Dracocephalum moldavica L. and Melissa officinalis L. : Chemistry and Bioactivities Relevant in Alzheimer’s Disease Therapy

Oksidatiivisen stressin eli liiallisen reaktiivisten happiyhdisteiden määrän soluissa on jo pitkään arveltu olevan tärkeä Alzheimerin taudin kehittymiseen ja etenemiseen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi kiinnostus erilaisten antioksidanttien (yhdisteitä, jotka neutraloivat näitä happiradikaaleja soluissa) mahdollisia terapeuttisia ominaisuuksia Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu laajalti. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu löytämään antioksidanttia, joka olisi hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä löytämään uusia antioksidanttien lähteitä sekä tutkia niistä löytyviä aktiivisia yhdisteitä. Kiinnostus luonnon antioksidantteja kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Huomio on kiinnittynyt erityisesti aromaattisista sekä lääkekasveista löytyviin antioksidantteihin. Lamiaceae- perheeseen kuuluvia tuoksuampiaisyrttiä (Dracocephalum moldavica L.) ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis L.) on käytetty Iranissa pitkään sekä ruoanlaitossa että lääkinnässä, minkä vuoksi näiden kasvien uutteiden antioksidanttisisältöä päätettiin analysoida käyttäen useaa erilaista in vitro- menetelmää. Näissä kokeissa ilmeni, että uutteilla oli useita antioksidanttisia vaikutuksia. Näistä antioksidanttisista vaikutuksista vastaavia yhdisteitä pyrittiin tunnistamaan käyttäen HPLC-PDA- tekniikkaa, minkä seurauksena niiden havaittiin sisältävän erilaisia polyfenoleita, kuten hydroksyloituneita bentsoeeni- ja cinnamamidihapon johdannaisia sekä flavonoideja. Kummankin kasvin uutteissa runsaimmin esiintynyt yhdiste oli rosmariinihappo. Sitruunamelissaa (M. officinalis) on käytetty antiikin ajoista alkaen kognitiivisten toimintojen häiriöiden hoidossa. Perustuen tietoon kasvin käytöstä perinteisessä lääkinnässä, sen tehoa Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu viime aikoina kliinisin kokein. Sitruunamelissan todettiinkin olevan hyödyksi lievää ja keskivaikeaa Alzheimeimerin tautia sairastavien potilaiden hoidossa. Väitöskirjan osanan olevasta kooste-artikkelista käy ilmi, että tutkimalla lääkekasvien ominaisuuksia voidaan saada arvokkaita suuntaa-antavia vihjeitä Alzheimerin taudin lääkehoidon kehittämiseen. Tämän perusteella päätettiinkin testatata myös sitruunamelissauutteen kykyä estää asetyylikoliiniesteraasin (AChE) toimintaa, koska tämän entsyymin toiminna estämisen tiedetään olevan hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Uute kykeni estämään AChE:n toimintaa, minkä vuoksi uutteen sisältämiä komponentteja päätettiin tutkia terkemmin. Uute jaettiin erilaisiin fraktioihin käyttäen HPLC-menetelmää, minkä jälkeen testattiin jokaisen fraktion kykyä inhiboida AchE. Suurin osa fraktioista kykeni inhiboimaan AChE:n toimintaa selkeästi tehokkaammin, kuin raakauute. Kaikista tehokkainta fraktiota analysoitiin tarkemmin sen aktiivisten yhdisteiden tunnistamiseksi, minkä seurauksena sen sisältämät yhdisteet tunnistettiin cis ja trans-rosmariinihapoiksi. Tässä tutkimuksessa tunnistettujen yhdisteiden hyödyllisyyttä Alzheimerin taudin hoidossa tulisi seuraavaksi tutkia erilaisissa in vivo-malleissa. Lisäksi jäljellä olevien fraktioiden kemiallinen koostumus tulisi selvittää sekä antioksidanttiaktiivisuuden ja AChE:n toiminnan inhiboinnin välistä mahdollista yhteyttä tulisi tutkia tarkemmin. Tämä tutkimus osoittaa tuoksuampiasyrtin (D. moldavica) sekä sitruunamelissan (M. officinalis) sisältävän monenlaisia aktiivisia antioksidantteja. Lisäksi sitruunamelissan sisältämät yhdisteet kykenivät estämään asetyylikoliiniesteraasin (AchE) toimintaa. Nämä tulokset tukevat osaltaan väitöskirjan osana olevan kooste-artikkelin johtopäätöksiä, joiden mukaan etnofarmakologinen kasvitutkimus voi osoittautua erittäin hyödylliseksi kehitettäessä uutta lääkehoitoa Alzheimerin tautiin. Lisäksi tässä väitöskirjassa kuvattu tutkimus osoittaakin, että perinteisesti lääkekasvina käytettyä sitruunamelissaa voidaan mahdollisesti hyödyntää uusien Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien lääkkeiden kehityksessä.

