Postglacial Early Permian (late Sakmarian-early Artinskian) shallow-marine carbonate deposition along a 2000 km transect from Timor to west Australia

Late Sakmarian to early Artinskian (Early Permian) carbonate deposition was widespread in the marine intracratonic rift basins that extended into the interior of Eastern Gondwana from Timor in the north to the northern Perth Basin in the south. These basins spanned about 20° of paleolatitude (approximately 35°S to 55°S). This study describes the type section of the Maubisse Limestone in Timor-Leste, and compares this unit with carbonate sections in the Canning Basin (Nura Nura Member of the Poole Sandstone), the Southern Carnarvon Basin (Callytharra Formation) and the northern Perth Basin (Fossil Cliff Member of the Holmwood Shale). The carbonate units have no glacial influence and formed part of a major depositional cycle that, in the southern basins, overlies glacially influenced strata and lies a short distance below mudstone containing marine fossils and scattered dropstones (perhaps indicative of sea ice). In the south marine conditions became more restricted and were replaced by coal measures at the top of the depositional sequence. In the north, the carbonate deposits are possibly bryozoan–crinoidal mounds; whereas in the southern basins they form laterally continuous relatively thin beds, deposited on a very low-gradient seafloor, at the tops of shale–limestone parasequences that thicken upward in parasequence sets. All marine deposition within the sequence took place under very shallow (inner neritic) conditions, and the limestones have similar grain composition. Bryozoan and crinoidal debris dominate the grain assemblages and brachiopod shell fragments, foraminifera and ostracod valves are usually common. Tubiphytes ranged as far south as the Southern Carnarvon Basin, albeit rarely, but is more common to the north. Gastropod and bivalve shell debris, echinoid spines, solitary rugose corals and trilobite carapace elements are rare. The uniformity of the grain assemblage and the lack of tropical elements such as larger fusulinid foraminifera, colonial corals or dasycladacean algae indicate temperate marine conditions with only a small increase in temperature to the north. The depositional cycle containing the studied carbonate deposits represents a warmer phase than the preceding glacially influenced Asselian to early Sakmarian interval and the subsequent cool phase of the “mid” Artinskian that is followed by significant warming during the late Artinskian–early Kungurian. The timing of cooler and warmer intervals in the west Australian basins seems out-of-phase with the eastern Australian succession, but this may be a problem of chronostratigraphic miscorrelation due to endemic faunas and palynofloras.

Volatility transmission in global financial markets

This paper considers the transmission of volatility in global foreign exchange, equity and bond markets. Using a multivariate GARCH framework which includes measures of realised volatility as explanatory variables, significant volatility and news spillovers are found to occur on the same trading day between Japan, Europe, and the United States. All markets exhibit significant degrees of asymmetry in terms of the transmission of volatility associated with good and bad news. There are also strong links between diffusive volatilities in all three markets, whereas jumpactivity is only importantwithin the equitymarkets. The results of this paper deepen our understanding of how news and volatility are propagated through global financial markets.

Gde moi kryl'ja? Analiz fil'ma Alekseja Balabanova »Brat»

