Työryhmäprosessi yliopiston johtamisen välineenä

Referee-artikkeli

Itsemääräämisoikeudesta kertominen kehitysvammaisille henkilöille selkokielellä

Tutkin pro gradu -työssäni, miten kehitysvammaisille henkilöille voidaan kertoa itsemääräämisoikeudesta kirjoitetulla kielellä mahdollisimman ymmärrettävästi. Tulosten perusteella on mahdollista löytää keinoja kirjoittaa helposti ymmärrettävää esitemateriaalia KTO – Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus, Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin (myöhemmin KTO) asiakkaille jaettavaksi. Tutkimukseni liittyy selkokielen tutkimuksen alaan. Tutkimusotteeni on kvalitatiivinen, ja menetelmänä on ryhmäkeskustelu. Aineisto koostuu kuudesta KTO:n asiakkaille pidetystä ryhmäkeskustelusta, joissa keskusteltiin itsemääräämisoikeuslakiluonnoksen pohjalta kirjoittamieni tekstien kieliasusta ja luettavuudesta. Tekstit mukailevat selkokielen periaatteita, jotka toimivat tämän työn teoriataustana. Ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 21 kehitysvammaista henkilöä. Keskusteluissa käytettiin löyhää kysymysrunkoa, mutta keskustelun osallistujat saivat nostaa esiin aiheita myös itse. Analysoin haastatteluaineiston temaattista analyysia käyttäen. KTO:n asiakkaille suunnatuissa teksteissä taajuudeltaan yleisten sanojen käyttäminen, yksinkertaiset sanamuodot, kielen konkreettisuus sekä neutraalit ja asialliset ilmaisutavat ovat oleellisen tärkeitä. Pelkkien selkokielen periaatteiden noudattaminen ei kuitenkaan välttämättä riitä, vaan tekstejä olisi hyvä tehdä yhdessä KTO:n asiakkaiden kanssa. Tutkimukseen osallistuneet informantit ehdottivat teksteihin muutoksia ja lisäyksiä, jotka toivat tekstit lähemmäksi heidän omaa elämänpiiriään. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, osa kehitysvammaisista lukijoista on herkkiä sen suhteen, kuinka heitä puhutellaan tekstissä. Lukijan puhuttelu yksikön 2. persoonan pronominilla voi häiritä lukijaa, kun kyse on vaikeasti lähestyttävästä aiheesta. Lukijan kohteliaaseen puhutteluun selkoteksteissä eivät välttämättä päde samat säännöt kuin yleiskielisissä teksteissä. Tämänkin aiheen suhteen korostuu kehitysvammaisilta lukijoilta saadun palautteen tarpeellisuus. Tämän tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista tehdä yleistyksiä siitä, millaista kirjoitettua kieltä kehitysvammaiset henkilöt pitävät selkeänä. Sen sijaan tutkimustulosten perusteella on mahdollista päätellä, millaisia seikkoja on syytä ottaa huomioon, kun kirjoitetaan KTO:n asiakkaille suunnattuja tekstejä.

