Andante pour le violon avec accompagnemet second Violon, Alto et Violoncelle pour P. Rode Premier Violon de S.M. L'Empereur de toutes de Russies Oeuvre 17

Soitinnus: viulut (2).

Optimization of Radiation Dose and Image Quality in Musculoskeletal CT: Emphasis on Iterative Reconstruction Techniques (Part 1).

Computed tomography (CT) is a modality of choice for the study of the musculoskeletal system for various indications including the study of bone, calcifications, internal derangements of joints (with CT arthrography), as well as periprosthetic complications. However, CT remains intrinsically limited by the fact that it exposes patients to ionizing radiation. Scanning protocols need to be optimized to achieve diagnostic image quality at the lowest radiation dose possible. In this optimization process, the radiologist needs to be familiar with the parameters used to quantify radiation dose and image quality. CT imaging of the musculoskeletal system has certain specificities including the focus on high-contrast objects (i.e., in CT of bone or CT arthrography). These characteristics need to be taken into account when defining a strategy to optimize dose and when choosing the best combination of scanning parameters. In the first part of this review, we present the parameters used for the evaluation and quantification of radiation dose and image quality. In the second part, we discuss different strategies to optimize radiation dose and image quality at CT, with a focus on the musculoskeletal system and the use of novel iterative reconstruction techniques.

Optimization of Radiation Dose and Image Quality in Musculoskeletal CT: Emphasis on Iterative Reconstruction Techniques (Part 2).

Computed tomography (CT) is a modality of choice for the study of the musculoskeletal system for various indications including the study of bone, calcifications, internal derangements of joints (with CT arthrography), as well as periprosthetic complications. However, CT remains intrinsically limited by the fact that it exposes patients to ionizing radiation. Scanning protocols need to be optimized to achieve diagnostic image quality at the lowest radiation dose possible. In this optimization process, the radiologist needs to be familiar with the parameters used to quantify radiation dose and image quality. CT imaging of the musculoskeletal system has certain specificities including the focus on high-contrast objects (i.e., in CT of bone or CT arthrography). These characteristics need to be taken into account when defining a strategy to optimize dose and when choosing the best combination of scanning parameters. In the first part of this review, we present the parameters used for the evaluation and quantification of radiation dose and image quality. In the second part, we discuss different strategies to optimize radiation dose and image quality of CT, with a focus on the musculoskeletal system and the use of novel iterative reconstruction techniques.

Evolution of mammographic image quality in the state of Rio de Janeiro

Objective:To evaluate the evolution of mammographic image quality in the state of Rio de Janeiro on the basis of parameters measured and analyzed during health surveillance inspections in the period from 2006 to 2011.Materials and Methods:Descriptive study analyzing parameters connected with imaging quality of 52 mammography apparatuses inspected at least twice with a one-year interval.Results:Amongst the 16 analyzed parameters, 7 presented more than 70% of conformity, namely: compression paddle pressure intensity (85.1%), films development (72.7%), film response (72.7%), low contrast fine detail (92.2%), tumor mass visualization (76.5%), absence of image artifacts (94.1%), mammography-specific developers availability (88.2%). On the other hand, relevant parameters were below 50% conformity, namely: monthly image quality control testing (28.8%) and high contrast details with respect to microcalcifications visualization (47.1%).Conclusion:The analysis revealed critical situations in terms of compliance with the health surveillance standards. Priority should be given to those mammography apparatuses that remained non-compliant at the second inspection performed within the one-year interval.

