Reproduction of studio portrait of Julie Ehrenberg nee Fischel Portraits Women

Wife of Philipp Ehrenberg

Reproduction of studio portrait of Julie Ehrenberg nee Fischel Portraits Women

Original held by Paul Ehrenberg

Reproduction of portrait of Albert Einstein smoking his pipe and holding a pen drawn by Carola Spaett-Hauschka Portraits Men

Handwritten by artist bottom right: Prof. Einstein from life Carola Spaett-Hauschka Cold Lyme 1935

Reproduction of drawn portrait of Albert Einstein Portraits Men

Digital Image

Bacterial and fungal community composition over time in chicken litter with high or low moisture content

1. Changes in bacterial and fungal communities in chicken litter with high and low moisture content over a five week period during a single chicken grow out cycle in a poultry shed in subtropical Australia were investigated to study the association between specific microbes and odour production. 2. Microbial biomass, as indicated by DNA yields, was higher and community composition was more dynamic over time in moist compared with dry chicken litter. 3. Bacillus, Atopostipes and Aspergillus species increased in relative abundance in moist chicken litter samples over time reflecting the relatively high fitness and hence activity of these specific bacteria and this specific fungus in this environment.

Allocasuarina tree hosts determine the spatial distribution of hypogeous fungal sporocarps in three tropical Australian sclerophyll forests

Across three tropical Australian sclerophyll forest types, site-specific environmental variables could explain the distribution of both quantity (abundance and biomass) and richness (genus and species) of hypogeous fungi sporocarps. Quantity was significantly higher in the Allocasuarina forest sites that had high soil nitrogen but low phosphorous. Three genera of hypogeous fungi were found exclusively in Allocasuarina forest sites including Gummiglobus, Labyrinthomyces and Octaviania, as were some species of Castoreum, Chondrogaster, Endogone, Hysterangium and Russula. However, the forest types did not all group according to site-scale variables and subsequently the taxonomic assemblages were not significantly different between the three forest types. At site scale, significant negative relationships were found between phosphorous concentration and the quantity of hypogeous fungi sporocarps. Using a multivariate information theoretic approach, there were other more plausible models to explain the patterns of sporocarp richness. Both the mean number of fungal genera and species increased with the number of Allocasuarina stems, at the same time decreasing with the number of Eucalyptus stems. The optimal conditions for promoting hypogeous fungi sporocarp quantity and sporocarp richness appear to be related to the presence and abundance of Allocasuarina (Casuarinaceae) host trees. Allocasuarina tree species may have a higher host receptivity for ectomycorrhizal hypogeous fungi species that provide an important food resource for Australian mycophagous animals.

Fungal Planet description sheets: 128-153

Novel species of microfungi described in the present study include the following from Australia: Catenulostroma corymbiae from Corymbia, Devriesia stirlingiae from Stirlingia, Penidiella carpentariae from Carpentaria, Phaeococcomyces eucalypti from Eucalyptus, Phialophora livistonae from Livistona, Phyllosticta aristolochiicola from Aristolochia, Clitopilus austroprunulus on sclerophyll forest litter of Eucalyptus regnans and Toxicocladosporium posoqueriae from Posoqueria. Several species are also described from South Africa, namely: Ceramothyrium podocarpi from Podocarpus, Cercospora chrysanthemoides from Chrysanthemoides, Devriesia shakazului from Aloe, Penidiella drakensbergensis from Protea, Strelitziana cliviae from Clivia and Zasmidium syzygii from Syzygium. Other species include Bipolaris microstegii from Microstegium and Synchaetomella acerina from Acer (USA), Brunneiapiospora austropalmicola from Rhopalostylis (New Zealand), Calonectria pentaseptata from Eucalyptus and Macadamia (Vietnam), Ceramothyrium melastoma from Melastoma (Indonesia), Collembolispora aristata from stream foam (Czech Republic), Devriesia imbrexigena from glazed decorative tiles (Portugal), Microcyclospora rhoicola from Rhus (Canada), Seiridium phylicae from Phylica (Tristan de Cunha, Inaccessible Island), Passalora lobeliaefistulosis from Lobelia (Brazil) and Zymoseptoria verkleyi from Poa (The Netherlands). Valsalnicola represents a new ascomycete genus from Alnus (Austria) and Parapenidiella a new hyphomycete genus from Eucalyptus (Australia). Morphological and culture characteristics along with ITS DNA barcodes are also provided. © 2012 Nationaal Herbarium Nederland & Centraalbureau voor Schimmelcultures.

