Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.

Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttavat organisaatiokulttuuriset tekijät

Tässä tutkimuksessa selvitetään hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttavia organisaatiokulttuurillisia tekijöitä sotilasorganisaatiossa kantahenkilökunnan näkökulmasta. Hiljainen tieto ymmärretään tutkimuksessa henkilökohtaisena, kokemusperäisenä ja kontekstisidonnaisena. Se on osa sotilaan ammattitaitoa ja se ilmenee näkemyksinä, intuitiona, aavistuksina sekä kykynä ratkaista nopeasti ja varmasti ongelmallisia tilanteita tarkoituksenmukaisella tavalla. Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttavat motivaatio ja mahdollisuus jakaa sitä sekä organisaation yksilöiden muodostamat käsitykset tiedon luonteesta. Organisaatiokulttuuri määritellään tutkimuksessa Edgar Scheinin mukaan monimutkaisen ryhmäprosessin lopputulokseksi, joka ilmenee useilla tasoilla. Nämä tasot ovat kulttuurin artefaktit ja luomukset, arvot sekä perusoletukset. Organisaatiokulttuurissa on kysymys yhteisten kokemusten myötä muotoutuneista ja vahvistuneista hallitsevista ajattelu- ja toimintatavoista. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten organisaatiokulttuuri vaikuttaa hiljaisen tiedon jakamiseen? a. Miten organisaatiokulttuuri vaikuttaa hiljaisen tiedon jakamisen motivaatioon? b. Miten organisaatiokulttuuri vaikuttaa hiljaisen tiedon jakamisen mahdollisuuksiin? c. Miten organisaatiokulttuuri vaikuttaa hiljaisen tiedon luonteeseen? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää Scheinin organisaatiokulttuuriteorian sekä Minu Ipen tiedon jakamisen viitekehyksen. Siinä organisaatiokulttuurin eri tasot nähdään vaikuttajina hiljaisen tiedon jakamisen motivaatioon, mahdollisuuksiin sekä hiljaisen tiedon luonteeseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä perusyksiköissä palveleville upseereille suunnatusta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimustulosten mukaan organisaation henkilöstön sisäiset normit olivat selkeimpiä vaikuttajia tiedon luonteeseen ja etenkin tiedon arvoon. Tiedon jakamisen mahdollisuuksiin vaikuttivat selkeimmin organisaation jäsenten suhtautuminen hiljaiseen tietoon sekä heidän arvonsa. Kulttuuria ilmentävät artefaktit ja henkilöstön normit olivat puolestaan selkeimpiä vaikuttajia henkilöstön motivaatioon jakaa hiljaista tietoa. Hiljaisen tiedon jakamiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä havaittiin yhteisökeskeisyydes-sä, hallitsevassa tai symbioottisessa suhteessa luontoon sekä auktoriteettisessa tai konsensuk-seen pyrkivässä suhtautumisessa todellisuuden ja totuuden luonteeseen. Negatiivisia vaiku-tuksia puolestaan havaittiin yksilökeskeisyydessä, yhteistyöhakuisuudessa sekä passiivisessa suhteessa luontoon ja objektiivisessa suhtautumisessa todellisuuden ja totuuden luonteeseen.

iPad opetuksessa – Uhka vai mahdollisuus? Noviisi- ja eksperttiopettajien kokemuksia iPad-opetuksesta

Tässä tutkimuksessa tutkittiin opettajien kokemuksia iPad-opetuksesta. Aineisto kerättiin Facebookin iPad opetuksessa -ryhmässä jaetulla Webropol-kyselylomakkella (N=62) ja tapaustutkimuskoulun yksilöhaastatteluilla (N=6). Tutkimuksessa näkökulmana oli, minkälaisia haasteita ja onnistumisia opettaja kokee iPad-opetuksessaan sekä onko noviisi- ja eksperttiopettajan työkokemuksella yhteyttä koettuun asiantuntijuuteen iPadin käytössä. Lisäksi selvitettiin erilaisia opetukseen, oppimiseen ja työyhteisöön liittyviä tekijöitä iPadin käytössä. Tulosten mukaan opettajilla on pääosin myönteinen suhtautuminen iPadin opetuskäyttöön. Opettajat kokivat eniten teknisiä haasteita iPadin käytössä. Onnistumisen kokemuksia opettajat kokivat eniten olleen oppilaiden motivaation, aktiivisuuden ja innostuneisuuden lisääntymisessä. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajien kokemusten mukaan iPadin käyttö lisää oppilaiden motivaatiota ja oppimista. Noviisi- ja eksperttiopettajien kokemassa asiantuntijuudessa ilmeni lieviä eroja. Opetuskäytössä eksperttiopettajat käyttivät iPadia työtehtävissään hieman enemmän kuin noviisiopettajat. Opettajien keskuudessa ilmeni jaettua asiantuntijuutta iPadin käyttöön liittyen. Hieman yli 80 % opettajista oli osittain tai täysin samaa mieltä, että heidän työyhteisössään jaetaan tietoteknistä osaamista. Lähes kaikki opettajat, noin 80 %, olivat osittain tai täysin samaa mieltä, että iPadien käyttö koulussa valmistaa oppilaita tulevaisuutta varten. Lisäksi opettajat olivat yksimielisiä siitä, että tietoteknisten taitojen hallitseminen on välttämätöntä tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, voivatko iPadit syrjäyttää oppikirjat lähitulevaisuudessa. Lisäksi tutkittiin opetusteknologian tuomia haas-teita ja mahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä uusista teknologian mahdollisuuksista opetuksessa. Tutkimus on ajankohtainen, sillä tällä hetkellä hankitaan jatkuvasti uusia teknisiä laitteita oppilaiden henkilökohtaiseen opiskelukäyttöön. Tästä aiheesta olisi hyvä tehdä pitkittäistutkimusta iPadin käytön laaja-alaisesta vaikutuksesta oppimiseen ja opetukseen. Tämä tutkimus haastaa opettajaa kehittämään omaa asiantuntijuuttaan. Vireillä oleva opetussuunnitelmauudistus (POPS 2016) painottaa TVT:n lisäämistä eri oppiaineissa, joten opettajien ja työyhteisöjen tietoteknisiä valmiuksia on hyvä kartoittaa tässä vaiheessa.

