Genetic similarity of citrus fresh fruit market cultivars

The objective of this work was to assess the genetic similarity of the following citrus fresh fruit market seedless cultivars: Lane Late, Navelate, Navelina and Salustiana sweet oranges (Citrus sinensis (L.) Osbeck), Clemenules and Marisol mandarins (C. reticulata Blanco) and Okitsu satsuma mandarin (C. unshiu Marcovitch), and the hybrids Nova [C. clementina x (C. paradisi x C. tangerina)] and Ortanique (tangor probably derived from C. sinensis (L.) Osbeck x C. reticulata Blanco), utilizing isoenzymatic markers. Electrophoresis analysis of proteins extracted from leaf tissues was utilized to detect polymorphisms at ten isoenzymatic systems. Out of 30 alleles, 16 were polymorphic. The Jaccard coefficient was utilized to estimate the genetic similarity between the cultivars and the unweigthed pair-group method using an arithmetic average (UPGMA) was used to obtain the phenogram (NTSYS 1.7). The cultivars showed high genetic similarity (>72.5%), and were classified in five main groups: sweet oranges, 'Clemenules' and 'Marisol' mandarins, 'Nova', 'Ortanique', and 'Okitsu' satsuma mandarin.

Adding similarity-based reasoning capabilities to a Horn fragment of possibilistic logic with fuzzy constants

PLFC is a first-order possibilistic logic dealing with fuzzy constants and fuzzily restricted quantifiers. The refutation proof method in PLFC is mainly based on a generalized resolution rule which allows an implicit graded unification among fuzzy constants. However, unification for precise object constants is classical. In order to use PLFC for similarity-based reasoning, in this paper we extend a Horn-rule sublogic of PLFC with similarity-based unification of object constants. The Horn-rule sublogic of PLFC we consider deals only with disjunctive fuzzy constants and it is equipped with a simple and efficient version of PLFC proof method. At the semantic level, it is extended by equipping each sort with a fuzzy similarity relation, and at the syntactic level, by fuzzily “enlarging” each non-fuzzy object constant in the antecedent of a Horn-rule by means of a fuzzy similarity relation.

Al-Bīrūnī's Kitāb Sānk and Kitāb Pātanğal:A Historical and Textual Study

The historical pole of this research distinguishes differing historical and cultural contexts in which the scholar al-Bïrûnî evolved. Between the years 973 and 1017, he lived in Khwarezm (Kät and JürjänTya), Ray, and Jürjän. He also dwelt in Kabul and Ghazna, both situated on a passage between Persia and India, and travelled to some parts of early medieval India between the years 1017 and 1030. Evidence pointing to him having made actual direct observations beyond the abode of Islam remains scanty. According to his writings, only five locales emerge as having been visited by him, all situated in today's Afghanistan and Pakistan. When al-BTrunl visited these places, he encountered the society of the Indian Shähis, who followed a form of Brahmanism. Al-Bïrûnï's knowledge of Sanskrit was the result of a long process that lasted at least 30 years (1000-1030). In order to reach the level of Sanskrit that enabled him to translate several works from Sanskrit into Arabic, he needed to work with literate people well-versed in Sanskrit, who may also have had some comprehension of Arabic, and/or Persian. The textual pole of this dissertation examines the question of the relationship between al- Bïrûnï's Arabic Kitab Sank and Kitäb Pätangal - two works related to Sämkhya-Yoga - and their possible Sanskrit sources. A philological survey based on these Arabic translations and on Sämkhya-Yoga Sanskrit literature highlights that al-Bïrûnï's translations, both, are related to the classical phase in the development of these two Indian philosophical systems. Despite the early spread of Yoga and Sämkhya ideas through Sanskrit literature, it seems that between the early 11th and 16th centuries they lost vitality amongst Indian scholars. Therefore, al-Bïrûnï's translation of works related to these specific Indian philosophies in the early 11th century CE deserves attention. The second pole of this study also demonstrates that al-BTrünl's hermeneutics played an important part in his transmission of these two Indian schools of thought, as he highly transformed his source in both form and substance. This dissertation considers the question of the relationship between al-Bïrûnï's Arabic translations and their possible Sanskrit sources from the viewpoint of Translation Studies; which makes it possible to point out potential candidates for being al-Bïrûnï's original Sanskrit sources with some confidence. Overall, the Kitäb Sank and the Kitäb Pätangal represent original works of Sämkhya and Yoga, as viewed and transmitted by a Perso-Muslim scholar, rather than pure translations of Sanskrit work.

La Transmisión textual de las Mémories de Philippe de Commynes en las traducciones de Felipe (1636) y Juan de Vitrián (1643)

Análisis de las traducciones de Felipe Vitrián (1936) y de Juan Vitrián (1643) de la obra de Philippe de Commynes “Mémoires”

Extending the roughness of the data via transitive closures of similarity indexes

One main assumption in the theory of rough sets applied to information tables is that the elements that exhibit the same information are indiscernible (similar) and form blocks that can be understood as elementary granules of knowledge about the universe. We propose a variant of this concept defining a measure of similarity between the elements of the universe in order to consider that two objects can be indiscernible even though they do not share all the attribute values because the knowledge is partial or uncertain. The set of similarities define a matrix of a fuzzy relation satisfying reflexivity and symmetry but transitivity thus a partition of the universe is not attained. This problem can be solved calculating its transitive closure what ensure a partition for each level belonging to the unit interval [0,1]. This procedure allows generalizing the theory of rough sets depending on the minimum level of similarity accepted. This new point of view increases the rough character of the data because increases the set of indiscernible objects. Finally, we apply our results to a not real application to be capable to remark the differences and the improvements between this methodology and the classical one

