Prevalence, codetection and seasonal distribution of upper airway viruses and bacteria in children with acute respiratory illnesses with cough as a symptom

Most studies exploring the role of upper airway viruses and bacteria in paediatric acute respiratory infections (ARI) focus on specific clinicaldiagnoses and/or do not account for virus–bacteria interactions. We aimed to describe the frequency and predictors of virus and bacteria codetection in children with ARI and cough, irrespective of clinical diagnosis. Bilateral nasal swabs, demographic, clinical and risk factor data were collected at enrollment in children aged <15 years presenting to an emergency department with an ARI and where cough was a symptom. Swabs were tested by polymerase chain reaction for 17 respiratory viruses and seven respiratory bacteria. Logistic regression was used to investigate associations between child characteristics and codetection of the organisms of interest. Between December 2011 and August 2014, swabs were collected from 817 (93.3%) of 876 enrolled children, median age 27.7 months (interquartile range13.9–60.3 months). Overall, 740 (90.6%) of 817 specimens were positive for any organism. Both viruses and bacteria were detected in 423 specimens (51.8%). Factors associated with codetection were age (adjusted odds ratio (aOR) for age <12 months = 4.9, 95% confidence interval (CI) 3.0, 7.9; age 12 to <24 months = 6.0, 95% CI 3.7, 9.8; age 24 to <60 months = 2.4, 95% CI 1.5, 3.9), male gender (aOR 1.46; 95% CI 1.1, 2.0), child care attendance (aOR 2.0; 95% CI 1.4, 2.8) and winter enrollment (aOR 2.0; 95% CI 1.3, 3.0). Haemophilus influenzae dominated the virus–bacteria pairs. Virus–H. influenzae interactions in ARI should be investigated further, especially as the contribution of nontypeable H. influenzae to acute and chronic respiratory diseases is being increasingly recognized.

Simulations of dimensionally reduced effective theories of high temperature QCD

Quantum chromodynamics (QCD) is the theory describing interaction between quarks and gluons. At low temperatures, quarks are confined forming hadrons, e.g. protons and neutrons. However, at extremely high temperatures the hadrons break apart and the matter transforms into plasma of individual quarks and gluons. In this theses the quark gluon plasma (QGP) phase of QCD is studied using lattice techniques in the framework of dimensionally reduced effective theories EQCD and MQCD. Two quantities are in particular interest: the pressure (or grand potential) and the quark number susceptibility. At high temperatures the pressure admits a generalised coupling constant expansion, where some coefficients are non-perturbative. We determine the first such contribution of order g^6 by performing lattice simulations in MQCD. This requires high precision lattice calculations, which we perform with different number of colors N_c to obtain N_c-dependence on the coefficient. The quark number susceptibility is studied by performing lattice simulations in EQCD. We measure both flavor singlet (diagonal) and non-singlet (off-diagonal) quark number susceptibilities. The finite chemical potential results are optained using analytic continuation. The diagonal susceptibility approaches the perturbative result above 20T_c$, but below that temperature we observe significant deviations. The results agree well with 4d lattice data down to temperatures 2T_c.

The Path to a Porous Semiconductor Multilayer

Thin films are the basis of much of recent technological advance, ranging from coatings with mechanical or optical benefits to platforms for nanoscale electronics. In the latter, semiconductors have been the norm ever since silicon became the main construction material for a multitude of electronical components. The array of characteristics of silicon-based systems can be widened by manipulating the structure of the thin films at the nanoscale - for instance, by making them porous. The different characteristics of different films can then to some extent be combined by simple superposition. Thin films can be manufactured using many different methods. One emerging field is cluster beam deposition, where aggregates of hundreds or thousands of atoms are deposited one by one to form a layer, the characteristics of which depend on the parameters of deposition. One critical parameter is deposition energy, which dictates how porous, if at all, the layer becomes. Other parameters, such as sputtering rate and aggregation conditions, have an effect on the size and consistency of the individual clusters. Understanding nanoscale processes, which cannot be observed experimentally, is fundamental to optimizing experimental techniques and inventing new possibilities for advances at this scale. Atomistic computer simulations offer a window to the world of nanometers and nanoseconds in a way unparalleled by the most accurate of microscopes. Transmission electron microscope image simulations can then bridge this gap by providing a tangible link between the simulated and the experimental. In this thesis, the entire process of cluster beam deposition is explored using molecular dynamics and image simulations. The process begins with the formation of the clusters, which is investigated for Si/Ge in an Ar atmosphere. The structure of the clusters is optimized to bring it as close to the experimental ideal as possible. Then, clusters are deposited, one by one, onto a substrate, until a sufficiently thick layer has been produced. Finally, the concept is expanded by further deposition with different parameters, resulting in multiple superimposed layers of different porosities. This work demonstrates how the aggregation of clusters is not entirely understood within the scope of the approximations used in the simulations; yet, it is also shown how the continued deposition of clusters with a varying deposition energy can lead to a novel kind of nanostructured thin film: a multielemental porous multilayer. According to theory, these new structures have characteristics that can be tailored for a variety of applications, with precision heretofore unseen in conventional multilayer manufacture.

