Torque teno -viruksen proteiinien tuotto ja puhdistus

Torque teno -virus (TTV, TT-virus) on uusimpia löydettyjä ihmisviruksia ja se on erittäin yleinen täysin terveissäkin ihmisissä. Sitä kantaa ihmisistä yli 80 % kantajan maantieteellisestä sijainnista tai iästä riippumatta. Vielä ei osata sanoa, aiheuttaako torque teno -virus tiettyjä tauteja vai onko se osa normaaliflooraa, mikä olisi viruksista puhuttaessa täysin uutta. Helsingin yliopiston virologian laitoksella Haartman instituutissa toimiva professori Klaus Hedmanin tutkimusryhmä on kehitellyt sopivia menetelmiä TT-viruksen proteiinien tuottoon ja puhdistamiseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli optimoida näitä menetelmiä. Proteiinien tuottoon ja puhdistukseen valittiin mukaan TTV:n genomin koodittamista kuudesta proteiinista oletettavasti kapsidiproteiinina toimiva ORF1-Arg (ORF1-proteiini, josta on poistettu arginiinirikas alue) ja ei-rakenneproteiinina toimiva ORF2/2. Proteiinit tuotettiin Sf9- ja High Five -hyönteissoluissa, ja vektorina ekspressoinnissa oli baculovirus. Puhdistukseen käytettiin agaroosigeelielektroforeesia (AGE) ja vaihtoehtoisesti histidiiniaffiniteettikromatografiaa. Proteiinien tuotossa optimoitiin solujen infektiossa käytettävän baculoviruksen määrää ja selvitettiin, että proteiineja saatiin tuotettua suunnilleen yhtä paljon sekä Sf9- että High Five -soluissa. AGE-menetelmällä saatiin puhdistettua ORF2/2-proteiinia ja menetelmää yritettiin kehitellä niin, että saataisiin puhdistuksen yhteydessä enemmän proteiineja talteen. Histidiiniaffiniteettipuhdistusta ei ollut aikaisemmin käytetty hyönteissoluissa tuotettujen TTV:n proteiinien puhdistukseen. Menetelmällä saatiin tuotettua ORF1-proteiinia, mutta puhdistusmenetelmä vaatii vielä kehittelyä. Tämän opinnäytetyön avulla saatiin menetelmien kehitystyötä eteenpäin, ja havaittiin ongelmakohtia, joihin tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Histidiiniaffiniteettipuhdistusta ei vielä saatu toimivaksi ja AGE:n kehittelyä täytyy myös vielä jatkaa. TTV:n puhdistettuja proteiineja tullaan käyttämään apuna määritettäessä TTV:n mahdollista patogeenisuutta ja biologista merkitystä. Proteiinien avulla kehitellään laboratoriomenetelmiä TTV:n virusinfektioiden ja sairauksien löytämiseen ja diagnosointiin mm. tuottamalla proteiinien avulla spesifisiä vasta-aineita TTV:tä vastaan. Opinnäytetyössä puhdistettuja ORF2/2-proteiineja käytettiin tutkimusryhmässä TTV-spesifisen T-soluimmuniteetin tutkimiseen.

Measurement of Bioactivity of Immunomodulatory Treatment of Relapsing Multiple Sclerosis. With Emphasis on MxA Protein

Background Multiple sclerosis (MS) is a demyelinating disease of the central nervous system, which mainly affects young adults. In Finland, approximately 2500 out of 6000 MS patients have relapsing MS and are treated with disease modifying drugs (DMD): interferon- β (INF-β-1a or INF-β-1b) and glatiramer acetate (GA). Depending on the used IFN-β preparation, 2 % to 40 % of patients develop neutralizing antibodies (NAbs), which abolish the biological effects of IFN-β, leading to reduced clinical and MRI detected efficacy. According to the Finnish Current Care Guidelines and European Federation of Neurological Societis (EFNS) guidelines, it is suggested tomeasure the presence of NAbs during the first 24 months of IFN-β therapy. Aims The aim of this thesis was to measure the bioactivity of IFN-β therapy by focusing on the induction of MxA protein (myxovirus resistance protein A) and its correlation to neutralizing antibodies (NAb). A new MxA EIA assay was set up to offer an easier and rapid method for MxA protein detection in clinical practice. In addition, the tolerability and safety of GA were evaluated in patients who haddiscontinued IFN-β therapy due to side effects and lack of efficacy. Results NAbs developed towards the end of 12 months of treatment, and binding antibodies were detectable before or parallel with them. The titer of NAb correlated negatively with the amount of MxA protein and the mean values of preinjection MxA levels never returned to true baseline in NAb negative patients, but tended to drop in the NAb positive group. The test results between MxA EIA and flow cytometric analysis showed significant correlation. GA reduced the relapse rate and was a safe and well-tolerated therapy in IFN-β-intolerant MS patients. Conclusions NAbs inhibit the induction of MxA protein, which can be used as a surrogate marker of the bioactivity of IFN-β therapy. Compared to flow cytometricanalysis and NAb assay, MxA-EIA seemed to be a sensitive and more practical method in clinical use to measure the actual bioactivity of IFN-β treatment, which is of value also from a cost-effective perspective.