New Distance Transforms for Gray Level Image Compression

This thesis deals with distance transforms which are a fundamental issue in image processing and computer vision. In this thesis, two new distance transforms for gray level images are presented. As a new application for distance transforms, they are applied to gray level image compression. The new distance transforms are both new extensions of the well known distance transform algorithm developed by Rosenfeld, Pfaltz and Lay. With some modification their algorithm which calculates a distance transform on binary images with a chosen kernel has been made to calculate a chessboard like distance transform with integer numbers (DTOCS) and a real value distance transform (EDTOCS) on gray level images. Both distance transforms, the DTOCS and EDTOCS, require only two passes over the graylevel image and are extremely simple to implement. Only two image buffers are needed: The original gray level image and the binary image which defines the region(s) of calculation. No other image buffers are needed even if more than one iteration round is performed. For large neighborhoods and complicated images the two pass distance algorithm has to be applied to the image more than once, typically 3 10 times. Different types of kernels can be adopted. It is important to notice that no other existing transform calculates the same kind of distance map as the DTOCS. All the other gray weighted distance function, GRAYMAT etc. algorithms find the minimum path joining two points by the smallest sum of gray levels or weighting the distance values directly by the gray levels in some manner. The DTOCS does not weight them that way. The DTOCS gives a weighted version of the chessboard distance map. The weights are not constant, but gray value differences of the original image. The difference between the DTOCS map and other distance transforms for gray level images is shown. The difference between the DTOCS and EDTOCS is that the EDTOCS calculates these gray level differences in a different way. It propagates local Euclidean distances inside a kernel. Analytical derivations of some results concerning the DTOCS and the EDTOCS are presented. Commonly distance transforms are used for feature extraction in pattern recognition and learning. Their use in image compression is very rare. This thesis introduces a new application area for distance transforms. Three new image compression algorithms based on the DTOCS and one based on the EDTOCS are presented. Control points, i.e. points that are considered fundamental for the reconstruction of the image, are selected from the gray level image using the DTOCS and the EDTOCS. The first group of methods select the maximas of the distance image to new control points and the second group of methods compare the DTOCS distance to binary image chessboard distance. The effect of applying threshold masks of different sizes along the threshold boundaries is studied. The time complexity of the compression algorithms is analyzed both analytically and experimentally. It is shown that the time complexity of the algorithms is independent of the number of control points, i.e. the compression ratio. Also a new morphological image decompression scheme is presented, the 8 kernels' method. Several decompressed images are presented. The best results are obtained using the Delaunay triangulation. The obtained image quality equals that of the DCT images with a 4 x 4

La Palma - Nova Classis: a Publius Cornelius Scipio Africanus encampment during the Second Punic War in Iberia

This paper presents the discovery of the oldest Roman camp on the Iberian Peninsula, a camp from the Second Punic War situated in La Palma (Tarragona, Spain), by the mouth of the River Ebro. Although no structural remains have been found, the site's strategic in- terest along with many coins, arms and fragments of amphoras and other objects indicate that a military camp was established here between 218 and 209 BC. Written sources, mainly Polybius and Livy, suggest that La Palma was where the legions of Publius Cornelius Scipio gathered before the attack on Carthago Nova in 209 BC. The paper ends by suggesting that La Palma may be the Roman camp of Nova Classis mentioned by Livy during the events of the war in 217 BC.

Use of sorghum straw (Sorghum bicolor) for second generation ethanol production: pretreatment and enzymatic hydrolysis

Agronomic biomass yields of forage sorghum BRS 655 presented similar results to other energy crops, producing 9 to 12.6 tons/ha (dry mass) of sorghum straw. The objective of this study was to evaluate the lignocellulosic part of this cultivar in terms of its potential in the different unit processes in the production of cellulosic ethanol, measuring the effects of pretreatment and enzymatic hydrolysis. Three types of pre-treatments for two reaction times were conducted to evaluate the characteristics of the pulp for subsequent saccharification. The pulp pretreated by alkali, and by acid followed by delignification, attained hydrolysis rates of over 90%.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Obstetric outcomes in the second birth of women with a previous caesarean delivery: a retrospective cohort study from Peru

PURPOSE: To examine obstetric outcomes in the second birth of women who had undergone a previous cesarean delivery. METHODS: This was a large hospital-based retrospective cohort study. We included pregnant women who had a previous delivery (vaginal or cesarean) attending their second birth from 2001 to 2009. Main inclusion criteria were singleton pregnancies and delivery between a gestation of 24 and 41 weeks. Two cohorts were selected, being women with a previous cesarean delivery (n=7,215) and those with a vaginal one (n=23,720). Both groups were compared and logistic regression was performed to adjust for confounding variables. The obstetric outcomes included uterine rupture, placenta previa, and placental-related complications such as placental abruption, preeclampsia, and spontaneous preterm delivery. RESULTS: Women with previous cesarean delivery were more likely to have adverse outcomes such as uterine rupture (OR=12.4, 95%CI 6.8-22.3), placental abruption (OR=1.4, 95%CI 1.1-2.1), preeclampsia (OR=1.4, 95%CI 1.2-1.6), and spontaneous preterm delivery (OR=1.4, 95%CI 1.1-1.7). CONCLUSIONS: Individuals with previous cesarean section have adverse obstetric outcomes in the subsequent pregnancy, including uterine rupture, and placental-related disorders such as preeclampsia, spontaneous preterm delivery, and placental abruption.

