Unien tutkimuksen varjoissa. Unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus unien tutkimuksessa 1900-2000-luvuilla

Käsittelen kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu- tutkielmassani unien sosiaalista ulottuvuutta. Ihmiset näkevät ja jakavat unia keskenään erilaisissa kulttuurisissa viitekehyksissä, samalla yhteistä sosiaalista todellisuutta jakaen ja edelleen rakentaen. Laadullinen, kirjallisuuteen perustuva, ymmärtävä ja kartoittava pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus on näkynyt länsimaisessa unien tutkimuksessa 1900-2000 -luvuilla. Tutkielmani aineistona on tieteelliseksi tarkoitettu kotimainen sekä kansainvälinen kirjallisuus ja artikkelit. Tutkimuskohteeni suhde kulttuuriperinnön tutkimukseen on kaksitahoinen: toisaalta tarkastelen tieteellistä toimintaa kulttuuriperintönä ja toisaalta unia perinteenä tuotteen ja prosessin näkökulmasta. Keskeiseksi tutkielmassani nousee myös tutkijan rooli tutkimusprosessissa ja avaan tarkemmin omia lähtökohtiani unien tutkimuksen kentällä. Unien tutkimuksessa on elänyt kaksi perinnettä: unen sisällön tulkintaan keskittyvä perinne ja fysiologinen, unen muotoon keskittyvä perinne. Unen sosiaalinen ulottuvuus sen sijaan on jäänyt tutkimuskohteena varjoon ja sitä on osaltaan lähestynyt antropologinen ja folkloristinen unien tutkimus. Esittelen unien tutkimuksen perinteitä lähtien varhaisista kulttuureista, jolloin unet nähtiin pääsääntöisesti ihmisen ulkopuolisen voiman aiheuttamina. Tällä hetkellä unia tutkitaan ilmiönä monen eri tieteenalan suunnalta. Moniulotteisuuden lisäksi unien tieteellistä tutkimusta haastavat unien subjektiivisuus, kehollisuus ja kokemuksellisuus. Unet houkuttelevat meitä lähestymään niitä myös kokien ja siksi unien tutkimuksen kentällä voidaan havaita sekä teoreettista että menetelmällistä lähestymistapaa. Esittelen muun muassa Ullmanilaisen uniryhmämenetelmän sekä Social Dreaming- menetelmän. Suomalainen unien tutkimuksen perinne liittyy vahvasti folkloristiikkaan, jossa huomion kohteeksi nousevat unien kerronta ja tulkinta. Myös unien kokemista ja jakamista voidaan tarkastella tästä näkökulmasta. Muistitietotutkimuksen yhteydessä unia voidaan luonnehtia eräänlaisena muistitiedon ulottuvuutena, joka tavoitetaan tunteiden välittämänä. Unien tutkimus on täynnä viitteitä kokemuksiin ja ilmiöihin, joita tiede ei toistaiseksi ole kyennyt selittämään, tai on viitannut niiden uskomus- ja elämysluonteeseen. Folkloristisessa tutkimuksessa käytetään näistä ”yliluonnollisista” ilmiöistä nimitystä supranormaali. Unien yhteiskunnallista ulottuvuutta avaan unien sosiologian käsitteellä jonka mukaan unet heijastavat yksilön, kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteiden vuoropuhelua. Tarkastelen sitä, miten unien yhteiskunnalliseksi tulkittua sisältöä on tutkittu muun muassa poikkeuksellisten olosuhteiden kuten sotien ja ympäristökatastrofien yhteydessä. Esittelen myös mahdollisuuksia hyödyntää unia yhteiskunnassamme.

Amerikka toteutuneena dystopiana : sosiaalinen disintegraatio ja kaupunkipolitiikka

Artikkeliin liittyy J. P. Roosin esittely Loïc J. D. Wacquant.

A&K puukaasuttimen ja sen lisälaitteiden rakenne, toimita, käyttö ja hoito

kuv., 11 x 14 cm

S/A hiilikaasugeneraattorin rakenne-, käyttö- ja hoito-ohjeita

14 x 20 cm

Kiri-kaasuttimen rakenne, käyttö- ja huoltoohjeet

11 x 18 cm

MAN-diesel kuormavaunun rakenne tyyppi E

21 x 29 cm

Äänikuvaa luonnehtivien adjektiivien merkitykset ja rakenne Hifimaailma-lehden vuoden 2010 kuunteluarvioissa