Viranomaisten yhteisen CBRNE-vastatoimikonseptin kehittämismahdollisuudet

Valtioneuvoston kokonaisturvallisuutta koskevan periaatepäätöksen mukaisesti yhteiskun-taan kohdistuviin uhkiin vastataan yhteistyöllä ja voimavarojen joustavalla käytöllä. Yksi yhteistyötä edellyttävistä uhkista on kemiallisten aineiden (C), biologisten taudinaiheuttajien (B), radioaktiivisten aineiden (R) ja ydinaseiden (N) sekä edellä mainittujen levittämiseen tarkoitettujen räjähteiden (E) muodostama uhka. Vuosia jatkuneesta viranomaisyhteistyöstä huolimatta CBRNE-alan yhteistyön parantamiselle on yhä tarve. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viranomaisyhteistyön kehittämistä konseptien laadinnan avulla. Tutkimus kohdistuu CBRNE-alan viranomaisyhteistyöhön. Tarkoituksena on selvittää, miten sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen tarkoitettua konseptin kehitysmallia voidaan hyödyntää viranomaisten yhteisen konseptin laadinnassa. Tutkimus toteutettiin konstruktiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen alussa perehdyttiin tausta-aineistoon sekä tutkimuksen teorian muodostavaan sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen tarkoitettuun konseptin kehitysmalliin (CD&E). Samalla sitoutettiin muiden viranomaisten edustajat tutkimukseen. Teoriaan ja tausta-aineistoon perustuen tutkimuksessa tuotettiin viranomaisten yhteinen konseptin kehitysmalli (konstruktio). Tuotettua konseptin kehitysmallia testattiin laatimalla sen avulla viranomaisten yhteinen konsepti. Laadittavana testikonseptina oli viranomaisten yhteinen korkean näkyvyyden tapahtuman CBRNE-vastatoimikonsepti. Tutkimuksen tulosten perusteella sotilaallista konseptin kehitysmallia (CD&E) voidaan hyödyntää viranomaisten yhteisen konseptin laadinnassa käyttämällä mallin mukaisia kehittämisen periaatteita, rakenneosia ja vaiheistusta. Yhteisessä konseptin kehitysmallissa on huomioitava viranomaisyhteistyön asettamat vaatimukset ja ominaispiirteet. Yhteisen mallin tulee olla riittävän yksinkertainen, jotta erilaisen taustan omaavat viranomaiset voivat sen omaksua. Mallin tulee olla joustava, jotta sen käyttäminen on mahdollista erilaisilla resursseilla. Mallin on myös mahdollistettava viranomaiskentässä olevan kokemuksen ja olemassa olevien yhteistyörakenteiden hyödyntäminen. Sotilaallisesta CD&E-mallista voidaan muodostaa mallin keskeisiä periaatteita noudattava ja viranomaistoiminnan vaatimukset huomioiva kon-septin kehitysmalli. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella konseptit ja niiden kehittäminen soveltuvat viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Tutkimuksessa tuotettua viranomaisten yhteistä konseptin kehitysmallia voidaan hyödyntää viranomaisyhteistyössä. Mallin avulla voidaan laatia viranomaisten yhteisiä konsepteja eri aloilla. Konseptin kehitysmallin avulla laadittua korkean näkyvyyden tapahtuman CBRNE-vastatoimikonseptia voidaan hyödyntää viranomaisten yhteisessä varautumisessa CBRNE-uhkaan. Konseptien ja konseptien laadinnan nykyistä laajempi käyttö viranomaisten yhteisen kehittämisen välineenä edellyttää konseptien aseman yhteistä määrittelyä ja konsepteihin erikoistunutta henkilöstöä.

Kategoriajohtaminen hankintatoimen strategisen kehittämisen välineenä

Pro Gradun tarkoituksena on tutkia, miten kategoriajohtamisen käsitettä voidaan hyödyntää kohdeyrityksen hankintatoimen strategisessa kehittämisessä. Hankintatoimeen liittyvän kategoriajohtamisen ollessa teoreettisesti vielä hyvin vähän tutkittu, rakennettiin työn teoreettinen viitekehys aiheeseen liittyvistä teemoista, kuten strategisen hankintatoimen merkityksestä, hankintastrategiasta, portfoliomalleista, hankintatoimen organisoinnista ja hankinnan suorituskyvyn mittaamisesta. Työ toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto koostui yrityksessä suoritetuista puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jonka lisäksi yrityksen hankintatoimea analysoitiin kustannusanalyysin avulla. Teoreettisen viitekehykseen tukeutuen identifioitiin prosesseja, joiden avulla oli mahdollista analysoida ja kehittää tapausyrityksen hankintatoimea. Nämä kehittämistoimet voidaan jakaa kolmeen teemaan; hankintakategorioiden luominen ja analysointi, organisoinnin kehittäminen, suorituskyvyn mittaaminen. Kategoriajohtamista ei ollut mahdollista implementoida yritykseen, mutta työn tuloksena havaittiin, että jo kategoriajohtamiseen liittyvillä suunnitteluprosesseilla on mahdollista kehittää yrityksen hankintatoimea.