Lithostratigraphy and age of pre-Late Weichselian sediments in the Suupohja area, western Finland

Different types of laterally extensive sand- and gravel-dominated deposits, up to several tens of metres thick, were investigated in the Suupohja area of western Finland. The studied sediments were deposited in glacial, ice-marginal, glaciofluvial, sea or lake, littoral and terrestrial environments during several glacial-non-glacial cycles. Seventeen pre-Late Weichselian and three Late Weichselian/Holocene sedimentary units were identified. These were divided into ten formally and two informally defined formations that were together termed the Suupohja Group. Every unit are nevertheless not detectable throughout the study area. The informally defined “Karhukangas lower deposits” represent the lowest units in the Suupohja Group. The Karhukangas lower deposits with 5 till units, 3 glaciolacustrine/-marine units and 2 sand units, were interpreted as having been deposited during possibly four glacial-non-glacial cycles before the Late Pleistocene Subepoch (MIS 6 or earlier). The Kankalo Sand above the Karhukangas lower deposits comprises glaciofluvial and aeolian sands of Late Saalian, Eemian or Early Weichselian origin (MIS 6–MIS 5c). The Kariluoma Till above the Kankalo Sand was possibly deposited during the Late Saalian glacial advance, although an Early Weichselian origin is also possible. The Harrinkangas Formation, with glaciofluvial and quiet-water sediments, is interpreted as having been deposited during the Late Saalian and Eemian Stages (MIS 6–MIS 5e). The uppermost units in the deposits studied, the Kodesjärvi Formation (shore deposit), Isojoki Sand (aeolian), Rävåsen Formation (glaciofluvial), Vanhakylä Formation (shore line deposit), Dagsmark Till and Kauhajoki Till, were deposited during the Weichselian Stage (MIS 5d–MIS 2). In addition, Early Holocene (MIS 1) eskers without till cover were informally termed the “Holocene esker deposits”. The Lumikangas Formation represents gravelly shore deposits formed in the Holocene Epoch, when these areas last emerged from the sea. The first Weichselian ice expansion possibly reached the western part of Suupohja in the Early Weichselian Substage (MIS 5d?), but it did not expand further to the east. The second Weichselian glaciation of relatively short duration occupied the southern part of Finland in the later part of Middle Weichselian (MIS 3). Thus, the southern half of the country remained ice-free for the majority (~65–75%) of the Weichselian Stage. Instead, both humid temperate and periglacial conditions alternated. In the initial part of Middle Weichselian, this area was partly submerged, which indicates eastward expansion of the Scandinavian ice sheet(s), depressing the lithosphere. The exceptionally thick sediment cover, multiple lithofacies, relict landscape and preserved preglacially weathered bedrock are evidence of weak glacial erosion in the Suupohja area during the latest as well as earlier glaciations, making this area one of the key areas in Quaternary research.

Infestation of weed species in pre-planting of soybean in succession to winter crops

This study aimed to evaluate different crops and plant species planted after soybeans for one year, in terms of their potential to inhibit the occurrence of weed species. The following crops that were planted as second crop after soybeans were evaluated: (1) corn (Zea mays) planted at spacing of 90 cm between rows, intercropped with Brachiaria ruziziensis in the inter-rows; (2) sunflower (Helianthus annuus); (3) crambe (Crambe abyssinica); (4) radish (Raphanus sativus); (5) rapeseed (Brassica napus); and (6) winter fallow - no plantation after soybeans. Phytosociological characterization of weed species was carried out at the pre-planting of soybeans in the following cropping season. Estimations of relative abundance, relative frequence, relative dominance and Importance Value Index were made for each species present. Areas were also intra-characterized by the diversity coefficients of Simpson and modified Shannon-Weiner, and areas were compared using the Jaccard similarity coefficient for presence-only, by multivariate cluster analysis. In the short‑term (a single cropping season), cultivation of winter crops do contribute for lower occurrence of weed species at the pre-planting of soybeans on the subsequent cropping season. The suppressive effects depend both on the species grown in the winter and in the amount of straw left on the soil by these winter crops. Radish was more efficient in inhibiting the occurrence of weed species and rapeseed showed composition of infestation similar to that observed at the area under fallow.

Microstructural changes of frozen strawberries submitted to pre-treatments with additives and vacuum impregnation

Strawberries were submitted to freezing after pre-treatments with hydrocolloid and calcium salts (pectin and calcium chloride) at different concentrations, in the attempt to establish a correlation of the effects of these substances and their processing, on the physical and microstructural characteristics of fruits after thawing. Strawberry halves were submitted to impregnation with controlled vacuum pressure of 84.4, 50.5 and 16.6 kPa; comprising pectin at concentrations of 0, 1.5 and 3%; with the addition of calcium chloride at concentrations of 0, 3 and 6%; and glucose at 20%, for 4 hours. Measurements were made of the total soluble solid contents, cellular fluid loss, texture and viscosity of the solution, before and after the freezing/thawing. Images of the tissue cuts during the freezing, in function of time, were taken in an optic microscope coupled to a cold-stage and controlled temperature system, where the reduction of the cellular area was quantified using an image analyzing software. The pectin concentration had an influence on and demonstrated a potential for protection of the frozen tissue samples. The photomicrographs showed that the loss of cellular fluid occurs during the growth of ice formed in the intercellular spaces and it is retarded through treatments with high pectin concentrations.

