Suomea rajan takana 1918-1944 : näyttely Venäjän Kansalliskirjastossa lokakuussa 2011

Venäjän Kansalliskirjastossa oli esillä lokakuussa 2011 järjestetyssä näyttelyssä Neuvostoliitto-Karjalassa ja Neuvosto-Venäjällä Suomen sisällissodan jälkeen maailmansotien välillä painettuja suomenkielisiä kirjoja ja lehtiä.

Suomen palveluiden vienti

Työ käsittelee Suomen palveluiden vientiä, ja palveluvientiä yleisesti. Kandidaatintyön tavoitteena on selvittää miten palveluvienti eroaa tuotteiden viennistä, ja miten Suomen palveluiden vienti on kehittynyt ja tulee kehittymään. Työ on suoritettu kirjallisuuskatsauksena alaa käsitteleviin julkaisuihin, niin kirjoihin kuin lehtiin. Katsauksen tuloksena huomattiin, että olemassa olevaa kirjallisuutta on hyvin vähän. Suomen osalta huomattiin, että palveluiden vienti on vähäistä verrattuna sen osaan kansantaloudesta. Palveluiden vienti on Suomessa keskittynyt muiden palveluiden alueelle, erityisesti muihin liike-elämän palveluihin. Viennin kohdemaita ovat pohjoismaiden lisäksi etenkin BRIC-maat. Suomen kannalta on tärkeää, että palveluvientiä kehitetään ja kannustetaan. Suomi on vientiriippuvainen talous, joten palveluiden vientiä tehostamalla ja lisäämällä voidaan parantaa koko maan taloutta. Olisi suotavaa, että suomalaisissa tutkimuslaitoksissa tutkittaisiin enemmän palveluvientiä, ja pyrittäisiin kehittämään apuvälineitä palveluvientiä ajatteleville yrityksille.

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance This thesis deals with enabling change in universities, more explicitly enhancing education for sustainable development with tools for quality assurance. Change management is a discipline within management that was developed in the 1980s because business changed from being predictable to unpredictable. The PEST mnemonic is a method to categorize factors enabling change; such as political, economic, socio-cultural and technological factors, which all affect higher education. A classification of a change, in either hard or soft, can help understanding the type of change that an organization is facing. Hard changes are more applied to problems that have clear objectives and indicators, with a known cause of the problem. Soft changes are applied to larger problems that affect the entire organization or beyond it. The basic definition for sustainable development is: the future generations should have similar opportunities as the previous. The UN has set as a global goal an integration of education for sustainable development (ESD) at all levels of education during 2005- 2014. The goal is set also in universities, the graduates of which are future leaders for all labor markets. The objective for ESD in higher education is that graduates obtain the competence to take economic, social and environmental costs and benefits into account when making decisions. Knowledge outcomes should aim for systematic and holistic thinking, which requires cross disciplinary education. So far, the development of ESD has not achieved its goals. The UN has identified a need for more transdisclipnary research in ESD. A joint global requirement for universities is quality assurance, the aim of which is to secure and improve teaching and learning. Quality, environmental and integrated management systems are used by some universities for filling the quality assurance requirements. The goal of this thesis is to open up new ways for enhancing ESD in universities, beyond the forerunners; by exploring how management systems could be used as tools for promoting ESD. The thesis is based on five studies. In the first study, I focus on if and how tools for quality assurance could be benefitted for promoting ESD. It is written from a new perspective, the memetic, for reaching a diversity of faculty. A meme is an idea that diffuses from brain to brain. It can be applied for cultural evolution. It is a theory that is based on the evolutionary theory by Darwin, applied for social sciences. In the second Paper, I present the results from the development of the pilot process model for enhancing ESD with management systems. The development of the model is based on a study that includes earlier studies, a survey in academia and an analysis of the practice in 11 universities in the Nordic countries. In the third study, I explore if the change depends on national culture or if it is global. It is a comparative study on both policy and implementation level, between the Nordic countries and China. The fourth study is a single case study based on change management. In this study, I identify what to consider in order to enable the change: enhancing ESD with tools for quality assurance in universities. In the fifth Paper, I present the results of the process model for enhancing ESD with management systems. The model was compared with identified drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems. Finally, the process model was piloted and applied for identifying sustainability aspects in curricula. Action research was chosen as methodology because there are not already implemented approaches using quality management for promoting ESD, why the only way to study this is to make it happen. Another reason for choosing action research is since it is essential to involve students and faculty for enhancing ESD. Action based research consists of the following phases: a) diagnosing, b) planning action, c) taking action and d) evaluating action. This research was made possible by a project called Education for Sustainable Development in Academia in the Nordic countries, ESDAN, in which activities were divided into these four phases. Each phase ended with an open seminar, where the results of the study were presented. The objective for the research project was to develop a process for including knowledge in sustainable development in curricula, which could be used in the quality assurance work. Eleven universities from the Nordic countries cooperated in the project. The aim was, by applying the process, to identify and publish examples of relevant sustainability aspects in different degree programs in universities in the Nordic countries. The project was partly financed by the Nordic Council of Ministers and partly by the participating pilot universities. Based on the results of my studies, I consider that quality, environmental and integrated management systems can be used for promoting ESD in universities. Relevant sustainability aspects have been identified in different fields of studies by applying the final process model. The final process model was compared with drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems in universities and with succeeding with management systems in industry. It corresponds with these, meaning that drivers are taken into account and barriers tackled. Both ESD and management systems in universities could be considered successful memes, which can reflect an effective way of communication among individuals. I have identified that management systems could be used as tools for hard changes and to support the soft change of enhancing ESD in universities with management system. Based on the change management study I have summarized recommendations on what to consider in order to enable the studied change. The main practical implications of the results are that the process model could be applied for assessment, benchmarking and communication of ESD, connected to quality assurance, when applied. This is possible because the information can be assembled in one picture, which facilitates comparison. The memetic approach can be applied for structuring. It is viable to make comparative studies between cultures, for getting insight in special characteristics of the own culture. Action based research is suitable for involving faculty. Change management can be applied for planning a change, which both enhancing ESD and developing management systems are identified to be.