HIV-pikatestien testaus ja tulosten vertaaminen rutiinidiagnostiikan testituloksiin

Teimme opinnäytetyömme Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorion eli HUSLABin virologian osastolla hiv- hepatiittityöpisteessä. Työn tavoitteena oli selvittää kuinka luotettavia immunokromatografiset HIV-pikatestit ovat. Testasimme kolmea eri HIV-pikatestiä ja vertasimme niistä saatuja tuloksia virologian osaston rutiinidiagnostiikan tuloksiin. Pikatestit olivat Determine HIV - 1/2 (Abbott), CORE HIV 1&2 (Core Diagnostics) ja IMMUNOFLOW HIV 1-HIV2 (Core Diagnostics). Testasimme 100 seeruminäytettä jokaisella kolmella HIV-pikatestillä. Näytteistä vahvoja positiivisia oli 20, tuoreita tartuntoja 20, vääriä reaktiivisia 20 ja negatiivisia 40. Tulosten käsittelyssä käytimme SPSS ja Excel -ohjelmia. Tuloksiemme perusteella kaikkien HIV-pikatestien spesifisyys oli parempi kuin niiden sensitiivisyys. HIV-pikatestit eivät antaneet täysin luotettavia tuloksia. HIV-pikatestit eivät välttämättä havaitse tuoreita infektioita ja tämän takia saattaisi tulla vääriä diagnooseja. HIV-pikatestit saattavat myös antaa vääriä positiivisia tuloksia. Testin luotettavuus on hyvä, jos testataan pitkälle edenneitä HIV-infektioita, joissa vasta-aineet ovat korkeita. Tulosten perusteella rutiinidiagnostiikan testeillä HIV-infektio saadaan paremmin diagnosoitua kuin HIV-pikatesteillä. Suomessa ei mielestämme ole tarpeellista käyttää HIV-pikatestejä, sillä laboratoriotekniikka on hyvin kehittynyttä ja välimatkat lyhyitä. Suuren HIV-prevalenssin maissa HIV-pikatestit olisivat mielestämme hyödyllisiä, jotta mahdollisimman moni saataisiin testattua.

Infective Endocarditis in a Finnish Teaching Hospital. 25 Years of Experience of Adult Patients