Kuluttajan ostopäätös freemium-mobiilipelissä – Tarkastelussa Clash of Clans

Mobiilipeliala on kasvanut viime vuosien aikana merkittävästi. Yli 90 % mobiiliapplikaatioista hyödyntää freemium-ansaintalogiikkaa. Freemium-ansaintalogiikassa käyttäjät voivat ladata ja käyttää applikaatiota ilmaiseksi, mutta halutessaan voivat maksaa lisäominaisuuksista. Pelialalla freemiumista on hiljattain tullut keskeisin ansaintalogiikan muoto. Tästä huolimatta freemium-pelien ja niissä tapahtuvien ostopäätösten tieteellinen tutkimus on rajallista. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, mihin kuluttajan tekemä ostopäätös perustuu freemium-mobiilipelissä. Ostopäätöstä tarkastellaan kuluttajan kokeman arvon näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä arvot ohjaavat ostopäätöstä ja miten pelaajat suhtautuvat freemium-mobiilipeleistä maksamiseen. Kuluttajien tekemien ostopäätösten ollessa tutkimuksen kohteena, on perusteltua käyttää laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto kerättiin haastattelemalla Clash of Clans -pelin pelaajia. Puolet haastatelluista olivat maksaneet pelistä ja puolet eivät. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kulutusarvoteoria sekä mobiilipelien ostopäätökseen ohjaavia ominaisuuksia käsittelevä teoria. Tulokset osoittavat, että pelaajien ostopäätöstä ohjaavat samanaikaisesti useat arvot ja tekijät. Ostopäätökseen vaikuttavat sosiaaliset, emotionaaliset, funktionaaliset, epistemologiset ja konditionaaliset arvot. Pelin sosiaalisen luonteen vuoksi muiden pelaajien suhtautuminen maksamiseen vaikuttaa ostopäätökseen. Lisäksi kilpailussa pärjääminen sekä muilta pelaajilta saatavan arvostuksen tavoittelu lisäävät maksuhalukkuutta. Emotionaalisen arvon näkökulmasta pelistä saatava nautinto sekä turhautumisen lievittäminen ohjaavat ostopäätöksen tekemistä. Funktionaalinen arvo näkyy ostopäätöksissä pelaajien haluna parantaa kilpailukykyä sekä säästää aikaa. Pelaajien kokema uteliaisuuden tunne ohjaa ostopäätöstä epistemologisen arvon näkökulmasta, kun taas konditionaalisen arvon näkökulmasta väliaikaiset kampanjat vaikuttavat pelaajan kokemaan arvoon. Tulosten perusteella pelaajat suhtautuivat maksamiseen vaihtelevasti. Useiden pelaajien mielestä maksamalla eteneminen on huijaamista. Useat samanaikaisesti koettavat arvot sekä yleinen suhtautuminen mobiilipeleistä maksamiseen vaikuttavat ostopäätöksen tekemiseen merkittävästi. Freemium-mobiilipelissä pelaajia altistetaan ostopäätökselle monin ei keinoin, minkä vuoksi pelaajien itsekurin merkitys korostuu ostopäätöksen tekemisessä.

”Ei siellä käsitöitä tehty, nautimme auringonlämmöstä ja kaikista retkikohteista” Lomapäivän viettoa Espanjassa 1960- ja 1970-luvuilla.