Syvää vai pelkästään tiheää : neuvostoliittolaisen ja venäläisen sotataidollisen ajattelun lähtökohdat, kehittyminen, soveltaminen käytäntöön ja nykytilanne. Näkökulmana 1920- ja 1930-luvun syvän taistelun ja operaation opit

Sosialistisen vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjän oli monien muiden kysymysten ohella ratkaistava sosialismin saavutusten puolustaminen. Aluksi ratkaisuksi suunniteltiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa punakaartia, mutta riittävän miesvahvuuden turvaamiseksi päädyttiin yleiseen asevelvollisuuteen. Pian Venäjän sisällissodan jälkeen sotataidon suunta painottui enemmän vanhan armeijan asiantuntijoiden näkemysten kuin vallankumoussankarien kokemusten mukaiseksi, vaikka Frunzen puna-armeijalle kirjoittama doktriini perustui luokkataisteluun ja korosti sisällissodassa hyväksi koettua operatiivista liikkuvuutta. Neuvostoliiton ja Venäjän sotataidon perustana on Pietari I:n aloittama länsimainen suuntaus, jota kuitenkin täydentävät vahvat kansalliset piirteet. Venäläisen sotataidon henkisenä isänä voidaan hyvällä syyllä pitää Aleksandr Suvorovia, jonka opetukset näkyvät tekstilainausten lisäksi myös periaatteissa ja sotilaskasvatuksessa. Napoleonin sotien jälkeen perustettu Keisarillinen yleisesikunta-akatemia loi Venäjälle sotatieteellisen tutkimuksen ja opetuksen. Sotatieteen mahdollisuuksia ei 1800-luvun Venäjällä osattu täysin hyödyntää. Aseistuksen kasvavan tehon merkitystä vähättelevä asenne johti sotataidon taantumisen ja katastrofiin Venäjän–Japanin sodassa. Sen kokemuksia analysoidessaan Aleksandr Neznamov kehitti edelleen saksalaista operaation käsitettä ja loi perustan Neuvostoliitossa 1920-luvulla kehitetylle operaatiotaidolle. Neuvostoliittolaisen sotataidon päämääränä oli kehittää taktinen ja operatiivinen ratkaisu aseistuksen tehon kasvun aikaansaamaan puolustuksen ylivoimaisuuteen. Ratkaisussa hyödynnettiin brittien kokemuksia ja tutkimusta. Neuvostoliittolainen taktiikka ja operaatiotaito eivät kuitenkaan olleet brittiläisen mekanisoidun sodankäynnin tai saksalaisen salamasodan itäinen kopioita vaan itsenäisiin ratkaisuihin pohjautuvia. Syvän taistelun ja operaation teoriaa kokeiltiin harjoituksissa, ja sitä kehitettiin Stalinin vuoden 1937 puhdistuksiin saakka. Toisen maailmansodan taisteluissa puna-armeija sovelsi alkuvaiheen katastrofin jälkeen syvän taistelun ja syvän operaation oppeja. Komentajien ja joukkojen taito ei riittänyt teorian vaatimusten mukaiseen toimintaan, siksi syväksi aiotusta taistelusta tuli ajoittain ainoastaan tiheää. Suuren isänmaallisen sodan kokemusten perusteella neuvostoliittolainen sotatiede kehitti yleisjoukkojen taistelun periaatteet, jotka ovat säilyneet muuttumattomina nykypäivään saakka. Kylmän sodan aikakaudella ydin- ja tavanomaisen aseistuksen merkitys sodan ja taistelun kuvassa vaihteli. Lännen sotataidon ja aseteknologian kehitys pakotti Neuvostoliiton siirtymään 1980-luvulla sotilaallisessa ajattelussaan hyökkäyksestä puolustukseen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän sotilaallisen turvallisuuden takaajana on ydinaseistus. Yhdysvaltain tavanomainen ilma-avaruushyökkäyskyky vaatii Venäjää kehittämään torjuntajärjestelmiä. Tavanomaisten joukkojen rakentamisessa Venäjä seuraa tarkasti läntisen sotataidon kehittymistä, mutta pitäytyy omaperäisiin ratkaisuihin, joiden kehittämisessä sen vahvalla sotatieteellisellä järjestelmällä ja dialektisen materialismin metodilla on edelleen olennaisen tärkeä merkitys.

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kansalliset päämäärät : haasteet ja mahdollisuudet

Kansainvälisen kriisinhallinnan merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinona on laajentuneen turvallisuuskäsityksen myötä lisääntynyt. Kriisien taustalla vaikuttavien syiden on huomattu edellyttävän kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. Kokonaisvaltaisuuden edellyttämä koordinointi on haastavaa, sillä konkreettisia kansallisia päämääriä ei ole selkeästi muodostettu. Afganistanin kriisinhallintaoperaatio tarjoaa mahdollisuuden tarkastella Suomen kansallisten intressien toteuttamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Kansainvälisen kriisinhallinnan roolin selkeyttämiseksi tämä laadullinen tutkimus vastaa päätutkimuskysymykseen mitä haasteita ja mahdollisuuksia liittyy Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan päämäärien saavuttamiseen Afganistanin operaation esimerkin kautta tarkasteltuna. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaisesti sosiaalinen konstruktivismi selittää valtioiden intressien rakentumisen ja Suomessa kriisinhallintaan liittyvät päätökset ja niistä seuraavan käytännön toiminnan. Keskeistä on ajatus siitä, että Suomi edistää ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan omia intressejään osana kansainvälisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvaa toimintaympäristöä. Tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi, sillä strategia-asiakirjat ilmentävät Suomen intressejä ja niistä voidaan analysoimalla selvittää kriisinhallinnan kansalliset päämäärät. Kriisinhallinnan kansalliset päämäärät strategia-asiakirjojen mukaan ovat kansainvälisen vastuun kantaminen, Suomen turvallisuuden rakentaminen ja ulko- ja turvallisuuspoliittisten pyrkimysten edistäminen. Kriisinhallinnan kansalliset päämäärät linkittyvät kansainväliseen toimintaympäristöön Suomen identiteetin rakentamisen kautta. Kriisinhallinnan keinoin Suomen on mahdollista edistää omia intressejään ainakin lievittämällä inhimillistä hätää antamalla humanitaarista apua, osallistumalla Naton kriisinhallintaoperaatioon, toimimalla kriisinhallintaoperaatiossa yhdessä Pohjoismaiden kanssa, käyttämällä kehittyneitä sotilaallisia suorituskykyjä vaativissa monikansallisissa operaatioissa, kehittämällä uskottavaa sotilaallista suorituskykyä sekä tukemalla kohdemaan kehitystä ja talouskasvua. Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keinoin vuosina 2010–2012 edisti Suomen kansallisia intressejä kaikin edellä mainituin keinoin. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen kanta suojeluvastuuseen, kokonaisvaltaisuuden tarjoama laaja kriisinhallinnan keinovalikoima sekä monikäyttöinen kansainvälisen vastuun kantaminen yleisperusteluna mahdollistavat Suomelle erinomaiset lähtökohdat tavoitteellisen kriisinhallinnan toteuttamiseen. Afganistanin esimerkin perusteella kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuus mahdollistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisten intressien edistämisen. Suurimpana haasteena näyttäytyy kansallisten intressien hahmottumattomuus kansallisten osallistumisperusteiden esiintuomisessa.

