Kiinteät taka-alueen aukonsäilyttäjät - käyttö ja valmistus

Tämän syventävän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttöön takahammasalueella sekä maitohampaisto- että I-vaihduntavaiheen aikana. Työ on kolmeosainen: Ensimmäisessä osassa perehdytään erilaisten aukonsäilyttäjien valmistukseen, käytön indikaatioihin ja rajoituksiin sekä kojeista koituviin hyötyihin ja haittoihin. Tavoitteena on kirjallisuuden perusteella linjata, milloin kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttö on perusteltua. Työn toisessa osassa kuvataan aukonsäilyttäjää käyttäen hoidettu potilastapaus. Kolmannessa osassa esitetään suomalaisille oikomishoidon ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreille suunnattu kyselytutkimus, jossa analysoitiin aukonsäilyttäjien käytön perusteita ja yleisyyttä kliinisessä työssä. Tutkimuksen perusteella hieman yli 70 % oikojista ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreistä käyttää kliinisessä työssään aukonsäilyttäjiä. Yleisin käytössä oleva aukonsäilyttäjä on linguaalikaari. Aukonsäilyttäjiä pidetään hyödyllisinä, kun tarkoituksena on estää hammaskaaren ahtautumista; niiden rutiininomaista käyttöä ei kuitenkaan suosita. Aukonsäilyttäjän tarve tulee vastaajien mielestä arvioida aina tapauskohtaisesti. Aukonsäilyttäjiä haluttaisiin käyttää enemmänkin, mikäli potilaan yhteistyökyky olisi riittävä. Syinä siihen, ettei aukonsäilyttäjiä käytetä, mainittiin potilaan laajempi oikomistarve, kariesaktiivisuus, saatavan hyödyn kyseenalaisuus ja potilaan yhteistyökyvyn puute.

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2015 : Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2015 – Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun on Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Koulutus- ja kehittämispalvelut –ryhmän sekä Ramboll Management Consulting Oy:n yhteistyössä laatima selvitys ammattialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä. Raportti toimii työvoimakoulutuksen suunnittelun tukena tarjoten seurantatietoa Pirkanmaalla järjestetystä työvoimakoulutuksesta. Lisäksi raportti kokoaa yhteen ennakointitietoa ja ennusteita toimialojen ja ammattien tulevaisuudesta.

Fuusion tavoitteiden toteutuminen, saavutetut hyödyt ja niihin taustalla vaikuttavat tekijät - Case: Kymenlaakson Osuuspankki

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää fuusiossa tavoiteltujen hyötyjen saavuttamista Kymenlaakson Osuuspankissa. Työssä on tutkittu saavutettuja onnistumisia sekä mahdollisia haasteita ja epäonnistumisia hallituksen, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston puheenjohtajan näkökulmaa painottaen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty henkilökohtaisia puolistrukturoituja haastatteluja. Haastattelujen avulla on saavutettu kokonaiskuva paitsi onnistumisista ja haasteista, myös näihin asioihin taustalla vaikuttavista tekijöistä, joita fuusioprosessissa olisi hyvä ottaa aina huomioon. Tuloksista selvisi, että tavoitteissa on onnistuttu pääosin hyvin ottaen huomioon fuusion toteutumisajankohta ja taloudellinen toimintaympäristö. Kuitenkin oli myös selvästi nähtävissä, että paljon on edelleen monella osa-alueella saavutettavissa. Tätä selittää vielä varsin lyhyt toimintahistoria fuusioitumisen jälkeen. Kohdatuissa haasteissa on nähtävissä selkeästi myös aiemmissa tutkimuksissa havaittuja haasteita ja vastoinkäymisiä. Nämä ovat haastavia ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon, sillä fuusioprosessi on monisyinen tapahtuma, jossa mukana on useita eri tahoja ja toteuttajia. Tuloksissa on kuitenkin tullut ilmi se, että vaikka haasteisiin ei välttämättä olisi täysin ennalta kyetty varautumaan, on näihin niitä kohdatessa vastattu hyvin nopealla reagoinnilla ja tämä on osittain vahvistanut saavutettuja tuloksia.

Yksilö ja ympäristö: Maalari Frans Lindin (1903–1988) elinikäinen ympäristösuhde muistitietohaastattelujen ja maisemamaalausten valossa

