603 resultados para viestintäkulttuuri - muutos
Resumo:
Artikkeli perustuu pro gradu -työhön, jossa ohjaajina olivat Juha Holma ja Antero Toskala. - Tutkimus liittyy Jyväskylän seudulla vuodesta 1995 alkaen toimineeseen Vaihtoehto väkivallalle -nimiseen lähisuhdeväkivallan ehkäisy- ja hoito-ohjelmaan.
Resumo:
Tarita Ruoholinnan väitöskirja Ikääntyvät työelämässä : päihittääkö nuoruus ja koulutus aikuisuuden ja kokemuksen? (Turun yliopisto 2009).
Resumo:
2000-luvulla paperikoneiden kustannuskilpailukykyä on parannettu jatkuvasti, mutta se ei ole ollut riittävää. Tarve muutoksiin havaitaan kilpailukyvyn puutteena vuosina 2007–2008. Eräänä hankkeena on paperikoneen suunnitteleminen ja valmistaminen kopiokonseptikoneena, jossa toimitusmoduulina on paperikone perälaatikolta rullaimelle. Moduulikonsepti on toimintatapa, jossa paperikone tuotteistetaan rakenneryhmien ja laitteiden osalta tietyn ominaisuuden mukaan koko paperikonelinjassa. Paperikone rakentuisi sovituista moduulipalikoista. Moduulikonseptitavassa paperikone suunnitellaan ja toteutetaan aina malliaineiston pohjalta kaikissa rakenneryhmissä. Työssä on tarkoitus vertailla kopiokonsepti- ja moduulikonseptimallia. Kaksi tutkimustyön pääkysymystä käsittelee ulkoista kilpailukykyä ja yrityksen sisäistä tehokkuutta valmistaa paperi- ja kartonkikoneita kopiokonsepti- tai moduulikonseptimallilla näkökulmana pitkäaikainen kilpailuetu. Tutkimustulokset selvitettiin Kamenskyn kehittämällä yrityksen strategisen arkkitehtuurin mallilla. Sisäiset ja ulkoiset toiminnot analysoitiin. Ulkoisen ja sisäisen analyysin pohjalta muodostettiin yhdistetty näkemys, synteesianalyysi, joka vastaa työn tavoitteisiin, kahteen pääkysymykseen sekä alakysymyksiin. Kopiokonsepti ei ole ratkaisu pitkäaikaiseen kilpailukykyyn, koska jokainen paperilaji ja konekoko tarvitsevat oman kopiomallinsa. Nykyiset henkilöresurssit eivät tule riittämään näihin koneisiin tarvittavien dokumenttien luomiseen ja ylläpitoon. Suunnittelun perustehtävä muuttuisi projektisuunnittelusta kopiomallien suunnitteluksi. Moduulikonseptilla saavutetaan kaikki ne edut, joita kopiokonseptilla on tavoiteltu, mukaan lukien nimikkeiden uudelleenkäyttö. Moduulikonseptilla voidaan toteuttaa kaikki nykyiset ja tulevat paperikoneet ja paperilajit. Vuosittain saatavissa oleva määrä on 1,5–2,5 kopiokonseptipaperikonetta. Moduulikonseptimallia on saatavissa sama määrä.
Resumo:
Turvallisuusympäristömme muutos jatkuu vauhdikkaana ja vaikeasti ennustettavana. Länsimaiset naapurimme ovat valinneet suomalaisesta poikkeavan suunnan asevoimiensa kehittämiselle, vaikka elämmekin samalla maantieteellisellä suunnalla. Kylmän sodan jälkeen länsimaat ovat käynnistäneet asevoimien uudelleenorganisointiohjelmia, jotka ovat varsin laajamittaisia ja ripeitä verrattuna suomalaiseen vaiheittaiseen etenemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia siihen, miten kylmän sodan jälkeinen läntisen sodan kuvan muutos on vaikuttanut Suomen puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Vastausta haetaan myös päinvastaisesta suunnasta analysoimalla Suomen reaktioita läntisiin muutostrendeihin. Kokonaiskuvan muodostaminen edellyttää kuitenkin myös Venäjän huomioimista. Strategian laitos on viimeiset kolme vuotta keskittynyt tutkimustoiminnassaan uusiin uhkiin ja sodan muutokseen. Käsillä oleva tutkimus siirtää tutkimustoiminnan painopistettä sotilasstrategiaan. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva sotilasstrategiasta, joka palvelee Suomen kaltaisen maan turvallisuustarpeita. Tämä teos voidaan nähdä turvallisuusympäristöä sotilasstrategisessa mielessä kehystäväksi tutkimukseksi, jonka perustalle tulevia teorian ja käytännön sovelluksia voidaan rakentaa. Teos sopii erinomaisesti myös tulevien opinnäytteiden lähtökohdaksi.