Tutkielma on analyysi Aleksej Balabanovin ohjaamasta elokuvasta Brat (1997). Ensimmäisessä osassa tarkastellaan Brat-elokuvaa satuna jäsentämällä sen henkilöhahmoja ja rakennetta Vladimir Proppin satujen morfologisen analyysin pohjalta. Tärkeimmille henkilöhahmoille on mahdollista löytää vastineet satujen perushahmoista, mutta elokuvasta löytyy näille hahmoille myös erityisiä valheellisia variantteja, selkeimpänä esimerkkinä veljespari Danila – sankari ja Vitja – valheellinen sankari. Myös juonenkulusta on jäsennettävissä sekä varsinainen, että valheellinen juonenkulku: varsinainen juonenkulku käsittelee päähenkilön suhdetta veljeensä, sekä heidän yhteiseen viholliseensa, valheellinen juonenkulku puolestaan päähenkilön suhdetta tarinan potentiaaliseen sankarittareen. Lisäksi elokuvasta löytyy myös kolmas, vaihtoehtoinen juonenkulku, joka liittyy musiikin funktioon elokuvassa. Toisessa osassa analysoidaan päähenkilön suhdetta muihin henkilöhahmoihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan käsitteiden horisontaali ja vertikaali avulla. Nämä käsitteet osittain limittyvät Vladimir Papernyin teoriaan Kul’tura 2. Analyysin lähtökohtana on, että elokuvan toiminta käynnistyy sankarin pyrkimyksestä löytää oma viiteryhmänsä ja sitä kautta identiteettinsä. Isän menetyksestä, niin konkreettisesti perheen kuin symbolisesti yhteiskunnan tasolla, seuraa horisontaalin ja vertikaalin oppositio; perheyhteisön ja yhteiskunnan hajoaminen. Päähenkilön kohtaamat henkilöhahmot voidaan jakaa vertikaali- ja horisontaalivariantteihin sen mukaan, mitä arvoja nämä edustavat. Tässä yhteydessä käsitellään myös sitä, miten veljeyteen ja kansallisuuten pohjautuvat identiteetinmuodostamiskeinot epäonnistuvat, sekä miten horisontaalius ja vertikaalius, auktoriteetin ja veljeyden teemat, toteutuvat elokuvan kuvakompositioissa. Kolmannessa osassa tarkastellaan elokuvan tapahtumapaikkoja ja minkälaisia oppositioita ne muodostavat. Konkreettisesti edustettujen oppositioiden maaseutu – kaupunki, sekä Pietari – Moskova lisäksi asettuvat vastakkain myös rikollisten ja tavallisten ihmisten Pietari, ulko- ja sisätilat, sekä yleinen ja yksityinen tila. Pietarin kuvaamiseen käytetyillä oppositioilla on selviä yhtymäkohtia Vladimir Toporovin esittämään pietarilaistekstien traditioon. Viimeisessä osassa käsitellään musiikin diegeettistä funktiota Bratissa. Se toimii elokuvassa vaihtoehtoisena juonenkulkuna, konkreettisena viiteryhmän etsimisen ja identiteetin muodostamisen keinona, sekä omana, erillisenä ’fantastisena’ tilanaan. Toiminta-/rikoselokuva oli vielä 1990-luvulla suhteellisen vieras genre venäläisessä elokuvassa. Tämä analyysi osoittaa, miten tiiviisti Brat kuitenkin asettuu venäläisen kulttuurin kontekstiin. Se käy dialogia niin venäläisen kansansatuperinteen, kuin 1800-luvun pietarilaistekstien kanssa, ja soveltuu tarkasteltavaksi myös kahden venäläisen kulttuurin vaihtelun teoriaa vasten. Vaikka Bratilla ei suoria elokuvallisia edeltäjiä Venäjällä olekaan, sen teemat ovat perivenäläisiä.

Osobennosti nacional'noj ohoty na pisatelja : Literaturnaja bor'ba 2002 goda vokrug romana Vladimira Sorokina Goluboe salo