Infektiivinen endokardiitti yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1980-2004 hoidetuilla aikuispotilailla Tausta: Infektiivinen endokardiitti on edelleen vakava sairaus. Huolimatta siitä, että taudin diagnostiikka ja hoito ovat kehittyneet, siihen liittyy edelleen merkittävää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Endokardiitin taudinkuvassa on viime vuosina tapahtunut muutoksia monissa maissa. Tavoitteet: Tutkia endokardiitin kliinista kuvaa ja ennustetta suomalaisessa yliopistosairaalassa vuosina 1980-2004 endokardiitin vuoksi hoidetuilla aikuispotilailla. Aineisto: Osatyössä I endokardiitin todennäköisyyttä analysoitiin 222:lla vuosina 1980-1995 endokardiittiepäilyn vuoksi hoidetulla potilaalla käyttäen apuna sekä Duken että von Reyn diagnostisia kriteereitä. Osatyössä II tutkittiin endokardiittiin liittyviä neurologisia komplikaatioita 218 varmassa tai mahdollisessa endokardiittiepisodissa. Osatyössä III tutkittiin seerumin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) käyttökelpoisuutta hoitovasteen arvioinnissa 134:ssä varmaksi luokitellussa endokardiittiepisodissa. Osatyössä IV tutkittiin yleisbakteeri-PCRmenetelmän käyttökelpoisuutta etiologisessa diagnostiikassa 56:lla endokardiittiepäilyn vuoksi leikatulla potilaalla. Osatöissä V ja VI analysoitiin kaikki vuosina 1980-2004 hoidetut 303 endokardiittipotilasta lyhytaikais- ja 1-vuotisennusteen suhteen sekä tutkittiin endokardiitin taudinkuvassa tapahtuneita muutoksia sairaalassamme. Tulokset: Duken kriteerit osoittautuivat von Reyn kriteereitä herkemmiksi endokardiitin diagnostiikassa: 243 tutkitusta episodista 114 luokiteltiin varmoiksi endokardiiteiksi Duken kriteereillä, kun vastaavasti ainoastaan 64 luoteltiin varmoiksi von Reyn kriteereillä (p<0.001). Lisäksi peräti 115 episodissa endokardiitin diagnoosi hylättiin von Reyn kriteereillä, kun diagnoosi hylättiin Duken kriteereillä ainoastaan 37 episodissa (p<0.001). Neurologinen komplikaatio ilmeni ennen mikrobilääkehoidon aloittamista 76 %:ssa episodeja ollen ensimmäinen oire 47 %:ssa. Kuolema oli merkitsevästi yhteydessä neurologisiin komplikaatioihin. Hoitovastetta seurattaessa seerumin CRP:n lasku oli merkitsevästi nopeampaa komplikaatioitta toipuvilla potilailla kuin niillä, joille kehittyi komplikaatioita tai jotka menehtyivät tautiinsa. PCR-tutkimus poistetusta läpästä antoi ainoana menetelmänä etiologisen diagnoosin neljässä tapauksessa (2 stafylokokkilajia, 1 Streptococcus bovis,1 Bartonella quintana), joissa kaikissa mikrobilääkehoito oli ollut käytössä ennen näytteiden ottamista. Koko aineistossa kahden läpän infektio tai neurologisten komplikaatioiden, perifeeristen embolioiden tai sydämen vajaatoiminnan kehittyminen ennustivat sekä sairaalakuolleisuutta että 1-vuotiskuolleisuutta, kun taas ≥65 vuoden ikä ja sydämen ultraäänitutkimuksessa todettu vegetaatio tai Duken luokittelun mukainen pääkriteeri ennustivat kuolemaa vuoden sisällä. Korkea CRP-taso sairaalaan tullessa ennusti sekä sairaalakuolleisuutta että 1-vuotiskuolleisuutta. Huumeiden käyttäjien endokardiitit lisääntyivät tutkimusaikana merkitsevästi (p<0.001). Päätelmät: Tässä työssä vahvistetaan Duken kriteerien käyttökelpoisuus endokardiitin diagnostiikassa. Lisäksi vahvistui käsitys, että nopea diagnoosi ja mikrobilääkehoidon aloittaminen ovat parhaat keinot ehkäistä neurologisia komplikaatioita ja parantaa endokardiittipotilaiden ennustetta. CRP:n normalisoituminen on endokardiittipotilailla hyvän ennusteen merkki. Suoraan läppäkudoksesta tehty PCR-tutkimus on hyödyllinen, kun taudin aiheuttaja on kasvuominaisuuksiltaan vaativa tai potilas on saanut mikrobilääkehoitoa ennen viljelynäytteiden ottamista. Muutamat aiemmissa tutkimuksissa todetut huonon ennusteen merkit ennustavat huonoa ennustetta myös tämän tutkimuksen potilailla. Uutena löydöksenä ilmeni, että korkea CRP-arvo sairaalaan tullessa merkitsee sekä huonoa lyhyt- että pitkäaikaisennustetta. Huumeiden käyttäjien endokardiittien ilmaantuminen on tärkein epidemiologinen muutos 25 vuoden tutkimusaikana.

