaikkaan Petra näyttää kuitenkin olleen kiinteä osa Bysantin valtakuntaa, jonka lakeja ainakin pääpiirteissään noudatettiin. Kaikkien termien käytötavat eivät tosin ole johdettavissa suoraan virallisiin lakikorpuksiin, mutta ne eivät myöskään sodi niitä vastaan. Roomalaisen oikeuden tuntemus näyttää olleen Petrassa jopa parempaa kuin esimerkiksi Egyptissä. Mitä tulee papyruksessa puheena oleviin konkreettisiin asianhaaroihin, termien merkityksen ymmärtäminen selventää joidenkin aspektien pääpiirteitä, kun taas yksityskohdat jäävät tekstin fragmentaarisuuden takia useimmiten epäselviksi. Avainsanat: papyrologia, Petra, roomalainen oikeus, terminologia, kreikan kieli, latinan kieli, lainasanat

Bysanttilaisten ja Akhaian ruhtinaskunnan väliset sotatoimet vuosina 1259-83 : Tapaustutkimus myöhäis-bysanttilaisesta sodankäynnistä

In my master thesis I analyse Byzantine warfare in the late period of the empire. I use military operations between Byzantines and crusader Principality of Achaia (1259–83) as a case study. Byzantine strategy was based (in “oriental manner”) on using ambushes, diplomacy, surprise attacks, deception etc. Open field battles that were risky in comparison with their benefits were usually avoided, but the Byzantines were sometimes forced to seek open encounter because their limited ability to keep strong armies in field for long periods of time. Foreign mercenaries had important place in Byzantine armies and they could simply change sides if their paymasters ran out of resources. The use of mercenaries with short contracts made it possible that the composition of an army was flexible but on the other hand heterogeneous – in result Byzantine armies were sometimes ineffective and prone to confusion. In open field battles Byzantines used formation that was made out from several lines placed one after another. This formation was especially suitable for cavalry battles. Byzantines might have also used other kinds of formations. The Byzantines were not considered equal to Latins in close combat. West-Europeans saw mainly horse archers and Latin mercenaries on Byzantine service as threats to themselves in battle. The legitimacy of rulers surrounding the Aegean sea was weak and in many cases political intrigues and personal relationships can have resolved the battles. Especially in sieges the loyalty of population was decisive. In sieges the Byzantines used plenty of siege machines and archers. This made fast conquests possible, but it was expensive. The Byzantines protected their frontiers by building castles. Military operations against the Principality of Achaia were mostly small scale raids following an intensive beginning. Byzantine raids were mostly made by privateers and mountaineers. This does not fit to the traditional picture that warfare belonged to the imperial professional army. It’s unlikely that military operations in war against the Principality of Achaia caused great demographic or economic catastrophe and some regions in the warzone might even have flourished. On the other hand people started to concentrate into villages which (with growing risks for trade) probably caused disturbance in economic development and in result birth rates might have decreased. Both sides of war sought to exchange their prisoners of war. These were treated according to conventional manners that were accepted by both sides. It was possible to sell prisoners, especially women and children, to slavery, but the scale of this trade does not seem to be great in military operations treated in this theses.

Tombstone of H. Solomon; Strangriede Cemetery (R 83); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Frederike Benjamin nee Salamon; Strangriede Cemetery (R 83); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Herz Benjamin (Naftali); Strangriede Cemetery (R 83.12); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Marianne Benjamin nee Sussmann; Strangriede Cemetery (R 83.9); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstones of Joseph Benjamin and Marianne Benjamin nee Sussmann; Strangriede Cemetery (R 83.8 and R 83.9); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstones of Lea Benjamin nee Levy and Herz Benjamin; Strangriede Cemetery (R 83.11 and R 83.12); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image