Legislation on foreign relations through 1979 : current legislation and related executive orders

Includes bibliographical references and index

Legislation on foreign relations through 1980.

"February 1981"--V. II-III.

The Bullitt mission to Russia : testimony before the Committee on Foreign Relations, United States Senate, of William C. Bullitt.

Mode of access: Internet.

Supplemental foreign assistance, fiscal year, 1966 : Vietnam : hearings before the Committee on Foreign Relations, United States Senate, Eighty-ninth Congress, second session, on S. 2793, to amend further the Foreign Assistance Act of 1961, as amended : January 28, February 4, 8, 10, 17 and 18, 1966.

Includes index.

Address before the Committee on foreign relations on Senate bill no. 1576, for the permanent improvement of the American consular service,

Mode of access: Internet.

Issues in Australian Foreign Policy : January to June 2005

No abstract

The Council on Foreign Relations and the Grand Area: Case Studies on the Origins of the IMF and the Vietnam War

This article examines the role of corporate elites within the Council on Foreign Relations (CFR) in establishing the framework for the IMF and the rationale for the Vietnam War. Drawing on the CFR's War-Peace Study Groups, established in World War II as a conduit between corporate elites and the U.S. government, the author first analyzes the role of corporate power networks in grand area planning. He shows that such planning provided a framework for postwar foreign and economic policymaking. He then documents the relationship between corporate grand area planning and the creation of the IMF. The analysis concludes with an examination of the relationship between grand area planning and the Vietnam War.

Achieving a responsive industrial relations environment for construction industry workers – a project alliancing case study

This paper outlines how the project agreement operating on the Australian National Museum project in Canberra, Australia facilitated a responsible and responsive workplace environment for construction workers. A project alliancing approach was adopted and designed to encourage industrial relations innovation in the workplace. The trigger for this approach was the perceived success of the alliancing working arrangements between key project delivery teams and a desire to extend this arrangement to subcontractors, suppliers and the workforce. Changes in the Australian workplace relations environment and introduction of a national code of practice for the Australian construction industry provided impetus for reaching a new type of workplace agreement. The workplace culture and characteristics of relationships formed between workers and management on that site shaped the agreed terms and conditions of work. It also spurred the pursuit of innovative approaches to project delivery from a technology, management and workplace culture perspective.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

A new world a new American foreign policy: the Carter administration, Nicaragua, and the legacy of the Vietnam War, 1977-1981

The impact of the Vietnam War conditioned the Carter administration’s response to the Nicaraguan revolution in ways that reduced US engagement with both sides of the conflict. It made the countries of Latin America counter the US approach and find their own solution to the crisis, and allowed Cuba to play a greater role in guiding the overthrow of Nicaraguan dictator Anastasio Somoza Debayle. This thesis re-evaluates Carter’s policy through the legacy of the Vietnam War, because US executive anxieties about military intervention, Congress’s increasing influence, and US public concerns about the nation’s global responsibilities, shaped the Carter approach to Nicaragua. Following a background chapter, the Carter administration’s policy towards Nicaragua is evaluated, before and after the fall of Somoza in July 1979. The extent of the Vietnam influence on US-Nicaraguan relations is developed by researching government documents on the formation of US policy, including material from the Jimmy Carter Library, the Library of Congress, the National Security Archive, the National Archives and Records Administration, and other government and media sources from the United Nations Archives, New York University, the New York Public Library, the Hoover Institution Archives, Tulane University and the Organization of American States. The thesis establishes that the Vietnam legacy played a key role in the Carter administration’s approach to Nicaragua. Before the overthrow of Somoza, the Carter administration limited their influence in Nicaragua because they felt there was no immediate threat from communism. The US feared that an active role in Nicaragua, without an established threat from Cuba or the Soviet Union, could jeopardise congressional support for other foreign policy goals deemed more important. The Carter administration, as a result, pursued a policy of non-intervention towards the Central American country. After the fall of Somoza, and the establishment of a new government with a left wing element represented by the Sandinistas, the Carter administration emphasised non-intervention in a military sense, but actively engaged with the new Nicaraguan leadership to contain the potential communist influence that could spread across Central America in the wake of the Nicaraguan revolution.