198 resultados para sotilaan toimintakyky
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa potilasopas lonkan tekonilvelleikkaukseen menevälle potilaalle. Työmme on osa Helsingin ammattikorkeakoulun ja Länsi-Tallinnan Keskussairaala Oy:n StaLT-yhteistyöhanketta. Tuottamamme opas on tarkoitettu Pelgulinnan sairaalan ortopedisen vuodeosaston tekonivelleikkauspotilaille ja sen tavoitteena on antaa potilaille konkreettista tietoa, parantaa hoitotyön laatua ja lievittää potilaiden pelkoja. Työmme koostuu tutkittuun tietoon perustuvasta kirjallisesta osuudesta ja sen pohjalta tehdystä potilasoppaasta. Aineiston kerääminen aloitettiin syksyllä 2006 ja työ valmistui syksyllä 2007. Lähdeaineistona käytettiin hoitotieteellistä kirjallisuutta ja lääketieteellisiä julkaisuja. Pelgulinnan sairaalassa tehdään vuosittain noin 120 lonkan tekonivelleikkausta. Tyypillisesti lonkan tekonivelleikkaukseen saapuva potilas on iäkäs nainen, joka sairastaa nivelrikkoa. Onnistunut lonkan tekonivelleikkaus vaatii potilaalta hyvää valmistautumista leikkaukseen sekä motivaatiota kuntoutumiseen. Onnistuessaan leikkaus parantaa potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Teoriaosuudessa käsiteltiin lonkan rakennetta, nivelrikkoa, tekonivelen materiaaleja ja kiinnitysmenetelmiä, potilaan hoitoa ja ohjausta ennen ja jälkeen leikkauksen sekä potilasoppaan laadintaa.
Resumo:
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota materiaalikansio nuorten ravitsemuksesta, liikunnasta, unesta ja levosta, mielenterveydestä, alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista. Materiaalikansion tavoitteena oli valita, Koululaisten terveys- ja toimintakyky -hankkeeseen, vuoteen 2005 mennessä tehdyistä opinnäytetöiden ja oppimistehtävien tuotoksista, nuorten terveyden edistämiseen liittyvä aineisto. Tavoitteena oli tehdä materiaalikansiosta selkeä, käytäntöön sopiva, helppolukuinen ja että se sisältää konkreettisen terveyden edistämisen tavoitteen. Materiaalikansio on tarkoitettu kouluterveydenhoitajan käyttöön yläaste- ja lukioikäisten nuorten terveyden edistämisessä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa tarkasteliin nuorten terveyttä, terveyden edistämistä, terveyden merkitystä nuorille, nuorten ravitsemusta ja ylipainoa, liikuntaa, unta ja lepoa, mielenterveyttä, alkoholinkäyttöä ja tupakointia sekä kouluterveydenhoitajan roolia yläaste- ja lukioikäisten nuorten terveyden edistäjänä. Terveysviestintä nostettiin yhdeksi tärkeäksi osa-alueeksi. Koululaisten terveys- ja toimintakyky -hankkeeseen tehtyjä opinäytetöitä oli yhteensä 23 ja oppimistehtäviä 32 kappaletta. Näistä valittiin useimmin esille nousseet aihealueet ja materiaali rajattiin koskemaan ainoastaan yläaste- ja lukioikäisä nuoria. Stakesin kouluterveyskyselyn koulukohtaisissa kyselyissä, Koululaisten terveys- ja toimintakyky -hankkeen töissä ja tutkimuksissa esiin tulleet asiat hyödynnettiin tässä työssä. Materiaalikansion aineisto valittiin ja rajattiin koskemaan nuorten ravitsemusta, liikuntaa, unta ja lepoa sekä mielenterveyttä. Tutkimuksien mukaan nuoret kokivat saavansa koulussa parhaiten apua ongelmiinsa kouluterveydenhoitajalta ja tuotetun materiaalikansion tarkoituksena oli auttaa terveydenhoitajaa löytämään nopeasti sekä helposti materiaalia hyödynnettäväksi ja jaettavaksi eteenpäin. Koemme, että perinteiset terveyden edistämisessä käytetyt viestintätavat, ovat osittain vanhentuneita ja ne eivät toimi nykynuorille. Nuorisokulttuurin ja yhteiskunnassa vallitsevien olosuhteiden muutokset ja vaikuttavuus olisi huomioitava terveyden edistämisessä. Tiedon yleisluonteisuus sekä hajanainen tieto terveyden edistämisen toimivista menetelmistä, vaikeuttavat terveyttä edistävän toiminnan yhtenäisyyden ja kokonaisuuden hahmottamista. Terveydenedistämisen laadun kehittämisen ja parantamisen näkökulmasta, oman työskentelyn ja työn tulosten arviointi tulisi tehdä järjestelmällisesti tavoitteiden perusteella.
Resumo:
Työn tavoitteena oli tutkia hyvän asiakasreferenssin ominaisuuksia suodatinvalmistaja Laroxin myynnin ja huollon sekä yrityksen asiakkaiden näkökulmasta. Larox voi käyttää saatua tietoa referenssien tehokkaampaan valintaan ja hyödyntämiseen. Kaksi internet-kyselyä toteutettiin, välineenä Webropol. Alustava kysely sunnattiin Laroxin myynnille ja huollolle. Kysely koostui viidestä kategoriasta asiakasreferenssejä, joiden tärkeyttä arvioitiin, sekä vapaista vastauksista. Tunnistettuja hyvän asiakasreferenssin ominaisuuksia ovat hyvä suhde referenssiasiakkaaseen, positiiviset jarehelliset suosittelut asiakkaalta, referenssilaitteen hyvä toimintakyky ja asiakas joka ymmärtää huollon tärkeyden. Pääkysely suunnattiin Laroxin asiakkaille. Tilastollisilla analyyseilla tutkittiin koetun riskin mallinmuuttujien välisiä yhteyksiä. Analyysit eivät paljastaneet merkittäviä riippuvuuksia asiakasreferenssin ominaisuuksien tärkeydessä eritaustaisten vastaajien tai tilannetekijöiden välillä, mutta asiakasreferenssin ominaisuuksien faktorit tukevat mallia. Referenssilaitteiden toimintakyky vaikuttaa tärkeimmältä ja huollon tärkeys on myös merkittävä.
Resumo:
Kirjallisuusosassa perehdyttiin retentioaineisiin ja täyteaineisiin sekä retentioaineiden ja rainanmuodostusolosuhteiden vaikutukseen retentioon, vedenpoistoon ja paperin ominaisuuksiin. Tarkemmin kirjallisuusosassa keskityttiin täyteaineiden esiflokkaukseen, retentiopolymeerin adsorptioon sekä retentiopolymeerien ja täyteaineiden annostelutapoihin. Kokeellisessa osassa tutkittiin sarjaa retentiopolymeerejä, joiden varaustiheys ja moolimassa muuttuivat. Yksi polymeereistä oli kahdesta polymeeristävalmistettu suoladispersio ja yksi modifioitu kationinen PAM. Näillä polymeereillä käytiin läpi koesarjoja, joissa muutettiin täyteaineen annosteluaikaa retentiopolymeerin annosteluajan pysyessä vakiona. Lähinnä vertailtiin keskenään perinteistä annostelua, jossa täyteaine annosteltiin paljon ennen retentiopolymeeriä,ja yhtäaikaista annostelua, jossa molemmat annosteltiin yhtä aikaa lähellä perälaatikkoa. Kokeet tehtiin MBF-laitteella, jolla pystytään paperikonetta vastaaviin pulsaatiotaajuuksiin ja sillä voidaan valmistaa tasoviirakoneella valmistetunpaperin kaltaisia laboratorioarkkeja. Valmistetuista arkeista tutkittiin retentioita ja paperiteknisiä ominaisuuksia. Laboratoriokokeiden perusteella yhtäaikainen annostelu antoi paremmat täyteaineretentiot verrattaessa perinteiseen annosteluun lähes kaikissa koesarjoissa. Varsinkin lyhytketjuiset polymeerit näyttivättoimivan hyvin yhtäaikaisannostelulla, mikä saattaisi johtua siitä, että lyhyt reagointiaika sulpun kanssa on lyhytketjuisille polymeereille edullinen, sillä silloin polymeeriketjun konformaatio ei ehdi asettua liian alhaiseksi ja ketjun toimintakyky säilyy parempana. Polymeerin varaustiheyden kasvaessa riittävästi laski täyteaineretentio seuraavissa tapauksissa: SC-massa + kaoliini ja SC-massa +GCC kummallakin annostelulla sekä SC-massa + PCC A perinteisellä annostelulla. Hienopaperimassalla samaa trendiä noudatti täyteaine GCC kummallakin annostelulla, kun taas PCC H:ta käytettäessä paranivat täyteaineretentiot molemmilla annosteluilla. Retentiopolymeerin moolimassan kasvaessa riittävästi kääntyi täyteaineretentio laskuun täyteaineilla GCC ja kaoliini, kun käytettiin SC-massaa. Hienopaperimassalla GCC noudatti tätä samaa taipumusta. Sen sijaan SC-massalla PCC A:takäytettäessä täyteaineretentio puolestaan nousi hieman moolimassan kasvaessa. Näin kävi myös hienopaperimassalla, kun täyteaineena käytettiin PCC H:ta. Käytettäessä SC-massaa, perinteisellä annostelulla saatiin parempi tai yhtä hyvä valonsironta kuin yhtäaikaisella annostelulla kaikilla täyteaineilla. Tämä saattaisi johtua siitä, että yhtäaikaisannostelulla on muodostunut suurempia täyteaineflokkeja, mikä on alentanut valoa sirottavia pintoja. Täyteaineista korkeimmat valonsirontakertoimet antoi PCC A ja alhaisimmat kaoliini. PCC A:lla oli kapein partikkelikokojakauma, mikä korottaa paperin valonsirontaa. Hienopaperimassalla valonsirontakerroin ja opasiteetti suurenivat GCC-pitoisuuden kasvaessa kummallakin annostelulla, mikä voisi johtua täyteainepartikkelien antamasta paremmasta sironnasta. Yhtäaikaisella annostelulla saavutettiin huomattavasti paremmat valonsironnan arvot perinteiseen annosteluun verrattuna. PCC H-pitoisuuden kasvaessa suurenivat myös valonsirontakerroin ja opasiteetti kummallakin annostelulla. PCC H antoi korkeammat valonsirontakertoimet kuin GCC. PCC omaa suuremman valonheijastusluvun kuin GCC, minkä vuoksi se antaa paremmat valonsirontakertoimen arvot. PCC H:n partikkelikokojakauma oli myös kapeampi kuin GCC:n, mikä mahdollisti paremman valonsironnan ja opasiteetin saavuttamisen.
Resumo:
Tämä opinnäytetyö liittyy pääkaupunkiseudun suun terveyden edistämisen työryhmän (HATE) suunnittelemaan suun terveyden edistämisen hankkeen taustaselvityksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää suun terveyden edistämistä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yläkoulujen terveystiedon opetuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin yläkoulujen terveystiedon opettajien näkemyksiä suun terveyden edistämisen oppimateriaalin ja yhteistyön tarpeesta suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa sekä heidän näkemyksiään suun terveyden edistämisen merkityksestä nuorten fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Tutkimusaineisto kerättiin kokonaisotantana puolistrukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella, Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yläkoulujen terveystiedon opettajilta. Kyselyn nettilinkki lähetettiin 283 terveystiedon opettajan työsähköpostiosoitteisiin. Kyselyyn vastasi 71 terveystiedon opettajaa, joten vastausprosentti oli 25 %. Heistä 71 % ei ollut saanut ollenkaan tai erittäin vähän koulutusta suun terveyden edistämisen opettamiseen. Vastaajista 29 % kertoi opiskelleensa suun terveyden edistämistä itsenäisesti tai katsoi osaavansa asian oman alan koulutuksen kautta. Terveystietoa on opetettu kouluissa syksystä 2004 alkaen uutena erillisenä oppiaineena. Siirtymäkauden aikana terveystiedon oppiainetta on peruskoulussa kelpoinen opettamaan biologian, liikunnan, kotitalouden, yhteiskuntaopin tai lukion psykologian opetukseen kelpoinen opettaja. Tutkimustuloksista ilmeni, että 71 % vastanneista opettajista ei tee tällä hetkellä minkäänlaista yhteistyötä suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Kuitenkin 81 % heistä piti tarpeellisena lisätä yhteistyötä suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Opettajat toivoivat, että suun terveydenhuollon asiantuntijat osallistuisivat terveystiedon opetukseen sekä suun terveyttä koskevien oppimateriaalien tuottamiseen. Terveystiedon opettamisen suurimpana kehittämistarpeena pidettiin oppimateriaalien ja havainnollistamisvälineiden lisäämistä. Eniten oppimateriaaleja toivottiin DVD-muodossa sekä peleinä ja tehtävinä. Suurin osa vastaajista piti suun terveyden edistämistä tärkeänä terveystiedon opetuksessa osana nuorten fyysisistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Vastaajista 89 % arvioi suuhygienian suun terveyden edistämisen opettamisessa pääasiaksi. Toisena keskeisenä opetusasiana pidettiin ruokailutottumuksia ja ruokailukertojen merkitystä suun terveyden edistämisessä. Ksylitolin ja tupakan yhteyttä suun terveyden edistämiseen halusi käsitellä 11 % opettajista yhtenä opetuksen pääasiana. Tutkimuksessa suun terveydenhuollon asiantuntijoiden ja terveystiedon opettajien välisten yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja alan oppimateriaalin kehittäminen sekä tuottaminen nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi. HATE:n (pääkaupunkiseudun suun terveyden edistämisen työryhmän) suunnittelemaa ja tulevaisuudessa toteuttamaa suun terveyden edistämisen internetsivustoa ja materiaalipankkia tulisikin kehittää terveystiedon opetuk-sen osalta suun terveydenhuollon asiantuntijoiden ja terveystiedon opettajien yhteistyönä sellaisiksi, että ne palvelevat myös opetusalalla tehtävää yhteistyötä.