Effect of different covering materials used during the pre-harvest stage on the quality and storage life of 'Sultana Seedless' grapes

Covering the grapevine rows to delay the maturity and harvest date became widely practiced in 'Sultana Seedless' vineyards. The research work was conducted to test different cover materials (polypropylene cross-stitch, life pack, mogul and transparent polyethylene) in respect to their effects on grape quality and storability. Harvest was delayed for one month in covered plots. Harvested grapes were packed and transferred to storage rooms after pre-cooling. During packing, the grape clusters were sealed in PE bags with sulphur dioxide pads. The grapes were stored for 90 days in the first year and 120 days in the second year, at -0.5ºC and 90% RH. All the grape clusters were healthy and of marketable quality after 90 days of storage period. In the first year, at the end of the storage, only those grapes harvested from the rows covered with polypropylene cross-stitch showed fungal growth. The sensory quality scores revealed a lower level of preference after 120 days of storage. The effects of the covering materials tested were similar regarding grape quality and storage performance except the transparent polyethylene that damaged the grapevine leaves.

Developing correlative Optical-Photoacustic microscopy for high-resolution in vivo imaging

PhotoAcoustic Imaging (PAI) is a branch in clinical and pre-clinical imaging, that refers to the techniques mapping acoustic signals caused by the absorption of the short laser pulse. This conversion of electromagnetic energy of the light to the mechanical (acoustic) energy is usually called photoacoustic effect. PAI, by combining optical excitation with acoustical detection, is able to preserve the diffraction limited spatial resolution. At the same time, the penetration depth is extended beyond the diffusive limit. The Laser-Scanning PhotoAcoustic Microscope system (LS-PAM) has been developed, that offers the axial resolution of 7.75 µm with the lateral resolution better than 10 µm. The first in vivo imaging experiments were carried out. Thus, in vivo label-free imaging of the mouse ear was performed. The principle possibility to image vessels located in deep layers of the mouse skin was shown. As well as that, a gold printing sample, vasculature of the Chick Chorioallantoic Membrane Assay, Drosophila larvae were imaged by PAI. During the experimental work, a totally new application of PAM was found, in which the acoustic waves, generated by incident light can be used for further imaging of another sample. In order to enhance the performance of the presented system two main recommendation can be offered. First, the current system should be transformed into reflection-mode setup system. Second, a more powerful source of light with the sufficient repetition rate should be introduced into the system.

Analysis of Automotive Cybersecurity - Attack surfaces and users’ privacy concerns

Modern automobiles are no longer just mechanical tools. The electronics and computing services they are shipping with are making them not less than a computer. They are massive kinetic devices with sophisticated computing power. Most of the modern vehicles are made with the added connectivity in mind which may be vulnerable to outside attack. Researchers have shown that it is possible to infiltrate into a vehicle’s internal system remotely and control the physical entities such as steering and brakes. It is quite possible to experience such attacks on a moving vehicle and unable to use the controls. These massive connected computers can be life threatening as they are related to everyday lifestyle. First part of this research studied the attack surfaces in the automotive cybersecurity domain. It also illustrated the attack methods and capabilities of the damages. Online survey has been deployed as data collection tool to learn about the consumers’ usage of such vulnerable automotive services. The second part of the research portrayed the consumers’ privacy in automotive world. It has been found that almost hundred percent of modern vehicles has the capabilities to send vehicle diagnostic data as well as user generated data to their manufacturers, and almost thirty five percent automotive companies are collecting them already. Internet privacy has been studies before in many related domain but no privacy scale were matched for automotive consumers. It created the research gap and motivation for this thesis. A study has been performed to use well established consumers privacy scale – IUIPC to match with the automotive consumers’ privacy situation. Hypotheses were developed based on the IUIPC model for internet consumers’ privacy and they were studied by the finding from the data collection methods. Based on the key findings of the research, all the hypotheses were accepted and hence it is found that automotive consumers’ privacy did follow the IUIPC model under certain conditions. It is also found that a majority of automotive consumers use the services and devices that are vulnerable and prone to cyber-attacks. It is also established that there is a market for automotive cybersecurity services and consumers are willing to pay certain fees to avail that.