Ruoholahden sekatalomallin arviointia 2011

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan opiskelijat kuvasivat ja arvioivat Ruoholahteen sijoittuvia niin kutsuttuja sekataloja. Mukana kaupunkitutkimuksellisessa tarkastelussa oli historiaa sekä nykypäivää, tehtiin myös lyhyt kurkistus vuokra- ja omistusasumista sekoittavien taloyhtiöiden mahdolliseen tulevaisuuteen. Kolmen erillisen tutkimusryhmän työt on koottu yhdeksi raportiksi. Aineistot kerättiin syksyllä 2010 ja alkuvuodesta 2011. Ensimmäisenä esillä on tutkimusosio, jota varten on haastateltu kolmea sekataloja hallinnoivaa isännöitsijää. Toiseksi käydään läpi asukaskyselyn tuloksia. Kysely jätettiin parille sadalle asukkaalle, joista hieman päälle kolmekymmentä palautti lomakkeen. Havainnot ovat näin suuntaa-antavia. Lopuksi pohdittiin Ruoholahden sekatalojen mahdollista kehitystä taloyhtiöiden hallitusten jäseniltä pyydettyjen kirjoitelmien pohjalta. Kussakin ryhmätyössä käytiin läpi aiempaa Ruoholahtea koskevaa tutkimusta, jota on julkaistu 1990-luvun alusta lähtien noin viiden vuoden välein. Näin nyt yliopistollisena harjoitustyönä tehdyt selvitykset asettuvat osaksi pitkää, parin kymmenen vuoden seurantatutkimusta. Tekstit ovat muutamaa kirjoitusvirheen korjausta lukuun ottamatta opiskelijaryhmien kirjaamassa muodossa. Tutkimusryhmien työskentelyä avittivat Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston toimistopäällikkö Rikhard Manninen ja Tietokeskuksen tutkija Ari Niska sekä kaupunkitutkija Pekka Vehviläinen.

