Acute multivessel revascularization improves 1-year outcome in ST-elevation myocardial infarction: a nationwide study cohort from the AMIS Plus registry.

BACKGROUND: The optimal strategy for percutaneous coronary intervention (PCI) of ST-segment elevation myocardial infarction (STEMI) in multi-vessel disease (MVD), i.e., multi-vessel PCI (MV-PCI) vs. PCI of the infarct-related artery only (IRA-PCI), still remains unknown. METHODS: Patients of the AMIS Plus registry admitted with an acute coronary syndrome were contacted after a median of 378 days (interquartile range 371-409). The primary end-point was all-cause death. The secondary end-point included all major adverse cardiovascular and cerebrovascular events (MACCE) including death, re-infarction, re-hospitalization for cardiac causes, any cardiac re-intervention, and stroke. RESULTS: Between 2005 and 2012, 8330 STEMI patients were identified, of whom 1909 (24%) had MVD. Of these, 442 (23%) received MV-PCI and 1467 (77%) IRA-PCI. While all-cause mortality was similar in both groups (2.7% both, p>0.99), MACCE was significantly lower after MV-PCI vs. IRA-PCI (15.6% vs. 20.0%, p=0.038), mainly driven by lower rates of cardiac re-hospitalization and cardiac re-intervention. Patients undergoing MV-PCI with drug-eluting stents had lower rates of all-cause mortality (2.1% vs. 7.4%, p=0.026) and MACCE (14.1% vs. 25.9%, p=0.042) compared with those receiving bare metal stents (BMS). In multivariate analysis, MV-PCI (odds ratio, OR 0.69, 95% CI 0.51-0.93, p=0.017) and comorbidities (Charlson index ≥ 2; OR 1.42, 95% CI 1.05-1.92, p=0.025) were independent predictors for 1-year MACCE. CONCLUSION: In an unselected nationwide real-world cohort, an approach using immediate complete revascularization may be beneficial in STEMI patients with MVD regarding MACCE, specifically when drug-eluting stents are used, but not regarding mortality. This has to be tested in a randomized controlled trial.

Foot skin blood flow following infrainguinal revascularization for critical lower limb ischemia.

INTRODUCTION: The aim of this study was to assess the blood flow in the feet before and after lower limb revascularization using laser Doppler imaging (LDI). METHODS: Ten patients with critical lower limb ischemia were prospectively enrolled from June to October 2004. All patients underwent successful unilateral surgical interventions including above-knee bypass, distal bypass and endarterectomy. Skin blood flow (SBF) over the plantar surface of both forefeet and heels was measured by LDI 24h before and 10 days after revascularization, expressed in perfusion units (PU), and reported as mean+/-SD. RESULTS: Measurements in the forefoot and heel were similar. Before revascularization mean SBF was significantly lower in the ischemic foot (130+/-71 PU) compared to the contralateral foot (212+/-68 PU), p<0.05. After revascularization a significant increase of the SBF in the forefoot (from 135+/-67 to 202+/-86 PU, p=0.001) and hindfoot (from 148+/-58 to 203+/-83, p=0.001) was observed on the treatment side. However, a large decrease of the SBF was seen in forefoot and hindfoot on the untreated side (from 250+/-123 PU to 176+/-83 and from 208+/-116 to 133+/-40, p=0.001, respectively). CONCLUSION: This study confirms the benefits of revascularization in patients with nonhealing foot lesions due to critical limb ischemia. A significant increase of the SBF was observed on the treatment side. However, an unexpected decrease was observed on the untreated side.

Clinical results of autologous infrainguinal revascularization using grafts originating distal to the femoral bifurcation in patients with mild inflow disease.