Tutkielman lähtökohtana on oikeusjuttu, joka Venäjällä nostettiin kirjailija Vladimir Sorokinia vastaan kesällä 2002. Sorokinia ja hänen kustantamoaan Ad Marginemia syytettiin pornografian levittämisestä romaanissa Goluboe salo (1999), tarkemmin sanoen sivuilla 256 262, joilla kuvataan kommunistijohtajien Stalinin ja Hruščëvin homoseksuaalinen akti. Syytteen takana oli konservatiivinen, presidentti Vladimir Putinia ihannoiva nuorisoliike Iduščie vmeste ("Yhdessäkulkijat"). Oikeusjuttu ja siihen liittyneet tapahtumat - prosessia kutsuttiin venäläisissä tiedotusvälineissä yksinkertaisesti "Sorokinin jutuksi" ("delo Sorokina") - nostattivat Venäjällä laajan ja vilkkaan ns. kirjasodan kaunokirjallisuuden moraalitehtävästä ja kirjailijan vastuusta/vapaudesta. Työssä selvitellään, miksi nimenomaan kirjailija Vladimir Sorokin ja nimenomaan romaani Goluboe salo aiheuttivat skandaalin, mitä argumentteja polemiikissa esiintyi ja miten tapahtumat heijastavat Venäjän yhteiskunnallista tilannetta, etenkin kaunokirjallisuuden nykyistä asemaa. Metodologisesti tutkielma sijoittuu kirjallisuussosiologian ja reseptiotutkimuksen (vastaanottotutkimuksen) alalle. Tutkielman aineisto - 71 lehtiartikkelia - on koottu 31 venäläisestä valtakunnallisesta sanoma- ja aikakauslehdestä Integrum-tietokantaa hyväksikäyttäen. "Sorokinin juttua" analysoidaan artikkeleiden valossa kolmesta näkökulmasta: suhteessa 1) seksuaalisuuden ja 2) kaunokirjallisuuden asemaan Venäjällä sekä lyhyemmin suhteessa 3) muutamiin yleisyhteiskunnallisiin aspekteihin. Taustaksi selvitellään venäläisen postmodernismin teoriaa ja nk. kirjallisuusinstituution toimintaa. Tutkielmassa esitetään, että skandaali kertoo osaltaan niistä ongelmista, joiden kanssa Venäjä 2000-luvulla joutuu painiskelemaan. "Sorokinin juttu" laajeni pitkälti yli perinteisen pornografiakysymyksen; kirjasodassa tuli tiedotusvälineissä käsiteltyä seksuaalisuuden ja kaunokirjallisuuden aseman lisäksi mm. sananvapautta, tapauksen poliittisia konnotaatioita, "älymystön" ja "kansan" suhdetta, neuvostomenneisyyden pimeitä puolia sekä Venäjän suhdetta länteen. Jupakka myös nähtiin erinomaisena PR:nä Sorokinille. Goluboe salo näyttää joutuneen oikeusprosessin kohteeksi, koska siinä a) tuodaan venäläiseen kaunokirjallisuuteen avoin ja yksityiskohtainen seksuaalisuuden ja ruumiintoimintojen kuvaus b) herjataan häpeämättömästi venäläisen kaunokirjallisuuden kanonisoituja klassikoita sekä kritisoidaan terävästi neuvostomenneisyyttä, jota Venäjä ei ole vielä kyennyt tyhjentävästi käsittelemään. Skandaalissa asettuivat vastakkain ns. traditionalistinen ja postmodernistinen kirjallisuuskäsitys; edellisen mukaan kirjailijoiden tulisi kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa, jälkimmäinen tahtoo nähdä kaunokirjallisuuden itsenäisempänä ilmiönä. Tutkimuksen lopputuloksena valtaenemmistö aineistosta näyttää enemmän tai vähemmän puolustavan Sorokinia - tosin ei niinkään hänen romaaninsa kirjallisten ansioiden vuoksi (joita harvat kiittivät), vaan silkasta periaatteesta: sanan- ja valinnanvapautta ei tahdota nähdä enää kahlittavan. Avainsanat: Sorokin - pornografia - kaunokirjallisuus - kirjallisuussosiologia - vastaanotto

Musiikki ahdistuksen taitona : Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä

Music as the Art of Anxiety: A Philosophical Approach to the Existential-Ontological Meaning of Music. The present research studies music as an art of anxiety from the points of view of both Martin Heidegger s thought and phenomenological philosophy in general. In the Heideggerian perspective, anxiety is understood as a fundamental mode of being (Grundbefindlichkeit) in human existence. Taken as an existential-ontological concept, anxiety is conceived philosophically and not psychologically. The central research questions are: what is the relationship between music and existential-ontological anxiety? In what way can music be considered as an art of anxiety? In thinking of music as a channel and manifestation of anxiety, what makes it a special case? What are the possible applications of phenomenology and Heideggerian thought in musicology? The main aim of the research is to develop a theory of music as an art of existential-ontological anxiety and to apply this theory to musicologically relevant phenomena. Furthermore, the research will contribute to contemporary musicological debates and research as it aims to outline the phenomenological study of music as a field of its own; the development of a specific methodology is implicit in these aims. The main subject of the study, a theory of music as an art of anxiety, integrates Heideggerian and phenomenological philosophies with critical and cultural theories concerning violence, social sacrifice, and mimetic desire (René Girard), music, noise and society (Jacques Attali), and the affect-based charme of music (Vladimir Jankélévitch). Thus, in addition to the subjective mood (Stimmung) of emptiness and meaninglessness, the philosophical concept of anxiety also refers to a state of disorder and chaos in general; for instance, to noise in the realm of sound and total (social) violence at the level of society. In this study, music is approached as conveying the existentially crucial human compulsion for signifying i.e., organizing chaos. In music, this happens primarily at the immediate level of experience, i.e. in affectivity, and also in relation to all of the aforementioned dimensions (sound, society, consciousness, and so on). Thus, music s existential-ontological meaning in human existence, Dasein, is in its ability to reveal different orders of existence as such. Indeed, this makes music the art of anxiety: more precisely, music can be existentially significant at the level of moods. The study proceeds from outlining the relevance of phenomenology and Heidegger s philosophy in musicology to the philosophical development of a theory of music as the art of anxiety. The theory is developed further through the study of three selected specific musical phenomena: the concept of a musical work, guitar smashing in the performance tradition of rock music, and Erik Bergman s orchestral work Colori ed improvvisazioni. The first example illustrates the level of individual human-subject in music as the art of anxiety, as a means of signifying chaos, while the second example focuses on the collective need to socio-culturally channel violence. The third example, being music-analytical, studies contemporary music s ability to mirror the structures of anxiety at the level of a specific musical text. The selected examples illustrate that, in addition to the philosophical orientation, the research also contributes to music analysis, popular music studies, and the cultural-critical study of music. Key words: music, anxiety, phenomenology, Martin Heidegger, ontology, guitar smashing, Erik Bergman, musical work, affectivity, Stimmung, René Girard