Tarinateatteri : taidetta ja terapiaa kuunnellen

Tämä työ käsittelee tarinateatteria teatterin ja taiteen tekemisen muotona. Pohdin työssä näyttelemistä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja käsittelen tarinateatterin taiteellisia ja terapeuttisia ulottuvuuksia. Kerron työssäni, mistä tarinateatterissa on kyse ja käyn läpi miten tarinateatterin tekeminen on vaikuttanut minuun teatterintekijänä. Tarkastelen myös, mitä kyseinen teatterin tekemisen muoto on antanut minulle näyttelijänä. Pohdin millä tavoin se on kehittänyt muun muassa kuuntelu- ja improvisaatiokykyäni ja rohkaissut minua menemään teatterin tekemisessä kohti ihmistä ja ihmisyyttä. Lisäksi pohdin nykypäivää ja aikamme ihmisten suurta tarvetta tulla kuulluksi, kun tiiviitä yhteisöjä ei enää ympärillämme aina ole. Aluksi käyn läpi tarinateatterin historiaa ja valotan suomalaisen tarinateatterin vaiheita. Tämän jälkeen pohdin roolinkäyttöä ja näyttelijäntyötä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja vertailen niitä keskenään. Kuvailen ja pohdin myös tarinateatterin eri tasoja sekä kerron, kuinka joskus tarinateatteria tehtäessä saa huomata jonkin ihmisissä ja maailmassa näkymättömissä olevan tulevan näkyväksi lavalle. Sen jälkeen esittelen ja kuvailen kaksi tarinateatteriesitystä, joista toinen toteutettiin Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin ja toinen Lammille kehitysvammaisten hoitajille. Mietin, mitä nämä toisistaan monella tavalla poikkeavat tarinateatteriesitykset antoivat minulle teatterintekijänä, ihmisenä ja näyttelijänä ja minkälaisia ajatuksia ja näkymiä ne avasivat minulle tarinateatterin tekijänä. Pohdin myös, mitä nämä kaksi esitystä antoivat kokijoilleen ja mitä tarinateatterin olennaisimmista ytimistä näissä esityksissä toteutui.

De gustibus disputandum est

Vastine kirjallisuustieteen polyhistori H.K. Riikosen arviointiin TT -lehdessä (7/2004, s. 53-57) tämän artikkelin kirjoittajan Runeberg-tutkielmaan

Vielä Avaruustutkimus-kirjasta

Kirjoitus on vastine professori Juhani Oksmanin arvosteluun (TT 1/2005) tämän artikkelin kirjoittajan nimellä julkaistuun teokseen Suomalaisen avaruustutkimuksen historia

Missä on kaupunkitalous-kirjan "amerikkalainen" näkökulma?

Kommentti Anne Hailan arviointiin Tieteessä tapahtuu -lehdessä 7/2004 tämän artikkelin kirjoittajien kirjasta Kaupunkitalous. Johdatus kapungistumiseen, kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumiseen (Gaudeamus 2004)

Desenvolvimento de modelos preditores de acúmulo de forragem em pastagens tropicais

O objetivo deste trabalho foi identificar, quantificar e modelar atributos condicionantes do acúmulo de forragens no Brasil Central e desenvolver modelos estimadores do acúmulo de forragem potencial, com base em parâmetros climáticos. Uma estrutura de banco de dados foi modelada e implementada para a inserção de dados de crescimento de forrageiras. Foram inseridos dados primários de experimentos com cultivares do gênero Cynodon, Panicum e Urochloa. O banco de dados permitiu gerar listagens ordenadas das taxas médias de acúmulo de forragem (TMA), temperatura média, máxima, mínima (Tmín), radiação global incidente e dias do ano, para cada período de crescimento. Realizaram-se regressões lineares simples e múltiplas, com variáveis climáticas como regressoras e TMA como variável resposta. O modelo com Tmín como variável independente se destacou com os melhores valores para o coeficiente de determinação, critério de Akaike e critério bayesiano, e foi adotado como padrão. Os modelos foram agrupados pelo teste de coincidência em seis grupos. Os modelos possuem capacidade estimadora diferente para cada cultivar. A calibração dos modelos com dados locais pode acomodar efeitos desconsiderados na sua formulação e aumenta a acurácia de estimativas da produção potencial.

Modelos empíricos para estimar o acúmulo de matéria seca de capim-marandu com variáveis agrometeorológicas