Tekijänoikeudellisten syiden vuoksi teoksen kokotekstissä olevien kuvien teknistä laatua on jouduttu heikentämään. ---- Tutkin yhden työläisen, maalari Frans Lindin (1903–1988) ympäristösuhdetta lapsuudesta viimeisiin elinvuosiin asti eli kirjoitan hänen ympäristöelämäkertaansa. Tarkastelen hänen suhdettaan luontoon ja kulttuuriympäristöön hänen vapaa-aikanaan. Tutkimukseen kuuluu johdanto-osan lisäksi yksi suomenkielinen ja neljä eng¬lanninkielistä artikkelia. Tutkin erityisesti Lindin paikkoja ja ympäristökokemuksia; tarkastelen hänen kotejaan ja muita tärkeitä paikkojaan; käsittelen hänen suhdettaan veteen ja vesistöihin; selvitän hänen maalausharrastustaan ja ympäristökokemustensa ulottuvuuksia sekä osoitan muistitiedon tärkeyden kokemusten tulkinnassa. Keskeiset lähteeni ovat vuosina 1985–2004 tekemäni Lindin ja 15 muun henkilön muistitietohaastattelut sekä puolensataa Lindin maalaamaa maisemaa, jotka dokumentoivat luontoa, yksityistaloja, julkisia rakennuksia ja kaupunkinäkymiä. Lisäksi käytän asiakirjoja, sanomalehtiaineistoa ja historiateoksia sekä omia havaintojani. Lähestyn Lindin ympäristösuhdetta kulttuurihistoriallisen ympäristötutkimuksen, henkilöhistorian ja muistitietohistorian näkökulmasta. Ympäristösuhde tarkoittaa kaikkea, mitä ihminen tekee ympäristössään, ympäristölleen ja ympäristönsä vaikutuksesta tai innoittamana. Se on sosiaalinen, historiallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka kehittyy varhaislapsuudesta lähtien kodista käsin ja muotoutuu elämän loppuun asti. Lindin ympäristösuhde kehittyi eri ihmisten vaikutuksesta, eri aikoina ja eri toiminnoissa ja konkretisoitui paikoissa, jotka olivat koettuja, muistettuja ja kerrottuja. Ne olivat myös lyhyt- tai pitkäaikaisia tai ainut-kertaisia, aktiivisia tai passiivisia, nykyisiä tai menneitä. Laatimani Lindin paikkojen luokituksen perustalta voidaan tutkia muidenkin ihmisten paikkasuhdetta. Lindin ympäristösuhteen moniulotteisuus ja rikkaus ilmeni sekä haastatteluissa että maisemamaalauksissa. Hänen ympäristökokemuksensa olivat arkisia, mutta niissä ilmenivät myös tunteiden, tiedon, nostalgian, edistyksen, omistamisen ja liikkumisen ulottuvuudet. Tutkimukseni antaa lähtökohdan kenen tahansa, varsinkin elossa olevan henkilön, ympäristösuhteen tutkimiselle.

Pienet ja keskisuuret leipomot ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina

Suomen päivittäistavarakaupasta on viime vuosikymmenten saatossa muodostunut ympäristön muutostekijöiden muokkaamana nykyisenlainen. Kaupat ovat siirtyneet tukku-vähittäiskauppamallista harjoittamaan tehokasta ketjuliiketoimintamallia. Suomen päivittäistavarakaupan markkinoita johtaa kaksi toimijaa, K- ja S-ryhmä, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus on lähes 80 prosenttia. Yhteistyö ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan ja tavarantoimittajien välillä on merkittävää koko alan kilpailukyvyn ja menestyksen kannalta. Pienten ja keskisuurten tavarantoimittajien asemaa ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppanina on tutkinut muun muassa Kilpailuvirasto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten leipomoteollisuuden pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat kokevat ketjuuntuneen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaninaan. Tavarantoimittajan näkökulmaa tutkittiin viiden eri teeman kautta. Kaupan ja tavarantoimittajan suhdetta pyrittiin selvittämään kaupan ketjuuntumisen, tavararyhmähallinnan, riskinsiirron, hyllymaksujen sekä kaupan omien tuotemerkkien kautta. Tutkimuksen teoreettisessa osassa keskityttiin luomaan kokonaisnäkemys Suomen päivittäistavarakaupan rakenteesta. Tämä sisälsi kaupan rakennemuutoksen kuvauksen tukku-vähittäiskauppamallista ketjuliiketoimintamalliin sekä ketjujen omistusrakenteen tarkastelun. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä kerrottiin tämän päivän päivittäistavarakaupan suurimmista toimijoista ja pyrittiin antamaan kuva päivittäistavarakaupan kokonaismarkkinasta Suomessa. Toinen osa-alue teoriassa olivat pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat leipomoteollisuudessa. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin tavarantoimittajien ja kaupan yhteistyötä sekä yhteistyön kannalta tärkeitä teemoja, tavararyhmähallintaa, kaupan omia tuotemerkkejä, riskinsiirtoa sekä hyllymaksuja. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä käyttäen hyväksi teemahaastattelua. Teemahaastattelu toteutettiin kolmelle leipomoteollisuuden pk-tavarantoimittajan toimitusjohtajalle. Tutkimustuloksissa ilmenee, että pk-tavarantoimittajat kokevat yleisellä tasolla yhteistyön päivittäistavarakaupan kanssa pääosin hyväksi. Tutkimus tuo esiin myös negatiivisia asioita jokaisesta tutkimuksen teemasta. Kaupan kasvava ostajavoima huolestuttaa tavarantoimittajia eniten. Kokonaisuudessaan tutkimus kertoo, että kauppa ja teollisuus tekevät yhteistyötä – molemmat tarvitsevat toisiaan ja kumpikaan ei pärjää ilman toista.