"Kirjailijoiden tapaus" Venäjällä vuonna 1997

In the autumn of 1997, Russian government was faced with media pressure when owners of the TV channels ORT and NTV joined forces against it. This study is based on media sources from October 1997 to December 1997. It shows clearly how the enormous power of the media was able to dictate what happened in Russia. In the mid-1990s Russians started to talk about political technology, which became a commonly used term by professionals, journalists, politicians and intelligence services. As a result of this action, two leading reformers in the government, Anatoliy Chubais and Boris Nemtsov, were dismissed from their highly influential posts as finance and energy ministers respectively, but retained their power as first deputy prime ministers. According to the correspondents, the real reason was to resolve a conflict within the parliament, which had demanded the dismissal of Mr. Chubais. This demand was presented after Chubais had accepted $90,000 as a reward for co-writing a book on privatization. Chubais was considered to be Russia’s “business card” towards the west – the"Authors’ case" (Delo avtorov) was only solved after President Boris Yeltsin took part in the public debate. According to the research, the media owned by powerful businessmen Boris Berezovsky and Vladimir Gusinski, was able to use its own security services to expose sensitive material (Russian term ‘kompromat’), if necessary, concerning any given person. The so-called Authors’ case can be considered as a part of the battle and the tip of the iceberg in arrangements designed to organize the funding of the Russian presidential election campaign in 2000. The reason why this particular incident was so widely covered on television was because several programs aimed to reveal to the public "hidden bribes" that, as they claimed, government officials had received. The political aspect, however, was quite mild, when the concrete issues of possible dismissals of Ministers were debated in the Parliament. Everything was dealt with as a “family matter” inside Kremlin. Yeltsin's "family" consisted of practically anybody from oligarch Berezovsky to Chubais, the father of Russia's privatization policy. Methods of critical history implementation analysis has been used in this research in determining the use of the source material. Literature and interviews have also provided a good base for the study. The study proves that any literature dealing with the subject has not paid enough attention to how the dismissal of Alexander Kazakov, deputy of President’s administration, was linked directly with Gazprom, the state gas monopoly. Kazakov had to leave Gazprom and lose his position as Chubais' ally when the influential ORT television company was deteriorated.

Stochastic growth of the Eastern King Prawn (melicertus plebejus (hess, 1865)) harvested off Eastern Australia

Stochastic growth models were fitted to length-increment data of eastern king prawns, Melicertus plebejus (Hess, 1865), tagged across eastern Australia. The estimated growth parameters and growth transition matrix are for each sex representative of the species' geographical distribution. Our study explicitly displays the stochastic nature of prawn growth. Capturing length-increment growth heterogeneity for short-lived exploited species such as prawns that cannot be readily aged is essential for length-based modelling and improved management.

