Contribution of individual to collective brands

Traditionally, literature estimates the equity of a brand or its extension but it pays little attention to collective brand equity even though collective branding is increasingly used to differentiate the homogenous products of different firms or organizations. We propose an approach that estimates the incremental effect of individual brands (or the contribution of individual brands) on collective brand equity through the various stages of a consumer hierarchical buying choice process in which decisions are nested: “whether to buy”, “what collective brand to buy” and “what individual brand to buy”. This proposal follows the approach of the Random Utility Theory, and it is theoretically argued through the Associative Networks Theory and the cybernetic model of decision making. The empirical analysis carried out in the area of collective brands in Spanish tourism finds a three-stage hierarchical sequence, and estimates the contribution of individual brands to the equity of the collective brands of “Sun, Sea and Sand” and of “World Heritage Cities”.

Industry-specific effect of CSR initiatives: hotels and airlines

Purpose – This study aims to examine the relationships between a firm's corporate social responsibility (CSR) activities and its performance and risk. The authors hypothesize that industry-level effects are highly determinant of the sign and magnitude of these relationships to establish a ranking of industries to identify the position of the most prominent tourism-related industries: hotels and airlines. Based on the cybernetic model of decision making and the heuristics thereof, shareholders base their investment decisions derived from CSR announcements on the idea that the industries behave differently; their fixed costs being a relevant factor. Design/methodology/approach – The authors estimate the industry-specific effects of CSR initiatives on firms' performance and risk using a sample of 583 announcements from the Spanish Stock Market. Findings – The results show that while CSR announcements have a positive effect on performance when the authors do not account for industry-specific factors, once the authors incorporate these factors into the analysis, the authors find that firm performance and risk vary quite substantially as a function of the industry to which the firm belongs. Interestingly, while the hotel industry presents an average behavior (standing at 9th position in returns, 15th in terms of risk, and 8th according to the ratio returns/volatility), the airline industry presents the worst situation of all industries: last in performance and last in risk. Practical implications – The results help managers assess their decisions and allocate CSR resources optimally. Originality/value – This article is the first attempt to empirically test and comprehensively detect the different relationships between CSR and firm performance across industries.

Improving decision-making in the EU. CHALLENGE EUROPE Issue 22 - Challenges and new beginnings: Priorities for the EU's new leadership, September 2014.

The multiple crises the European Union (EU) has experienced in recent years have fundamentally altered decision-making and, more broadly, governance in the EU. Pre-crisis systems and processes were not adequate to react to such critical and systemic challenges, but the speed of the crisis meant that new governance mechanisms have been superimposed on existing processes and structures rather than seeing a fundamental reform of decision-making. Consequently, not all changes have been fully successful. Given the institutional changes this year and the ongoing development of the EMU governance framework, now presents a good opportunity to reform EU decision-making.

Strategic decision-making for technology implementation in developing countries

Researchers and managers stress the importance of long-term technology strategies to develop technological capabilities for global competitive advantage. This paper explores the relationship between technology decision-making and strategy in technology transfer (TT) in developing countries, with special reference to South Africa. Earlier research by the authors considered technology and operations integration in developing countries and identified factors that were important to managers in the management of technology. The paper proposes five decision-making levels as the basis of a framework for TT, and investigates the strategic issues pertaining to TT at these levels. Four South African cases studies are used to propose a framework that combines important items in technology transfer and levels of decision-making. The research suggests that technology plays a limited role in strategic decisions in developing countries, and that expectations from new technology are largely operational. Broader implications for managers are identified.

A method for systematic artifact selection decision making

Artifact selection decisions typically involve the selection of one from a number of possible/candidate options (decision alternatives). In order to support such decisions, it is important to identify and recognize relevant key issues of problem solving and decision making (Albers, 1996; Harris, 1998a, 1998b; Jacobs & Holten, 1995; Loch & Conger, 1996; Rumble, 1991; Sauter, 1999; Simon, 1986). Sauter classifies four problem solving/decision making styles: (1) left-brain style, (2) right-brain style, (3) accommodating, and (4) integrated (Sauter, 1999). The left-brain style employs analytical and quantitative techniques and relies on rational and logical reasoning. In an effort to achieve predictability and minimize uncertainty, problems are explicitly defined, solution methods are determined, orderly information searches are conducted, and analysis is increasingly refined. Left-brain style decision making works best when it is possible to predict/control, measure, and quantify all relevant variables, and when information is complete. In direct contrast, right-brain style decision making is based on intuitive techniques—it places more emphasis on feelings than facts. Accommodating decision makers use their non-dominant style when they realize that it will work best in a given situation. Lastly, integrated style decision makers are able to combine the left- and right-brain styles—they use analytical processes to filter information and intuition to contend with uncertainty and complexity.

A method for systematic artifact selection decision making

Artifact selection decisions typically involve the selection of one from a number of possible/candidate options (decision alternatives). In order to support such decisions, it is important to identify and recognize relevant key issues of problem solving and decision making (Albers, 1996; Harris, 1998a, 1998b; Jacobs & Holten, 1995; Loch & Conger, 1996; Rumble, 1991; Sauter, 1999; Simon, 1986). Sauter classifies four problem solving/decision making styles: (1) left-brain style, (2) right-brain style, (3) accommodating, and (4) integrated (Sauter, 1999). The left-brain style employs analytical and quantitative techniques and relies on rational and logical reasoning. In an effort to achieve predictability and minimize uncertainty, problems are explicitly defined, solution methods are determined, orderly information searches are conducted, and analysis is increasingly refined. Left-brain style decision making works best when it is possible to predict/control, measure, and quantify all relevant variables, and when information is complete. In direct contrast, right-brain style decision making is based on intuitive techniques—it places more emphasis on feelings than facts. Accommodating decision makers use their non-dominant style when they realize that it will work best in a given situation. Lastly, integrated style decision makers are able to combine the left- and right-brain styles—they use analytical processes to filter information and intuition to contend with uncertainty and complexity.