Resumo:
Kylmän sodan päättyminen ja uhkakuvien muuttuminen käynnisti osaltaan Naton laajentumisprosessin. Liitto aloitti kylmän sodan jälkeiset laajentumiset vuonna 1997 ja jatkoi niitä vuonna 2004. Vuonna 2004 sotilasliittoon liittyivät Viro, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia, Bulgaria ja Romania. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näiden maiden liittymisen vaikutuksia Naton sotilaalliseen toimintakykyyn. Tutkimus on laadittu realistisen sekä konstruktivistisen maailmankäsityksen pohjalta ja työssä tarkastellaan uusien jäsenmaiden sotilaallisen voiman vaikutusta Natoon kokonaisuutena. Työssä määritellään sotilaallinen toimintakyky, tarkastellaan Naton toimintakykyä ennen vuoden 2004 laajentumista sekä tarkastellaan uusien jäsenmaiden sotilaallisen toimintakyvyn vaikutuksia Naton sotilaalliseen toimintakykyyn. Nato on muuttumassa kollektiivisen puolustuksen järjestöstä kohti yleisen turvallisuuden järjestöä. Pitkään Naton kantavana teemana ollut kollektiivinen puolustus on väistymässä ja tilalle on tullut uusia tehtäviä aina kriisinhallinasta terrorismin vastaiseen sotaan. Tässä tutkimuksessa sotilaallisen toimintakyvyn muutosta tarkastellaankin kaksijakoisesti. Toisaalta tarkastellaan uusien jäsenmaiden alueellista puolustuskykyä ja toisaalta tarkastellaan jäsenmaiden kykyä ottaa osaa Naton määrittelemiin uusiin tehtäviin. Työssä pohditaan myös kollektiivisen puolustuksen merkitystä nykypäivänä. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: miten Naton sotilaallinen toimintakyky on muuttunut viimeisen laajentumiskierroksen jälkeen?
Resumo:
Puhe Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen Oikeuskulttuurin päivässä 11.11.2011.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Kansainvälisen kriisinhallinnan toimintaympäristö on muuttunut vaativammaksi ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Kaikkien alueella olevien toimijoiden tulee kyetä yhteistyöhön muiden kanssa. Suomalainen kriisinhallinnan työkulttuuri on rakentunut vuodesta 1956 lähtien. Sopiiko se nykypäivän operaatioihin? Nyt on aika tarkastella monikulttuuristen toimintaympäristöjen ja työkulttuurin toimivuutta, jotta olemme tulevaisuudessakin kelvollisia kriisinhallintaan muiden maiden rinnalla. Tutkimuksen pääongelma on: Onko työkulttuuri muuttunut suomalaisessa sotilaallisessa rauhanturvaamisessa siirryttäessä kriisinhallintaan? Alaongelmina ovat: 1)Millainen työkulttuuri on ollut perinteisissä rauhanturvaamisoperaatioissa? 2)Millainen työkulttuuri on nykyisissä kriisinhallintaoperaatioissa? Työ on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusote on hermeneuttis-fenomenologinen. Tässä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään kriisinhallinnan toimintaympäristöä ja ihmisten toimintaa eli työkulttuuria kyseisessä ympäristössä. Tutkimuksen empiirinen osio muodostuu narratiiveista sekä tutkijan kokemuksista rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioista. Tutkimuksessa aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia aineistolähtöisesti, joka eteni induktiivisesti, ”yksityisestä yleiseen.” Tuloksia: Työkulttuurissa itsessään ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Erot aiempaan johtuvat pääasiassa muuttuneista tehtävistä ja toimintaympäristön muutoksista. Tämän tutkimuksen tarkastelukulmasta katsottuna sotilaiden työkulttuuri on hyvin samankaltainen, riippumatta sotilaan kansallisuudesta. Tehtävät ovat muuttuneet - tekijät eivät. Sotilaallisen kriisinhallinnan toteuttajia ovat samat henkilöt kuin aiempina vuosikymmeninä. Suomi lähettää edelleen suomalaisia kriisinhallitsijoita maailman häiriöpesäkkeisiin. Näillä sotilailla on suomalainen ja pohjoiseurooppalainen kulttuuritausta. Joukko johon kriisinhallitsija kuuluu, on muuttunut monikulttuurisemmaksi ja yhteistyö kansainvälisten sotilaiden kanssa on päivittäistä. Työkulttuurissa korostuvat kommunikaatiotaidot, sosiaalisuus ja yleinen kulttuurituntemus. Erityisesti ulkomaalaiset nostivat kohdealueen kulttuurin tuntemuksen kehityskohteeksi Tutkimusta voidaan jatkaa esimerkiksi Kansainvälisen Keskuksen Lessons Learned toiminnan alla. Tutkimuksellisina jatkoteemoina voisi olla: kriisinhallinnan toimintaympäristö, toimintaympäristön vaikutus sotilaan kuormittavuuteen, kulttuurituntemuksen vaikuttavuus, kielikoulutuksen vaikuttavuus tai kommunikointitaitojen kehittäminen.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu