Socio-environmental drivers and suicide in Australia: Bayesian spatial analysis

Background The impact of socio-environmental factors on suicide has been examined in many studies. Few of them, however, have explored these associations from a spatial perspective, especially in assessing the association between meteorological factors and suicide. This study examined the association of meteorological and socio-demographic factors with suicide across small areas over different time periods. Methods Suicide, population and socio-demographic data (e.g., population of Aboriginal and Torres Strait Islanders (ATSI), and unemployment rate (UNE) at the Local Government Area (LGA) level were obtained from the Australian Bureau of Statistics for the period of 1986 to 2005. Information on meteorological factors (rainfall, temperature and humidity) was supplied by Australian Bureau of Meteorology. A Bayesian Conditional Autoregressive (CAR) Model was applied to explore the association of socio-demographic and meteorological factors with suicide across LGAs. Results In Model I (socio-demographic factors), proportion of ATSI and UNE were positively associated with suicide from 1996 to 2000 (Relative Risk (RR)ATSI = 1.0107, 95% Credible Interval (CI): 1.0062-1.0151; RRUNE = 1.0187, 95% CI: 1.0060-1.0315), and from 2001 to 2005 (RRATSI = 1.0126, 95% CI: 1.0076-1.0176; RRUNE = 1.0198, 95% CI: 1.0041-1.0354). Socio-Economic Index for Area (SEIFA) and IND, however, had negative associations with suicide between 1986 and 1990 (RRSEIFA = 0.9983, 95% CI: 0.9971-0.9995; RRATSI = 0.9914, 95% CI: 0.9848-0.9980). Model II (meteorological factors): a 1°C higher yearly mean temperature across LGAs increased the suicide rate by an average by 2.27% (95% CI: 0.73%, 3.82%) in 1996–2000, and 3.24% (95% CI: 1.26%, 5.21%) in 2001–2005. The associations between socio-demographic factors and suicide in Model III (socio-demographic and meteorological factors) were similar to those in Model I; but, there is no substantive association between climate and suicide in Model III. Conclusions Proportion of Aboriginal and Torres Strait Islanders, unemployment and temperature appeared to be statistically associated with of suicide incidence across LGAs among all selected variables, especially in recent years. The results indicated that socio-demographic factors played more important roles than meteorological factors in the spatial pattern of suicide incidence.

Problems with the coronial determination of ‘suicide’

After over 100 years of constant dissatisfaction with the accuracy of suicide data, this paper suggests that the problem may actually lie with the category of suicide itself. In almost all previous research, ‘suicide’ is taken to be a self-evidently valid category of death, not an object of study in its own right. Instead, the focus in this paper is upon the presupposition that how a social fact like suicide is counted depends upon norms for its governmental regulation, leading to a reciprocal relationship between social norms and statistical norms. Since this relationship is centred almost entirely in the coroner’s office, this paper examines governmental, definitional and categorisational issues relating to how coroners reach findings of suicide. The intention of this paper is to contribute to international debates over how suicide can best be conceptualised and adjudged.

Dynamic pattern of suicide in Australia, 1986-2005: A descriptive-analytic study

Objective This study explores the spatiotemporal variations of suicide across Australia from 1986 to 2005, discusses the reasons for dynamic changes, and considers future suicide research and prevention strategies. Design Suicide (1986–2005) and population data were obtained from the Australian Bureau of Statistics. A series of analyses were conducted to examine the suicide pattern by sex, method and age group over time and geography. Results Differences in suicide rates across sex, age groups and suicide methods were found across geographical areas. Male suicides were mainly completed by hanging, firearms, gases and self-poisoning. Female suicides were primarily completed by hanging and self-poisoning. Suicide rates were higher in rural areas than in urban areas (capital cities and regional centres). Suicide rates by firearms were higher in rural areas than in urban areas, while the pattern for self-poisoning showed the reverse trend. Suicide rates had relatively stable trend for the total population and those aged between 15 and 54, while suicide decreased among 55 years and over during the study period. There was a decrease in suicides by firearms during the study period especially after 1996 when a new firearm control law was implemented, while suicide by hanging continued to increase. Areas with a high proportion of indigenous population (eg, northwest of Queensland and top north of the Northern Territory) had shown a substantial increase in suicide incidence after 1995. Conclusions Suicide rates varied over time and space and across sexes, age groups and suicide methods. This study provides detailed patterns of suicide to inform suicide control and prevention strategies for specific subgroups and areas of high and increased risk.