Memoirs : Heida Hermanns Holde /

The author's mother Alice Goldschmidt was a gifted piano player, who studied with Carl Maria Breithaupt and became his most talented student. Childhood recollections. Early musical awakening. Outbreak of World War One. Recollections of air raids and scarceness of food. Inflation and political instability in post-war Germany. Piano lessons by her mother from an early age. Heida made her debut at age fourteen with the Wiesbaden Symphony under the conductor Carl Schuricht, who became a close mentor and friend. Close relationship to her mother, who had a great influence on her professional career. Heida had a number of outstanding teachers, among them Artur Schnabel, Karl Leimer and Egon Petri. Heida was accepted as a student of Petri at the "Hochschule fuer Musik" in Berlin, where she studied between 1922-1925. Salon at her aunt's house with guests such as the playwright Georg Kaiser and Siegfried Wagner. Her sister Elsie received her Ph.D. in economics and moved to Berlin as well. Heida graduated from the "Hochschule" in 1925. Soon after she won an international piano competition in Berlin. Engagements with various conductors such as Max Fiedler and Otto Klemperer. Private lessons with Arthur Schnabel and Carl Friedberg, the co-founder of Juilliard. Due to occasional experiences of antisemitism during her music career Heida decided to change her name from Goldschmidt to Hermanns. Position at the "Hoch Conservatory" in Frankfurt. Encounter with the music critic Artur Holde, Heida's future-husband. Engagement and wedding in 1932. Move to Berlin.

Ze'ev Jabotinsky Commemorative Medal

Obverse: Portrait of Ze'ev Jabotinsky. Reverse: Betar emblem, quotation from Jabotinsky.

Selma's saga [1916-1948]

The memoirs were written in 1982 in Sydney, Australia and include excerpts of letters from various relatives during the years 1938-1941. Early childhood recollections of World War One. The family was living in the 6th district of Vienna. Description of domestic life with maids, laundresses and a French governess. Death of her mother in 1918. Trip with her stepmother Ida Plohn to Prague. Recollections of a stay in the countryside at their maid's family, where Selma and her older sister Martha awaited the birth of their younger sister Trude. Memories of Christmas celebrations. Summer vacations in the mountains. Description of the extended family. Inflation and economic depression in the 1920s. Strict upbringing by her stepmother. Children recreation trip to Grado, Italy in 1925. Selma was accepted at the "Bundeserziehungsanstalt" for gifted students. Only few fellow Jewish students. Religious education with beloved rabbi Diamant. Recovery from tonsilitis in a senatorium in Aflenz, Austria. Celebration of Jewish holidays and visits at the Synagogue on Yom Kippur. Transfer to Realschule. Due to a sudden onset of various illnesses Selma was unable to continue school and had put an end to her father's dream of an university education for her. Difficult to find a position in the depression times of the early 1930s. Only few working options for a Jewish woman. Position as a secretary in a Jewish firm. Outings in the Vienna Woods. Membership in the Zionist group Betar.

Herman Bernstein 1897-1935

Correspondence, clippings, manuscripts, notes, reports, relating to Bernstein's journalistic, literary and diplomatic careers. Correspondence with well-known literary, political and communal, society personalities, 1908-1935. Includes Cyrus Adler, Viscount Allenby, Joseph Barondess, Bernard Baruch, Henri Bergson, Hayyim Nahman Bialik, Jacob Billikopf, Vladimir Bourtzeff, Louis Brandeis, Robert Cecil, Fyodor Chaliapin, Jacob de Haas, Albert Einstein, Henry Ford, Felix Frankfurter, Herbert Hoover, Vladimir Jabotinsky, Horace M. Kallen, Peretz Hirschbein, Peter Kropotkin, Herbert Lehman, Louis Lipsky, Judah L. Magnes, Louis Marshall, Henry Morgenthau, Max Nordau, Adolph Simon Ochs, David de Sola Pool, Bernard G. Richards, Theodore Roosevelt, Julius Rosenwald, Jacob Schiff, Harry Schneiderman, Maurice Schwartz, George Bernard Shaw, Sholem Aleichem, Nathan Straus, Henrietta Szold, Chaim Tchernowitz, Leo Tolstoy, Samuel Untermyer, Henry Van Dyke, Lillian Wald, Felix Warburg, Chaim Weizman n, Jefferson Williams, Stephen Wise, Israel Zangwill. Correspondence and other materials relating to Bernstein's post as U.S. ambassador to Albania. Materials pertaining to Bernstein's editorial work at *The Day*, *Jewish Tribune*, *New York Herald*, *Jewish Daily Bulletin*. Materials pertaining to Bernstein's involvement with the American Jewish Committee. Correspondence with organizations including American Jewish Congress, *American Hebrew*, HIAS, *Jewish Chronicle* (London), Jewish Community of New York, *Menorah Journal*, *New York American*, *New York Times*, ORT, U.S. Dept. of State, Yiddish Art Theater, Zionist Organization of America. Articles, clippings, correspondence and court materials relating to the Ford libel suit. Miscellaneous documents and reports relating to the Paris Peace Conference, the Jewish situation in Russia, 1917-1920, Russian revolutionary events of 1917. News dispatches from Russia, 1917-1920s. Translations by Bernstein of Russian wri Andre yev,