AIM: Chronic critical limb ischemia (CLI) often requires venous bypass grafting to distal arterial segments. However, graft patency is influenced by the length and quality of the graft and occasionally patients may have limited suitable veins. We investigated short distal bypass grafting from the superficial femoral or popliteal artery to the infrapopliteal, ankle or foot arteries, despite angiographic alterations of inflow vessels, providing that invasive pressure measurement at the site of the planned proximal anastomosis revealed an inflow-brachial pressure difference of <or=10 mmHg. METHODS: Four hundred and twenty-three consecutive infrainguinal bypass grafts were performed for CLI between June, 1999 and November, 2002 at our institution. All patients underwent preoperative clinical examination, arteriography and assessment of the veins by duplex ultrasound. The study group are patients in whom the proximal and distal anastomoses of the bypass are below the femoral bifurcation and the popliteal artery, respectively. Invasive arterial pressure measurements were recorded at the level of the planned proximal anastomosis which was performed at that level if the difference of the inflow-brachial pressure was <or=10 mmHg, irrespective of angiographic alterations of the inflow vessels proximal to the planned anastomosis. All patients had a clinical follow-up included a duplex examination of their graft, at 1 week, 3, 9 and 12 months and, thereafter, annually. No patient was lost to follow-up. RESULTS: Sixty-seven patients underwent 71 short distal bypass grafts in 71 limbs with reversed saphenous vein grafts in 52, in situ saphenous veins in 11, reversed cephalic vein in 1 and composite veins in 7, respectively. Surgical or endovascular interventions to improve inflow were required in 4 limbs (5.6%). The mean follow-up time was 22.5 months and the two-year survival was 92.5%. Primary and secondary patency rates at 2 years were 73% and 93%, respectively, and the limb salvage rate was 98.5%. CONCLUSION: In appropriately selected patients, short distal venous bypass grafts can be performed with satisfactory patency and limb salvage rates even in the presence of morphologic alterations of the inflow vessels providing that these are not hemodynamically significant, or can be corrected intraoperatively.

Suivi angiologique des patients artériopathes après geste de revascularisation [Vascular follow up in patients suffering peripheral arterial disease and undergoing revascularization].

The rapid evolution of revascularization techniques has allowed an improvement in quality of life of patients with peripheral artery disease. The angiological follow-up aims to insure durable results of revascularization, to diminish risk of amputation and to limit progression of atheroma plaques. The patient history and physical examination are essential in evaluating impact of peripheral artery disease upon quality of life and insuring the appropriate control of cardiovascular risk factors.

Low environmental impact bleaching sequences for attaining high brightness level with eucalyptus SPP pulp

The alternatives used for minimizing the usage of chlorine dioxide in bleaching sequences included a hot acid hydrolysis (Ahot) stage, the use of hot chlorine dioxide (Dhot) and ozone stages at medium consistency and high consistency (Zmc and Zhc), in addition to stages with atmospheric hydrogen peroxide (P) and pressurized hydrogen peroxide (PO). The results were interpreted based on the cost of the chemical products, bleaching process yields and on minimizing the environmental impact of the bleaching process. In spite of some process restrictions, high ISO brightness levels were kept around 90 % brightness. Additionally, the inclusion of stages like acid hydrolysis, pressurized peroxide and ozone in the bleaching sequences provided an increase in operating flexibility, aimed at reducing environmental impact (ECF Light). The Dhot(EOP)D(PO) sequence presented lower operating cost for ISO brightness above 92 %. However, this kind of sequence was not allowed for closing the wastewater circuit, even partially. For ISO brightness level around 91%, the AhotZhcDP sequence presented a lower operating cost than the others

Basic density and pulp yield relationship with some chemical parameters in eucalyptus trees

The objective of this work was to evaluate the use of basic density and pulp yield correlations with some chemical parameters, in order to differentiate an homogeneous eucalyptus tree population, in terms of its potential for pulp production or some other technological applications. Basic density and kraft pulp yield were determined for 120 Eucalyptus globulus trees, and the values were plotted as frequency distributions. Homogenized samples from the first and fourth density quartiles and first and fourth yield quartiles were submitted to total phenols, total sugars and methoxyl group analysis. Syringyl/guaiacyl (S/G) and syringaldehyde/vanillin (S/V) ratios were determined on the kraft lignins from wood of the same quartiles. The results show the similarity between samples from high density and low yield quartiles, both with lower S/G (3.88-4.12) and S/V (3.99-4.09) ratios and higher total phenols (13.3-14.3 g gallic acid kg-1 ). Woods from the high yield quartile are statistically distinguished from all the others because of their higher S/G (5.15) and S/V (4.98) ratios and lower total phenols (8.7 g gallic acid kg-1 ). Methoxyl group and total sugars parameters are more adequate to distinguish wood samples with lower density.

Rivascolarizzazione miocardica con arteria radiale: tecniche chirurgiche a confronto e risultati a breve termine [Myocardial revascularization and radial artery: different surgical strategies and short-term results]

BACKGROUND: The radial artery is routinely used as a graft for surgical arterial myocardial revascularization. The proximal radial artery anastomosis site remains unknown. In this study, we analyzed the short-term results and the operative risk determinants after having used four different common techniques for radial artery implantation. METHODS: From January 2000 to December 2004, 571 patients underwent coronary artery bypass grafting with radial arteries. Data were analyzed for the entire population and for subgroups following the proximal radial artery anastomosis site: 140 T-graft with the mammary artery (group A), 316 free-grafts with the proximal anastomosis to the ascending aorta (group B), 55 mammary arteries in situ elongated with the radial artery (group C) and 60 radial arteries elongated with a piece of mammary artery and anastomosed to the ascending aorta (group D). RESULTS: The mean age was 53.8 +/- 7.7 years; 55.5% of patients had a previous myocardial infarction and 73% presented with a satisfactory left ventricular function. A complete arterial myocardial revascularization was achieved in 532 cases (93.2%) and 90.2% of the procedures were performed under cardiopulmonary bypass and cardioplegic arrest. The operative mortality rate was 0.9%, a postoperative myocardial infarction was diagnosed in 19 patients (3.3%), an intra-aortic balloon pump was used in 10 patients (1.7%) and a mechanical circulatory device was implanted in 2 patients. The radial artery harvesting site remained always free from complications. The proximal radial artery anastomosis site was not a determinant of early hospital mortality. Group C showed a higher risk of postoperative myocardial infarction (p = 0.09), together with female gender (p = 0.003), hypertension (p = 0.059) and a longer cardiopulmonary bypass time. CONCLUSIONS: The radial artery and the mammary artery can guarantee multiple arterial revascularization also for patients with contraindications to double mammary artery use. The four most common techniques for proximal radial artery anastomosis are not related to a higher operative risk and they can be used alternatively to reach the best surgical results

Randomized comparison of biodegradable polymer sirolimus-eluting stents versus durable polymer everolimus-eluting stents for percutaneous coronary revascularization: Rationale and design of the BIOSCIENCE trial.

BACKGROUND: Biodegradable polymers for release of antiproliferative drugs from metallic drug-eluting stents aim to improve long-term vascular healing and efficacy. We designed a large scale clinical trial to compare a novel thin strut, cobalt-chromium drug-eluting stent with silicon carbide-coating releasing sirolimus from a biodegradable polymer (O-SES, Orsiro; Biotronik, Bülach, Switzerland) with the durable polymer-based Xience Prime/Xpedition everolimus-eluting stent (EES) (Xience Prime/Xpedition stent, Abbott Vascular, IL) in an all-comers patient population. DESIGN: The multicenter BIOSCIENCE trial (NCT01443104) randomly assigned 2,119 patients to treatment with biodegradable polymer sirolimus-eluting stents (SES) or durable polymer EES at 9 sites in Switzerland. Patients with chronic stable coronary artery disease or acute coronary syndromes, including non-ST-elevation and ST-elevation myocardial infarction, were eligible for the trial if they had at least 1 lesion with a diameter stenosis >50% appropriate for coronary stent implantation. The primary end point target lesion failure (TLF) is a composite of cardiac death, target vessel myocardial infarction, and clinically driven target lesion revascularization within 12 months. Assuming a TLF rate of 8% at 12 months in both treatment arms and accepting 3.5% as a margin for noninferiority, inclusion of 2,060 patients would provide more than 80% power to detect noninferiority of the biodegradable polymer SES compared with the durable polymer EES at a 1-sided type I error of 0.05. Clinical follow-up will be continued through 5 years. CONCLUSION: The BIOSCIENCE trial will determine whether the biodegradable polymer SES is noninferior to the durable polymer EES with respect to TLF.