Poikkeustila uuskolonialismin välineenä. (Post-)foucault’lainen valta-analyysi Yhdysvaltain tuottamista poikkeustiloista 9/11 jälkeisenä aikana.

Tutkielmassa käsitellään Yhdysvaltain 9/11 jälkeistä ulkopolitiikkaa Giorgio Agambenin esittelemän poikkeustilan käsitteen valossa. Pyrkimys on tarkastella sitä, millä tavalla Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa uuskolonialismissaan sekä terrorisminvastaisessa sodassaan. Lisäksi uuskolonialismin oikeuttamisessa käytetyt poikkeustilan maantieteelliset mielikuvat ovat kiinnostuksen kohteena. Näiden tavoitteiden tukena käsitellään uuskolonialismissa käytettyjä vallan ja hallinnan muotoja. Michel Foucault’n valtakäsitys toimii Agambenin valtakäsityksen parina, sitä täydentäen ja kyseenalaistaen. Aineistoa on lähestytty Agambenin ja Foucault’n tuotannon pohjalta luodun valta-analyysin keinoin. Tukena on käytetty Peter Milleriin ja Nikolas Roseen sekä Mitchell Deaniin pohjaavaa hallintamentaliteetin teoriaa. Tutkielman kolmitasoisessa lähestymistavassa metatasona on Yhdysvaltain harjoittama uuskolonialismi, makrotasona terrorisminvastainen sota ja mikrotasona konkreettinen leiriesimerkki, Guántanamo Bay. Aineistona on käytetty Kansakunnan tila -puheita, Yhdysvaltain hallintoelinten virallisia dokumentteja sekä YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raportteja ja kannanottoja. Analyysin tuloksena väitetään, että Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa hallinnan teknologiana ensisijaisesti normalisoidakseen poikkeuksellisia yksilöitä. Poikkeustilan avulla pyritään hallitsemaan uusliberalistiselle hallinnalle ominaisia määritelmiä pakenevaa modernia yhteiskuntaa. Keskeisenä hallintamentaliteetin rationaliteettina eli päämääränä nousee esiin rauhaisa ja vakaa, Yhdysvaltain arvot omaksunut maailma. Päämäärän tavoittelemisessa hyödynnetään poikkeustilan lisäksi erilaisia biovallan ja suvereenin vallan mekanismeja. Thanatovaltaa, kuoleman valtaa, hyödynnetään erityisesti leireillä. Poikkeuksellisia subjekteja normalisoidaan kurinpidollisin menetelmin, ja subjekteja tuotetaan keskeisesti desubjektivaation mekanismein. Tiedon ja vallan välinen dialektiikka on keskeinen väline hallinnassa. Poikkeustila on virtuaalinen hallinnan teknologia, joka voi materialisoituessaan tuottaa leirin minne tahansa, milloin tahansa. Poikkeustilaan liitettävät maantieteelliset mielikuvat suosivat mielikuvia vaarallisesta, vaikeasti paikannettavasta, poikkeuksellisesta vihollisesta. Näin suvereeni varaa mahdollisuuden lokalisoida vihollisen – ja poikkeustilan – maantieteellisesti minne tahansa, tarpeidensa mukaan.