Lucien Wolf and David Mowshowitch papers, [ca. 1869-1959]

Correspondence, reports, minutes, manuscripts, and clippings relating to the activities of Wolf, Mowshowitch, and the Joint Foreign Committee, as well as to the political situation of Jews in various countries and to the Paris Peace Conference. Papers of Lucien Wolf include his diary, lectures on English-German relations and English-Russian relations; bibliography of Wolf's works on Jewish themes; clippings of Wolf's articles; congratulations on his seventieth birthday; article on his last interview with Chamberlain; and correspondence with parents, 1869-1882, A. Abrahams, 1914-1925, Chief Rabbi Dr. J.H. Hertz, 1892-1923, Clara Melchior, 1913-1929, Jacob Schiff, 1910, Maxim Vinawer, 1917, Mark Wischnitzer, 1926-1928, Lord Robert Cecil, 1916-1919, Lord Rothschild, 1906, Cyrus Adler, Count J. Bernstorff, Szymon Ashkenazy, Solomon Dingol, Louis Marshall, Claude G. Montefiore, Sir Edward Sassoon, Jacob Schiff, Lord William Selborne, Nakhum Sokolow, Oscar Straus, Chaim Weizmann, the American Jewish Congress, 1916-1923, Hilfsverein der Deutschen Juden, 1913, and Jewish Historical Society of England.

Venäjän politiikka ja perustuslaki : Tutkimus Venäjän perustuslakikäsitteistön kehityksestä 1900-luvulla

Constitutional politics in Russia, a conceptual history study of the constitutional rhetoric in the 20th century In April 2006 the Russian Constitution had its 100th anniversary. Following its late start, five constitutions have been adopted. The great number of constitutions is partly explained in my work by the fact that Russia s political system has changed many times, from one state system to another. From a monarchical state power, it changed first, with the October revolution, into the Russian Socialist Federal Soviet Republic, and after that, in 1924, into the Union of Soviet Socialist Republics. In 1991, the Russian Federation was established. The great number of constitutions can also be explained by the fact that in a one-party system, constitutional concepts became one of the most important instruments for introducing political programmes. When the political unity of the state was not only restricted by the Constitution, but also by the party ideology, the political debates concerning constitutional concepts were the key discussions for all the reformative pursuits of Soviet politics. It can be said that, in the Soviet Union, almost all political discourses dealt with constitutional concepts. In the context of restricted unity, the constitutional concepts were the most important tools to argue and create a basis for a new presentation and new political programmes. Thus, the basic feature of the Soviet political discourses has been a continuous competition regarding the constitutional concepts. By defining the constitutional concepts, a new, the political elites wanted especially to redefine, their own way, the traditional meanings of the October 1917 Revolution, and to differentiate them from those of the preceding period of power. From a methodological point of view, I argue that the Russian constitutional concepts make a conceptual historical approach very suitable, and change the focus on history. This approach studies history in contemporary contexts which follow after each other, and whose texts are the main research target. The picture of history is created through the interpretation of the original sources of contemporary contexts. Focusing on the dynamic and traditional characteristic of Russian constitutional concepts, I refer to a certain kind of value and the task of these concepts to justify and define the political and societal unity in every situation. This is done by combining the pursued future orientation of constitutional unity with the new acts of preservation of the traditional principles of the revolution. The different time layers of the constitutional concepts, the past, the present and the future, are the key aspects of storytelling in justifying the continuity and redefining the constitutional unity for the sake of reform. These aspects of constitutional concepts, in addition to all the other functions, have been the main elements of the argumentative structure of acting against opponents.

Funktionaalinen Transitioteoria : Hallinto, Instituutiot ja Oikeusjärjestys Venäjällä

Functional transition theory: administration, legal order and institutions in Russia This dissertation examines some of the salient characteristics of Russia that are deemed to have impeded the growth of its economy and investments in particular. These characteristics are the volatility of the administrative and legal systems, corruption, and the perceived irrationality and difference in the operating environment in comparison with European conditions. The dissertation is one of the first studies on Russia that approaches the subject from the perspective of comprehensive social scientific theories. The study is based on the structural functionalistic theory, which is widely used in the social sciences. Adopting a sufficiently ambitious theoretical examination will provide a systematic and logical explanation of the characteristics of Russian institutions and ways of operations, such as corruption, that are commonly perceived as inexplicable. The approach adopted in the dissertation sheds light on the history of Russia's development and provides a comparative view of other societies in transition. Furthermore, it suggests recommendations as to how the structures of Russian society could be comprehensively strengthened.

