Return and volatility linkages between the S&P 500 and emerging stock markets in Eastern Europe

The aim of this thesis is to research mean return spillovers as well as volatility spillovers from the S&P 500 stock index in the USA to selected stock markets in the emerging economies in Eastern Europe between 2002 and 2014. The sample period has been divided into smaller subsamples, which enables taking different market conditions as well as the unification of the World’s capital markets during the financial crisis into account. Bivariate VAR(1) models are used to analyze the mean return spillovers while the volatility linkages are analyzed through the use of bivariate BEKK-GARCH(1,1) models. The results show both constant volatility pooling within the S&P 500 as well as some statistically significant spillovers of both return and volatility from the S&P 500 to the Eastern European emerging stock markets. Moreover, some of the results indicate that the volatility spillovers have increased as time has passed, indicating unification of global stock markets.

Rahoitusmallit kehittyvien talouksien yrityksissä Kiinaan painottuen

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on kartoittaa kirjallisuustyönä kehittyvien talouksien yritysten rahoitusmalleja. Työssä esitellään kirjallisuudessa esiintyviä rahoitusmalleja sekä tarkastellaan, mitkä näistä ovat käytössä BRIC-maihin kuuluvan Kiinan markkinoilla. Lopuksi työssä tarkastellaan vielä esitettyjen rahoitusmallien soveltuvuutta kehittyvillä talouksilla toimiville yrityksille. Kehittyvien talouksien nopea kasvu kasvattaa uusien yrityksien määrää, mikä lisää kilpailua rahoituksen saamisessa. Tulorahoitus ja pankkilainat ovat olleet tärkeitä yrityksen toiminnan rahoituksen lähteitä, mutta tällainen rahoitusmalli ei ole enää riittävä yrityksen nopealle kasvulle. Erilaisten rahoitusmallien hyödyntäminen on lisääntynyt kehittyvissä talouksissa näiden vähennettyä rahoitukseen liittyviä sääntelyitä. Esimerkiksi pääomasijoittajien antama rahoitus, leasing ja elinkaarirahoitus ovat selvästi kasvussa kehittyvissä talouksissa. Valtioiden hallitukset tukevat yrityksiä antamalla avustuksia sekä pienempiä vakuuksia vaativilla lainoilla. Nämä valtion rahoitukset kohdistuvat kuitenkin suurelta osin korkean teknologian ja valtion kannalta strategisiin yrityksiin. Pankkitoimintaa harjoittamattomien rahoituslaitosten ja varjopankkien tarjoaman rahoituksen yleistyminen antaa myös muille yrityksille mahdollisuuden saada rahoitusta.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.

5.-6.-luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatioiden ilmeneminen käsitöissä- Hydrokopterikilpailu osana oppimistehtävää

Tutkimuksemme tehtävänä on selvittää, miten oppimisessa yleisimmin ilmenevät tavoiteorientaatiot eli oppimis-, suoritus ja välttämisorientaatio näyttäytyvät tutkimusjoukossa, kun kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää. Lisäksi halusimme tarkastella kunkin orientaatioryhmän vahvimmin profiloituvia oppilaita ja heidän orientaatiotaan esiin tuovia sekä tukevia ilmaisuja. Tavoiteorientaatiot kehittyvät sisäisen ja ulkoisen motivaation kautta. Motivaation muodon sekä kolmen tavoiteorientaation ja niiden ilmenemisen välinen yhteys on kuvattu viitekehyskuvion keskellä, jota ympäröi tutkimuskontekstinamme ollut kilpailu osana käsityön oppimistehtävää. Tutkimuksemme koskee yhtä perusopetuksen luokkaa, joten tutkimus on otteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Haastattelimme tutkimustamme varten yhdeksäätoista (19) 5.- 6.-luokan oppilasta, jotka toteuttivat hydrokopteriprosessin suunnittelusta valmistukseen käsityön oppimistehtävänä, jonka osana oli kilpailu. Oppilailla oli mahdollisuus päästä kisaamaan valmistamillaan hydrokoptereilla koulujen välisiin loppukilpailuihin. Loppukilpailuihin päässeet hydrokopterit valikoituivat karsintakilpailun avulla. Aineisto kerättiin suorilla haastatteluilla, jotka nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella oppimisorientaatio ilmenee sitoutumisena tehtävään sekä innokkuutena hydrokopteriprosessia kohtaan, suoritusorientaatio näyttäytyy neutraalina suhtautumisena prosessiin ja työskentelyn intensiteetti säilyi muuttumattomana prosessin ajan, välttämisorientaatio esiintyy välinpitämättömänä suhtautumisena tehtävää kohtaan eikä toiminnalle asetettu suuria tavoitteita. Alkuperäisilmauksista 26% lukeutuu oppimisorientaation pääluokkaan, 54% suoritusorientaation pääluokkaan ja 20% välttämisorientaation pääluokkaan. Tulokset kuvaavat oppilailla esiintyvien tavoiteorientaatioiden ilmenemistä tapauksessa, jossa kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää, eli ne eivät ole yleistettävissä kuvaamaan oppilaiden yleistä tavoiteorientaatiojakaumaa. Oppilaiden keskimääräisen tavoiteorientaatiojakauman selvittäminen olisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe. Silloin tutkimusta tulisi toteuttaa laaja-alaisesti ja pidemmällä aikajänteellä.