Tutkimuksessa selvitetään suomalaisten lomapäivän ohjelmaa eli sitä, mistä lomapäivä koostui muisteluaineiston pohjalta 1960- ja 1970-luvuilla. Tutkimus rajautuu maantieteellisesti Espanjaan, josta muodostui 1960-luvulla Suomessa alkaneen massaturismin suosittu lomakohde. Espanja oli tuolloin profiloitunut rennoksi, aurinkoiseksi ja edulliseksi lomakohteeksi, jonne työväestö innostui matkustamaan. Muisteluaineistona käytetään Museoviraston vuonna 1981 järjestämän ”Lomamatka etelään tai yleensä ulkomaille” –kyselyn lomamatkaa muistelevien suomalaisten vastauksia. Tutkimuksen kohteena oli 70 vastausta, jotka koskivat nimenomaan Espanjaan suuntautuvia matkoja. Tutkimuksessa selvitetään lomapäivän suosituimpia aktiviteetteja. Lisäksi selvitetään, mikä kuului olennaisena osana lomailuun. Tutkimuksessa perehdytään myös seuramatkalaisten yhteisöllisyyteen ja sosiaalisuuteen, joka ilmeni suhteissa muihin matkailijoihin sekä matkaoppaaseen. Lomamatkoihin kiinteästi kuuluvien uusien makujen ja viinimaana tunnetun Espanjan anteihin suhtautuminen ilmenee myös tutkimuksesta. Tutkimus osoittaa, että erityisesti retkeily oli tärkeä osa lomaa ja valtaosa matkailijoista osallistui opastetuille retkille. Tuloksista ilmenee myös se, että erityisesti retkillä syntyi ryhmähenki, joka ilmeni yhteisöllisyytenä monissa tilanteissa.

Päivähoidon kasvatushenkilöstön kokema työväkivalta

Tutkielmassani kuvaan päivähoidon kasvatushenkilöstön kokemaa työväkivaltaa, joka käsittää niin fyysisen kuin henkisen väkivallan. Tarkastelen tutkielmassani työväkivallan aiheuttajia lapsen, lapsen perheenjäsenen tai sukulaisen, työkaverin, esimiehen, työpaikan ulkoisen henkilön ja organisaation näkökulmista. Lisäksi keskeisiä tutkimuskohteita ovat työväkivallan ilmenemismuodot ja yleisyys, henkilöstön suhtautuminen työväkivaltaan ja siihen liittyvien riskien ennaltaehkäisyyn sekä työpaikkojen turvallisuutta työväkivallan hallinnan näkökulmista. Tutkielman tarkoituksena on kiinnittää huomiota työväkivallan ilmentymiseen päivähoidossa. Tästä tutkimusasetelmasta päivähoitoa on tutkittu Suomessa varsin vähän, koulumaailman saadessa suuremman huomion. Tutkielma oli otantatutkimus ja aineisto keräsin kyselylomakkein Lahden eteläisen alueen päiväkodeista. Tutkielmaa varten hain asiaan kuuluvan luvan. Aineistoanalyysin toteutin tilastotieteellisin menetelmin, käyttäen tilastollisen aineiston analyysiohjelmaa IBM SPSS statistics 21:tä. Tutkielman tulokset osoittivat työväkivallan olevan suhteellisen yleinen ilmiö päivähoidossa. Fyysisen väkivallan aiheuttaja oli pääsääntöisesti lapsi ja henkisen väkivallan työkaveri. Henkilöstö koki olonsa turvalliseksi työpaikallaan, ja työväkivalta (fyysinen) kokettiin osittain jopa kuuluvan osaksi työtä. Henkilöstö suhtautui työväkivaltaan vakavuudella, ja koki työväkivallan hallintaan liittyvien keskeisten teemojen kehittämisen tärkeäksi. Tärkeimpiä kehittämisosa-alueita työväkivallan näkökulmasta olivat henkilöstön näkemyksien mukaan; työhön liittyvät resursoinnit, työväkivaltaan liittyvät käytännöt; perehdytys ja jälkikäsittely ja vuorovaikutukselliset kehittämisosa-alueet; avoimuus, yhteisten sääntöjen luominen ja tiedonkulku.

Miessotilaiden mielipiteitä fyysisestä kunnosta ja fyysisen kunnon rajoista sekä kuntotestaamisesta puolustusvoimissa