Pahaa hyvän puolesta? Venäjän Georgian- ja Naton Kosovon-interventioiden oikeutusperusteet presidenttien puheissa

Naton Kosovon-interventiolla vuonna 1999 ja Venäjän Georgian-interventiolla vuonna 2008 ei äkkiseltään katsottuna ole juurikaan yhteistä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin suurempi valtio tai organisaatio toteutti sotilaallisen intervention suvereenin valtion fyysiselle alueelle ilman legitiimin kansainvälisen auktoriteetin, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston, siunausta. Molemmissa tapauksissa intervention kohteena oli monikulttuurinen, monien sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten jakolinjojen maa ja alue, jossa vähemmistöjen asema oli voimakkaan debatin aiheena. Tämän ”Pahaa hyvän puolesta?” -tutkielman tavoitteena on Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien puheissaan esittämien interventioiden oikeusperusteiden sekä niiden samankaltaisuuksien ja erojen määritteleminen. Tutkimuksen aineiston muodostavat presidentti Clintonin maalis-huhtikuussa 1999 ja presidentti Medvedevin elokuussa 2008 pitämät puheet, joissa he pyrkivät oikeuttamaan johtamaansa interventiota. Keskustelu Kosovon ja Georgian tapausten yhteneväisyyksistä heräsi syksyllä 2008: esimerkiksi pääministeri Vladimir Putin käytti Kosovon itsenäistymistä Georgian separatistialueiden itsenäistymisen esikuvana ja suomalaisten Venäjän-tutkijoiden piirissä interventioiden yhtäläisyyksiä pohdittiin jo pian Georgian tapahtumien alettua elokuussa 2008. Tähän keskusteluun haluan tällä tutkimuksella osallistua. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu valtiota, suvereniteettia, interventiota, sotaa, uhkaa ja identiteettiä käsittelevistä teorioista, Chaïm Perelmanin retoriikan teoriasta sekä aiemmasta Venäjän ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja Georgiaa ja Kosovoa käsittelevästä tutkimuksesta. Aineiston analyysi osoittaa, että presidenttien esittämissä oikeusperusteissa oli sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Medvedevin esittelemät oikeutusperusteet voidaan jakaa neljään eri ryhmään, joita ovat kansainvälisen lainsäädännön rikkominen, humanitaariset syyt ja omien kansalaisten suojelu, rauhanturvaamisen ja historiallisen tehtävän täyttäminen sekä interventio rangaistuksena. Clintonin esittämät oikeutusperusteet jaan tässä tutkimuksessa viiteen ryhmään: interventio suuremman katastrofin estämiskeinona, humanitaarisen katastrofin, etnisen väkivallan ja julmuuden lopettamiskeinona, Yhdysvallat rauhantekijänä, vapaan, rauhallisen ja vakaan Euroopan puolesta sekä interventio moraalisena valintana ja vastauksena kansainvälisten sopimusten rikkomiselle. Puheissa esiintyy voimakkaita tunteisiin vetoavia ilmaisuja ja niissä on havaittavissa ajallinen evoluutio, ilmaisujen vähittäinen muuttuminen ajan kuluessa. Aineisto keskittyy erityisesti intervention alkuvaiheeseen, jolloin legitimiteetin vahvistaminen oli erityisen tärkeää. Molemmissa presidenttien puheissa uhka ja toiseus määritellään selkeästi. Oma toiminta esitetään korostetun positiivisessa valossa, viattomien pelastajana ja lain, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden puolustajana. Puheet on suunnattu tarjoamaan jotain jokaiselle yleisölle. Poliittisina, virallisina dokumentteina niiden tehtävänä on vallankäyttö ja yleisöjen asenteisiin ja mielipiteisiin vaikuttaminen myös arvoihin vetoamalla. Puheet ovat viimeisteltyjä poliittisen teatterin näytöksiä. Näiden näytösten rooleja näyttelevät niin suuri valtio, pieni valtio, kansainvälinen yhteisö ja viattomien ihmisten kohtalokin.