Resumo:
Laminating Papers Oy:n PK1 Absorbex®-linjan lajivalikoima on erittäin suuri. Johtuen laajasta lajivalikoimasta ja pienestä keskimääräisestä tilauskoosta, tehdään PK1:llä useita lajinvaihtoja päivässä. Diplomityön tavoitteena oli parantaa tehokkuutta rationalisoimalla lajivalikoimaa ja kehittämällä lajinvaihtoprosessia. Työn kirjallisuusosassa esitettiin Absorbex®-paperin valmistus, sekä paperilta vaaditut laatuominaisuudet. Lisäksi esitettiin paperin impregnointi ja loppukäyttö laminaatin runkopaperina. Kirjallisuusosassa käsiteltiin myös paperikonelinjan tuottavuutta ja tehokkuutta, sekä niiden yhteyttä kannattavuuteen, laatuun ja Laminating Papers Oy:n strategian toteuttamiseen. Lisäksi käsiteltiin paperikoneen tehokkuutta ja sen mittaamista hyötysuhteilla.Kokeellisessa osassa tehtiin alustava selvitys PK1:n kokonaishyötysuhteeseen vaikuttavista tekijöistä. Selvityksen mukaan PK1:n kokonaishyötysuhde on heikko johtuen suuresta hylyn määrästä. Hylky muodostuu pääasiassa lajinvaihtohylystä ja pituusleikkauksen leveyshäviöstä. Kokonaishyötysuhteen parantamiseksi pitää lajivalikoimaa saada pienemmäksi. Lajivalikoiman rationalisoimiseksi poistettiin valikoimasta lajit, joita asiakas ei enää tilaa, sekä pyrittiin yhdistämään laatuominaisuuksiltaan lähellä toisiaan olevia lajeja. Lisäksi tuotannollisesti hankalat lajit pyrittiin poistamaan tai muuttamaan laatuspesifikaatiota edulliseksi. Lajivalikoiman hallitsemiseksi tulevaisuudessa kehitettiin työohje lajien rationalisoinnista ja määriteltiin PK1:n ihanne lajivalikoiman laatualueet. Lajinvaihto prosessia tutkittiin automaattisen lajinvaihdon ja operaattorien toiminnan osalta. Automaattisen lajinvaihdon toimintakyky selvitettiin erityisessä kartoitustutkimuksessa ja operaattorien suoritukselle pyrittiin löytämään paras mahdollinen toimitapa. Lajivalikoiman rationalisoinnissa on suuri potentiaali tehokkuuden parantamiseksi. Ihanne lajivalikoimaan päästäessä saadaan pelkästään lajinvaihtohylyn vähenemisen kautta kokonaishyötysuhdetta nostettua noin kaksi prosenttiyksikköä. Potentiaalin hyödyntäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä ja säännöllistä seurantaa tuotannon, teknisen asiakaspalvelun, myynnin ja markkinoinnin kesken. Automaattisen lajinvaihdon häiriötön toiminta edellyttää huolellista käyttöä ja säännöllistä ylläpitoa. Lajinvaihto voidaan suorittaa tehokkaasti käyttämällä aina parhaiksi havaittuja toimitapoja.
Resumo:
Työkyky koostuu psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä osa-alueesta. Psyykkinen osa-alue koostuu jaksamisesta, sitoutumisesta, vuorovaikutuksesta sekä osaamisesta eli siis lähinnä yksilön ominaisuuksista, kun taas sosiaaliseen työkykyyn vaikuttavat myös työyhteisön jäsenet, työympäristö sekä organisaatiokulttuuri. Fyysinen työkyky koostuu pääosin niistä fyysisen toimintakyvyn ominaisuuksista, joita työn suorittamisessa tarvitaan. Toimintakyky määrittää myös sosiaalista ja psyykkistä työkykyä, siltä osin kun sitä tarvitaan työstä selviytymisessä. Ikääntyminen asettaa haasteita mutta myös mahdollisuuksia työkyvylle. Selkeintä heikkeneminen on fyysisellä osa-alueella, kun taas sosiaalisen ja psyykkisen osa-alueen heikkeneminen ei yleensä näy työiässä. Päinvastoin, ikääntymisen on todettu parantavan esim. sosiaalisia taitoja ja lisäävän arkipäivän viisautta.Työkykytoiminnalla pyritään ylläpitämään työkykyä tai ehkäisemään tai korjaamaan työkyvyn alenemaa. Se voi kohdistua yksilöön, työyhteisöön tai koko organisaatioon. Toiminnan onnistuminen edellyttää kaikkien organisaation tai työyhteisön jäsenten osallistumista ja sitoutumista toimintaan, ja onnistuneen työkykytoiminnan seurauksena hyötyvät työntekijän ja yrityksen lisäksi yhteiskunta. Työkykytoiminnan keinoja ovat työn, yksilön, esimiestyön sekä työyhteisön kehittäminen.Stora Enson Anjalankosken tehtailla toteutettiin kolmevuotinen ikääntyvien työkykyprojekti, jonka tavoitteena oli työ- ja toimintakykyä parantamalla ehkäistä ennenaikaista eläköitymistä ja säilyttää ikääntyvien hiljainen tieto mahdollisimman pitkään yrityksessä. Projektin jäsenien työkyky oli jo varsin korkea jo projektin alussa, mutta se onnistuttiin pitämään ikääntymisestä huolimatta korkealla tasolla projektin aikana. Projektin jäseniin kohdistuneen tutkimuksen perusteella tärkeimmäksi työkyvyn määrittäjäksi nousivat työtehtävät tai paremminkin niiden soveltuminen yksilön tarpeisiin, kykyihin ja arvostuksiin.
