Iowa Law Enforcement Academy Performance Plan, FY2015

Iowa Law Enforcement Academy Performance Plan

Issue review : Iowa State Patrol and the Office of Motor Vehicle Enforcement potential integration.

This issue review analyzes the duties and responsibilities of troopers in the Iowa State Patrol, or ISP, and Motor Vehicle Enforcement, MVE, officers in the Department of Transportation, or DOT, as well as the differences such as funding, pay and pension. In addition, this issue review discusses the proposal for a potential integration of the offices under one system.

Standardized enforcement: Access to justice vs. contractual innovation

We model the effect of contract standardization on the development of markets andthe law. In a setting in which biased judges can distort contract enforcement, we findthat the introduction of a standard contract reduces enforcement distortions relative toreliance on precedents, exerting two effects: i) it statically expands the volume of trade,but ii) it crowds out the use of open-ended contracts, hindering legal evolution. We shedlight on the large-scale commercial codification undertaken in the nineteenth centuryin many countries (even common-law ones) during a period of booming commerce andlong-distance trade.

Optimum Enforcement Level for Traffic Weight Operations, HR-138, Appendices, 1968

Appendices for HR-138.

Report on the Iowa Law Enforcement Academy for the year ended June 30, 2014

Report on the Iowa Law Enforcement Academy for the year ended June 30, 2014

The Effectiveness of Iowa's Automated Red Light Running Enforcement Programs, 2007

The Federal Highway Administration estimates that red light running causes more than 100,000 crashes and 1,000 fatalities annually and results in an estimated economic loss of over $14 billion per year in the United States. In Iowa alone, a statewide analysis of red light running crashes, using crash data from 2001 to 2006, indicates that an average of 1,682 red light running crashes occur at signalized intersections every year. As a result, red light running poses a significant safety issue for communities. Communities rarely have the resources to place additional law enforcement in the field to combat the problem and they are increasingly using automated red light running camera-enforcement systems at signalized intersections. In Iowa, three communities currently use camera enforcement since 2004. These communities include Davenport, Council Bluffs, and Clive. As communities across the United States attempt to address red light running, a number of communities have implemented red light running camera enforcement programs. This report examines the red light running programs in Iowa and summarizes results of analyses to evaluate the effectiveness of such cameras.

Injury pattern of the Flash-Ball, a less-lethal weapon used for law enforcement: report of two cases and review of the literature.

Less-lethal weapons are used in law enforcement to neutralize combative individuals and to disperse riot crowds. Local police recently used such an impact weapon, the Flash-Ball, in two different situations. This gun fires large rubber bullets with kinetic energies around 200 J. Although it is designed to avoid skin penetration, impacts at such energies may still create major trauma with associated severe injuries to internal organs. This is a report of 2 patients shot with the Flash-Ball who required medical attention. One could be discharged quickly, but the other required hospitalization for heart and lung contusion. Both patients required advanced investigations including computed tomography (CT) scan. The medical literature on injuries induced by less-lethal impact weapons is reviewed. Impacts from the Flash-Ball can cause significant injury to internal organs, even without penetration. Investigations as for other high-energy blunt traumas are called for in these cases.

Steps towards more effective antitrust system in EU – The Damages Directive’s effect on victim’s right to compensation for antitrust harm

Kaikkien kansalaisten ja yritysten, jotka kärsivät vahinkoa Euroopan Unionin kilpailusääntöjen (SEUT 101 ja 102 artiklan) rikkomisen vuoksi, on voitava vaatia korvauksia vahingon aiheuttaneelta osapuolelta. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisuillaan Courage ja Manfredi vahvistanut vahinkoa kärsineen oikeuden saada korvausta kärsimästään vahingosta. Suomessa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskeva oikeuskäytäntö on ollut vähäistä, vaikkakin viime aikoina on annettu muutama merkittävä vahingonkorvausratkaisu, näistä kenties tunnetuimpana asvalttikartelliratkaisu. Kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineet saavat kuitenkin vain harvoin korvausta kärsimästään vahingosta, mikä on ollut seurausta erilaisista lainsäädännöllisistä ja menettelyistä johtuvista esteistä jäsenvaltioiden säännöissä. Komission pitkään kestänyt lainsäädäntöhanke EU:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmän selkeyttämiseksi päättyi marraskuussa 2014, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (2014/104/ EU) hyväksyttiin. Direktiivi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 5. joulukuuta 2014, ja jäsenvaltioilla on 27.12.2016 asti aikaa implementoida direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin tavoitteena on EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano sekä kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon selkeyttäminen. Lisäksi direktiivi pyrkii varmistamaan, että vahingonkärsijät voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta, sekä poistamaan esteitä ja pienentämään kustannuksia vahingon todistamisessa, samalla harmonisoiden eri jäsenmaissa toimivien yritysten oikeussuojan tasoa. Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen kehitystä sekä uuden EU:n vahingonkorvausdirektiivin vaikutuksia erityisesti vahingonkärsijän näkökulmasta, eli sitä kuinka direktiivi vaikuttaa vahingonkärsijän mahdollisuuteen saada korvausta kärsimästään vahingosta, joka johtuu EU:n kilpailusääntöjen rikkomisesta. Lisäksi tarkastelen lyhyesti direktiivin tuomia muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Tutkielmani loppupäätelmä on, että vaikka vahingonkorvausdirektiivi ei täydellisesti paranna vahingonkärsijän asemaa, se selkeyttää monella tavalla kilpailuoikeudellisten vahingonkorvauskanteiden nykyistä tilaa, ja saattaa tietyssä määrin rohkaista vahingonkärsijiä hakemaan korvausta kärsimästään vahingosta.

Natural-Resource Exploitation with Costly Enforcement of Property Rights

This paper proposes a model of natural-resource exploitation when private ownership requires costly enforcement activities. For a given wage rate, it is shown how enforcement costs can increase with labor's average productivity on a resource site. As a result, it is never optimal for the site owner to produce at the point where marginal productivity equals the wage rate. It may even be optimal to exploit at a point exhibiting negative marginal returns. An important parameter in the analysis is the prevailing wage rate. When wages are low, further decreases in the wage rates can reduce the returns from resource exploitation. At sufficiently low wages, positive returns can be rendered impossible to achieve and the site is abandoned to a free-access exploitation. The analysis provides some clues as to why property rights may be more difficult to delineate in less developed countries. It proposes a different framework from which to address normative issues such as the desirability of free trade with endogenous enforcement costs, the optimality of private decisions to enforce property rights, the effect of income distribution on property rights enforceability, etc.