Educating Pulp and Paper Engineers for the Global Forest Industry

Vol.23, No. 5, pp. 1024-1037, 2007.

Harmonization ofsignificant environmental aspects and their risk assessment in UPM paper and pulp mills

Työn tavoite onharmonisoida yhtenäiset rakenteet UPM:n paperi- ja sellutehtaiden merkittävilleympäristönäkökohdille sekä niiden ympäristöriskienhallintajärjestelmille. Näin saavutetaan yhteneväiset tavoitteet ja analysointikeinot yrityksen yksiköille. Harmonisointiprosessi on osa koko yrityksen ympäristöhallintajärjestelmän kehittämistä. Ja konsernin EMS -prosessi puolestaan konvergoi konsernin integroidun johtamisjärjestelmän kehitystä. Lisäksi työn tapaustutkimuksessa selvitettiin riskienhallintajärjestelmien integroitumispotentiaalia. Sen avulla saavutettaisiin paremmin suuren yrityksen synergia-etuja ja vuorovaikutteisuutta toimijoiden kesken, sekä parannettaisiin riskienhallintajärjestelmän mukautuvuutta ja käytettävyyttä. Työssä käsitellään kolmea esimerkkiä, joiden pohjalta tehdään esitys harmonisoiduille merkittäville ympäristönäkökohdille sekä riskienhallintajärjestelmien parametreille. Tutkimusongelmaa lähestytään haastattelujen, kirjallisuuden, yrityksen PWC:llä teettämän selvityksen sekä omien päätelmien avulla. Lisäksi työssä esitetään ympäristöhallintajärjestelmän tehokkuuden todentaminen ympäristösuorituskyvyn muuttujiin suhteutettuna. Pohjana jatkuvan kehityksen päämäärälle on organisaatio-oppiminen, niin yksittäisen työntekijän, tiimien kuin eri yksiköiden kesken. Se antaa sysäyksen aineettoman omaisuuden, kuten ympäristö-osaamisen, hyödyntämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeimpinä lopputuloksina työssä ovat ehdotukset harmonisoiduille merkittäville ympäristönäkökohdille sekä ympäristöriskienhallintajärjestelmän määritetyille komponenteille. Niitä ovat määritelmät ja skaalat riskien todennäköisyydelle, seurauksille sekä riskiluokille. Työn viimeisenä osana luodaan pohja tapaustutkimuksen avulla Rauman tehtaan jätevedenpuhdistamon kahden erilaisen riskienhallintajärjestelmän integroitumiselle.

Tertiary treatment of pulp and paper mill effluents

Työn tavoitteena oli selvittää mitä käsittelyvaihtoehtoja on olemassa jäteveden puhdistamon tertiäärikäsittelyyn ja miten suuri tarve paperi- ja selluteollisuuden prosessivesien puhdistukseen on. Tarkoituksena oli saada käsitys koko tertiäärikäsittelystä eri näkökulmista. Lopuksi läpikäytiin tertiäärikäsittelymenetelmiä ja etsittiin mahdollisia uusia menetelmiä, joita voitaisiin käyttää jäteveden tertiääripuhdistukseen. Ensimmäisenä työssä on perehdytty jäteveden koostumukseen paperi- ja selluteollisuudessa ja puhdistukseen ilmastetulla aktiivilietemenetelmällä, jotta tertiäärikäsittely ymmärrettäisiin konseptina paremmin. Lisäksi työssä selvitettiin tertiäärikäsittelyn tarvetta ja vaihtoehtoja sen käyttämättä jättämiselle teollisuuden ja muun ympäristöä vahingoittavan toiminnan ympäristönäkökohdat huomioonottaen. Lyhyiden menetelmäesitysten jälkeen kiteytetään tertiäärikäsittelyn ympäristönäkökohdatja vaihtoehdot sen käytölle yhteenvetona, jossa otetaan huomioon myös viranomaisten, yrityksen ja BAT referenssien sisältämä tieto tertiäärikäsittelystä. Työn kokeellinen osa sisältää erään tertiäärikäsittelysovelluksenrakentamisen, koekäytön ja laboratorioanalyysien yhteenvedon. Lisäksi menetelmää verrataan kustannus-tehokkuudeltaan vastaavien menetelmien kanssa. Tarkoituksena oli löytää jäteveden tertiäärikäsittelyyn sopiva laitteisto, jonka toimintaanei sisältyisi kemikaalien annostelua ja sitä käytettäisiin lähinnä jätevedenpuhdistamon ongelmatilanteiden väliaikaiseksi ratkaisuksi. Mahdollisesti se voisi toimia myös jatkuvatoimisesti veden kirkastuksessa. Diplomityössä rakennettu laitteisto, jota käytettiin myös pilot koeajoissa, ei ollut paras mahdollinen laitteisto tertiäärikäsittelyn toteuttamiseksi paperi- ja selluteollisuudessa, mutta kilpailukykyinen muiden laitteistojen kanssa. Laitteiston toimintaperiaate on kuitenkin käyttökelpoinen tietyin varauksin ja sitä voidaan käyttää vedenpuhdistamiseen.