Structure informationnelle et constructions du kabyle : Etude de trois types de phrase dans le cadre de la grammaire constructionnelle

Information structure and Kabyle constructions Three sentence types in the Construction Grammar framework The study examines three Kabyle sentence types and their variants. These sentence types have been chosen because they code the same state of affairs but have different syntactic structures. The sentence types are Dislocated sentence, Cleft sentence, and Canonical sentence. I argue first that a proper description of these sentence types should include information structure and, second, that a description which takes into account information structure is possible in the Construction Grammar framework. The study thus constitutes a testing ground for Construction Grammar for its applicability to a less known language. It constitutes a testing ground notably because the differentiation between the three types of sentences cannot be done without information structure categories and, consequently, these categories must be integrated also in the grammatical description. The information structure analysis is based on the model outlined by Knud Lambrecht. In that model, information structure is considered as a component of sentence grammar that assures the pragmatically correct sentence forms. The work starts by an examination of the three sentence types and the analyses that have been done in André Martinet s functional grammar framework. This introduces the sentence types chosen as the object of study and discusses the difficulties related to their analysis. After a presentation of the state of the art, including earlier and more recent models, the principles and notions of Construction Grammar and of Lambrecht s model are introduced and explicated. The information structure analysis is presented in three chapters, each treating one of the three sentence types. The analyses are based on spoken language data and elicitation. Prosody is included in the study when a syntactic structure seems to code two different focus structures. In such cases, it is pertinent to investigate whether these are coded by prosody. The final chapter presents the constructions that have been established and the problems encountered in analysing them. It also discusses the impact of the study on the theories used and on the theory of syntax in general.

Le processus de travail d'une correspondante: une étude observationnelle

Pro gradu -tutkielman aiheena on kirjeenvaihtajan työprosessi. Tutkielma kuuluu kääntämisen sosiologian piiriin. Tutkimuksen kohteena oli Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtaja Minna Nalbantoglu, jonka työskentelyä tutkielman tekijä havainnoi Pariisissa viiden päivän ajan syyskuussa 2006. Tutkimuksen päämetodina oli tapaustutkimus, jonka lisäksi tutkimuksessa käytettiin metodina haastattelua ja havainnointia sekä dokumenttien, tallenteiden ja työnäytteiden analysointia. Tutkimuksen aineisto muodostui havaintomuistiinpanoista, kirjeenvaihtajan haastattelusta, ääneenajatteluprotokollista, haastattelunauhoista, kirjeenvaihtajan tuottamista artikkeleista, kirjeenvaihtajan käyttämistä lähteistä ja juttupäiväkirjoista. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva kirjeenvaihtajan työprosessista. Tavoitteena oli vastata seuraavin kysymyksiin: 1) Miten ja millä kriteereillä kirjeenvaihtaja valitsee Helsingin Sanomien lukijoille välitettävät uutiset? 2) Miten uutinen tuotetaan? 3) Minkälaista kääntämistä tai käännöseditointia (transediting) kirjeenvaihtajan työssä esiintyy? Tutkimustulokset on analysoitu viiden käsitteen avulla, jotka ovat uutiskriteerit, uutisen tuottamisprosessi, kääntäminen, käännöseditointi ja portinvartiointi (gatekeeping). Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla kirjeenvaihtajan tutkimusviikon aikana tuottamia artikkeleita Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen (1965) klassisten uutiskriteerien avulla, joita täydennettiin Judy McGregorin (2002) päivitetyillä uutiskriteereillä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla uutisten tuottamisprosessia. Samalla selvitettiin, mitä lähteitä kirjeenvaihtaja oli käyttänyt jutuissansa. Kolmatta tutkimuskysymystä varten artikkelit analysoitiin Teun A. van Dijkin (1988) uutisen tuottamisprosessin tutkimista varten kehittämällä mallilla. Van Dijkin mallin avulla määriteltiin, mikä tekstinkäsittelystrategia on kääntämistä ja mitkä käännöseditointia. Analyysin perusteella todettiin, että tekstin tuottamisprosessissa esiintyy myös uuden tekstin luomista ja tuotantoa yksikielisen materiaalin pohjalta. Kääntäminen ja käännöseditointi (Karen Stetting 1989) -käsitteitä pohdittiin ennen analyysia työn teoriaosuudessa. Uutisaiheiden analyysin perusteella todettiin, että mitä enemmän tapahtuma täyttää uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Niin ikään mitä enemmän tapahtuma täyttää McGregorin päivittämiä uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Analysoitujen uutisten määrä oli kuitenkin pieni, eikä tuloksia voida pitää kuin suuntaa-antavina. Artikkeleiden lähteenä oli käytetty lähinnä haastatteluita, lehtiartikkeleita ja uutistoimistojen sähkeitä. Muiden lähteiden käyttö oli satunnaista. Lähteiden ja käännösstrategioiden välillä ei havaittu korrelaatiota. Eniten käytetty tekstinkäsittelystrategia oli tiivistäminen. Käännöseditoinnin osuus oli yli puolet artikkeleiden tekstistä (keskiarvo 62 %) ja kääntämisen osuus vain kahdeksan prosenttia. Tutkimuksen perusteella käännöseditointi-käsitteen käyttö on perusteltua puhuttaessa kyseisen kirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen perusteella on kehitetty uusi portinvartiointimalli, joka pohjautuu van Dijkin uutisen tuottamisprosessimalliin. Mallin avulla voidaan analysoida uutisen tuottamisprosessia ja päätellä, minkä verran kääntämistä ja käännöseditointia työssä esiintyy. Mallia ehdotetaan sovellettavaksi paitsi muiden kirjeenvaihtajien niin myös monikielisen materiaalin parissa työskentelevien toimittajien työn sekä uutiskääntämisen analysointiin.

« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Le naturalisme finlandais : Une conception entropique du quotidien

Le naturalisme finlandais. Une conception entropique du quotidien. Finnish Naturalism. An Entropic Conception of Everyday Life. Nineteenth century naturalism was a strikingly international literary movement. After emerging in France in the 1870s, it spread all over Europe including young, small nations with a relatively recent literary tradition, such as Finland. This thesis surveys the role and influence of French naturalism on the Finnish literature of the 1880s and 1890s. On the basis of a selection of works of six Finnish authors (Juhani Aho, Minna Canth, Kauppis-Heikki, Teuvo Pakkala, Ina Lange and Karl August Tavaststjerna), the study establishes a view of the main features of Finnish naturalism in comparison with that of French authors, such as Zola, Maupassant and Flaubert. The study s methodological framework is genre theory: even though naturalist writers insisted on a transparent description of reality, naturalist texts are firmly rooted in general generic categories with definable relations and constants on which European novels impose variations. By means of two key concepts, entropy and everyday life , this thesis establishes the parameters of the naturalist genre. At the heart of the naturalist novel is a movement in the direction of disintegration and confusion, from order to disorder, from illusion to disillusion. This entropic vision is merged into the representation of everyday life, focusing on socially mediocre characters and discovering their miseries in all their banality and daily grayness. By using Mikhail Bakhtin s idea of literary genres as a means of understanding experience, this thesis suggests that everyday life is an ideological core of naturalist literature that determines not only its thematic but also generic distinctions: with relation to other genres, such as to Balzac s realism, naturalism appears primarily to be a banalization of everyday life. In idyllic genres, everyday life can be represented by means of sublimation, but a naturalist novel establishes a distressing, negative everyday life and thus strives to take a critical view of the modern society. Beside the central themes, the study surveys the generic blends in naturalism. The thesis analyzes how the coalition of naturalism and the melodramatic mode in the work of Minna Canth serves naturalisms ambition to discover the unconscious instincts underlying daily realities, and how the symbolic mode in the work of Juhani Aho duplicates the semantic level of the apparently insignificant, everyday naturalist details. The study compares the naturalist novel to the ideological novel (roman à these) and surveys the central dilemma of naturalism, the confrontation between the optimistic belief in social reform and the pessimistic theory of determinism. The thesis proposes that the naturalist novel s contribution to social reform lies in its shock effect. By means of representing the unpleasant truth the entropy of everyday life it aims to scandalize the reader and make him aware of the harsh realities that might apply also to him.