Pohjoismaisen yhteistyön synergiaedut materiaalihankinnoissa

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen puolustusyhteistyöhön kahdenvälisesti sekä useissa eri turvallisuusyhteisöissä. Yhteistyön tavoitteena on esimerkiksi vahvistaa osa-puolten kansallista puolustusta, selvittää yhteisiä synergiaetuja ja löytää tehokkaita, yhteisiä ratkaisuja eri aloilta. Tutkimuksessa selvitettiin Pohjoismaisella yhteistyöllä saavutettuja synergiaetuja ja kus-tannussäästöpotentiaalia taloudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin teoriana hankintatoimen keskittämisen teoriaa. Pohjoismaisella yhteistyöllä tähän mennessä saavutetut edut ovat pääasiasiassa toiminnalli-sia. Rahallisia säästöjä on ollut vaikeampi mitata. Pohjoismainen yhteistyö tulee tulevai-suudessa tiivistymään. Muun muassa Pohjoismaiden samankaltainen turvallisuusympäristö ja turvallisuusuhat tukevat yhteistyön tiivistämistä. Lisäksi yhteistyöllä on vahva kansalais-ten tuki. Haasteita on kuitenkin ollut esimerkiksi yhteisten materiaalihankintojen aikatau-luissa. Kustannussäästöjen varmistamiseksi yhteishankinnoissa on varmistettava hankitta-vien tuotteiden soveltuminen yhteishankintaan. Yhteishankinnoilla tulisi taloudellisesta näkökulmasta katsoen hankkia sellaisia tuotteita, joiden kustannussäästöpotentiaali on suu-ri. Lisäksi hankintaprosessin on oltava joustava, jotta prosessikustannukset säilyvät pieninä ja yhteishankinnoilla tuetaan kansallisten suorituskykyjen kehittämistä.

Keskijänniteverkon yksikkökustannukset Pohjoismaissa

Tässä kandidaatintyössä tutkittiin Sähkönjakelun yksikkökustannuksia Pohjoismaissa sekä Suomen yksikkökustannusten muuttumista viimeisen viiden vuoden aikana. Tavoitteena oli selvittää onko syyskuussa 2013 muuttunut sähkömarkkinalaki vaikuttanut maakaapeliverkon ja ilmajohtoverkon kustannuksiin ja onko Pohjoismaiden välillä suuria kustannuseroja. Tutkimuksessa vertailtiin yksittäisten sähkönjakeluverkon komponenttien kustannuksia ja lopuksi laskettiin kokonaiskustannus sähkönjakeluverkon rakentamiselle. Tutkimuksessa havaittiin, että Pohjoismaiden välillä on kustannuseroja rakennettaessa ilmajohtoverkkoa tai maakaapeliverkkoa maaseudulle. Kaupunkiin rakennettavassa maakaapeliverkossa kustannukset olivat hyvin lähellä toisiaan kaikissa vertailu maissa. Vertailun perusteella Ruotsissa on kaikkein edullisinta rakentaa sähkönjakeluverkkoa. Suomessa ilmajohtoverkon kustannukset olivat pysyneet samana viimeisen viiden vuoden aikana ja maaseudulle rakennettava maakaapeliverkon kustannukset vastaavasti taas laskeneet.