Pulp Fractionation in a Pilot Paper Machine

Tämän diplomityön tarkoituksena on tutkia paperimassan jakautumiseen vaikuttavia tekijöitä paperinvalmistusprosessissa. Työn empiirisen osan tavoitteena on analysoida perälaatikon hienoainepitoisuuden ja paperimassan virtausnopeuden vaikutusta paperimassan jakautumiseen pilottipaperikoneessa, sekä selvittää voidaanko näitä prosessiparametreja optimoimalla saavuttaa merkittävää retention, vedenpoiston ja kaksipuolisuuden parantumista. Työn teoreettinen osa sisältää kirjallisuuskatsauksen märänpään kemiasta ja yhteenvedon aikaisemmasta tutkimuksesta koskien paperimassan jakautumista paperinvalmistusprosessissa. Työn empiirisessä osassa on tutkittu perälaatikon hienoainepitoisuuden ja paperimassan virtausnopeuden vaikutusta retentioon, vedenpoistoon ja paperimassan jakautumiseen Papricanin pilottipaperikoneessa. Analyysissä on käytetty yhteensovitettua dataa, joka on saatu kattavien pilottipaperikonekokeiden ja taulukkolaskentaohjelmalla toteutettujen staattisten simulointimallien avulla. Simulointimalleissa perälaatikon hienoainepitoisuus on 30-55%, sekä paperimassan virtausnopeudet ovat 2470 L/min, 3870 L/min ja 5230 L/min. Muut prosessiparametrit on vakioitu, eikä retentioainetta käytetty. Retentio pilottipaperikoneessa oli 55-82% riippuen perälaatikon hienoainepitoisuudesta ja paperimassan virtausnopeudesta. Perälaatikon hienoainepitoisuuden ja retention välillä oli voimakas negatiivinen korrelaatio. Myös paperimassan virtausnopeuden ja retention välillä oli negatiivinen korrelaatio. Mitä alhaisempi retentio, sitä enemmän hienoainesta kerääntyi systeemiin. Hienoaineen huuhtoutuminen paperirainasta korreloi vedenpoistoon: pienemmällä paperimassan virtausnopeudella enemmän sekä vettä että hienoainetta poistui viirapuolelta, ja suuremmalla paperimassan virtausnopeudella saman verran sekä vettä että hienoainetta poistui rainan molemmilta puolilta. Paras paperirainan kaksipuolisuus saavutettiin korkeilla perälaatikon hienoainepitoisuuksilla (50% ja 55%) suurilla paperimassan virtausnopeuksilla (3870 L/min ja 5230 L/min).

