Kuolemaan johtaneiden työturvallisuusrikosten rankaiseminen Suomessa ja Isossa-Britanniassa

Tutkielma keskittyy työssä tapahtuneiden kuolemantapausten normistoon ja oikeuskäytäntöön sekä Suomessa että Isossa-Britanniassa. Tutkimus on oikeusvertaileva, ja siinä on myös käytetty empiiristä tutkimusmetodia. Erityisesti mielenkiinto kohdistuu oikeushenkilöiden rankaisemiseen. Suomessa työturvallisuusrikoksesta on voitu tuomita oikeushenkilölle yhteisösakko vuodesta 2005 lähtien, ja Isossa-Britanniassa tuli vuonna 2008 voimaan laki, jonka pohjalta oikeushenkilöä voidaan rangaista henkilön kuoleman aiheuttamisesta rikoksen tekijänä. Oikeudellisen deskription kautta käydään läpi kummankin maan normistot, joiden pohjalta työkuolemaa oikeuskäytännössä on mahdollista arvioida. Suomen normeista mukana ovat työturvallisuusrikos, kuolemantuottamus ja yhteisösakko. Ison-Britannian normeista käsitellään Health and Safety at Work etc. act 1974, gross negligence manslaughter ja Corporate Manslaughter and Corporate Homicide Act 2007, eli “yhteisötappo”. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu vertailtavista valtioista kootuista oikeustapauksista. Ison-Britannian tapauksista mukana ovat kaikki yhteisötapon nojalla tuomitut tapaukset lain voimaantulosta aina tämän tutkielman kirjoittamiseen asti (6.4.2008−31.8.2015). Suomen tapauksista mukana ovat kaikki tätä tutkimusta kirjoitettaessa lainvoimaiset käräjä- ja hovioikeuden tuomiot aikaväliltä 2010−2014, joissa henkilö on kuollut työssä sattuneessa äkillisessä tapahtumassa ja oikeushenkilölle on tämän seurauksena tuomittu rangaistuksena yhteisösakkoa. Jotta rangaistusten tasosta saisi paremman kuvan, tuomitut sakkosummat on suhteutettu prosentuaalisesti oikeushenkilön taloudellisiin lukuihin. Maiden normistojen ja vertailun pohjalta tutkimuksessa arvioidaan rangaistusten tasoa valtioissa, ja pohditaan voisiko oikeusjärjestelmillä olla jotain opittavaa toisiltaan työkuolemantapausten rankaisemisessa. Tutkielma osoittaa, että oikeushenkilöjen rankaiseminen työkuolemissa on molemmissa valtioissa ollut jokseenkin ongelmallista. Rangaistusten tasot ovat jääneet alle odotetun, eikä myöskään oikeushenkilöiden edustajien vastuun voida katsoa täysin aina toteutuneen.

Pappien vaitiolovelvollisuus ja sen tulkinnat

Kirjallisuusarvostelu

VANHEMPIEN JA KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN ÄÄNI KUNTOUTUSSUUNNITELMA JA HOJKS SISÄLLÖNANALYYSISSÄ

Tutkimuksemme päätarkoituksena on ollut tutkia perheen osallisuutta kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksen suunnitteluun kuntoutussuunnitelman ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli HOJKS:n pohjalta. Vertailimme myös HOJKS:n ja kuntoutussuunnitelman yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyö osallistuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin, Kansaneläkelaitoksen, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Turun yliopiston yhteiseen KeLaKuVa -tutkimushankkeeseen. Aineistomme koostuu 25 kuntoutussuunnitelmasta ja 16 HOJKS:sta sekä yhdestä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Suunnitelmia tutkittiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti ja myöhemmässä vaiheessa teoriaohjaavasti. Perheen ääni vaikuttaa kuuluvan hyvin kuntoutusprosessin suunnitteluvaiheessa käytössämme olleen aineiston perusteella. Lapsen kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat yhteneväiset kuntoutussuunnitelman ja HOJKS:n välillä, mikä on lapsen edun mukaista. Toisaalta suunnitelmien välillä on myös eroja painotuksissa: HOJKS:ssa korostuvat akateemiset taidot ja kuntoutussuunnitelmassa terapiat. Tämä puoltaa tarvetta molemmille suunnitelmille.

Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia

Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisena linjanaan kun se liittyi Euroopan unioniin ennen kaikkea turvallisuussyistä. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden myötä poliittisesti liittoutunut ja vaikka se on jatkuvasti laajentanut ja syventänyt yhteistyötään NATOn kanssa, Suomi on yhä sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut poikkeuksellisen vakaa kylmän sodan jälkeen ennen kaikkea siksi, että maailman voimakkain suurvalta Yhdysvallat on yhä sotilaallisesti läsnä Euroopassa ja Euroopan integraatio on jatkunut ja syventynyt. Suomi on sitonut nykyisen turvallisuuspoliittisen linjansa turvallisuusympäristönsä pysyvyyteen. Viime vuosina NATOn laajentuminen entisen Neuvostoliiton alueelle on voimistanut läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä valtakamppailua ja turvallisuuskilpailua Suomen lähialueella. Viimeistään Ukrainan konflikti on tehnyt ajankohtaiseksi myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Tässä artikkeliteoksessa turvallisuuspolitiikan asiantuntijat analysoivat keskeisimpien ulkoisten toimijoiden – EU:n, Ruotsin, Viron, Venäjän, Yhdysvaltojen ja NATOn – merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudelle ja Suomen turvallisuudelle sekä pohtivat, onko Suomen syytä muuttaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kirjoittajat myös arvioivat Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä etuja ja haittoja verrattuna nykyiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Teoksen kirjoittajien toisistaan poikkeavat näkemykset Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudesta, NATOn laajentumisen vaikutuksista Itämeren alueella, Venäjän valtapolitiikasta ja sen Suomelle muodostaman sotilaallisen uhan voimakkuudesta, NATOn pelotteen uskottavuudesta ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta liittolaistensa puolustamiseen sekä Suomen NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista valaisevat laajasti kysymystä Suomen turvallisuudesta ja turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Suomelle sen geopoliittinen asema Venäjälle strategisesti elintärkeiden Kuolan alueen ja Pietari–Moskova-ydinalueen välittömässä läheisyydessä on ongelmallinen maan turvallisuuden kannalta. Suurvalta Venäjä onkin edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun vaikuttava ulkoinen toimija. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomella on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus liittoutua Yhdysvaltojen kanssa NATO-jäsenyyden myötä Venäjän potentiaalista sotilaallista uhkaa vastaan. Toisaalta Suomella ei kuitenkaan ole ollut pakottavaa tarvetta siihen, koska se on välillisesti hyötynyt Yhdysvaltojen suurstrategiasta Euroopassa ja koska Venäjän valtapolitiikka on kohdistunut ennen kaikkea entisen Neuvostoliiton alueelle. Vaikka Ukrainan konflikti onkin lisännyt poliittista ja sotilaallista jännitettä Itämeren alueella, tämän teoksen perusteella on kuitenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö Suomen sen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneen muutoksen seurauksena liittyä NATOn jäseneksi vai ei. Halutessaan Suomi voi siis edelleen jatkaa nykyisellä turvallisuuspoliittisella linjallaan sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, mutta samalla sen täytyy kuitenkin pitää myös sotilaallinen liittoutuminen avoimena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona tulevaisuudessa.

Kivipää, Äväntäjärvi ja Pitkävesi: Oriveden vedenkokoumien nimet

Tarkastelen tutkielmassani Oriveden kaupungin järvien ja lampien eli vedenkokoumien nimiä. Huomio keskittyy siihen, millainen näiden nimien muodostama järjestelmä eli nimisysteemi on kokonaisuutena. Lisäksi selvitän nimien etymologiat ja nimenantoperusteet. Tutkimus on pääosin luonteeltaan kvalitatiivista, joskin eri nimenantoperusteiden osuudet käyvät myös ilmi. Tutkimusaineisto on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta, ja se sisältää niiden vedenkokoumien nimet, joiden tarkoitteet sijaitsevat ainakin osittain Oriveden kaupungin alueella. Orivedellä on melko runsaasti vedenkokoumia; aineistossani on yhteensä 420 nimeä. Vedenkokoumien nimenantoperusteiden selvittämiseen käytän syntaktis-semanttista analyysimallia, jossa keskeinen lähtökohta on nimenantajan asemaan samaistuminen. Tällä tavoin pyritään saamaan selville paikan todellinen nimenantoperuste toisin kuin vanhemmassa nimistöntutkimuksessa, jossa paikannimien luokittelu oli lähinnä sanasemanttista. Nimien etymologian eli alkuperän selvittämiseksi turvaudun aiempaan paikannimitutkimukseen sekä suomen kielen tavanomaisiin sanakirjoihin, etymologisiin sanakirjoihin ja Suomen murteiden sanakirjaan. Tutkielma osoittaa, että Oriveden vedenkokoumien nimet muodostavat varsin monikerroksisen ja heterogeenisen nimisysteemin. Kuten jo aiemmin on osoitettu, Oriveden alueen nimistössä on myös saamen kieleen pohjautuvia aineksia, minkä tämä tutkielma vahvistaa. Lisäksi nimisysteemiin kuuluu metaforisia nimiä (Häränsilmä), täsmennettyjä nimiä (Alanen Pitkäjärvi) ja useaan vedenkokoumaan kollektiivisesti viittaavia nimiä (Kirvesjärvet). Nämä piirteet voidaan nähdä pitkälti analogian ja tiettyjen nimenmuodostusmallien tuloksena, sillä analogialla on osoitettu olevan suuri osuus paikkojen nimeämisessä. Etymologinen selvitys osoittaa, että suurin osa nimistä on asiasisällöltään vielä nykyihmisellekin täysin selviä, kun taas joidenkin nimien alkuperä on ajan kuluessa ja kielen muuttuessa hämärtynyt. Helpoiten hämärtyvät sellaiset nimet, jotka sisältävät johonkin vanhaan elinkeinoon tai kulttuuriin viittaavan nimityksen. Orivedellä on kuitenkin myös sellaisia vedenkokoumien nimiä, joiden alkuperä jää tutkimuksesta huolimatta hämäräksi. Tällaiset nimet viittaavat usein suuriin vedenkokoumiin, joiden nimet kuuluvat yleensä paikannimistömme vanhimpaan kerrostumaan.

Yleisurheilussamme päästy yhteisymmärrykseen

Urheiluliiton asiallisessa ja rauhallisessa kokouksessa purettiin yksimielisesti toukokuun päätös ja annettiin liiton johdolle luottamuslause; kokouksessa läsnä 313 edustajaa 210 seurasta; Kekkonen: Suomen urheiluliikkeen päämääränä tulee olla Suomen urheilun todellisten voimanlähteiden etsiminen ja kehittäminen

Kylmä sota sotilaallisena kulttuurina

Abstract

Phosphorus in Finnish soils in the 1900s with particular reference to the acid ammonium acetate soil test

Selostus: Suomen maaperän fosforin tutkiminen 1900-luvulla ja viljavuustutkimuksen kehittäminen