Kilpailuetu kansainvälistyvässä monikanavaisessa DIY-kaupassa

Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää esimerkkiyrityksen kilpailuetu ympäristössä, jossa kilpailu kansainvälistyy ja monikanavaistuu. Tutkittava yritys on rautakauppa-alan johtava brändi Suomessa. Yritys on tutkimuksen tekemisen aikana ostettu osaksi toimialan Pohjoismaiden suurinta verkkokauppakonsernia. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena, johon kuului osana kvantitatiivinen asiakaskysely. Tutkittavalla yrityksellä on verkkokaupan lisäksi kaksi showroom-tyyppistä myymälää, joten asiakaskysely suoritettiin kahdessa osassa erikseen myymälän ja verkkokaupan osalta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin tärkeimmät kilpailustrategian teoriat alkaen M.E.Porterin kilpailuetuteoriasta päätyen Kimin ja Mauborgnen Sinisen meren strategiaan. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että yrityksellä ei ole selkeätä kilpailuetua. Uuden omistajan myötä on mahdollisuus rakentaa kestävä kilpailuetu. Tutkimustuloksena muodostui myös näkemys, miten yrityksen strategista suunnittelua pitäisi kehittää sekä muodostui ehdotus jatkotutkimukselle. Tutkimuksen pohjalta rakentui malli monikanavaisen DIY- kaupan arvoketjusta ja kehitysehdotus esimerkkiyrityksen arvoketjun kehittämisestä.

[Carte de couronnes du Nord] / [par son très humble et très obeissant serviteur, Guillaume Delisle].

