Adaptive statistical iterative reconstruction reduces patient radiation dose in neuroradiology CT studies.

INTRODUCTION: Adaptive statistical iterative reconstruction (ASIR) can decrease image noise, thereby generating CT images of comparable diagnostic quality with less radiation. The purpose of this study is to quantify the effect of systematic use of ASIR versus filtered back projection (FBP) for neuroradiology CT protocols on patients' radiation dose and image quality. METHODS: We evaluated the effect of ASIR on six types of neuroradiologic CT studies: adult and pediatric unenhanced head CT, adult cervical spine CT, adult cervical and intracranial CT angiography, adult soft tissue neck CT with contrast, and adult lumbar spine CT. For each type of CT study, two groups of 100 consecutive studies were retrospectively reviewed: 100 studies performed with FBP and 100 studies performed with ASIR/FBP blending factor of 40 %/60 % with appropriate noise indices. The weighted volume CT dose index (CTDIvol), dose-length product (DLP) and noise were recorded. Each study was also reviewed for image quality by two reviewers. Continuous and categorical variables were compared by t test and free permutation test, respectively. RESULTS: For adult unenhanced brain CT, CT cervical myelography, cervical and intracranial CT angiography and lumbar spine CT both CTDIvol and DLP were lowered by up to 10.9 % (p < 0.001), 17.9 % (p = 0.005), 20.9 % (p < 0.001), and 21.7 % (p = 0.001), respectively, by using ASIR compared with FBP alone. Image quality and noise were similar for both FBP and ASIR. CONCLUSION: We recommend routine use of iterative reconstruction for neuroradiology CT examinations because this approach affords a significant dose reduction while preserving image quality.

Neck complaints in the pediatric emergency department: a consecutive case series of 170 children.

OBJECTIVES: To describe the spectrum of pathologies responsible for neck ailments in a primary care pediatric emergency setting and evaluate their outcome. METHODS: All children aged 16 years or younger, who presented to the emergency department of the Children's Hospital of Lausanne during a 1-year period, were retrospectively identified and charts were reviewed. Causes of neck complaints were classified as traumatic (group 1), infectious (group 2), postural (group 3), or miscellaneous (group 4) according to the final diagnosis. History and physical examination findings, radiological and laboratory results, as well as patient outcomes were recorded. RESULTS: During the study period, 28,722 children were observed in the emergency department, and 170 were identified as having neck complaints. The number of patients with neck ailments in group 1 was 105 (62%). Group 2 contained 33 patients (19%), of which 28 (16.5%) had a viral infection and 5 (2.9%) had a bacterial infection. Group 3 contained 30 children (17.6%) and group 4 contained 2 children (1.2%). Cervical spine radiography was performed on an emergency basis in 60 children (57 in group 1, 2 in group 2, and 1 in group 3). Significant abnormalities were observed in 6 children. Cervical computed tomography (CT) was performed in 9 children, from which 5 were in group 1, 3 were in group 2, and 1 was in group 4. The CT scan revealed pathologic findings in 6 children. Follow-up data were available in 135 patients (79.4%), of which 129 (95.6%) experienced complete recovery in less than 2 weeks. Admission to the hospital was necessary in 4 children (1 in group 1 and 3 in group 2), including 2 for emergency surgical drainage of retropharyngeal abscesses. One child with posttraumatic torticollis was treated conservatively as an outpatient and recovered in 7 weeks. One child was had his/her condition eventually diagnosed with osteoid osteoma and treated with oral nonsteroidal anti-inflammatory drug. CONCLUSIONS: Most cases of neck ailments in children presenting to the emergency department were due to trauma or infection, which were effectively managed as outpatients. When signs and symptoms suggested an emergent cause, CT provided a definitive diagnosis. The evaluation of a child presenting with acute neck complaints should be based on history and physical examination. Plain radiographs and CT scan are contributive in selected cases.