Resumo:
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Kustaankartanon F3B-osaston lyhytaikaishoidon, etenevää muistisairautta sairastavien asiakkaiden päivittäisten toimintojen solmukohtia omais- ja omahoitajien näkökulmasta. Työ liittyy IKU-Stadiaan, joka on osa laajempaa IKU-hanketta. IKU-Stadian tehtävänä on tuottaa tietoa asiakkaiden toimintakyvystä ja selvittää asiakkaiden toimintakykyä tukevat toimintatavat ympäristöjen suunnittelun lähtökohdaksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa toimintaterapian näkökulmasta tietoa, jota voidaan hyödyntää etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden lyhytaikaishoidon kehittämisessä osana omaishoidon tukea. Etenevää muistisairautta sairastava henkilö ja omaishoitaja voidaan yhdessä nähdä asiakkaana. He tarvitsevat tukea ahdistuksen ja huolten käsittelyyn sekä päivittäisten toimintojen sujumiseen kotiympäristössään. Toimintaterapeuttien ydinosaamiseen kuuluu päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen ja osallistumisen mahdollistaminen asiakkaiden arjen ympäristöissä. Toimintaterapian keinoin voidaan vastata tehostetun koti- ja omaishoidon kasvaviin haasteisiin. Opinnäytetyön aineisto on hankittu asiakaslähtöiseen Kanadan toiminnallisen suoriutumisen malliin perustuvaa COPM- arviointimenetelmää käyttäen haastattelemalla kolmen etenevää muistisairautta sairastavan lyhytaikaishoidon asiakkaan omais- ja omahoitajia. Avointen haastattelukysymysten teemat liittyivät päivittäisten toimintojen ongelmien itsestä huolehtimisen, tuottavuuden ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Haastattelut on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla, jossa on joiltain osin hyödynnetty Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen ICF-luokituksen suoriutumisen ja osallistumisen sekä ruumiin ja kehon toimintojen pääluokkia. Etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden arjen sujumista ehkäisivät vaikeudet mieltää meneillään olevaa toimintaa, tuottaa koordinoituja liikkeitä ja käyttää tarvittavia välineitä. Tehtävien aloittaminen, niihin keskittyminen sekä loppuun saaminen oli vaikeaa ja vei paljon aikaa. Myös levottomuus, kommunikoinnin ja hahmottamisen vaikeudet aiheuttivat päivittäisten toimintojen sujumisen solmukohtia. Tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi COPM- arviointimenetelmää käytettäessä haastateltavat nostivat aiheita, jotka liittyivät pääasiassa itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Analyysin tuloksena esiin nostetut päivittäisten toimintojen solmukohdat vastasivat haastateltavien tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi nostamia aiheita, jotka liittyivät etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden syömiseen, wc-toimintoihin, sisällä ja ulkona liikkumiseen, nukkumiseen ja sosiaaliseen toimintaan.
Resumo:
Substance use is one of our most important public health problems. Studying risk factors in a longitudinal study setting helps to identify subgroups of young people at greater risk for substance-use-related problems, and to facilitate targeted prevention efforts. The aim of this thesis was to study childhood predictors and correlates of substance-use-related outcomes among young men in a longitudinal, nationwide birth cohort study. The study population included 10% of all Finnish-speaking boys born in Finland in 1981 (n=2946, 97% of the target population). In 1989, at age eight, valid measures of psychiatric symptoms (Rutter questionnaires and Children’s Depression Inventory) were obtained from parents, teachers and the boys themselves. In 1999, at age 18, boys were reached at their obligatory military call-up (n=2348, 80% of the boys attending the study in 1989). Self-reports of substance use, psychopathology, adaptive functioning (Young Adult Self-Report), and mental health service use were obtained through questionnaires. Information about psychiatric diagnoses from the Military Register (age 18-23 years) and information about offending from the National Police Register (age 16-20 years) were collected in early adulthood (92% of the 1989sample). Boys with childhood conduct, hyperactive, and comorbid conduct-emotional problems had elevated rates of substance use and substance-use-related crime in early adulthood. Depressive symptoms predicted daily smoking, especially among boys of low-educated fathers. Emotional problems predicted lower occurrence of drunkenness-related alcohol use and smoking. Teacher reports on boys’ problem behaviour had the best predictive power for later substance use. At age 18, frequent drunkenness associated with delinquency, smoking and illicit drug use, and having friends. Occasional drunkenness associated with better psychosocial functioning in general compared to boys with frequent drunkenness or without drunkenness-related alcohol use. Illicit drug use without drug offending was not predicted by childhood psychiatric symptoms, but 22% of boys with illicit drug use had a psychiatric diagnosis in early adulthood. Drug offenders, in turn, had psychiatric problems both in childhood and in adulthood. Psychiatric disorders were common among young men with substance-use-related crime. Recidivist crime associated strongly with having a substance use disorder diagnosis according to the Military Register. At age 18, frequent drunkenness was common among boys entering mental health services, but entering substance use treatment was non-existent. According to the findings of this thesis, substance-use-related outcomes accumulate in boys having psychiatric problems both in childhood and in early adulthood. Targeted early interventions in school health care systems, particularly for boys with childhood hyperactive, conduct, and comorbid conduct-emotional problems are recommended. Psychiatric problems and risky behaviours, such as delinquency should always be assessed alongside substance use. Specialized and multidisciplinary care are required for young men who have multiple or complex needs, for instance, for young men with drug offending and recidivist crime. Integrating a substance use treatment perspective with other services where young men are encountered is emphasized.