Sotilaiden fyysisiä vaatimuksia taistelukentän olosuhteissa on tutkittu paljon eri asevoimissa. Osa maista tarkastelee asiaa puhtaasti taistelukokemusten kautta, kun osalle maista tärkeämpää on yleisen fyysisen toimintakyvyn seuraaminen ja kehittäminen. Taistelukentän toiminnalliset vaatimukset tarkoittavat fyysisen kunnon mittaamiselta sitä, että mittareiden tulee olla luotettavia eli mitataan oikeita asioita. Oikeiden mitattavien fyysisten suoritteiden tunnistaminen on tärkeää myös johtamisen kannalta, se antaa joukon johtajille mahdollisuuden ylläpitää oikeanlaista fyysistä suorituskykyä ja edistää sotilaiden terveyttä. Puolustusvoimien fyysisen kunnon testit määrittävät osaltaan sotilaan työkykyisyyden, joka koetaan asiantuntijoiden keskuudessa moniulotteisena ilmiönä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia käsityksiä ja mielipiteitä puolustusvoimien miessotilailla on fyysisestä kunnosta ja kuntotestien suoritusvaatimuksista. Kohdejoukkona olivat kaikki puolustusvoimien miessotilaat. Vastauksia saatiin 2044 henkilöltä, joka edusti 26 %:ia koko kohdejoukosta. Tutkimus suoritettiin Webropol kyselytutkimuksena. Kysely välitettiin miessotilaiden sähköpostiosoitteisiin ammattiliittojen kautta sekä julkaisemalla kysely puolustusvoimien TORNI- portaalissa. Vastaaminen oli mahdollista kuuden viikon ajan. Kyselylomake sisälsi myös avoimia vastauksia, jotka rajattiin pois tästä tutkimuksesta. Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS –ohjelmalla (SPSS 20.0.0.1 for Windows). Tuloksia vertailtiin ammattiryhmien, ikäryhmien, fyysisen kunnon luokkien, painoindeksiluokkien, puolustushaarojen ja johtamistasojen välillä. Ryhmävertailuissa käytettiin suhteellisten osuuksien testejä ja X2-testejä ristiintaulukoinnissa. Suurin osa miessotilaista oli liikunnallisesti aktiivisia ja heidän mielestään sotilaan tulee olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kuntotestaamiseen suhtauduttiin pääosin myönteisesti ja testaamista pidettiin laadukkaana. Vastaajat olivat sitä mieltä, että kuntotestirajojen tulisi olla sukupuolineutraaleja. Kiusaamista ja syrjintää fyysisen kunnon vuoksi tapahtuu jonkin verran puolustusvoimissa. Viikkoliikuntaa pidettiin tärkeänä osana fyysisen kunnon kehittämisessä ja se arvioitiin yhtä tärkeäksi työtehtäväksi muiden tehtävien kanssa. Viikkoliikunta ei kuitenkaan ole riittävän läpinäkyvää ja todellista mahdollisuutta liikkumiseen ei kaikilla ole. Suurimmat muutokset fyysisessä kunnossa tapahtuu varhaisen keski-iän kynnyksellä, noin 40- vuotiaana. Upseerit olivat parhaimmassa kunnossa ja perusyksikön henkilökunta oli paremmassa kunnossa kuin esikunnissa työskentelevät. Suhtautumisessa fyysiseen kuntoon, testaamiseen ja kuntorajoihin oli havaittavissa eroja. Upseerit, alle 40-vuotiaat ja yli 2600 m juoksutestissä juosseet suhtautuivat rajoihin muita kriittisemmin. Puolustushaarojen väliset erot selittynevät puolustushaarojen välisillä kulttuurieroilla. Puolustusvoimissa ei täysin toteudu vaatimus, että huonokuntoista sotilasta ei määrätä fyysisesti raskaisiin tehtäviin. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että miessotilaat suhtautuvat fyysiseen kuntoon ja testaamiseen pääosin myönteisesti, mutta mielipiteissä oli eroavaisuuksia. Fyysisen kunnon rajoihin suhtautuminen erosi vertailuryhmissä. Puolustusvoimien tulisi jatkossa pohtia, miten suhtautumista fyysisen kunnon rajoihin saataisiin yhtenäistettyä. Toisekseen jatkossa pitäisi kriittisesti pohtia, ovatko nykyiset fyysisen kunnon rajat päteviä.

Mitä oppia vuoden 2005 kisat jätti jälkeensä? Yleisömarkkinoinnin ja paikallismedian näkökulma