Tissue culture of forest trees: Clonal multiplication of Eucalyptus grandis L

Axillary shoot proliferation was obtained using explants of Eucalyptus grandis L. juvenile and mature stages on a defined medium. Murashige and Skoog medium (MS) supplemented with benzyladenine (BA), naphthalene acetic acid (NAA) and additional thiamine. Excised shoots were induced to root on a sequence of three media: (1) White's medium containing indoleacetic acid (IAA), NAA and indole butyric acid; (IBA), (2) half-strength MS medium with charcoal and (3) half-strength MS liquid medium. The two types of explants differed in rooting response, with juvenile-derived shoots giving 60% rooting and adult-derived ones only 35%. Thus, the factors limiting cloning of selected trees in vitro are determined to be those controlling rooting of shoots in E. grandis.

L'ecfrasis nel Piacere di Gabriele D'Annunzio

Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.

Nés sous de bons auspices? Etude qualitative de facteurs contribuant à l'acquisition du bilinguisme par les enfants d'un couple mixte

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen suomi-ranska kaksikielisyyden kehittymistä perheissä, joissa vanhemmilla on eri äidinkieli. Työni tavoitteena on ollut tutkia kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat kaksikielisyyden omaksumiseen ja miten perheiden erilainen panostus vähemmistökielen, ts. kielen joka ei esiinny ympäristössä, oppimiseen näkyy saavutetuissa tuloksissa. Tutkimukseeni osallistui 13 perhettä, joilla on 10-12 vuotiaita, ranskaa ja suomea päivittäin käyttäviä lapsia. Lapsia oli yhteensä 18. Voidakseni tarkastella myös kieliympäristön vaikutusta oppimiseen valittiin perheistä kuusi Suomesta ja seitsemän Ranskasta sekä Sveitsin ranskankieliseltä alueelta. Tutkimusmenetelmiini kuului vanhempien haastattelu perheen sosiolingvististen tekijöiden selville saamiseksi ja lasten kanssa keskustelu suullisen kielitaidon arvioimiseksi. Pääpaino kielitaidon arvioinnissa oli kuitenkin kirjallisella tekstillä, jonka lapset tuottivat molemmilla kielillä tekstittömän kirjan kuvien perusteella. Teksteistä suoritettiin virheanalyysit, joissa eri virheet jaettiin ortografisiin, semanttisiin ja kieliopillisiin virheisiin. Jokaiselle lapselle lasketiin myös keskiarvo, joka osoitti kuinka monta sanaa tekstissä oli jokaista virhettä kohti. Näiden keskiarvojen pohjalta tutkittiin yhteneväisyyksiä virhemäärien sekä perheiden sosiolingvististen tekijöiden kesken. Yhteenvedossa verrattiin myös tuloksia teoriaosassa esitettyihin kielitieteilijöiden tarjoamiin periaatteisiin. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ympäristön vaikutus näytetään usein aliarvioitaneen kaksikielisyyttä koskevissa teoksissa. Hyvään kielitaitoon vähemmistökielessä tarvitaan enemmän kuin yksi kieli - yksi henkilö menetelmä, jossa vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Hyviksi vahvistuskeinoiksi havaittiin varsinkin kaksikielinen koulu sekä useat vierailut toisen vanhemman kotimaahan. Varsinkin perheen nuorimpien lasten vähemmistökielen oppimiseen tulisi panostaa sillä näillä on syntymästään asti mahdollisuus käyttää enemmistökieltä myös vanhempien sisarusten kanssa. Kieliympäristön vaikutuksesta havaittiin, että Suomessa asuvat lapset hallitsivat yleisesti ottaen paremmin vähemmistökielensä kuin Ranskassa asuvat. Tähän pidettiin syynä ranskalais-suomalaisen koulun positiivista vaikutusta kielen oppimiselle sekä ranskankielen arvostettua asemaa Suomessa. Avainsanat: Kaksikielisyys, kieltenoppiminen, bilinguisme, acquisition des langues, couple mixte