Resumo:
Opinnäytetyömme ”Palvelutalon asukkaan hyvä suunhoito” on osa suun terveydenhoidon kehittämishanketta. Hanke on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hammashuollon ja Vanhainkotien ja palveluasumisen asiakkaiden hammashoidon kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää Helsingin kaupungin palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa olevien asukkaiden suun terveydenhoitokäytänteitä lisäämällä hoitohenkilöstön valmiuksia motivoida ja kannustaa asukkaita päivittäisesssä suunhoidossa. Tavoitteena on myös aktivoida itse asukkaita suun terveydenhoitoon. Päivittäisellä suunhoidolla ja säännöllisellä hammashoidolla pyritään edistämään asukkaiden hyvää oloa ja kohentamaan toimintakykyä. Opinnäytetyömme aiheena on "Palvelutalon asukkaan hyvä suunhoito". Opinnäytetyönä suunnittelemme ja toteutamme koulutustilaisuuden vanhusten päivittäisestä suun hoidosta palvelukotien hoitohenkilöstölle. Koulutustilaisuuden tietorakenne tuotettiin pienryhmissä, joista jokainen tuotti oman vastuualueensa mukaisen substanssin. Oma osiomme oli vanhusten tyypillisimmät suun sairaudet ja suun kuivuus. Muiden ryhmien substanssialueet olivat, vanhuksen terve suu ja sen merkitys toimintakykyyn ja hyvään oloon, vanhuksen yleissairauksien ja suun terveyden vastavuoroinen yhteys, vanhuksen ravinnon ja suun terveyden vastavuoroisuus, vanhuksen päivittäinen suun terveydenhoito ja hammashoitopalvelut, niiden sisältö ja saatavuus. Oman osiomme tietorakenteessa käsittelemme vanhuksen suun tyypillisimmät suun sairaudet, karieksen, gingiviitin eli ientulehduksen, parodontiitin eli kiinnityskudostuhon, limakalvomuutokset, suun syövät sekä suun kuivuuden. Käsittelimme näiden sairauksien etiologiaa, oireita sekä luonnetta vanhuksilla. Suun tyypillisimmät sairaudet ja suun kuivuus vaikuttavat merkittävästi palvelukodin asukkaiden elämänlaatuun. Kivulias suu vaikeuttaa syömistä sekä hankaloittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Näin ollen vanhuksen elämänlaatu heikkenee. Osiomme ”Vanhusten tyypillisimmät suun sairaudet ja suun kuivuus” hankkeessa oli tärkeä, sillä yleisesti suun sairauksista tiedetään melko vähän. Jotta palvelukodin asukkaiden elämänlaatu turvattaisiin, tulee hoitohenkilökunnan tietää suun sairauksien, yleissairauksien ja suun terveyden välinen yhteys. On tärkeää että sairauksien ensioireet tiedetään ja osataan havaita ajoissa.
Resumo:
Opinnäytetyöni oli osa Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt -hanketta. Hankkeen tavoitteena on arvioida ja kehittää asiakasläheisesti ikäihmisten kuntoutumista ja omatoimista selviytymistä tukevia sekä hoitohenkilökunnan työkykyä tukevia toimintaympäristöjä. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää asukkaiden, henkilökunnan ja omaisten näkemyksiä ikäihmisten voimaannuttavista toimintatavoista vanhustenkeskuksen päivätoiminnassa. Tutkimuksessa haettiin vastausta seuraavaan kysymykseen: Mitä pidetään voimaannuttavina toimintatapoina vanhustenkeskuksen päivätoiminnassa? Tutkimukseen osallistui 61 henkilöä. Tutkimus oli määrällinen ja käytössäni oli valmis aineisto, joka oli kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tulokset analysoin kuvailevalla tilastollisella menetelmällä (keskiarvo) ja graafisin esityksin. Tutkimustulosten mukaan ikäihmisten psyykkistä, fyysistä ja henkistä hyvinvointia vahvistivat asiakkaan suoriutuminen itsenäisesti päivittäisissä toiminnoissa mahdollisimman pitkään. Sosiaalisia suhteita vahvisti eniten se, että asiakkaalla oli mahdollisuus toimia kuntonsa mukaisessa ryhmässä. Palveluihin ja yhteistyösuhteisiin liittyvissä toimintatavoissa korostui henkilökunnan toiminta yhdessä asiakkaan kanssa häntä tukien. Ympäristöön liittyvissä toimintatavoissa vastaajista oli olennaista, että asiakas voi katsella luontoympäristöä. Talouteen liittyvissä tekijöistä pidettiin asiakkaan mahdollisuutta hankkia ja kustantaa itselleen apuvälineitä. Omatoimisuus on tärkeää ikääntyville. He haluavat suoriutua itsenäisesti päivittäisissä toimissaan. Myös ympäristöllä on vaikutusta kuntoutumiseen. Tulevaisuudessa hoitajien tulisi kiinnittää paremmin huomiota iäkkäiden voimavaroihin ja hyödyntää niitä aktiivisesti. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää IKU -hankkeessa, kun kehitetään ikäihmisten toimintakykyä tukevien toimintatapojen mallia.