Pyöreän pöydän ritarit : puhuttelut ja puhuttamiset rauhanajan perusyksikön päällikön johtamisvälineinä

Perusyksikön päällikön työ on viimeisien vuosien aikana muuttunut yksikön pääkouluttajasta enemmänkin yksikön hallinnollisten asioiden hoitajaksi. Päällikön mahdollisuus vaikuttaa yksikkönsä kouluttamiseen on hyvinkin rajallista. Palkatulle henkilöstölle pitämillään puhutteluilla ja puhuttamisilla päällikkö kykenee vaikuttamaan koulutukseen alaisiaan kuulemalla ja tekemällä koko yksikköä koskevia linjauksia ja päätöksiä. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana oli selvittää miten päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista vuorovaikutustaitoinaan. Aihetta tutkitaan päällikön näkökulmasta. Aineistonkeruu toteutettiin postikyselynä Karjalan prikaatin perusyksiköiden päälliköiltä. Aineistoa tulkittiin fenomenologis-hermeneuttisella tulkintatavalla, jossa tulkittiin päällikköjen kokemia ilmiöitä eli puhutteluita ja puhuttamisia. Tutkimusongelma pyrittiin ratkaisemaan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: - Kuinka perusyksikön päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista työssään? - Minkälaisia tavoitteita päälliköiden pitämillä puhutteluilla ja puhuttamisilla on? - Minkälaista valmennusta päälliköt ovat saaneet vuorovaikutuksensa tueksi? Tutkimustuloksista kävi ilmi päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia monilla eri tavoilla. Päälliköt käyttivät puhutteluita ja puhuttamisia pääasiassa keskustelutilaisuuksien tapaan, jolloin alaisten mielipiteet ja ajatukset vaikuttivat heidän tekemiinsä päätöksiin. Pääl-liköiden pitämien puhutteluiden ja puhuttamisien merkittävimpinä tavoitteina oli tiedonjako ja päätöksien tekeminen. Päälliköt eivät olleet juurikaan saaneet koulutusta puhutteluiden ja puhuttamisien pitämiseen, eivätkä kokeneet mahdollisia koulutuksia tarpeellisiksi. Johtopäätöksinä todetaan päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia tiedotuskanavi-na, sekä johtamisen välineinä. Puhutteluilla päälliköt kykenevät tiedottamaan ja johtamaan yksikkönsä palkattua henkilöstöä yhdellä kerralla. Puhutteluiden ja puhuttamisien todetaan olevan merkittävässä osassa päälliköiden pedagogisessa johtajuudessa. Lisäksi todetaan aiheeseen liittyvien koulutusten olevan tarpeellisia organisaation yhtenäisen linjan, sekä oppivan organisaation kehittymisen kannalta.

Muutos ja pysyvyys sosiaalisessa mediassa

Kirjallisuusarvostelu

Palveluväylä kirjastojen kuvailun ja järjestelmien kannalta – mitä palveluväylä mahdollistaa?

Petteri Kivimäen esitys Kirjastoverkkopäivillä Helsingissä 20.10.2015.

Kiinteät taka-alueen aukonsäilyttäjät - käyttö ja valmistus

Tämän syventävän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttöön takahammasalueella sekä maitohampaisto- että 1- vaihduntavaiheen aikana. Työ on kolmeosainen: Ensimmäisessä osassa perehdytään erilaisten aukonsäilyttäjien valmistukseen, käytön indikaatioihin ja rajoituksiin sekä kojeista koituviin hyötyihin ja haittoihin. Tavoitteena on kirjallisuuden perusteella linjata, milloin kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttö on perusteltua. Työn toisessa osassa kuvataan aukonsäilyttäjää käyttäen hoidettu potilastapaus. Kolmannessa osassa esitetään suomalaisille oikomishoidon ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreille suunnattu kyselytutkimus, jossa analysoitiin aukonsäilyttäjien käytön perusteita ja yleisyyttä kliinisessä työssä. Tutkimuksen perusteella hieman yli 70 % oikojista ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreistä käyttää kliinisessä työssään aukonsäilyttäjiä. Yleisin käytössä oleva aukonsäilyttäjä on linguaalikaari. Aukonsäilyttäjiä pidetään hyödyllisinä, kun tarkoituksena on estää hammaskaaren ahtautumista; niiden rutiininomaista käyttöä ei kuitenkaan suosita. Aukonsäilyttäjän tarve tulee vastaajien mielestä arvioida aina tapauskohtaisesti. Aukonsäilyttäjiä haluttaisiin käyttää enemmänkin, mikäli potilaan yhteistyökyky olisi riittävä. Syinä siihen, ettei aukonsäilytläjiä käytetä, mainittiin potilaan laajempi oikomistarve, kariesaktiivisuus, saatavan hyödyn kyseenalaisuus ja potilaan yhteistyö kyvyn puute.