Reproduction of studio portrait of Philipp Ehrenberg; Prague Portraits Men

Originals with Paul Ehrenberg

Photographic reproduction of oil painting portrait of Samuel Meyer Ehrenberg Portraits Men

Original painting with Louis Rosenzweig, New Haven, CT

Reproduction of oil painting portrait of Liepmann Seligmann Danziger Portraits Men

Digital Image

Reproduction of oil painting portrait of Judith Danziger nee Nathan Portraits Women

Digital Image

Reproduction of oil painting portrait of Sara Pesche Polack nee Ruben Hirsch Portraits Women

Digital Image

Reproduction of oil painting portrait of Ernestine Salomonsen nee Philip Portraits Women

Digital Image

Monitoring of Fungal Growth and Degradation of Wood

Valko- ja ruskolahosienet tunnetaan luonnossa tehokkaimpina puun ja karikkeen lignoselluloosan lahottajina. Valkolahosienet pystyvät hajottamaan kaikkia puun osia: ligniiniä, selluloosaa ja hemiselluloosaa. Selektiivisesti ligniiniä hajottavat sienet lahottavat puusta suhteessa enemmän vaikeasti hajoavaa ligniiniä kuin selluloosaa tai hemiselluloosaa, jolloin jäljelle jää valkoista ja miltei puhdasta selluloosaa. Bioteknisissä sovelluksissa juuri selektiviiviset valkolahottajat ovat kiinnostavia. Niiden avulla voidaan puuhaketta esikäsitellä esimerkiksi paperinvalmistuksessa haitallisen ligniinin poistamiseksi. Ruskolahosienet ovat huomattavia puun, puutavaran ja puisten rakenteiden lahottajia, kuten tässä työssä käytetty Gloeophyllum trabeum (saunasieni ) ja Poria (Postia) placenta (istukkakääpä). Ruskolahosienet hajottavat puusta hemiselluloosan lisäksi selluloosaa, jolloin jää jäljelle ruskea ja jauhomaiseksi mureneva ligniini. Ruskolahosienet muovaavat ligniiniä jonkin verran. Kahden ruskolahosienen G. trabeumin ja P. placentan lisäksi tutkittiin valkolahosieniä, joista Ceriporiopsis subvermispora (karstakääpä) ja harvinainen Physisporinus rivulosus -sieni (talikääpä) hajottavat ligniiniä erittäin selektiivisesti. Phanerochaete chrysosporium on kaikkialla paljon tutkittu sieni, ja Phlebia radiata valkolahosientä (rusorypykkä) on tutkittu paljon mikrobiologian osastolla. Lisäksi tutkittiin Phlebia tremellosa -sienten (hytyrypykkä) ligninolyyttisten entsyymien tuottoa ja 14C-leimatun synteettisen ligniinin (DHP) hajotusta. P. radiata ja P. tremellosa -sienten on todettu aiemmin hajottavan ligniiniä selektiivisesti. Työssä selvitettiin miten sienten kasvua voi mitata, miten vertailukelpoisia eri mittaamismenetelmillä saadut tulokset ovat ja ilmenevätkö sienten aktiivisimmat kasvuvaiheet samaan aikaan eri menetelmillä mitattuna. Tärkeimmät tulokset olivat seuraavat havainnot: (i) P. radiata ja P. tremellosa -sienikannat tuottivat ligniini- ja mangaaniperoksidaasientsyymejä (LiP ja MnP) sekä lakkaasia, ja sienistä puhdistettiin 2-3 LiP- ja P. radiatasta yksi MnP-entsyymi; (ii) P. tremellosa -sienet hajottivat leimattua synteettistä ligniiniä (DHP) yhtä hyvin kuin paljon tutkitut P. chrysosporium ja P. radiata -sienet; (iii) puu, sienen luonnollinen kasvualusta, lisäsi valkolaho- ja ruskolahosienten demetoksylaatiota [O14CH3]-leimatusta ligniinin malliyhdisteestä 14CO2:ksi ilman puuta olleeseen alustaan verrattuna; (iv) demetoksylaatio (14CO2:n tuotto) oli normaalissa ilma-atmosfäärissä useimmiten parempi happeen verrattuna; (v) hapessa paras 14CO2:n tuotto saatiin puupalakasvatuksissa, joihin oli lisätty ravinnetyppeä tai typen lisäksi glukoosia sekä valkolaho- että ruskolahosienillä; (vi) ilmassa 14CO2:n tuotto oli puulla voimakkainta valkolahosienillä ilman lisäravinteita, kun taas G. trabeum -sienellä se oli yhtä hyvä eri alustoissa; (vii) biomassan muodostuminen rihmastojen ergosterolipitoisuuksista mitattuna oli ruskolahosienillä parempi kuin valkolahosienillä; (viii) ja biomassojen huippupitoisuudet olivat 6:lla sienellä eri suuruisia ja niiden maksimimäärien ajankohdat vaihtelivat viiden viikon kasvatusten kuluessa. Mikrobiologian osastolla Viikissä eristetty ja paljon tutkittu P. radiata -valkolahosieni oli mukana kaikissa tehdyissä kokeissa. Sienen LiP-aktiivisuus ja 14CO2:n tuotto 14C-rengas-leimatusta synteettisestä ligniinistä (DHP) korreloivat erittäin hyvin. Biomassan muodostuminen ergosterolilla määritettynä tuki hyvin entsyymiaktiivisuusmittauksilla ja isotooppikasvatuksilla saatuja tuloksia.