Resumo:
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää näönhuollon toimintamalli ikääntyneiden lyhytaikaishoitoon. Toimintamallin tavoitteena oli parantaa toiminnallista näköä arjessa selviytymisen tueksi. Lähtökohtana oli havaitsemattomien näönheikkouksien löytäminen ja erityistä huomiota kiinnitettiin asiakaslähtöisyyteen sekä kokonaisvaltaiseen näönhuollon tarpeen arviointiin. Mallia kehiteltiin optometristien ja hoitajien yhteistyönä, sovellettiin käytäntöön ja arvioitiin sen aikaansaamia vaikutuksia. Tutkimuksen kohderyhmä ja toimintaympäristö: Kohderyhmänä olivat lyhytaikaishoitoon saapuvat ikääntyneet asiakkaat. Lyhytaikaishoidolla tarkoitetaan lyhytaikaista kuntouttavaa hoitojaksoa, jonka jälkeen ikääntynyt palaa kotiin. Menetelmä: Kehittämistutkimuksen lähestymistapana oli kehittävä työntutkimus. Lähtötilanteen aineisto kerättiin haastattelemalla hoitajia (n=6), jonka lisäksi käytettiin valmiita dokumentteja. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja tulokset olivat lähtökohtana toimintamallin suunnittelulle. Näönhuollon ristiriitoihin kehitettiin toimintatapoja ja välineitä, joita toteutettiin ja analysoitiin. Lopputuloksena oli hoitajien ja optometristien yhteistyönä toteutettava näönhuollon toimintamalli, jota pilotoitiin neljän viikon ajan. Pilotointijakson aineisto kerättiin dokumentoimalla asiakastapaukset ja alkuhaastattelut, jotka analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulokset: Lähtötilanteessa lyhytaikaishoidon asiakkaiden näönarviointi perustui haastatteluun ja hoitajan havaintoihin ja näön ongelmat asiakas hoiti hoitojakson jälkeen. Kehitetyn mallin jälkeen hoitajat selvittivät ikääntyneiden toiminnallista näköä mittaamalla ja strukturoidulla haastattelulla. Pilotointijakson aikana optometristi teki tarvittaessa näön tutkimuksen (n=17). Näistä asiakkaista kolme kokivat toiminnallisen näön parantuneen näönkäytön ohjeistuksen jälkeen ja yhden näkömukavuus parani. Neljä asiakasta varasi silmälääkärinajan, joista yksi sai lähetteen kaihileikkaukseen. Optometristi ohjeisti näköön liittyvissä asioissa ja teki apuvälineiden huollon tarvittaessa. Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet: Tämä tutkimus tuotti näönhuollon toimintamallin optometristien ja hoitajien väliseen yhteistyöhön. Malli vaikutti hoitamattomiin näönheikkouksiin vähentävästi ja toimintakykyä lisäävästi. Yhteiskehittely ja -toiminta terveyden edistämiseksi näön osalta lisäsivät hoitajien ja optometristien asiantuntemusta gerontologisessa näönhuollossa. Toimintamallin laajentaminen pitkäaikaishoitoon ja yhteistyöhön silmälääkärin kanssa vahvistaisivat ikääntyneen palvelutarpeeseen vastaamista.
Resumo:
Tämä insinöörityö tehtiin Konecranes Heavy Lifting Oy:n sähkölaitetehtaalle. Työn tavoitteena oli löytää valmiita suodatinratkaisuja nostureissa käytettävien oikosulkumoottoreiden ylijännitesuojaukseen PWM-taajuusmuuttajakäytöissä, sekä tutkia ratkaisuja kokeellisesti mittauksilla. Työssä tutkittiin PWM-taajuusmuuttajakäytöissä ilmeneviä oikosulkumoottoreiden ylijänniteongelmia sekä olemassa olevia suodatinratkaisuja ylijänniterasituksien välttämiseksi. Ongelmaa ja suodattimia tutkittiin teoreettisesti sekä kokeellisesti nosturikäyttöjen kannalta. Kokeelliset mittaukset suoritettiin mittauslaboratoriossa kuormittamalla oikosulkumoottoria kuormapenkissä erimittaisilla moottorikaapeleilla, simuloiden nosturikäytöille ominaisia tilanteita. Työssä esitellään moottoreiden ylijänniterasituksiin johtavia ongelmatekijöitä nosturikäytöissä ja sovelletaan siirtojohtoteoriaa taajuusmuuttajakäyttöön. Työssä esitetty teoria, käytäntö sekä mittaustulokset pätevät myös muihin taajuusmuuttajakäyttöihin. Työn alussa on esitelty tyypillisen siltanosturin rakenne ja taajuusmuuttajan toimintaperiaate. Tämän jälkeen ylijännitteen muodostuminen moottorilla on selitetty siirtojohtoteorian avulla. Lopuksi on tutkittu mittausten avulla nosturin sähkökäyttöihin soveltuvia du/dt-suodattimia ja moottorinsuojaukseen suunniteltua kuristinta. Mittaustuloksia on verrattu standardien antamiin ohjearvoihin ja arvioitu tutkittujen suodattimien toimintakykyä. Työn tuloksena saatiin uutta tietoa oikosulkumoottoreiden ylijännitesuojauksesta nosturikäytöissä sekä nostureissa mahdollisesti käytettävistä suodatinratkaisuista. Tuloksena saadun tiedon pohjalta voidaan arvioida mahdollisten suodattimien käyttötarvetta nostureissa. Työstä tehtyä testausraporttia voidaan käyttää tukena tulevissa jatkotutkimuksissa ja se mahdollistaa jatkotutkimuksen keskittämisen tehokkaasti.
