Sotaharjoitus

Sotaharjoitus Lohtajan Vattajanniemellä, helikopterin, laukauksien ja tykin ääniä.

Konepistooli

Konepistoolin laukaus.

Pommi

Aseet. Pommi putoaa viheltäen.

Pistooli

Aseet. Pistoolin laukaus.

Konepistooli

Aseet. Konepistoolisarjoja lähistöllä.

Konepistooli

Konepistoolisarja lähistöllä.

Sade

Sateen voimakasta ropinaa maahan.

Konepistooli

Aseet. Konepistoolisarja taustalla.

Sotahistoria

Sotahistorian pääkokoelma sijaitsee kirjaston lainattavassa kokoelmassa Sturenkadulla. Se koostuu n. 850 niteestä monografioita ja n. 10 jatkuvasta julkaisusta (tiedot joulukuulta 2011). Pääkokoelman kirjoista yli puolet on suomenkielisiä, mutta merkittävä osuus kokoelmasta on ruotsin- ja englanninkielistä. Osa aineistosta on sijoitettu Kansallismuseon käsikirjastoon. HELKA-tietokannasta näet onko hakemasi teos kirjaston pääkokoelmassa vai käsikirjastossa ja onko se lainattavissa. Historian käsikirjaston erikoisalana ovat aseet. Kokoelman suuruus on n. 500 nidettä, josta suurin osa on vieraskielistä aineistoa. Sitä on kartutettu eniten 1970- ja 1980-luvuilla (n. puolet) ja myös sitä vanhempaa kirjallisuutta on runsaasti. Sturenkadun käsikirjastokokoelman militaria-luokassa on n. 200 niteen kokoelma linnoituksia, arkkitehtuuria, varuskuntia ja yleistä sotahistoriaa käsittelevää kirjallisuutta. Sitä on kartutettu enimmäkseen 1970-luvulta lähtien ja on suureksi osaksi suomenkielistä. Koko sotahistorian kokoelman suuruus on n. 1500 nidettä, ja siitä arviolta n. 30 % on yleistä sotahistoriaa (pääpaino lähialueiden sotahistoriassa), n. 20 % varuskuntien ja maanpuolustusjärjestöjen historiaa, n. 40 % aseita ja varusteita ja n. 10 % linnoituksia ja arkkitehtuuria käsittelevää kirjallisuutta.

Hiilidioksidin talteenottoon soveltuvan anioninvaihtohartsin valmistus ja karakterisointi

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia hiilidioksidin talteenottoon soveltuvan anioninvaihtohartsin valmistusmenetelmiä, kokeilla eri menetelmiä käytännössä ja tutkia sekä itse valmistettujen että valmiina saatujen hartsien adsorptiokykyä ja muita ominaisuuksia. Kemiallinen adsorptio amiiniryhmän omaavien hartsien avulla on yksi tapa sitoa hiilidioksidia ilmasta. Primäärinen amiiniryhmä sitoo hiilidioksidia parhaiten. Primäärisen amiiniryhmän omaava anioninvaihtohartsi voidaan valmistaa pohjapolymeeristä halogeenialkyloimalla ja aminoimalla, aminoalkyloimalla tai suoraan aminoimalla. Aminoalkylointi voidaan suorittaa erilaisilla reagensseilla ja katalyyteillä. Tässä työssä hartseja valmistettiin aminoimalla polymetyyliakrylaattidivinyylibentseenipohjaista polymeeriä etyylidiamiinilla ja propyylidiamiinilla. Lisäksi suoritettiin polystyreeni-divinyylibentseenipohjaisen polymeerin aminoalkylointi bis(ftaali-imidometyyli)eetterin avulla. Reaktio tehtiin kahdella eri katalyytillä; rikkitrioksidilla ja rautakloridilla. Aminoalkylointireaktioissa tarvittava eetteri piti ennen varsinaista reaktiota valmistaa N-hydroksymetyyliftaali-imidistä. Myös tämän reagenssin syntetisointia ftaali-imidistä kokeiltiin. Kaikki synteesit onnistuivat melko hyvin, paitsi aminoalkylointi rautakloridikatalyytillä. Hartsien valmistuksen lisäksi itse valmistettuja primäärisen amiiniryhmän omaavia hartseja sekä erilaisia amiiniryhmiä omaavia valmiita hartseja karakterisoitiin eri tavoin. Erityisesti haluttiin tutkia hiilidioksidin adsorptiokapasiteettia ja hartsien termistä kestävyyttä. Kaikista tutkituista hartseista lähimpänä haluttuja ominaisuuksia olivat kaksi kaupallista primäärisen amiiniryhmän omaavaa PS-DVBpohjaista makrohuokoista hartsia. Rakenteeltaan samanlainen itse valmistettu hartsi (rikkitrioksidikatalyytin läsnä ollessa aminoalkyloitu) oli myös ominaisuuksiltaan lupaava. Valmistusmenetelmää pitää kuitenkin tutkia ja kehittää lisää vielä parempien tulosten aikaansaamiseksi. Myös kaupallinen polyetyleeni-imiinirakenteen omaava silikapohjainen hartsi oli ominaisuuksiltaan hyvä.

Kuvakirja Helsingistä helsinkiläisille

Kirjallisuusarvostelu

Taistelupanssarivaunun suoja jalkaväen panssarintorjunta-aseilta 2000-luvulla

Kylmän sodan päättymisen uskottiin merkitsevän taistelupanssarivaunujen poistumista taistelukentältä. Viimeaikaiset matalan intensiteetin konfliktit Lähi-idässä ovat osoittaneet taisteluvaunujen tarpeellisuuden säilyneen. Panssaroidun suojan kehitys on aikaisemmin ollut sidoksissa panssarin läpäisemiseen tarkoitettujen aseiden kehitykseen. Tutkimuksessa selvitetään taistelupanssarivaunujen ballistisen ja aktiivisen suojanteknologioita ja kehitystä lähitulevaisuudessa. Syitä kehityksen eri suunnille haetaan selvittämällä taistelupanssarivaunujen taktista käyttöä lähihistoriasta. Suojan kehitystä tarkastellaan suhteessa jalkaväen käyttämiin, ontelopanokseen perustuviin panssarintorjunta-aseisiin. Ballistisen suojan materiaaliteknologioita sekä aktiivisia omasuojajärjestelmiä tutkitaan niiden ominaisuuksien osalta, joilla on merkitystä jalkaväen pst-aseiden tehoon. Sinkoaseiden ja pst-ohjusten kehitystä arvioidaan suhteessa tuoreimpaan suojateknologiaan. Lopputuloksena on arvio siitä, kumpi on ”kilpajuoksussa” johdossa: taistelupanssarivaunun suoja vai panssarintorjunta-ase.