Effect of antifoams on oxygen mass transfer in pulp and paper mill effluents

Vaahdonestoaineiden haitallinen vaikutus hapen liukenemisnopeuteen biologisen puhdistamon jätevesissä on yleisesti tunnettua. Aineiden eri vaikutusmekanismien takia on silti vaikea etukäteen arvioida, miten ja kuinka paljon aineensiirto muuttuu. Työn tavoitteena oli saada tietoa vaahdonestoaineiden ja muiden pinta-aktiivisten aineiden vaikutuksesta kuplakokoon, kaasun tilavuusosuuteen ja kaasu-neste aineensiirtoon. Työn teoriaosassa on kuvailtu vaahdon muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä eri vaahdonestoaineiden vaikutusmekanismeja sellu- ja paperitehtaan jätevedessä. Edelleen on esitetty useita hapen siirtoa estäviä ja parantavia aineita. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin kahdenkymmenenviiden eri pinta-aktiivisen aineen vaikutusta hapen liukenemisnopeuteen yksivaiheisessa kuplakolonnissa. Kokeet tehtiin kahdella pitoisuudella, kahdella eri kaasunjakolaitteella ja kolmella eri kaasun tyhjäputkinopeudella. Aineensiirtokokeiden rinnalla tutkittiin jätevesien laatu- ja fysikaalisiaominaisuuksia, niiden vaikutusta hapen liukenemisnopeuteen sekä testattavien koeaineiden vaikutusta fysikaalisin ominaisuuksiin. Kokeet osoittavat että pinta-aktiivisten aineiden vaikutus hapen aineensiirtoon vaihtelee riippuen kaasunjakolaitteesta ja aineen pitoisuuksista. Testatuista vaahdonestonaineista pienin negatiivinen vaikutus oli aineella AT 35 ja positiivinen vaikutustodettiin olevan vaahdonestoaineiden komponenteilla: P2, S1, F4 ja T9.

Exchange of Product-related Data between a Pulp and Paper Machinery Supplier and Its Partners

Kiihtyvä kilpailu yritysten välillä on tuonut yritykset vaikeidenhaasteiden eteen. Tuotteet pitäisi saada markkinoille nopeammin, uusien tuotteiden pitäisi olla parempia kuin vanhojen ja etenkin parempia kuin kilpailijoiden vastaavat tuotteet. Lisäksi tuotteiden suunnittelu-, valmistus- ja muut kustannukset eivät saisi olla suuria. Näiden haasteiden toteuttamisessa yritetään usein käyttää apuna tuotetietoja, niiden hallintaa ja vaihtamista. Andritzin, kuten muidenkin yritysten, on otettava nämä asiat huomioon pärjätäkseen kilpailussa. Tämä työ on tehty Andritzille, joka on maailman johtavia paperin ja sellun valmistukseen tarkoitettujen laitteiden valmistajia ja huoltopalveluiden tarjoajia. Andritz on ottamassa käyttöön ERP-järjestelmän kaikissa toimipisteissään. Sitä halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, joten myös tuotetiedot halutaan järjestelmään koko elinkaaren ajalta. Osan tuotetiedoista luo Andritzin kumppanit ja alihankkijat, joten myös tietojen vaihto partnereiden välillä halutaan hoitaasiten, että tiedot saadaan suoraan ERP-järjestelmään. Tämän työn tavoitteena onkin löytää ratkaisu, jonka avulla Andritzin ja sen kumppaneiden välinen tietojenvaihto voidaan hoitaa. Tämä diplomityö esittelee tuotetietojen, niiden hallinnan ja vaihtamisen tarkoituksen ja tärkeyden. Työssä esitellään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tiedonvaihtojärjestelmän toteuttamiseksi. Osa niistä perustuu yleisiin ja toimialakohtaisiin standardeihin. Myös kaksi kaupallista tuotetta esitellään. Tarkasteltavana onseuraavat standardit: PaperIXI, papiNet, X-OSCO, PSK-standardit sekä RosettaNet. Lisäksi työssä tarkastellaan ERP-järjestelmän toimittajan, SAP:in ratkaisuja tietojenvaihtoon. Näistä vaihtoehdoista parhaimpia tarkastellaan vielä yksityiskohtaisemmin ja lopuksi eri ratkaisuja vertaillaan keskenään, jotta löydettäisiin Andritzin tarpeisiin paras vaihtoehto.