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

The effects of upper extremity functional electrically stimulated (FES) exercise training on upper limb function in individuals with tetraplegia

Functional Electrically Stimulated (FES) ami cycle ergometry is a relatively new technique for exercise in individuals with impairments of the upper limbs. The purpose of this study was to determine the effects of 12 weeks of FES arm cycle ergometry on upper limb function and cardiovascular fitness in individuals with tetraplegia. F!ve subjects (4M/1F; mean age 43.8 ± 15.4 years) with a spinal cord injury of the cervical spine (C3- C7; ASIA B-D) participated in 12 weeks of3 times per week FES arm cycle ergometry training. Exercise performance measures (time to fatigue, distance to fatigue, work rate) were taken at baseline, 6 weeks, and following 12 weeks of training. Cardiovascular measures (MAP, resting HR, average and peak HR during exercise, cardiovascular efficiency) and self reported upper limb function (as determined by the CUE, sf-QIF, SCI-SET questionnaires) were taken at baseline and following 12 weeks of training. Increases were found in time to fatigue (84.4%), distance to fatigue (111.7%), and work rate (51.3%). These changes were non-significant. There was a significant decrease in MAP (91.1 ± 13.9 vs. 87.7 ± 14.7 mmHg) following 12 weeks ofFES arm cycle ergometry. There was no significant change in resting HR or average and peak HR during exercise. Cardiovascular efficiency showed an increase following the 12 weeks ofFES training (142.9%), which was non-significant. There were no significant changes in the measures of upper limb function and spasticity. Overall, FES arm cycle ergometry is an effective method of cardiovascular exercise for individuals with tetraplegia, as evidenced by a significant decrease in MAP, however it is unclear whether 12 weeks of thrice weekly FES arm cycle ergometry may effectively improve upper limb function in all individuals with a cervical SCI.

Aplicación del cuestionario nórdico para el análisis de síntomas musculoesqueleticos en trabajadores del Cuerpo Técnico de Policia Judicial: investigacion (CTI)

RESUMEN INTRODUCCION Los desórdenes musculoesqueléticos constituyen uno de los más comunes y costosos problemas de salud en el trabajo en todo el mundo. La detección a tiempo de síntomas iniciales debe ser una prioridad de los sistemas de vigilancia epidemiológica. El objetivo de este trabajo de investigación fue determinar la prevalencia de los desórdenes musculoesqueléticos (DME) en la población de funcionarios del cuerpo de policía judicial de Bogotá en el año 2014. MATERIALES Y METODOS Estudio de corte transversal con una muestra de 300 trabajadores a los que se les aplico el cuestionario Nórdico de Síntomas musculoesqueléticos. RESULTADOS Se encuesto al 33,9% de los trabajadores pertenecientes al cuerpo técnico de Policía Judicial de la Fiscalía General de la Nación en la ciudad de Bogotá. Los trabajadores evaluados tienen una edad promedio de 41,9 años, con un predominio del género femenino (54%), encontrándose que la mayoría de los que respondieron al cuestionario 87,66% (n=263) habían presentado algún síntoma musculoesqueléticos en los últimos 12 meses. Un hallazgo significativo fue la afectación cervical en el 53% (n=159) de los que reportaron sintomatología musculo esquelética. CONCLUSIONES La población perteneciente a la Policía Técnica Judicial en la ciudad de Bogotá presenta una alta prevalencia (87,66%) de síntomas que afectan al sistema musculoesquelético, principalmente comprometiendo las regiones de columna cervical, parte baja de la espalda y parte alta de la espalda, con una mayor afectación a las personas de género femenino.

Implantes de resina de poliuretana vegetal (Ricinus communis) na tração linear, fixação e fusão vertebral no cão: estudo experimental

Placa e espaçador de polímero derivado do óleo de mamona (PDOM) (Ricinus communis) foram avaliados clínica, radiográfica e histologicamente na tração linear, fixação e fusão vertebral cervical em 20 cães adultos, sem raça definida, pesando entre 17 e 22kg. Foram sacrificados quatro animais aos 10, 30, 60, 90 e 120 dias de pós-operatório. Após exposição da coluna cervical, por acesso ventral, o disco intervertebral de C4-C5 foi fenestrado e a abordagem ao canal medular foi feita por meio de fenda óssea. Um espaçador de PDOM foi colocado preenchendo o defeito ósseo. Os corpos vertebrais C4-C5 foram fixados com placa do mesmo material, utilizando-se dois parafusos corticais em cada corpo vertebral. Apenas um animal apresentou déficit neurológico no pós-operatório imediato. Radiograficamente as vértebras mostravam-se normais e alinhadas, sem colapso do espaço intervertebral, porém não houve neoformação óssea entre as vértebras. Ao exame mielográfico, não houve compressão da medula espinhal. Os implantes foram efetivos em manter a tração linear e fixação das vértebras cervicais e não ocorreu a fusão vertebral.