Arvonluontimalli mikroyrityksen liiketoimintamallin kehittämisen välineenä

Meriteollisuuden rakennemuutos sekä kotimaisilla että ulkomaisilla markkinoilla on lisännyt alalla olevien yritysten tarvetta uudistaa toimintaansa sekä kehittää kilpailukykyään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida arvonluontimallin soveltuvuutta meriteollisuudessa alihankkijana toi-mivan mikroyrityksen liiketoimintamallin kehittämiseen. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tapaus-yrityksen kautta. Arvonluontimallien soveltuvuutta tapausyrityksen liiketoimintamallin kehit-tämisessä analysoitiin mikroyrityksen, meriteollisuuden sekä alihankintayrityksen näkökulmasta. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta seuraavien osa-ongelmien avulla: 1. Mitkä ovat mikroyrityksen liiketoimintamallin keskeisimmät elementit? 2. Miten mikroyrityksen liiketoimin-tamallia voidaan kehittää erilaisten arvonluontiprosessien avulla? Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään liiketoimintamallien keskeisimpiä elementtejä sekä liiketoimintamallien uudistamista arvonluonnin näkökulmasta. Osa tutkimuksen aineistosta kerättiin haastattelemalla tapausyrityksen toimitusjohtajaa. Tämän lisäksi analysoitiin yrityksen sisäisiä arkistomateriaaleja sekä havaintoaineistoa. Tapausyrityksen liiketoimintamallissa on piirteitä sekä arvoketjumallista että arvopajamallista ja yrityksen on mahdollista kehittää toimintaansa kumpaankin suuntaan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että arvopajamalli sopii tapausyrityksen liiketoimintamallin kehittämiseen parhaiten, sillä yrityksen toiminta perustuu asiantuntijuuteen ja ratkaisujen tarjoa-miseen. Arvoketjumallin käyttö edellyttäisi yrityksen toimintaan joitakin suurempia muutoksia, mutta ne ovat kaikki käytännössä mahdollisia. Arvoverkkomallin hyödyntäminen on tapaus-yritykselle tällä hetkellä haasteellisinta, sillä yrityksen koko asettaa rajoituksia mallin käytölle. Meriteollisuuden alihankintayritysten on mahdollista soveltaa kaikkia arvonluontimallin arvon-luontiprosesseja liiketoimintamalliensa kehittämiseen.

Localization of monoterpenoid indole alkaloid (MIA) biosynthesis by in situ hybridization (ISH)

Monoterpenoid indole alkaloids (MIA) are among the largest and most complex group of nitrogen containing secondary metabolites that are characteristic of the Apocynaceae plant family including the most notable Catharanthus roseus. These compounds have demonstrated activity as successful drugs for treating various cancers, neurological disorders and cardiovascular conditions. Due to the low yields of these compounds and high pharmacological value, their biosynthesis is a major topic of study. Previous work highlighting the leaf epidermis and leaf surface as a highly active area in MIA biosynthesis and MIA accumulation has made the epidermis a major focus of this thesis. This thesis provides an in-depth analysis of the valuable technique of RNA in situ hybridization (ISH) and demonstrates the application of the technique to analyze the location of the biosynthetic steps involved in the production of MIAs. The work presented in this thesis demonstrates that most of the MIAs of Eurasian Vinca minor, African Tabernaemontana e/egans and five Amsonia species, including North American Amsonia hubrichitii and Mediterranean A. orienta/is, accumulate in leaf wax exudates, while the rest of the leaf is almost devoid of alkaloids. Biochemical studies on Vinca minor displayed high tryptophan decarboxylase (TOe) enzyme activity and protein expression in the leaf epidermis compared to whole leaves. ISH studies aimed at localizing TOe and strictosidine synthase suggest the upper and lower epidermis of V. minor and T. e/egans as probable significant production sites for MIAs that will accumulate on the leaf surface, however the results don't eliminate the possibility of the involvement of other cell types. The monoterpenoid precursor to all MIAs, secologanin, is produced through the MEP pathway occurring in two cell types, the IPAP cells (Gl0H) and epidermal cells (LAMT and SLS). The work presented in this thesis, localizes a novel enzymatic step, UDPG-7-deoxyloganetic acid glucosyltransferase (UGT8) to the IPAP cells of Catharanthus longifolius. These results enable the suggestion that all steps from Gl0H up to and including UGT8 occur in the IPAP cells of the leaf, making the IPAP cells the main site for the majority of secologanin biosynthesis. It also makes the IPAP cells a likely cell type to begin searching for the gene of the uncharacterized steps between Gl0H and UGT8. It also narrows the compound to be transported from the IPAP cells to either 7-deoxyloganic acid or loganic acid, which aids in the identification of the transportation mechanism.