Yleisurheilun suomenmestaruuskilpailut eli Kalevan kisat järjestettiin Porissa vuosina 2005 ja 2015. Tämän tutkimuksen aiheena on verrata vuoden 2005 ja 2015 Kalevan kisojen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä yleisömarkkinoinnin ja median näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten vuoden 2005 kisojen tuomaa oppia pystyttiin hyödyntämään seuraavissa vuonna 2015 Porissa järjestettävissä Kalevan kisoissa. Mediahuomio paikallisessa kärkimediassa toimii tutkimuksessa suurimpana kriteerinä siinä, miten kisat onnistuivat suuren yleisön näkökulmasta, sekä mitä mielikuvia ja millainen maine kisoista jäi. Tutkimuksessa pyrin selvittämään miten paikallismedia suhtautui vuoden 2005 Kalevan kisoihin, sekä mitä mielikuvia media loi kisoista. Oliko sillä suora vaikutus vuoden 2015 Kalevan kisojen onnistuneeseen yleisömarkkinointiin ja mediahuomioon, tapahtumapaikan ja kohdeyleisön ollessa sama? Tutkimusmenetelmänä toteutetaan historiatieteissä tuttua historiallis-kvalitatiivista tutkimusmetodia. Havainnointi toimi pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä ja taustatutkimus koostuu lisäksi asiantuntijalausunnoista ja raporteista. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu Satakunnan Kansan lehtiarkistosta kerätystä aineistosta, joka sisältää kaikki kirjoitetut lehtijutut Kalevan kisoista vuosilta 2004-2005. Lisäksi vuoden 2015 kisaviikonlopun aikana kirjoitetut lehtijutut ovat oleellinen osa aineistoa. Vuoden 2005 Kalevan kisat onnistuivat niin määrällisissä kuin laadullisissa tavoitteissa. Kisat herättivät niin paikallista kuin valtakunnallista mediahuomiota, joka oli omiaan kiillottamaan Kalevan kisojen brändiä ja hyvää mainetta. Tämä loi suotuisan toimintaympäristön seuraaville Porissa järjestettäville Kalevan kisa-järjestäjille vuonna 2015. Onnistunut yleisömarkkinointi ja median positiivinen suhtautuminen vuoden 2005 Kalevan kisoissa edesauttoi rakentamaan menestyksekkään markkinointikokonaisuuden vuoden 2015 Kalevan kisoille. Vuoden 2015 Kalevan kisat olivat menestys niin urheilullisesti kuin taloudellisesti, tehden epävirallisesti kaikkien aikojen parhaan taloudellisen tuloksen. Myös vuoden 2015 kisojen onnistuminen on omiaan nostattamaan Kalevan kisojen brändiä entisestään ja kiillottamaan Satakunnan imagoa korkeatasoisena tapahtumamaakuntana. Tämän toivotaan koituvan edelleen seuraavien erityisesti Porissa järjestettävien Kalevan kisojen hyödyksi.

Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sopeutumattomien erityisoppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittymistä Aggression portaat -interventio-ohjelman avulla kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Käsite sopeutumaton oppilas ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan yleisopetussuunnitelman mukaan opiskelevaa oppilasta, joka käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi on saanut siirron erityisopetuksen oppilaaksi ja saa enintään 10 oppilaan opetusryhmässä erityistä pedagogista tukea. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä oli tutkia, onko tunne- ja itsesäätelytaitojen opettamisesta hyötyä sopeutumattomien oppilaiden tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn kannalta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Rose-Krasnorin (1997) malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista täydennettynä muiden tutkijoiden näkemyksillä. Sosioemotionaalinen kompetenssi on yläkäsite, johon kuuluvat alakäsitteinä tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot ja sosiaaliset taidot. Lisäksi sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttavat kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet vuorovaikutuksessa ja konteksti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunne- ja itsesäätelytaitoihin. Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella opiskelevat sopeutumattomien oppilaiden erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, joille opetettiin tunne- ja itsesäätelytaitoja Aggression portaat -opetusmateriaaliin (Cacciatore 2007) pohjautuvan intervention avulla. Kontrolliryhmän (N=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa myös käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio-ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2010-2012. Tutkimusmetodeina olivat sekä oppilaille että opettajille laaditut Webropol-alustaiset kyselyt ja oppilaiden kirjoittamat väkivalta-aiheiset tekstit. Tutkimus- ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen”- kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille. Interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat -interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt velvoitteet opettaa kouluissa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitoja edellyttävät tietoa konkreettisista käytänteistä ja tutkimusperustaisista interventio-ohjelmista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että interventioryhmän muodostaneet sopeutumattomat oppilaat hyötyivät Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Myös suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon ja kirjoittivat enemmän ajatuksiaan väkivallasta tuoden esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Lumikin näköinen opettaja: opettaja 2000-luvun suomalaisissa lastenromaaneissa