La Transmisión textual de Locuras de Europa de Diego de Saavedra Fajardo

Treball de investigació centrat en la crítica textual on es descriuen atentament tots els testimonis que s’han conservat de l’obra tardana de Diego de Saavedra Fajardo “Locuras de Europa,” ambaixador i escriptor murcià. Es realitza una anàlisi exhaustiva dels quatre manuscrits i de les dues edicions impreses de l’obra per acabar filiant tots els testimonis en un stemma. El cos del treball es complementa amb el text crític final i amb un apartat crític

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Structural aspects and floristic similarity among tropical dry forest fragments with different management histories in northern Minas Gerais, Brazil

In order to produce useful knowledge to the initiatives of protection and management of forest fragments, more specifically for tropical dry forests which suffer with frequent anthropic activities, and due to the lack of specific studies, this article aimed describe the structure and the floristic similarity among three areas of dry forest with different management histories. The study was developed in Capitão Enéas municipality, Northern Minas Gerais, Brazil, where three fragments were evaluated, being one in regeneration for 30 years, another submitted to occasional fire and the third with selective cut in small scale. The sampling was developed through the point quarter method considering all the alive phanerophyte individuals with circumference at breast height (CBH) > 15 cm. In the three fragments, 512 individuals, distributed in 60 species, 47 genera, and 23 families were sampled. The most representative families were Fabaceae (26), Anacardiaceae (4), Bignoniaceae (3) and Combretaceae (3). However, fourteen families were represented by only one species. Only eight species were common to all fragments - Myracrodruon urundeuva standed out with 26.9% of all sampled individuals - while a great number of species were exclusive of each fragment. The floristic and structural differences between the fragments are possibly related to the history and intensity of management in each area besides the topography variations and the presence or absence of limestone outcrops. These results show the importance of each fragment, indicating that the loss of anyone would cause negative impacts on the regional flora and consequently to the associated biodiversity.

Feature selection using Fuzzy Entropy measures with Yu's Similarity measure

In this study, feature selection in classification based problems is highlighted. The role of feature selection methods is to select important features by discarding redundant and irrelevant features in the data set, we investigated this case by using fuzzy entropy measures. We developed fuzzy entropy based feature selection method using Yu's similarity and test this using similarity classifier. As the similarity classifier we used Yu's similarity, we tested our similarity on the real world data set which is dermatological data set. By performing feature selection based on fuzzy entropy measures before classification on our data set the empirical results were very promising, the highest classification accuracy of 98.83% was achieved when testing our similarity measure to the data set. The achieved results were then compared with some other results previously obtained using different similarity classifiers, the obtained results show better accuracy than the one achieved before. The used methods helped to reduce the dimensionality of the used data set, to speed up the computation time of a learning algorithm and therefore have simplified the classification task

Similarity among periphyton algal communities in a lentic-lotic gradient of the upper Paraná river floodplain, Brazil

Floristic comparison of periphyton communities from three systems with different hydrodynamic regimes (lentic, semilotic, and lotic) was carried out during high and low water periods on the Upper Paraná River floodplain. For each period and system, glass slides were sampled every two days during 18-day periods, and Eichhornia azurea Kunth petioles were sampled three times. A total of 228 species was collected, representing 12 classes, mainly diatoms and desmids. The highest species-richness was found in communities from lentic system and during high water. Species richness in the lotic system was more stable over succession and hydrological periods. Algal taxonomic structure in river community was clearly separated from the other two systems, with 43% of similarity level. The hydrological period was next in importance, followed last by the substratum type, with communities associated at 65-78% similarity levels, depending on system and hydrological period. The type of system, but not the water levels,was the main factor that influenced community richness, followed by disturbances caused by flood pulses and the operation of reservoirs upstream. The periphyton on artificial and natural substrata presented high degree of similarity.

Floristic composition and similarity analysis of an Atlantic rain forest fragment in Cananéia, São Paulo State, Brazil

The aim of this study is to investigate the floristic composition of an Atlantic rain forest fragment located in Cananéia, São Paulo, Brazil, and to contribute to the knowledge on Atlantic forest through the comparative analysis of this and other floristic surveys both on the southern and southeastern Brazil, in different soil and relief types. We surveyed 215 species in 132 genera and 51 families. Classification and ordination analysis were applied to a binary matrix in order to analyze the similarity among 24 surveys, including the present one, of Atlantic forest from the south and southeast coast of Brazil. Higher floristic similarity was observed among this area and the ones where there was marine influence and more rugged relief. The surveys in areas with greater marine influence (sandy soil) were separated from those in other conditions, possibly indicating a species replacement gradient from the steep slopes towards the lowland and were probably related to different edaphic conditions. A latitudinal gradient was found among the surveys apparently confirming a continuous species replacement along the Atlantic forest, related to a restricted distribution of the species. This suggests that it is essential to preserve areas from the whole Atlantic coast. Atlantic forest distribution is quite complex and its composition cannot be adequately represented by small localized areas.