Effect of nitrogen on the skin colour and other quality attributes of ripe ‘Kensington Pride’ mango (Mangifera indica L.) fruit

Near-ripe ‘Kensington Pride’ mango (Mangifera indica L.) fruit with green skin colour generally return lower wholesale and retail prices. Pre-harvest management, especially nitrogen (N) nutrition, appears to be a major causal factor. To obtain an understanding of the extent of the problem in the Burdekin district (dry tropics; the major production area in Australia), green mature ‘Kensington Pride’ mango fruit were harvested from ten orchards and ripened at 20 ± 0.5 O C. Of these orchards, 70% produced fruit with more than 25% of the skin surface area green when ripe. The following year, the effect of N application on skin colour and other quality attributes was investigated on three orchards, one with a high green (HG) skin problem and two with a low green (LG) skin problem. N was applied at pre-flowering and at panicle emergence at the rate of 0,75,150,300 g per tree (soil applied) or 50 g per tree as foliar N for the HG orchard, and 0,150,300,450 g per tree (soil applied) or 50 g per tree (foliar) for the LG orchards. In all orchards the proportion of green colour on the ripe fruit was significantly (P<0.05) higher with soil applications of 150 g N or more per tree. Foliar sprays resulted in a higher proportion of green colour than the highest soil treatment in the HG orchard, but not in the LG orchards. Anthracnose disease severity was significantly (P<0.05) higher with 300 g of N per tree or foliar treatment in the HG orchard, compared with no additional N. Thus, N can reduce mango fruit quality by increasing green colour and anthracnose disease in ripe fruit.

Egg parasitoids of the diamondback moth, Plutella xylostella (L.) (Lepidoptera: Plutellidae), from south-east Queensland

Field surveys of egg parasitoids of the diamondback moth, Plutella xylostella, were conducted at Redlands and Gatton, south-east Queensland. Eggs of P. xylostella were present all year round in both localities, and parasitized eggs were consistently found between late spring and early winter. Percent parasitism in the range 30–75% was recorded on many occasions, although rates less than 10% were more common. The major parasitoids included Trichogrammatoidea bactrae Nagaraja and Trichogramma pretiosum Riley. Laboratory evaluation showed that the T. pretiosum from Gatton has a high capacity to parasitize P. xylostella eggs under suitable conditions. This study represents the first record of egg parasitoids of P. xylostella from Australia.

A comparison of the performance and biological efficiency of new knapsack sprayers and a controlled droplet application (CDA) sprayer for the control of the diamondback moth, Plutella xylostella L. (Lepidoptera: Plutellidae)

Field trials and laboratory bioassays were undertaken to compare the performance and efficacy (mortality of diamondback moth larvae) of insecticides applied to cabbages with three high volume hydraulic knapsack sprayers (NS-16, PB-20 and Selecta 12V) and a controlled droplet application (CDA) sprayer. In field experiments, the high volume knapsack sprayers (application rate 500-600 L ha-') provided better spray coverage on the upper and lower surfaces of inner leaves, the upper surfaces of middle and outer leaves, and greater biological efficacy than the CDA sprayer (application rate 20~40 L ha-'). The PB-20 provided better spray coverage on the upper surface of middle leaves and both Surfaces of outer leaves when compared with the Selecta I2V. However, its biological efficacy in the field was not significantly different from that of the other high volume sprayers. Increasing the application rate from 20 to 40 L ha - ' for the CDA sprayer significantly increased droplet density but had no impact on test insect mortality. Laboratory evaluations of biological efficacy yielded higher estimates than field evaluations and there was no significant difference between the performance of the PB-20 and the CDA sprayer. Significant positive relationships were detected between insect mortality and droplet density deposited for both the PB-20 and the CDA sprayers

Predicting mortality of phosphine-resistant adults of Sitophilus oryzae (L) (Coleoptera: Curculionidae) in relation to changing phosphine concentration