Cisticercose intramedular: relato de caso e revisão da literatura

Os autores relatam um caso raro de neurocisticercose intramedular em um paciente do sexo masculino, de 36 anos de idade. Foram realizadas tomografia computadorizada e ressonância magnética do crânio, que evidenciaram múltiplas lesões de tamanhos variados, com realce periférico após injeção de meio de contraste. Também foi realizada ressonância magnética da coluna cervical, que evidenciou formação cística com escólex em seu interior ao nível de C5-C6 na região intramedular.

A fatal attack caused by a lowland tapir (Tapirus terrestris) in Southeastern Brazil

A 55-year-old man was attacked by a Brazilian tapir (Tapirus terrestris) after surprising and stabbing the animal in his corn plantation. The victim received deep bites in the thighs, neck, and cervical areas, resulting in severe hemorrhage and death. This is the first report of a tapir incident resulting in death and is of interest because of the severity of the contusions and lacerations caused by the provoked animal.

Aspectos ergonômicos e sintomas músculo - esqueléticos em descarregadores de caminhão de melancia no Ceasa de Bauru: um estudo de caso

Pós-graduação em Design - FAAC

Treino de correspondência: efeitos sobre a postura sentada em escolares

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Avaliação Postural em Sujeitos com Disfunção Temporomandibular Submetidos a Tratamento de Terapia Manual

Individuals with temporomandibular disorders (TMD) often have signs and symptoms such as intra-articular pain, muscle spasm, neck pain radiating from others who interfere with this balance. Over time can lead to postural changes and correction of the cervical spine, anterior head and shoulder asymmetry. The aim was to verify the effects of manual therapy on posture in subjects with TMD. Materials and methods: 30 volunteers (mean: 21.43± SD:1.43) of both sexes who had TMD classified according to axis I of the Research Diagnostic Criteria participated in this study. These were photographed in the anterior frontal and sagittal planes for analysis of the following angles (acromion clavicular joint, sternoclavicular joint, orbicular external, corners of the mouthand and protruding head). After, the volunteers were divided into groups ATM (manual therapy in the treatment of temporomandibular joint), Cervical (manual therapy in the treatment of cervical joint) and Control. The Kolmogokov-Smirnov test, followed by ANOVA, considering a significance level of 5% was used. Results: Groups ATM, Cervical and Control were considered homogeneous with respect to the values of the angles measured. These also showed no significant difference between the 1st, 5th and 10th sessions, so the manual therapy techniques applied to the TMJ and Cervical groups were not sufficient to change postural alignment. Conclusion: The postural alignment, the TMD patients evaluated in this study did not change after attending the sessions proposals with manual therapy techniques in the cervical and TMJ.

Ergonomia de tablets em uso ocupacional: atividade visual e biomecânica postural sob a influência de ofuscamentos reflexivos causados pela iluminação

Pós-graduação em Design - FAAC

Osteopatia como meio terapêutico nas disfunções temporomandibulares e dores orofaciais

Pós-graduação em Biopatologia Bucal - ICT

Níveis de lisina em dietas para reprodutores de Rhamdia voulezi em tanques-rede

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Feasibility of Intralaminar, Lateral Mass, or Pedicle Axis Vertebra Screws in Children Under 10 Years of Age: A Tomographic Study

BACKGROUND: There are several techniques for screw insertion in upper cervical spine surgery, and the use of the 3.5-mm screw is usually the standard. However, there is no consensus regarding the feasibility of using these screws in the pediatric population. OBJECTIVE: To determine the measurement of the lamina angle, lamina and pedicle length and thickness, and lateral mass length of the topographic axial view of the axis vertebra of 2- to 10-year-old children to guide the use of surgical screws. METHODS: Seventy-five computed tomography scans from 24- to 120-month-old patients were studied. Measurements were taken in an axial view of C2 and correlated with 2 age groups and both sexes. Statistical analysis was performed with the Student t test. RESULTS: In the 24- to 48-month age group, only 5.5% of the lamina and 8.3% of the pedicles had thicknesses < 3.5 mm. In the 49- to 120-month age group, there were no lamina thickness values < 3.5 mm, and 1.2% of pedicle thicknesses were < 3.5 mm. Both age groups had no lamina and pedicle lengths < 12 mm and no lateral mass lengths > 12 mm. CONCLUSION: In the majority of cases, the use of 3.5-mm lamina and pedicle screws in children is feasible. A base value of 45 degrees for the spinolaminar angle can be adopted as a reference for insertion of screws in the C2 lamina. This information can be particularly useful for decision making during preoperative planning for C1-C2 or craniocervical arthrodesis in children.