Resumo:
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan vaikutuksia kuntoutumiseen psykososiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta mielenterveyskuntoutujien kokemuksen mukaan. Klubitaloideologian pohjalta toimiva Keski-Uudenmaan Klubitalo tarjoaa kuntouttavaa työpainotteista toimintaa keski-uusimaalaisille 18-65-vuotiaille mielenterveyskuntoutujille tarkoituksenaan tukea mielenterveyskuntoutumista. Mielenterveydelliset häiriöt heikentävät psykososiaalista toimintakykyä vähentäen yksilön tunnetta selviytyä elämässään ja sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Psykososiaalisen toimintakyvyn tukeminen lisää kuntoutujan valmiuksia toimia erilaisissa toimintaympäristöissä. Opinnäytetyöni aineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla, jossa on Keski-Uudenmaan Klubitalossa luotu psykososiaalista toimintakykyä mittaava arviointimittari sekä avoimia kysymyksiä. Arviointimittarin tarkoituksena oli mitata psykososiaalisen toimintakyvyn muutoksia vertaamalla kuntoutujien kokemuksia ennen toimintaan tulemista nykyiseen kokemukseen. Kyselyssä oli mahdollisuus tuoda esille niitä tekijöitä, jotka ovat kuntoutujien kokemuksen mukaan vaikuttaneet muutoksiin. Kysely on toteutettu tammikuussa 2008 Keski-Uudenmaan Klubitalo jäsenille. Kyselylomakkeet on analysoitu kvantitatiivisesti. Kyselyn tulokset osoittavat, että Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan aikana kuntoutujien käsitys itsestä on muuttunut positiivisemmaksi ja he kokevat selviytyvänsä arjesta paremmin kuin aikaisemmin. Sosiaaliset taidot ovat kuntoutujien mukaan vahvistuneet ja heidän elämäänsä on tullut uusia ja mielenkiintoisia asioita. Tulevaisuuteen kuntoutujat kokevat suhtautuvansa luottavaisemmin kuin aikaisemmin. Kuntoutujat tuovat vastauksissaan esille myös Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan merkityksen heidän elämänlaatunsa parantumisessa. Kuntoutujat kokevat masennuksen lieventyneen, stressinsietokyvyn parantuneen ja sairaalahoidon tarpeen vähentyneen. Toiminta on myös auttanut kuntoutujia palamaan työn ja opiskelun pariin. Keski-Uudenmaan Klubitalon toimintaperiaatteilla on kuntoutujien kokemuksen mukaan merkitystä muutoksiin. Johtopäätöksenä on, että mielenterveyskuntoutujat kokevat Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan lisäävän heidän psykososiaalista toimintakykyään. Toiminta vaikuttaa myönteisesti kuntoutujien elämään ja auttaa heitä toimimaan erilaisissa toimintaympäristöissä. Kyselyn tulosten perusteella Keski-Uudenmaan Klubitalo tukee mielenterveyskuntoutumista ja saavuttaa toiminnalleen asettamansa tavoitteet vähentää kuntoutujien syrjäytymistä ja tukea heitä ihmisarvoisen elämän saavuttamisessa. Avainsanat Psykososiaalinen toimintakyky, klubitaloideologia, Keski-Uudenmaan Klubitalo, mielenterveyskuntoutuminen.
Resumo:
Effects of counseling and guidance on health behavior, health, and functional abilities of coronary artery bypass (cab) patients Hospital periods of heart patients are brief and full of activity today, and for that reason, the meaning of counseling and guidance becomes emphasized. The present intervention study started based on observations of staff members at the heart organization. According to these observations, there were gaps in counseling and guidance intended for coronary artery bypass (CAB) patients. The purpose of the present intervention study was to describe and evaluate the program on counseling and guidance organized for patients who were referred to CAB operations. More specifically, the study was to assess its short-term (3-month), intermediate (6-month), and long-term (12-month) effects on health behavior, health, and functional abilities of CAB patients of any age on one hand and elderly on the other, as well as on their mortality. The data consisted of those individuals having coronary heart disease (CHD) and living in Uusimaa (n = 365) who went through their first CAB operation at the Helsinki University Hospital between May 7th, 1998 and December 31st, 2001. Based on the need of urgency, they were divided into two groups: 1) surgery with regular referral procedure (non-acute) or 2) surgery in the acute phase of CHD. Randomization into an intervention and a control group was separately carried out within these two groups. A subgroup was formed by including those 65 years or older who were operated on with regular referral procedure. Data on health behavior, health, and functional abilities were gathered with survey questionnaires. Times and causes of death were examined January 1st, 1998 through December 31st, 2004. Intervention included counseling and guidance in small groups. The intervention of the non-acutely operated patients was implemented prior to and following surgery, whereas the intervention of the acutely operated patients was implemented after surgery alone. The control group received regular health care services. Counseling and guidance contributed in positive terms to the frequency of alcohol use among non-acutely operated men and to the frequencies of exercise and functional ability among women. The intervention was also capable of having an effect on the exercise frequencies of elderly and acutely operated men. The present intervention did not have an effect on the body mass index, whereas it had barely a slight effect on the health status of the CAB patients. The findings of the intervention and generalizations resulting from them must be viewed critically because the data analysis utilized a multi-testing situation, many variables, and several subgroups. The study did not involve intention to treat analysis. Additionally, a loss of patients was great especially among the elderly and acutely operated patients.