O objetivo deste estudo foi testar modelos empíricos de regressão linear, para a predição do acúmulo de matéria seca (TAMS) de Urochloa brizantha cv. Marandu, em função de variáveis agrometeorológicas. Para gerar os modelos, foi utilizada a taxa média de acúmulo de matéria seca, em condições de sequeiro, entre 1998 e 2002. As variáveis avaliadas foram: temperaturas mínima, máxima e média, radiação global (Rg), graus-dia, evapotranspiração real (ETR) e potencial (ETP) obtidas a partir do balanço hídrico, unidades fototérmicas (UF) e índice climático de crescimento (ICC). As regressões univariada e multivariada mostraram boa capacidade de predição, com exceção para as que utilizam a UF. Os melhores resultados foram para a regressão multivariada, com Tmín, Rg e ETR: R², 0,84; raiz do quadrado médio do resíduo (RQMR), 14,72; e critério de informação de Akaike (CIA), 222,5. Na regressão linear univariada, destacaram-se as variáveis: graus-dia corrigido (R², 0,75; RQMR,17,84; e CIA, 242,6), temperatura mínima corrigida (R², 0,75; RQMR, 17,82; CIA, 244,1), e ICC (R², 0,74; RQMR, 17,85; CIA, 236,9). A correção das variáveis agrometeorológicas pela relação entre evapotranspiração real e potencial (ETR/ETP), em geral, melhora a predição da TAMS pelos modelos.

Variabilidade interdecadal na série secular de temperatura do ar em Santa Maria, RS

O objetivo deste trabalho foi verificar possíveis associações entre a variabilidade interdecadal das temperaturas mínima (Tmín) e máxima (Tmáx) diárias do ar e da amplitude térmica diária (ATD) em Santa Maria, RS, com a Oscilação Decadal do Pacífico (ODP). Foram usados os valores diários de Tmín e Tmáx de janeiro de 1912 a dezembro de 2009, e os valores mensais do índice da ODP do mesmo período. Há associação entre a variabilidade interdecadal da Tmín e Tmáx e da ATD com a ODP nesse local. Na fase fria da ODP, de 1947-1976, houve decréscimo nas Tmín e Tmáx. Nas duas fases quentes da ODP, 1925-1946 e de 1977-1998, houve aumento na Tmín no primeiro período e na Tmáx no segundo período. Durante a fase fria da ODP, de 1947-1976, houve redução da ATD, pela diminuição da Tmáx média e máxima. Houve aumento na ATD, no primeiro semestre na fase fria atual (1999-2009), em razão da diminuição na média da Tmín. Esses ciclos de aquecimento e resfriamento, na escala decadal, podem nortear estratégias de adaptação e mitigação na agricultura, por meio do melhoramento genético e desenvolvimento de cultivares tolerantes a tais oscilações de temperatura.

Pediatric reference intervals for plasma free and total metanephrines established with a parametric approach: Relevance to the diagnosis of neuroblastoma.

BACKGROUND: Urine catecholamines, vanillylmandelic, and homovanillic acid are recognized biomarkers for the diagnosis and follow-up of neuroblastoma. Plasma free (f) and total (t) normetanephrine (NMN), metanephrine (MN) and methoxytyramine (MT) could represent a convenient alternative to those urine markers. The primary objective of this study was to establish pediatric centile charts for plasma metanephrines. Secondarily, we explored their diagnostic performance in 10 patients with neuroblastoma. PROCEDURE: We recruited 191 children (69 females) free of neuroendocrine disease to establish reference intervals for plasma metanephrines, reported as centile curves for a given age and sex based on a parametric method using fractional polynomials models. Urine markers and plasma metanephrines were measured in 10 children with neuroblastoma at diagnosis. Plasma total metanephrines were measured by HPLC with coulometric detection and plasma free metanephrines by tandem LC-MS. RESULTS: We observed a significant age-dependence for tNMN, fNMN, and fMN, and a gender and age-dependence for tMN, fNMN, and fMN. Free MT was below the lower limit of quantification in 94% of the children. All patients with neuroblastoma at diagnosis were above the 97.5th percentile for tMT, tNMN, fNMN, and fMT, whereas their fMN and tMN were mostly within the normal range. As expected, urine assays were inconstantly predictive of the disease. CONCLUSIONS: A continuous model incorporating all data for a given analyte represents an appealing alternative to arbitrary partitioning of reference intervals across age categories. Plasma metanephrines are promising biomarkers for neuroblastoma, and their performances need to be confirmed in a prospective study on a large cohort of patients. Pediatr Blood Cancer 2015;62:587-593. © 2015 Wiley Periodicals, Inc.