Tutkimuksen aiheena on kertomakirjallisuuden opettajakuva. Tutkimuksen tarkoi¬tuksena oli selvittää, millaiseksi luokanopettaja kuvataan uusimmassa kotimai¬sessa lastenkirjallisuudessa ja erityisesti koululaisromaaneissa. Aineistona käytettiin kotimaisia 2000-luvulla ilmestyneitä alakouluikäisten koulun-käynnistä kertovia lastenkirjoja, koululaisromaaneja. Tutkimuksessa kuvaillaan koululaisromaanien opettajahahmojen luonnetta ja persoonaa, opettajan välittämiä ihanteita, koulussa esiintyvää huumoria sekä opettaja–oppilas -suhdetta. Tutkimus noudattaa laadullisen tutkimuksen perinnettä, ja sen aineisto analysoitiin sisällön-analyysin keinoin. Tuloksena todetaan, että 2000-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa opettaja kuvataan pääosin myönteisenä hahmona. Koululaisromaanien opettajat rohkaisevat ja rakastavat oppilaitaan, huolehtivat heistä ja haluavat kohdella heitä tasa-arvoisesti. Opettajat pyrkivät innostamaan oppilaitaan ja antamaan palautetta. He ihannoivat enimmäkseen rauhallisuutta, rehtiyttä, avoimuutta sekä luonnon ja toisen ihmisen kunnioittamista. Opettajat käyttävät arjessa jonkin verran huumoria. Suurin osa koululaisromaanien opettajista on oppilaiden kunnioittamia ja arvostamia henkilöitä. Oppilaiden inhoamat opettajat, jotka kohtelevat heitä huonosti eivätkä innostu työstään, ovat tutkimusnäytteessä selkeästi vähemmistö. Opettaja on merkittävä henkilö koululaisen elämässä, ja suhtautuminen opettajaan on yksi oppilaan arjen keskeisistä asioista. Lastenkirjallisuuden välittämällä opettaja¬kuvalla voidaan vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sillä kirjallisuus on yksi tärkeimmistä lapsen opettaja-mielikuvaa muodostavista tekijöistä.

Laadullinen tutkimus yhtenäiskoulun erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden koulukäynnistä oppilaiden itsensä kokemana sekä heidän vanhempiensa silmin

Suomalainen yhtenäinen peruskoulujärjestelmä on koulun sisällä jakautunut pitkään kahdeksi rinnakkaisjärjestelmäksi, yleis- ja erityisopetuksesksi. Uuden perusopetuslain (2010) myötä erityisopetusnimikkeestä luovuttiin ja erityisluokat yhdistettiin nimellisesti yleisopetuksen kouluihin. Myös erityisoppilaita alettiin kutsua joko tehostetun- tai erityistä tukea tarvitseviksi oppilaiksi. Vuosikymmenten aikana tämä rinnakkaiskoulujärjestelmä on taannut sen, että yleisopetus on voinut valikoida oppilaansa tietojen, taitojen tai sopeutumattomuutensa mukaan. Viimeisten kymmenien vuosien aikana niin meillä kuin maailmalla, on käyty keskustelua yhä enenevässä määrin jokaisen lapsen oikeudesta osallistua yleisopetukseen ja lähikouluun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko ison yhtenäiskoulun erityistä tukea tarvitsevat ala- ja yläkoulun oppilaat integroituneet koko kouluun. Tutkimushetkellä oppilaat olivat viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää oppilasta sekä heidän vanhempiaan. Oppilailta kysyttiin koulun opetusmenetelmistä- ja tavoista, opettajista, tuen tarpeista sekä kouluviihtyvyydestä. Vanhemmilta vastaavasti kysyttiin koulunkäynnin tuesta- ja resursseita, koulun ilmapiiristä- ja opettajista sekä kodin- ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimus on laadullinen ja menetelminä käytettiin teemahaastattelua ja teemoittelua. Tutkimustulokseksi saatiin, että oppilaat ovat ja eivät ole integroituneet koko kouluun, integraatioprosessi on ikäänkuin vielä kesken Positiivista koulussa on myöteinen suhtautuminen erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kohtaan sekä koulun avoin ilmapiiri. Koulussa on halua ja tahtoa kehittää opetusta integroivaan suuntaan, mutta asenneilmapiiri opetuksen järjestämistä kohtaan on vielä perinteinen. Koulun tavassa tuottaa opetuspalveluja on sekä integroivia että segrekoivia piirteitä, mutta inklusiivisesta koulusta ei voida vielä puhua.

Arvon yhteisluomisen varjopuolet Käsiteanalyysi arvon yhteistuhoamisesta yritysten ja asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa

Muutokset markkinoilla ja markkinoinnissa ovat ajaneet yritykset asiakaslähtöisestä liiketoiminnasta entistä syvällisempään yhteistyöhön asiakkaidensa kanssa. Yritykset pyrkivät rohkaisemaan asiakkaitaan osallistumaan toimintaansa, jotta ne voisivat luoda yhdessä asiakkaiden kanssa arvoa vastatakseen asiakkaiden jatkuvasti kasvaviin tarpeisiin ja pysyäkseen itse kilpailukykyisinä. Asiakkaiden tiivis osallistuminen arvon yhteisluomisprosesseihin lisää kontaktien ja vuorovaikutuksen määrää yritysten kanssa, mikä lisää palvelun tuottamisen monimutkaisuutta. Se myös lisää yritysten epäonnistumisen mahdollisuutta palveluntarjoajana. Markkinoinnin kirjallisuudessa ja liikkeenjohdon strategisessa johtamisessa erilaisten arvotyyppien ja arvon yhteisluomisen määritelmissä korostuvat kuitenkin liioitellun positiiviset merkitykset ja optimistinen suhtautuminen arvon yhteisluomiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yritykset ja asiakkaat voivat yhdessä tuhota arvoa keskinäisissä vuorovaikutustilanteissa. Tutkimusongelma ratkaistaan käsiteanalyysin avulla. Tutkimuksen aineistona käytetään tieteellisiä vertaisarvioituja artikkeleita, jotka käsittelevät ilmiötä käsitteellisesti tai empiiriseen tutkimukseen perustuen. Tutkimus on luonteeltaan ei-empiirinen, sillä tutkimusta varten ei ole kerätty empiiristä aineistoa. Arvon yhteistuhoamisen käsite on määritelty palvelukeskeisen logiikan, palvelujärjestelmien ja palvelulogiikan teoreettisiin lähestymistapoihin perustuen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritykset ja asiakkaat epäonnistuvat vuorovaikutukseen perustuvassa prosessissa tarjoamaan omia voimavaroja ja integroimaan toisen osapuolen voimavaroja arvon yhteisluomiseksi, mikä johtaa ainakin toisen osapuolen kokemaan arvon yhteistuhoamiseen. Voimavarojen tahaton tai tarkoituksellinen väärinkäyttäminen vaikuttaa negatiivisesti arvon tuhoamista kokeneen osapuolen hyvinvointiin. Yritysten tulisi kiinnittää enemmän huomiota vuorovaikutustilanteiden epäonnistumisen mahdollisuuteen ja pyrkiä siten välttämään asiakkaiden kokemaa arvon yhteistuhoamista. Asiakkaat pyrkivät sopeutumaan muuttuneeseen sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöönsä voimavarojen säilyttämisen ja uusien voimavarojen saavuttamisen avulla. Asiakkaiden toiminnalla on tyypillisesti yrityksen maineeseen ja taloudelliseen menestykseen haitallisia vaikutuksia

Organisaatiomuutoksen vaikutukset työtyytyväisyyteen - Case Autolinjat

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia työtyytyväisyyttä organisaatiomuutoksen näkökulmasta ja organisaatiomuutoksen vaikutuksia työtyytyväisyyteen. Tarkasteltavana case-yrityksenä toimii Autolinjat Oy. Tutkimuksen tavoitteena on löytää tekijöitä, jotka vaikuttavat Autolinjojen työntekijöiden työtyytyväisyyteen. Tämän pohjalta tarkoituksena on tehdä yritykselle työtyytyväisyyden kehittämisehdotuksia. Olen lähestynyt työtyytyväisyyttä teoreettisesti työtyytyväisyyden sisältö- ja prosessi-teorioilla, joihin kuuluvat Maslown tarvehierarkia, Herzbergin kaksifaktoriteoria, Lawlerin odotusarvoteoria ja Locken päämääräteoria. Tässä tutkielmassa käytetään laadullista tutkimusta. Valitsin laadullisen näkökulman tutkimukseen sen vuoksi, että täten saadaan paremmin esille työtekijöiden subjektiivista tunnetta suhteessa työhönsä ja sen ominaispiirteisiin. Tutkimustulokset osoittavat, että organisaatiomuutokseen suhtautuminen on subjektiivista, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen yksilö suhtautuu muutokseen eri tavalla. Täten muutos on omiaan ravisuttamaan työn koettuja piirteitä, mikä taas vaikuttaa yksilön turvallisuuden tunteeseen. Joissakin tapauksissa organisaatiomuutos voi olla positiivinen asia, joka ajaa työntekijää kohti parempaa suoritusta, mutta usein organisaatiomuutoksen vaikutukset työtyytyväisyyteen ovat negatiivisia. Muutoksesta selviämiseen auttaa työtyytyväisyyteen vaikuttavien tunteiden selvittäminen, joten vuorovaikutuksen rooli muutostilanteessa on suuri. Kaiken kaikkiaan työtyytyväisyys on moniulotteinen asia, joka näkyy muutostilanteissa monella eri tavalla, johtuen tunnetilan henkilökohtaisuudesta. Muutoksen läpiviemisessä ja siitä selviämisessä on tärkeää tiedostaa lähtökohdat ja se, mihin mennään.