Janamittakaavat: Lieues de Suede ; Lieues de d'Allemagne et de Danemarc ; Lieues commudes de Norvege ; Lieues marine.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajoitteet ja mahdollisuudet rakenteellisen realismin näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pohjoismaista puolustusyhteistyötä Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen osalta rakenteellisen realismin teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen laadullinen sisällön analyysi, jossa teoria määrittää tutkimuskohteet (aineiston) ja analyysitason (tarkastelun tarkkuuden). Tutkimuksessa käytetään tukevana menetelmänä voimasuhdeanalyysia valtioiden välisellä järjestelmätasolla tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi. Tutkimusongelmana on selvittää, miten Pohjoismaiden rakenteelliset ominaisuudet rajoittavat tai edesauttavat pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä rakenteellisen realismin näkökulmasta. Rakenteellisen realismin avulla voidaan selittää kansainvälisen turvallisuuspolitiikan lopputuloksia ja tutkia valtioiden toisilleen muodostamia mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tässä tutkimuksessa pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehityksen tarkastelu on rajattu 2000-luvulle. Tutkimuksessa käytetään kahta toisiaan täydentävää rakenteellisen realismin teoriaa: Kenneth N. Waltzin voimatasapainoteoriaa ja Stephen M. Waltin uhkatasapainoteoriaa. Tämän lisäksi näiden teorioiden selitysvoimaa on parannettu muiden rakenteellisen realismin ja osittain uusklassisen realismin teorioilla. Teorioiden pohjalta on muodostettu tutkimuksen viitekehys, rajaukset ja ennakko-oletukset. Rakenteellisessa realismissa pienten valtioiden tutkimus on asetettava suurvaltojen välisten suhteiden viitekehykseen. Rakenteellisen realismin analyysitaso on karkea ja tutkimuksen kohteena ovat valtiot materiaalisina puolustuksellisina yksiköinä, mistä johtuen sisäpoliittiset tekijät, ihmisten käsitykset tai muut todellisuuden muodostukseen liittyvä problematisointi rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksessa nousi esille, että Venäjän toimintavapaus on lisääntynyt huomattavasti 2000- luvulla ja se on muuttunut heikosta muiden valtioiden järjestelmäpaineita myötäilevästä valtiosta järjestelmään paineita aiheuttavaksi valtioksi. Venäjän toimintavapauden lisääntyminen on vähentänyt huomattavasti Pohjoismaiden turvallisuuspoliittista liikkumavapautta. Pohjoismaat nauttivat 2000-luvun alussa verrattain hyvää toimintavapautta, eikä pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle tuolloin ollut tarvetta. Myöskään Nato-jäsenyyden hakeminen ei ollut Suomelle talouspoliittisesti kannattavaa. Ruotsin sotilaallinen voima toimi 2000-luvun alussa Itämerta tasapainottavana tekijänä, mutta sen sotilaallinen voima on kuitenkin heikentynyt 2000-luvulla samalla kun Venäjä on voimistunut. Lisäksi Suomen talous on muuttunut 2000-luvulla riippuvaisemmaksi Venäjän kaupasta ja erityisesti Venäjältä tuotavasta energiasta samaan aikaan, kun Suomen talous on muuttunut alijäämäiseksi. Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutus onkin muuttanut huomattavasti Ruotsin ja Suomen keskinäisriippuvaista turvallisuuspoliittista asemaa suhteessa Venäjään. Suomi muodostaa puskurivyöhykkeen Ruotsille ja samalla näiden valtioiden yhdessä muodostama puskurivyöhyke on tullut riippuvaiseksi muiden maantieteellisesti lähellä sijaitsevien ja riittävän omavaraisten Nato-valtio Tanskan ja Norjan kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka puolestaan Venäjän näkökulmasta, yhteistyön muodosta riippuen, joko vahvistaa tai vähentää Venäjän ja Pohjoismaiden välistä turvallisuusdilemmaa. Tanska ja Norja ovat talouden ja omavaraisuuden rakenteiden kannalta huomattavasti Suomea paremmassa asemassa. Lisäksi ne ovat tarkasteluajanjaksolla valmiiksi Naton jäseniä, jolloin niiden potentiaalisilla liittoutumisratkaisuilla ei ole ollut turvallisuuspoliittista merkitystä Venäjän kansallisen turvallisuuden varmistamisen kannalta. Tällä hetkellä Norjan ja Tanskan arktisen alueen intresseillä ei vielä ole negatiivista vaikutusta Venäjän ja Pohjoismaiden välisiin suhteisiin; riippuvuus on molemminpuolista arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Norjan ja Tanskan turvallisuuspoliittinen asema on sekin kuitenkin muuttunut Venäjän alivoiman muututtua merkittäväksi ylivoimaksi. Turvallisuusdilemmaa vahvistaa Itämerellä vastakkainasettelu idän ja lännen välillä; nollasummapeli, jossa Venäjän turvallisuus- ja talouspoliittiseen asemaan kohdistuu merkittäviä uhkia ja jossa Venäjällä samalla on merkittävä ylivoima kyvyissä turvallisuusdilemmaan vastaamiseksi. Suomen ja Ruotsin syventynyt keskinäinen puolustusyhteistyö on luonnollinen jatkumo tilanteessa, jossa Natoon liittyminen on muuttunut erittäin vaikeaksi ja myös Natoon osittain rinnastettavissa oleva pohjoismaiden puolustusyhteistyö Nato-maiden Tanska ja Norja kanssa. Pohjoismaita juridisesti sitomaton epävirallinen yhteistyö, jossa Suomi ja Ruotsi voivat säilyä Natoon kuulumattomina valtioina onkin rakenteellisen realismin näkökulmasta luonnollinen vaihtoehto nykyisessä järjestelmädynamiikassa pienille valtioille, jotka sijaitsevat manner-suurvalta Venäjän geopoliittisten intressien osalta keskeisellä alueella.

Suomen energiajärjestelmä

Suomen energialähteiden käyttö on pysynyt likimain samana viime vuosikymmenen aikana. Uusiutuvien energialähteiden käyttö (tuulivoima, aurinkovoima, biopolttoaineet) on lisääntynyt ja fossiilisten energialähteiden käyttö vähentynyt. Energian kokonaiskulutus ja lämmönkulutus on vuosikymmenen aikana laskenut hieman ja sähkönkulutus on lisääntynyt lisääntyvän infrastruktuurin myötä. Suomen kantaverkko ei ole vuosikymmenen aikana kokenut suuria muutoksia. Suomi kuuluu osana pohjoismaiden yhteisiä sähkömarkkinoita, joissa vallitsee vapaa kilpailu. Suomen energiajärjestelmän sähköntuotto on tällä hetkellä varsin tuontipainotteinen ja Suomi ei ole pystynyt vuosikymmenen aikana vastaamaan sähkön kysyntään, mikä tarkoittaa sähkön tuonnin lisääntymistä. Lämmöntuotanto ja -kulutus ovat pysyneet vuosikymmenen aikana likimain ennallaan. Lähitulevaisuudessa Suomen energiaomavaraisuus nousee ja Suomi voi jopa vuonna 2050 olla jo sähkön nettoviejä ja myös energiajärjestelmän aiheuttamat kokonaispäästöjä alenevat radikaalisti. Liikenne sähköistyy ja älykkäät sähköverkot tekevät tuloaan. Tässä työssä tutustutaan Suomen nykyiseen energiajärjestelmään, tehdään katsaus tulevaisuuteen ja vertaillaan Suomen energiajärjestelmää kansainvälisesti.

Yrityksen listautuminen Suomessa: Tutkimus suomalaisten yritysten listautumishalukkuudesta

Listautuminen on yksi kiistellyimpiä osa-alueita yritysrahoituksessa. Se on yksi tärkeimmistä päätöksistä, minkä yritys kohtaa elinkaarensa vaiheissa. Sen toteuttaminen on monimutkainen prosessi, mikä pitää sisällään useita eri vaiheita ja näiden vaiheiden aikana yrityksen tulisi pitää kokonaisuus hallinnassa ja huolehtia samalla ydinliiketoiminnastaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää suomalaisten yritysten viiden viimevuoden listautumishalukkuutta ja tarkastella onko vallitseva laskusuhdanne vaikuttanut listautuneiden yritysten määrään jollain tietyllä toimialalla tai yrityksen koolla mitattuna. Taustalla tukitaan myös muitakin pohjoismaita joiden osalta tutkimus keskittyy vain yritysten absoluuttisten määrien muutoksien tarkasteluun, laajemman vertailukohteen saavuttamiseksi. Tutkimuksessa data-aineistona on hyödynnetty NASDAQ OMX:n teettämää tutkimusta tiettyjen pohjoismaiden listatuista yrityksistä vuodelta 2006, aina nykyhetkeen asti. Aineistosta on kerätty tarpeellinen data tutkimusta varten ja muokattu lukijaystävällisempään muotoon.

Tavanomaisen irtaimen esineen sale and lease back -järjestely. Tarkastelussa erityisesti vuokralleottajan sivullissuoja.

Tutkielman aiheena on tavanomaisen irtaimen esineen sale and lease back -järjestely. Järjestelyyn kuuluu nimensä mukaisesti luovutus ja takaisinvuokraus. Kokonaisjärjestelyn avulla rahoittaja ja luotonsaaja pyrkivät luomaan luotonmaksun vakuudeksi omistusoikeuteen perustuvan esinevakuuden. Järjestelyn tavoitteena on, että luotonsaajan asemassa oleva myyjä pystyisi käyttämään samaa esinettä samanaikaisesti sekä va-kuusobjektina että elinkeinotoimintansa tuotantovälineenä. Juuri siitä syystä, että luo-tonsaaja tarvitsee esinettä koko ajan elinkeinotoiminnassaan, ei panttausta voida käyttää. Tutkielma on oikeusdogmaattinen ja sen pyrkimyksenä on antaa selkeä kokonaiskäsitys irtaimen esineen sale and lease back -järjestelystä ja sen käytettävyydestä vakuusjärjestelynä. Oikeusdogmaattiselle tutkimukselle tyypillisesti tutkielmassa tarkastellaan olemassa olevaa tietomateriaalia. Keskeisimmät tutkielmassa käytetyt kirjallisuuslähteet ovat Jarno Teporan useat sale and lease back -järjestelyyn keskittyvät artikkelit, Jarmo Tuomiston omistusvakuuksia koskeva kirjallisuus sekä Erkki Havansin esineoikeudellinen perusteos Esinevakuudet. Virallislähteistä selvästi merkittävimmät ovat vuonna 1997 voimaantullut maakaari ja sen esityöt. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti vuokralleottajan sivullissuojaan. Näin ollen tärkeimmäksi tutkimuskysymykseksi jäsentyy se, voiko sale and lease back -järjestelyssä ostajan roolissa oleva sijoittaja tai rahoittaja saavuttaa järjestelyn avulla kollisiotilanteiden varalta turvaavan vakuusaseman. Tutkimuksen kannalta keskeinen omistusvakuus-järjestely on vakuusluovutus, jollaiseksi vakuustarkoituksessa tehty sale and lease back -järjestely melko vakiintuneesti tulkitaan. Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuutta hyväksyä sale and lease back -järjestely rahoittajalle dynaamista kollisiosuojaa tarjoavaksi vakuusjärjestelyksi ilman julkivarmistusta. Toisaalta selvitetään julkivarmistuksen toteuttamisen mahdollisuutta ilman hallinnansiirtoa muun muassa maakaaren 14:4.1:n 1 kohdan mukaisen kirjaamisen avulla. Nykylainsäädännön puitteissa järjestelyn hyväksyminen itsenäiseksi omistusvakuudeksi näyttää olevan epätodennäköistä ja ilman julkivarmistusta dynaaminen sivullissuoja jää saavuttamatta, vaikka järjestely on sitova inter partes. Tutkimuksen loppupäätelmissä pohditaan, voisiko sale and lease back -järjestelyyn liittyviä ongelmia ratkaista muuttamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä tai antamalla täysin uutta lainsäädäntöä. Asiaa pohditaan myös oikeusvertailun keinoin selvittäen muiden Pohjoismaiden sekä Saksan oikeusjärjestelmien kantaa järjestelyyn.

Kansainvälisen rajat ylittävän yhteistyön teemat sekä yhteistyötä tukevat toimenpiteet merialuesuunnittelussa – esimerkkialueina eteläinen ja keskinen Itämeri.

Merialuesuunnittelun avulla pyritään ennaltaehkäisemään merellä syntyviä konflikteja, jotka voivat tapahtua ympäristön ja eri toimintojen välillä. Merialuesuunnittelu on usealle Itämeren valtiolle melko uusi asia, mikä vaikuttaa kansainväliseen rajat ylittävään yhteistyöhön merialuesuunnittelussa. Valtioiden taustat sekä heidän tapansa järjestää merialuesuunnittelu osaksi kansallista toimintaa vaihtelee. Vuoden 2014 kesällä Euroopan parlamentti ja neuvosto julkaisi direktiivin, jonka mukaan rannikkoalueita omaavien valtioiden tulee toteuttaa merialuesuunnittelua ja laatia virallinen merialuesuunnitelma vuoteen 2021 mennessä. Direktiivissä mainitaan yhteistyö muiden valtioiden kanssa osana merialuesuunnittelua. Kansainvälistä rajat ylittävää yhteistyötä on toteutettu aiemmin useissa eri hankkeissa, myös merialuesuunnittelun hankkeissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan mitkä toimenpiteet tukevat kansainvälistä rajat ylittävää yhteistyötä merialuesuunnittelussa sekä mitkä ovat keskeisimmät merialuesuunnittelun teemat merialuesuunnittelussa Itämeren alueella. Tutkimuksen esimerkkialueina ovat eteläinen ja keskinen Itämeri. Tutkimusmenetelminä toimivat Itämeren alueen merialuesuunnittelukokousten havainnoinnit, ryhmä- ja yksilöhaastattelu sekä avointen paikkatietoaineistojen visualisointi. Keskeiset teemat, joista keskusteltiin paljon, olivat merenkulku sekä energiantuotanto. Teemojen valintaan vaikutti eri valtioiden intressit sekä säädökset, jotka ohjaavat merialuesuunnittelua. Teemojen sisäisten osa-alueiden painotus vaihteli eteläisellä ja keskisellä Itämerellä. Kukin teema sisältää useita eri osa-alueita, kuten kalastus sisältää kalojen elinalueet sekä kalastusalueet. Rajat ylittävää yhteistyötä tukevia toimenpiteitä koettiin olevan kommunikointi, yhteistyökehikon selkeys sekä yhteistyöhön sitoutuminen.

Vegan matka Asian ja Europan ympäri ynnä historiallinen katsahdus edellisiin pitkin vanhan mailman pohjoisrannikkoa tehtyihin löytöretkiin A. E. Nordenskiöld'iltä ; [suomentanut Frans Gideon Bergroth] - Edellinen osa

Nimiösivulla myös: Suomennos.