Adults of a phosphine-resistant strain of Sitophilus oryzae (L) were exposed to constant phosphine concentrations of 0.0035-0.9 mg litre(-1) for periods of between 20 and 168 h at 25 °C, and the effects of time and concentration on mortality were quantified. Adults were also exposed to a series of treatments lasting 48, 72 or 168 h at 25 °C, during which the concentration of phosphine was varied. The aim of this study was to determine whether equations from experiments using constant concentrations could be used to predict the efficacy of changing phosphine concentrations against adults of S oryzae. A probit plane without interaction, in which the logarithms of time (t) and concentration (C) were variables, described the effects of concentration and time on mortality in experiments with constant concentrations. A derived equation of the form C^nt = k gave excellent predictions of toxicity when applied to data from changing concentration experiments. The results suggest that for resistant S oryzae adults there is nothing inherently different between constant and changing concentration regimes, and that data collected from fixed concentrations can be used to develop equations for predicting mortality in fumigations in which phosphine concentration changes. This approach could simplify the prediction of efficacy of typical fumigations in which concentrations tend to rise and then fall over a period of days.

Functionally associated molecular genetic marker map construction in perennial ryegrass (Lolium perenne L.)

A molecular marker-based map of perennial ryegrass (Lolium perenne L.) has been constructed through the use of polymorphisms associated with expressed sequence tags (ESTs). A pair-cross between genotypes from a North African ecotype and the cultivar Aurora was used to generate a two-way pseudo-testcross population. A selection of 157 cDNAs assigned to eight different functional categories associated with agronomically important biological processes was used to detect polymorphic EST–RFLP loci in the F1(NA6 × AU6) population. A comprehensive set of EST–SSR markers was developed from the analysis of 14,767 unigenes, with 310 primer pairs showing efficient amplification and detecting 113 polymorphic loci. Two parental genetic maps were produced: the NA6 genetic map contains 88 EST–RFLP and 71 EST–SSR loci with a total map length of 963 cM, while the AU6 genetic map contains 67 EST–RFLP and 58 EST–SSR loci with a total map length of 757 cM. Bridging loci permitted the alignment of homologous chromosomes between the parental maps, and a sub-set of genomic DNA-derived SSRs was used to relate linkage groups to the perennial ryegrass reference map. Regions of segregation distortion were identified, in some instances in common with other perennial ryegrass maps. The EST-derived marker-based map provides the basis for in silico comparative genetic mapping, as well as the evaluation of co-location between QTLs and functionally associated genetic loci.

Studies in Nonlinear Optical Materials: Structure of Methyl 2-(4-Ethyl-5-methyl- 2-thioxo-2,3-dihydro-l,3-thiazol- 3-yl) propionate

CIoH15NO282, Mr=245"0, orthorhombic, P21212 ~, a = 6.639 (2), b = 8.205 (2), c = 22.528(6)A, V= I227.2(6)A 3, z=4, Dm= 1.315, Dx= 1.326gem -3, MoKa, 2=0.7107A, 12= 3.63 cm -1, F(000) = 520, T= 293 K, R = 0.037 for 1115 significant reflections. The second-harmonicgeneration (SHG) efficiency of this compound is only 1/10th of the urea standard. The observed low second-order nonlinear response may be attributed to the unfavourable packing of the molecules in the crystal lattice.

Peanut stripe potyvirus resistance in peanut (Arachis hypogaea L.) plants carrying viral coat protein gene sequences

Peanut (Arachis hypogaea L.) lines exhibiting high levels of resistance to peanut stripe virus (PStV) were obtained following microprojectile bombardment of embryogenic callus derived from mature seeds. Fertile plants of the commercial cultivars Gajah and NC7 were regenerated following co-bombardmentwith the hygromycin resistance gene and one of two forms of the PStV coat protein (CP) gene, an untranslatable, full length sequence (CP2) or a translatable gene encoding a CP with an N-terminal truncation (CP4). High level resistance to PStV was observed for both transgenes when plants were challenged with the homologous virus isolate. The mechanism of resistance appears to be RNA-mediated, since plants carrying either the untranslatable CP2 or CP4 had no detectable protein expression, but were resistant or immune (no virus replication). Furthermore, highly resistant, but not susceptible CP2 T0 plants contained transgene-specific small RNAs. These plants now provide important germplasm for peanut breeding, particularly in countries where PStV is endemic and poses a major constraint to peanut production.

Stabilization of the Alleged 'Bishomoaromatic' Bicyclo[3.2.l]octa-2,6-dienyl Anion by Counterion Interactions and by Hyperconjugation

Hyperconjugation and inductive effects, rather than homoaromaticity, are responsible for the stabilization of the title anion in the gas phase; interaction of the double bond with the Li+ gegenion in the endo geometry contributes additionally in solution.