Yhteisösakon mittaaminen erityisesti työturvallisuusrikoksissa

Tutkielma käsittelee rangaistuksen määräämistä oikeushenkilölle. Oikeushenkilöille tuomittavaa seuraamuksen, yhteisösakon, rangaistusasteikko on rangaistuslajista riippumatta aina sama, 850 – 850 000 euroa. Sakon rahamäärä vahvistetaan laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Tutkielmassa tarkastelen yhteisösakon mittaamisperusteita lainopillisesta ja empiirisestä näkökulmasta. Lainopillisella tarkastelulla selvitän rikoslain 9 luvun 6 §:ssä tarkoitettujen yhteisösakon mittaamisperusteiden tulkintaa sekä sitä, miten oikeushenkilöiden luonteesta johtuvat rajoitukset on otettava huomioon sovellettaessa yleisiä rangaistuksen mittaamisperusteita yhteisösakon mittaamiseen. Empiirisessä osiossa tutkin yhteisösakon mittaamista oikeuskäytännössä. Yhteisösakkotuomiot ovat keskittyneet lähinnä työturvallisuusrikoksiin, joten on luontevaa tarkastella rangaistuskäytäntöä nimenomaisesti työturvallisuusrikosten kautta. Aineistona tutkimuksessa on vuosina 2010–2014 tuomitut työturvallisuusrikokset, joissa seuraamuksena on tuomittu yhteisösakko. Tuomitut yhteisösakot olivat yleisesti hyvin pieniä keskimääräisen sakon ollessa tutkimusajalta noin 10 700 euroa. Olen tutkinut tuomioistuimen perusteluissa esiintyneitä mittaamisperusteita määrällisellä analyysilla. Esiintymistiheyden tarkastelulla olen selvittänyt, kuinka usein mittaamisperusteet esiintyvät tuomioissa. Havainnoista kävi ilmi, että noin puolet aineistossa esiintyneistä mittaamisperusteista koski oikeushenkilön taloudellista asemaa. Yleisiä olivat myös laiminlyöntiä kuvaavat mittaamisperusteet. Lisäksi oikeushenkilön oma suhtautuminen laiminlyöntiin oli tuomioistuimen perusteluiden mukaan vaikuttanut yhteisösakon mittaamisessa. Sen sijaan johdon osuus oli vain harvoin otettu huomioon yhteisösakon mittaamisperusteena. Lisäksi ristiintaulukoinnin avulla tarkastelin sitä, esiintyivätkö mittaamisperusteet eri lailla erisuuruisissa yhteisösakoissa. Kävi ilmi, että mittaamisperusteiden esiintymiskerrat jakautuivat hyvin samalla tavoin tuomitun yhteisösakon suuruudesta riippumatta. Tutkimus osoittaa, että rangaistuksen määrääminen oikeushenkilölle eroaa monin eri tavoin luonnolliselle henkilölle tuomittavien rangaistuksien määräämisestä. Yhteisösakon mittaamisessa mittaamisperusteet liittyvät enemmän tuomittavaan oikeushenkilöön kuin tapahtuneeseen laiminlyöntiin. Tämä aiheuttaa haasteita rangaistuskäytäntötutkimukselle.

”Täytyy miettii koko elämä ihan uudestaan” – Nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemukset mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Pro gradu- tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 20–45-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista tekijöistä. Tutkielma tuo esiin mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden monipuolisuuden, ja erityisesti muiden kuin lääkinnällisten kuntoutustoimien roolin kuntoutumisen edistymisessä. Tutkielmassa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan tarjoaman kuntoutusjärjestelmän toimivuutta sekä sen ongelmia. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat pohjaavat hulluuden, mielenterveyden ja – sairauden sekä mielenterveyskuntoutuksen historian ja nykypäivän sosiologiseen tarkasteluun. Tutkielmassa mielenterveysongelmat mielletään sosiaalisiksi konstruktioiksi, joiden määrittely ja ylläpitäminen tapahtuvat yhteiskunnallisissa käytännöissä ja suhteissa kielen, tiedon ja vallan avulla. Mielenterveyden ongelmien tarkastelu perustuu tutkielmassa sosiologian antipsykiatristen tutkijoiden näkemyksiin hulluudesta ja mielisairaudesta sosiaalisesti rakentuneina kontrollin keinoina ja sosiaalisen leimaamisen ja moraalisen tuomitsemisen välineinä. Pro gradu- tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistona on yhdeksän nuoren mielenterveyskuntoutujan teemahaastattelua, ja aineiston analyysi on toteutettu temaattisella verkostoanalyysilla. Mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttivat tutkielmaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien kokemusten perusteella positiiviset ja negatiiviset kokemukset perusterveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluista sekä lääkehoidosta. Psykoterapia, vertaistuki, läheisten tuki, opiskelu ja työnteko edistivät kuntoutumista terveydenhuollon ulkopuolella. Yksilön oma aktiivisuus kuntoutuksessa, omien voimavarojen ja niiden rajojen tunnistaminen sekä sairauteen suhtautuminen vaikuttivat mielenterveyskuntoutuksen edistymiseen. Tutkielma tuo esiin yhteiskunnan palvelujärjestelmien toimimattomuuden tarkasteltaessa perusterveydenhuollon palveluita, hoitoon pääsyä, rahallisten tukien saantia sekä kouluttautumiselle ja työn teolle asetettuja säännöksiä mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Rakenteellisen joustamattomuuden purkaminen, mielenterveysongelmien leimaavuuden poistaminen, sosiaalisten kuntoutusmuotojen lisääminen ja psykiatriseen avohoitoon panostaminen auttaisivat tutkielman löydösten perusteella toimivamman mielenterveyspalvelujärjestelmän rakentamista.