Aktivistin eetos. Seurantatutkimus 1990-luvun radikaalitoimijoista

Tutkimus käsittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä toimivia yksilöitä eli aktivisteja. Tutkimuksen juuret ovat makrotasolla, yhteiskunnallisista liikkeistä käydyssä keskustelussa. Toisaalta tutkimuksen keskeisin huomio kohdistuu mikrotasolle, yksilöön ja toimijoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan aktivismin nivoutumista henkilökohtaiseen elämään sekä aktivismin jatkumisen ja päättymisen problematiikkaa. Aineiston tulkinta perustuu verkostonäkökulmaan, joka yhdistää subjektiiviset ja objektiiviset merkitykset sekä näkökulman pohjalta kehitettyyn elämänalahierarkian käsitteeseen (Passy & Giugni 2000). Elämänalahierarkia yhdistetään Weberin (2009) näkemykseen siitä, millaisia ominaisuuksia poliittinen toiminta vaatii. Näiden ominaisuuksien pohjalta argumentoidaan, että poliittista toimintaa, kuten aktivismia, voidaan tulkita eetoksen käsitteen avulla. Tästä teoriasynteesistä johdettujen tutkimuskysymysten avulla etsitään vastauksia siihen, kuinka aktivistin ura jatkuu tai päättyy. Yksilölähtöisyydestään huolimatta tutkimus sidotaan lopulta myös yleisemmän tason analyysiin. Tutkimus on tyypiltään laadullinen seurantatutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu Ari Rasimuksen (2006) vuosina 2000 ja 2001 suorittamista yhdestätoista teemahaastattelusta sekä kuudesta uusintahaastattelusta vuodelta 2010. Haastateltavat ovat aktivisteja, jotka 1990-luvulla toimivat Oikeutta eläimille ja Maan Ystävät –järjestöissä. Vertailuasetelman vuoksi keskeinen teema tutkimuksessa on muutos ja sen selittäminen. Yksikään haastateltavista ei toiminut enää liikkeissä. Toiminnasta poisjääminen oli tapahtunut vähitellen, hiipumalla. Aktivismi, perinteisessä mielessä ymmärrettynä, oli siis taaksejäänyttä elämää. Aktivistien asenteet olivat kuitenkin lähes muuttumattomia. Osalla aktivismi oli nivoutunut työuraan, osalla taas ei. Tutkimuksessa havaittiin, että eetoksen käsite selittää sitä, miksi aktivismi ohjaa yhä elämää, vaikka ura kansalaisliikkeessä päättyisikin. Toisaalta eetoksen käsite auttaa ymmärtämään aktivismista luopumista. Haastateltavat jaettiinkin eetoksen käsitteen avulla kahteen ryhmään: luopujiin ja pysyjiin. Luopujien luopuminen selittyi eetoksesta irtisanoutumisella, kun taas pysymistä perusteli aktivismin muuntuminen työksi ja sitä kautta ylläpidetty eetos. Tutkimuksen keskeisin teoreettinen anti on luopumista selittävän elämänalahierarkiateorian syventäminen. Tutkimuksessa argumentoidaan sen puolesta, että aktivismin päättymistä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin pelkkänä kuulumisena järjestöön tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. On pohdittava muun muassa sitä, kuinka aktivismi nivoutuu erilaisiin elämäntapavalintoihin. Eri elämänalojen vaikutuksia toisiinsa tulee myös tarkastella syvemmin kuin pelkän arvojärjestyksen valossa. Yhdistämällä Weberin (2009) ajatuksia poliitikoiden suotavista ominaisuuksista elämänalahierarkiateoriaan voidaan päästä tulkintaan, jossa kiinnittyminen asiakysymyksiin ja päämääriin (päämäärärationaalisuus) ennustaisi toiminnassa pysymistä, etenkin suhteessa verkostolliseen ja tunteelliseen kiinnittymiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että aktivistit ovat integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja etenkin pysyjät ovat myös puolueiden toiminnassa mukana. Tämän pohjalta kysytään, olisiko yhteiskunnan kannalta rationaalisempaa suhtautua liikkeisiin pelokkuuden sijaan kiinnostuksella.

Iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu – Miten kilpailutilanne vaikuttaa toimittajan arkeen?

Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.

Iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu : Miten kilpailutilanne vaikuttaa toimittajan arkeen?

Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.

Analysis of forest soil chemistry and hydrology with a dynamic model ACIDIC.

In this study we analyze how the ion concentrations in forest soil solution are determined by hydrological and biogeochemical processes. A dynamic model ACIDIC was developed, including processes common to dynamic soil acidification models. The model treats up to eight interacting layers and simulates soil hydrology, transpiration, root water and nutrient uptake, cation exchange, dissolution and reactions of Al hydroxides in solution, and the formation of carbonic acid and its dissociation products. It includes also a possibility to a simultaneous use of preferential and matrix flow paths, enabling the throughfall water to enter the deeper soil layers in macropores without first reacting with the upper layers. Three different combinations of routing the throughfall water via macro- and micropores through the soil profile is presented. The large vertical gradient in the observed total charge was simulated succesfully. According to the simulations, gradient is mostly caused by differences in the intensity of water uptake, sulfate adsorption and organic anion retention at the various depths. The temporal variations in Ca and Mg concentrations were simulated fairly well in all soil layers. For H+, Al and K there were much more variation in the observed than in the simulated concentrations. Flow in macropores is a possible explanation for the apparent disequilibrium of the cation exchange for H+ and K, as the solution H+ and K concentrations have great vertical gradients in soil. The amount of exchangeable H+ increased in the O and E horizons and decreased in the Bs1 and Bs2 horizons, the net change in whole soil profile being a decrease. A large part of the decrease of the exchangeable H+ in the illuvial B horizon was caused by sulfate adsorption. The model produces soil water amounts and solution ion concentrations which are comparable to the measured values, and it can be used in both hydrological and chemical studies of soils.