Albert Einstein on the beach; Le Coq sur Mer, Belgium Portraits; Men

Digital Image

"Who leaves suicide notes? An exploration of victim characteristics and suicide method of completed suicides in Queensland"

The objective of this study is to address the question: are those who leave suicide notes representative of the larger population of those who commit suicide? The method involves an analysis of a full population of suicides by residents of Queensland, Australia for the full year of 2004, with the information drawn from Coronial files. Our overall results suggest that, and in support of previous research, the population who leaves suicide notes are remarkably similar to those who do not. Differences are identified in four areas: first, and in contrast to prior research, females are less likely to leave a suicide note; second, and in support of previous research, Aboriginal Australians are less likely to leave suicide notes; third, and in support of some previous research, those who use gas as a method of suicide are more likely to leave notes, while those who use a vehicle or a train are less likely to leave notes; finally, our findings lend support to research which finds that those with a diagnosed mental illness are less likely to leave notes. The discussion addresses some of the reasons these disparities may have occurred, and continues the debate over the degree to which suicide notes give insight into the larger suicide population

Der Orden Pour le Mérite für Wissenschaften und Künste von 1842 bis 1983.

A brochure, listing all members of the order, 1842-1983. A typescript adds members until 1985 and lists Jewish members, 1842-1981.

The ghost in the city industrial complex: Le Corbusier and the fascist theory of Urbanisme

Le Corbusier participated in an urban dialogue with the first group in France to call itself fascist: the journalist Georges Valois’s militant Faisceau des Combattants et Producteurs (1925-1927), the “Blue Shirts,” inspired by the Italian “Fasci” of Mussolini. Le Corbusier’s portrait photograph materialised on the front cover of the January 1927 issue of the Faisceau League’s newspaper Le Nouveau Siècle edited by the former anarcho-syndicalist journalist Georges Valois, its leader, who fashioned himself as the French Mussolini. Le Corbusier was described in the Revue as one of les animateurs (the “organisers”) of the Party1 – meaning a member of the technical elite who would drive the Faisceau’s plans. On 1 May 1927, the Nouveau Siècle printed a full-page feature “Le Plan Voisin” on Le Corbusier’s 1922 redesign of Paris : the architect’s single-point perspective sketch appeared below an extract lifted from the architect’s original polemic Le Centre de Paris on the pages of Le Corbusier’s second book Urbanisme published two years earlier, a treatise on urbanism.2 Three weeks later, Le Corbusier presented a slide show of his urban plans at a fascist rally for the inauguration of the Faisceau’s new headquarters on the rue du faubourg Poissonniere, thereby crystalising the architect’s hallowed status in the league...

HDAC inhibitor valproic acid enhances tumor cell kill in adenovirus-HSVtk mediated suicide gene therapy in HNSCC xenograft mouse model

Safety, efficacy and enhanced transgene expression are the primary concerns while using any vector for gene therapy. One of the widely used vectors in clinical. trials is adenovirus which provides a safe way to deliver the therapeutic gene. However, adenovirus has poor transduction efficiency in vivo since most tumor cells express low coxsackie and adenovirus receptors. Similarly transgene expression remains low, possibly because of the chromatization of adenoviral genome upon infection in eukaryotic cells, an effect mediated by histone deacetylases (HDACs). Using a recombinant adenovirus (Ad-HSVtk) carrying the herpes simplex thymidine kinase (HSVtk) and GFP genes we demonstrate that HDAC inhibitor valproic acid can bring about an increase in CAR expression on host cells and thereby enhanced Ad-HSVtk infectivity. It also resulted in an increase in transgene (HSVtk and GFP) expression. This, in turn, resulted in increased cell kill of HNSCC cells, following ganciclovir treatment in vitro as well as in vivo in a xenograft nude mouse model.

Investigation of a suicide ideation risk profile in people with co-occurring depression and substance use disorder

Disengagement from services is common before suicide, hence identifying factors at treatment presentation that predict future suicidality is important. This article explores risk profiles for suicidal ideation among treatment seekers with depression and substance misuse. Participants completed assessments at baseline and 6 months. Baseline demographics, psychiatric history, and current symptoms were entered into a decision tree to predict suicidal ideation at follow-up. Sixty-three percent of participants at baseline and 43.5% at follow-up reported suicidal ideation. Baseline ideation most salient when psychiatric illness began before adulthood, increasing the rate of follow-up ideation by 16%. Among those without baseline ideation, dysfunctional attitudes were the most important risk factor, increasing rates of suicidal ideation by 35%. These findings provide evidence of factors beyond initial diagnoses that increase the likelihood of suicidal ideation and are worthy of clinical attention. In particular, providing suicide prevention resources to those with high dysfunctional attitudes may be beneficial.