Panssarintorjunnan simulointimenetelmien tarkastelu

Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla panssarintorjunnan simulointiin ja mallintamiseen käytettävän kahden erilaisen matemaattisen menetelmän soveltuvuutta ja käytettävyyttä. Näiden työkalujen vertailun kautta pyritään tekemään johtopäätöksiä niiden soveltuvuudesta operaatioanalyysiin ja löytämään kehittämistarpeita menetelmien parantamiseksi ja jatkotutkimusten pohjaksi. Epäsuoran tulen vaikutus huomioidaan taistelun kulussa. Tutkimuksessa käytettävä skenaario on kummassakin menetelmässä sama, ja taistelut käydään neljässä vaiheessa, joihin osallistuvat joukot ja aseet ovat kummassakin tapauksessa samat. Tutkimuksessa käytetään konstruktiivista simulaatiota ja determinististä matemaattista mallia. Simulaatioon on sisälle ohjelmoitu epäsuoran tulen vaikutusmalli, mutta deterministisen mallin kanssa käytetään erillistä epäsuoran tulen vaikutusmallia. Panssarivaunujen taistelu toisia panssarivaunuja ja panssarintorjunta-aseita vastaan perustuu kummassakin menetelmässä tuhoamistodennäköisyyksiin. Tutkimuksessa annetaan esimerkki tuhoamistodennäköisyyksien määrittämisestä ja lasketaan tutkimuksessa käytettävät tuhoamistodennäköisyydet pääosin julkisista lähteistä saatavilla oleviin arvoihin perustuen. Tulosta laskettaessa taistelut aloitetaan kyseistä taisteluvaihetta varten vakioidulla tavalla esimerkiksi rajoittamalla taistelut käytäväksi vain tietyillä tuhoamisetäisyyteen perustuvilla torjunta-alueilla. Simulaation ja matemaattisen mallin välisistä eroista johtuen tämä ei kaikissa vaiheissa täysin toteutunut. Keskeisimmät tulokset liittyvät havaintoihin menetelmien eroista panssarintorjunta-aseiden kulutuksessa ja epäsuoran tulen tehossa. Lisäksi tuloksena havaittiin, että menetelmien välillä ei tuhottujen vaunujen määrissä ole merkittäviä eroja. Matemaattisen menetelmän lopputulos on kuitenkin vahvasti riippuvainen tutkijan tekemistä valinnoista skenaariota rakentaessaan, eikä tämän tutkimuksen lopputulos ole kyseisen mallin kohdalta, joka mitä tästä samasta tilanteesta olisi voinut tulla. Kummankin menetelmän jatkokehittämiseksi löytyi tutkimuksen aikana tarpeita. Matemaattisen menetelmän kohdalla tarpeet painottuvat niin sanottujen kestokäyttöaseiden eli ladattavien asejärjestelmien välisten taisteluiden laskemisen parantamiseen. Simulaation osalta suurimmat kehitystarpeet ovat yksiköiden realistisemman toiminnan kehittämisessä siten, että niiden reagointi taistelukentän ärsykkeisiin olisi todenmukaisempaa.

Rajatarkastusviranomaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämiseen edellytykset ja kokonaisharkinta päätöksenteossa

Tutkimuksen kohteena ovat ulkomaalaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämisen edellytykset sekä rajatarkastusviranomaisen harkintavalta käännytys- ja maahantulokieltopäätöksiä tehtäessä. Ulkomaalaisen maahantulo on lähtökohtaisesti luvanvaraista ja sille on asetettu tiettyjä edellytyksiä, joiden tarkoituksena on estää etenkin sellaisten henkilöiden maahanpääsy, joiden oleskelu saattaisi aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kansanterveydelle. Lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta saapua tai asettua toiseen maahan. Tutkimuksessa on rajattu ulkopuolelle Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön sekä heidän perheenjäsentensä käännyttäminen ja maahantulokieltoon määrääminen sekä siihen liittyvä kokonaisharkinta, koska se poikkeaa merkittävästi ulkomaalaisen maasta poistamisesta, maahantulokieltoon määräämisestä ja siihen liittyvästä kokonaisharkinnasta. Tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen tehtävänä on käännyttämistä ja maahantulokiellon määräämistä sääntelevän normiston, oikeuskäytännön ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella sekä tulkinnan avulla muodostaa perusteltu kanta siitä, millä edellytyksillä ulkomaalainen voidaan käännyttää ja määrätä maahantulokieltoon. Toisena tutkimustehtävänä on ulkomaalaislain mukaisten kokonaisharkinnan määrittely. Harkintavaltaa ja sen rajoja päätöksenteossa määritetään lain valmisteluaineiston lisäksi eteenkin hallintotuomioistuimien ratkaisukäytännön avulla. Keskeisessä osassa ovat päätösharkinnan oikeudellisten rajojen selvittämisessä myös hallinnon oikeusperiaatteet. Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos laissa mainitut käännyttämisperusteet ovat olemassa. Käännytyspäätöksen yhteydessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon. Pykälien sanamuodoista voidaan käännyttää ja voidaan määrätä, on todettavissa, ettei viranomaisella ole ehdotonta velvoitetta poistaa maasta henkilöä, joka täyttää käännyttämisen edellytykset eikä myöskään ehdotonta velvoitetta määrätä henkilölle maahantulokieltoa. Ulkomaalaislain mukainen käännyttäminen perustuu aina tapauskohtaiselle kokonaisharkinnalle, eikä päätöksenteko ole siten ehdotonta.