Venäjä takaraivossa – Nato-kysymys eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa vaalikaudella 2011–2015

Kylmän sodan päätyttyä Suomelle avautui uusia läntisiä yhteistyönäkymiä. Suomi liittyi sotilaallisesti liittoutumattomana, muttei puolueettomana maana Euroopan unioniin 1.1.1995 ja ryhtyi myös yhteistyöhön Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Yli kaksikymmentävuotisen aktiivisen rauhankumppanuuden aikana Suomi on aina mennyt jonkinlaisella kontribuutiolla mukaan uusiin Naton yhteistyömuotoihin. Turvatakuut tuovaa jäsenyyttä ei ole katsottu aiheelliseksi hakea, vaan Suomi on linjannut varaavansa mahdollisuuden hakea jäsenyyttä tarpeen niin vaatiessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Suomen poliittiset päätöksentekijät, kansanedustajat ja heidän edustamansa puolueet, ovat eduskunnassa vaalikaudella 2011–2015 arvioineet Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua – liittoutua vai ei. Mitkä ovat olleet koko liittoutumiskeskustelun keskeiset diskurssit eli mistä on keskusteltu, kun on keskusteltu? Millä argumenteilla sotilasliittoon liittymistä, sen ulkopuolella pysyttäytymistä sekä virallisen ns. Nato-option jatkoa kannattaneet ovat perustelleet kantojaan? Tutkimus tarkastelee myös miten Venäjän ja lännen, Naton ja EU:n, suhteiden kiristyminen on vaikuttanut liittoutumisnäkemyksiin. Muuttuivatko päättäjien perustelut aiemmille kannoilleen Ukrainan myötä vai muuttuivatko kannat? Primaariaineistona ovat vaalikaudella käydyt seitsemän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittynyttä täysistuntokeskustelua. Yli 600 puheenvuoron analysoinnissa on sovellettu aineistolähtöistä lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Keskusteluaineiston perusteella ulkoisen toimintaympäristön muuttujista keskeisesti näkemyksiin liittoutumisesta ovat vaikuttaneet erilaiset käsitykset siitä, 1) millaiseksi Euroopan ja Itämeren alueen yleinen turvallisuuskehitys sekä erityisesti Venäjän roolin ja länsisuhteen kehitys arvioidaan (Venäjä-diskurssi), ja 2) minkälainen merkitys on pohjoismaisen ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön tiivistämisellä (Ruotsi-diskurssi). Myös arviot siitä, 3) millaisia kehitysnäkymiä on EU:n yhteisessä puolustusulottuvuudessa (EU-diskurssi), ja 4) miten Naton rooli sekä kumppanuus kehittyvät (Nato-kumppanuus -diskurssi) ovat vaikuttaneet merkittävästi näkemyksiin. Keskeisin tutkimuspäätelmä on, että lähes kaikki Nato-keskustelun argumentit ja keskusteluteemat kiertyvät lopulta Venäjään. Liittoutumiskeskustelu on siis keskustelua, jossa Suomen valintoja arvioidaan joko ääneen tai verhottuna suhteessa oletettuihin Venäjän pyrkimyksiin, motiiveihin ja mahdollisiin reaktioihin. Ukrainan kriisin myötä vakautta ja jatkuvuutta korostava pragmaattinen "geopoliittinen realismi" nousi keskustelussa yhä hallitsevammaksi näkökulmaksi, ohittaen kansainvälisen yhteisön normistoa ja moraalia korostavan "arvoperustaisen yhteisöllisyyden".