Naistutkimuskritiikin kärki: rautalankaversio

Vastaus Taina Kinnusen vastineeseen tämän artikkelin kirjoittajien väitökseen TT -lehdessä 2/2006

Mineralização do carbono e do nitrogênio no solo após sucessivas aplicações de lodo de esgoto

O objetivo deste trabalho foi avaliar a dinâmica de mineralização do C e a capacidade do solo em fornecer N após sucessivas aplicações de lodo de esgoto, além de determinar a relação destas com a taxa de mineralização do lodo previamente aplicado. A área experimental recebeu, por sete anos, os seguintes tratamentos: 80 kg ha‑1 por ano de N mineral (L0); e 10 ou 20 Mg ha‑1 por ano de lodo (L1 e L2, respectivamente). Amostras de solo (0-20 cm) foram retiradas um ano após a última aplicação dos tratamentos. As amostras receberam doses de lodo correspondentes a 0, 120 e 240 kg ha‑1 de N e foram incubadas em laboratório por mais de 100 dias, tendo-se determinado o C‑CO2 liberado e o teor de N inorgânico no solo. A mineralização do C e do N foi mais influenciada pelo uso prévio do lodo do que pelas doses incubadas. A taxa de mineralização do nitrogênio (TMN) diminuiu de 16%, em L0, para 11%, em L1, e 8% em L2. No entanto, essa redução não resultou em menor disponibilidade de N no sistema, pois houve incremento do N potencialmente mineralizável (N0) em L1 e L2. Assim, a TMN não é um parâmetro adequado para cálculo da dose de lodo a ser aplicada em áreas previamente tratadas com o resíduo, pois subestima a capacidade do sistema em fornecer N. Neste caso, deve-se considerar o uso do N0.

Lapsiperheiden terveyden edistämisen uudistettuja työmenetelmiä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa posteri vuoden 2007 Neuvolapäiville. Neuvolapäivät on Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskuksen järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jossa käsitellään äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan liittyviä ajankohtaisia asioita. Tänä syksynä päivien teemana on Suosituksista käytäntöön - miten edistää lapsiperheiden terveyttä äitiys- ja lastenneuvolassa. Posteri koottiin lapsiperheiden terveyden edistämisen projektiin aiemmin tehtyjen opinnäytetöiden pohjalta, jotka käsittelevät terveydenhoitajan työtä äitiys- ja lastenneuvolassa. Posteri esittelee opinnäytetöissä uudistettuja ja käytettyjä terveydenhoitajan terveyden edistämisen työmenetelmiä. Lapsiperheiden terveyden edistämisen projektia toteutetaan yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja kolmen Helsingin kaupungin terveysaseman välillä ja sen tavoitteena on terveydenhoitajien terveyden edistämisen työmenetelmien ja toimintatapojen kehittäminen näyttöön perustuvan tiedon avulla. Posterin taustaksi koottiin aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joissa käsiteltiin lapsiperheiden terveyden edistämistä äitiys- ja lastenneuvolassa. Aikaisemmista tutkimuksista nostettiin esille terveydenhoitajien käyttämiä työmenetelmiä ja kuvattiin niiden yleisyyttä ja toimivuutta. Tutkimusten avulla kartoitettiin myös vanhempien kokemuksia neuvolasta, koska ne toimivat pohjana kehitettäessä uusia työmenetelmiä. Lapsiperheiden terveyden edistämisen projektiin kuuluvista opinnäytetöistä valittiin 12 ja ne luokiteltiin sisällön mukaan näkökulman rajaamiseksi. Lopulta posterin perustaksi valittiin 8 keskeistä opinnäytetyötä. Posterissa esiintyvät aihealueet ovat parisuhteen tukeminen, vanhemmuuden tukeminen ja vahvistaminen sekä vertaisryhmien toteuttaminen. Posteriin nämä aihealueet on jaoteltu äitiys- ja lastenneuvola-aikaan. Äitiysneuvolaan liittyviä työmenetelmiä ovat parisuhteen roolikartta, ohjelmarungot parisuhdeiltaan ja isäryhmään, imetysohjaus ja lastenhoitotunti diasarjana sekä sikiön kehitysvaiheista kertova posteri. Lastenneuvolassa käytettäviä työmenetelmiä ovat parisuhteen roolikartta, imetysohjauskansio sekä suunnitelma- ja toimintarungot vanhempi, -lapsi vertaistukiryhmälle. Posterin avulla pyritään edesauttamaan lapsiperheiden terveyden edistämisen työmenetelmien käyttöönottoa ja kehittämään terveydenhoitajan työtä. Avainsanat lapsiperhe, terveyden edistäminen, työmenetelmä, posteri