Tutkimus tarkastelee adjektiiveja ja kuvailevia sanaliittoja, joilla on luonnehdittu äänen tilavaikutelman eli äänikuvan välittymistä hifilaitteiden kuunteluarviossa. Adjektiivisia muodosteita tarkastellaan niiden merkityksen, rakenteen ja käyttötaajuuden kannalta. Tutkimuksesta käy myös ilmi äänikuvan käsitteeseen liittyviä merkityskenttiä ja ominaisuuksia. Aineiston 116 adjektiivista muodostetta (360 esiintymää) on kerätty vuoden 2010 Hifimaailma-lehden vuosikerrasta sekä Hifimaailman kuuntelutermit -listauksesta. Tutkimuksen perusteella äänikuvan ominaisuuksia ovat paikallistuminen, mitat, koostumus, läsnäolon tunne, yleisluonne sekä täsmällisyys. Täsmällisyyttä kuvaavia adjektiivimuodosteita esiintyy aineistossa eniten. Adjektiiveista hahmottuu sekä synonyymisiä pesyeitä että näiden vastakohtia. Moderatiivisuutta ilmaisevia muodosteita on runsaasti. Merkitykseltään negatiivisia muodosteita on ainoastaan yksi neljäsosa kaikista esiintymistä. Negatiivisten muodosteiden välttäminen on arviointikielen erityispiirre. Aineiston adjektiivimuodosteista suurin osa on adjektiivijohdoksia sekä sanaliittoja. Vähiten on jakamattomia perusadjektiiveja sekä yhdysadjektiiveja. Tutkimuksen perusteella perusadjektiivit ovat aineistossa vakiintuneimpia ja monikäyttöisimpiä, sanaliitot vastaavasti satunnaisimpia muodosteita. Vierasperäisiä aineksia on käytetty vähän: alle 15 prosenttia kaikista muodosteista sisältää lainaperäistä ainesta. Arvioijilla on omat suosikkiterminsä, mutta myös vaihtelevia, vähemmän termimäisiä muodosteita käytetään. Äänikuva syntyy kuuloaistimuksesta, mutta sen kuvailemiseen käytetään metaforien kautta muitakin aisteja; mielikuvan voi välittää myös kuvana tai tunteena. Äänikuvan voidaan esimerkiksi luonnehtia olevan kuin maalaus. Läsnäolon tunnetta voidaan kuvata lavalta syliin työntyväksi laulajaksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hifialan arviointikieli muistuttaa muita arviointikieliä ja esimerkiksi viinikieltä. Suuri osa sanastosta on lainattu yleiskielestä, mutta osalle termeistä on kehittynyt oma eriytynyt erikoiskielinen merkityksensä. Adjektiivien monipuolisen käytön ja vastakohtasuhteiden kautta rakentuu laajoja merkityskenttiä, joiden rajat eivät ole aina helposti määriteltävissä. Hifialalla olisi tarvetta sanastotyölle, sillä termejä selventävää materiaalia on nykyisellään vähän. Olemassa olevat termien määritelmät eivät ole terminologisesti oikeaoppisia.

Sosiaalinen media kulttuuripääkaupunkihankkeiden markkinoinnin ja viestinnän apuna

Turku toimi vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Tallinnan kanssa nostaen esiin yhteistä teemaansa Itämerta. Turussa vuoden toteutukseen osallistui 160 ohjelmahanketta aina pienistä paikallisista suuriin kansainvälisiin työryhmiin asti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin näiden ohjelmahankkeiden sosiaalisen median käyttöä viestinnän ja markkinoinnin apuvälineenä. Yleisen kiinnostavuuden lisäksi aihe on minulle läheinen työskenneltyäni kulttuuripääkaupunkisäätiöllä. Pro gradussa tutkin, millaiseksi kulttuuripääkaupunkihankkeet sosiaalisen median käsittivät ja miten he sitä käyttivät. Saatujen vastausten perusteella selvitän, mikä oli sosiaalisen median merkitys ohjelmahankkeiden markkinointiviestinnässä, millaisissa genreissä sitä kannattaa pyrkiä hyödyntämän sekä miten kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmahankkeiden tapa hyödyntää sosiaalista mediaa eroaa mediatutkimuksen tai markkinointiviestinnän käsittämästä sosiaalisesta mediasta. Toteutin työn empiirisen osuuden kahdessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetin kaikille ohjelmahankkeille sähköisen kyselylomakkeen, jonka vastausten perusteella valitsin hankkeet jatkohaastatteluihin sekä muotoilin haastattelukysymykset. Suurin osa vastanneista oli hyödyntänyt sosiaalista mediaa markkinointiviestinnässään, mutta sitä oli käytetty hyvin yksipuolisesti informaation levityskanavana. Vastauksissa korostui sosiaalisen median kokeminen trendikkäänä, mutta kulttuurialalle vielä varsin vieraana markkinointivälineenä. Haastatteluissa ilmeni, ettei sosiaalista mediaa voida käyttää ainoana mainontakanavana kulttuuritapahtumissa, mutta sitä ei kannata enää myöskään täysin sivuuttaa.

Sosiaalinen rekrytointikanava - tykkääjien kokemukset yrityksen Facebook-sivusta, case Rekrytointipalvelu Sihti Oy

Pro gradu –tutkielman tavoitteena oli tutkia Facebook-tykkääjien ja Oma Sihti –palveluun kirjautuneiden työnhakijoiden sosiaalisen pääoman rakentumista ja hyödyntämistä. Case-yrityksen toimialana oli henkilöstönvuokraus ja asiantuntijarekrytoinnit. Työn tavoitteena oli lisäksi selvittää kuinka vastavuoroista kommunikointi online-yhteisöissä on, miten aktiivisia ja sitoutuneita yhteisön jäsenet ovat ja kuinka hyvin tykkääjät tuntevat toisensa. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli tuoda teoria käytännön tasolle ja sosiaalista pääomaa, sen rakentumista ja hyödyntämistä tutkittiin erityisesti vuorovaikutuksen kautta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyinä yrityksen Facebook-sivuilla sekä Oma Sihti –palvelussa. Tutkimukseen poimittiin sosiaalisen pääoman alueelta online-yhteisöön liittyvät olennaiset asiat ja tutkittiin niiden näkymistä verkkopalveluissa. Tutkimuksen tulokset tukivat teoriaa. Online-yhteisössä voidaan nähdä olevan sosiaalista pääomaa ja se rakentuu ja sitä hyödynnetään yhteisön jäsenten kesken.

Sosiaalitieteiden "sosiaalinen"?

Lectio praecursoria Turun yliopistossa 13.2.2009.