Adaptív döntéshozatal a beszállítóválasztásban = Adaptive Decision-making in Supplier Selection

Herbert Simon, a korlátozott racionalitás elméletének megalkotója szerint a döntéshozatalunk hatékonyságát az határozza meg, hogy korlátozott kognitív kapacitásaink birtokában milyen stratégiákkal birkózunk meg a komplex környezet kihívásaival. Az erre az elméletre építő kutatások egyik alapvetése, hogy az egyéni problémamegoldási folyamat helyzetspecifikus és ez az idomulás kulcsfontosságú az eredményességben és hatékonyságban. A döntéshozó rendelkezik egy „adaptív szerszámosládával”, amelyből a megfelelő helyzetekben a megfelelő döntési eljárásokat választja. A tanulmányban a szerző egy kvalitatív kutatás eredményeire építve, a beszállítóválasztás példáján keresztül mutat be lehetséges válaszokat a keveset kutatott kérdésre: hogyan működik az adaptivitás folyamata? A tanulmány a döntési helyzethez való alkalmazkodás kialakulását vizsgálja a döntési folyamatok kognitív szintjén. ______ Herbert Simon, the author of theory of bounded rationality claimed that the results of our decision-making is defined by the approprietness of strategies with which we handle the complexity of the environment with our bounded cognitive capacities. One of the main issues or research programs building on this theory is that problem solving is situation-specific, and the adjustment of strategies to actual situational factors is crucial for the effectiveness and efficiency of decision-making. The decision-maker possesses an „adaptive toolbox”, from which he chooses the right decision tools in the right situations. The author, based on the findnings of a qualitative study, presents possible answers to the not well-elaborated question: how does the process of adaptivity work? Forming of an adaptive mechanism is in the focus.

Vezetési és döntési rendszerek a versenyképesség szolgálatában - Összefoglaló a Vezetési és döntési rendszerek kutatócsoport munkájáról = Management and decision making systems supporting competitiveness

A „Vezetési és döntési rendszerek” alprojekt kutatói a döntéshozatal minőségének és a versenyképességnek a kapcsolatát vizsgálták. Alapkérdésünk az volt, hogy mely vállalatok a sikeresebbek, azok, amelyek a döntéshozatali közelítésmódok közül a szigorúan racionális, analitikus gondolkodást, felfogást favorizálják, vagy inkább a kreativitást ösztönző és középpontba állító, a kreatív döntéshozatali és vezetési stílust követő cégek. Azt tapasztaltuk, hogy a vállalatok menedzsmentjének egyre többször kell megbirkóznia vészhelyzetekkel és azok következményeivel. Az üzleti döntések és az üzleti teljesítmény, az üzleti siker kapcsolatának vizsgálatára külön kutatási irányt jelöltünk meg. A felelős döntéshozatal témakörében a mi kutatásunk a konkrét döntéseket helyezte előtérbe, amely új közelítésmódot jelent. Ugyanis nem csak specifikus CSR gyakorlatokkal foglalkoztunk, hanem konkrét vezetői döntésekben vizsgáltuk meg a CSR és a fenntarthatóság elemeit. ______ Within the framework of the “Management and decision-making systems” subproject we investigated the link between the quality of decision making and competitiveness. Our basic question was the following: which companies are more successful, those who are strictly follow the rational/analytical way of decision making or the others who mainly focus on creative decision making and creative management. We found that nowadays the company managements more often face to crisis situations and their consequences. We initiated a focused research on the relationship of the business decision making, business performance and business success. When we did research in the field of the responsible decision making we focused on concrete decision cases, that was a brand new approach. We have not analyzed the CSR practice, but identified CSR and sustainability elements in concrete management decisions.

Choosing best components for an amputee: a methodology for the best decision-making

Introduction - The harmony between the stump and the prosthesis is critical to allow it to fulfill its function enabling an efficient gait. A well fitted socket, with an efficient and comfortable suspension, allows the amputee to continue their daily living activities, maintaining the stump functional, making this correlation between socket and suspension very important in the functionality of the prosthesis, mobility and overall satisfaction with the device. Of our knowledge, the quantitative correlation between all of these factors as not yet been assessed. The objective of this study is to verify and confirm the process of decision-making for four different trans-tibial prostheses with suspension systems: Hypobaric(A), PIN(B), Classic Suction(C) and Vacuum Active –VASS(D) according data provided by gait efficiency (mlO2/kg/m) imagiology (pistonning) and amputee perception.

On the adoption of privacy-enhancing technologies

We propose a model, based on the work of Brock and Durlauf, which looks at how agents make choices between competing technologies, as a framework for exploring aspects of the economics of the adoption of privacy-enhancing technologies. In order to formulate a model of decision-making among choices of technologies by these agents, we consider the following: context, the setting in which and the purpose for which a given technology is used; requirement, the level of privacy that the technology must provide for an agent to be willing to use the technology in a given context; belief, an agent’s perception of the level of privacy provided by a given technology in a given context; and the relative value of privacy, how much an agent cares about privacy in this context and how willing an agent is to trade off privacy for other attributes. We introduce these concepts into the model, admitting heterogeneity among agents in order to capture variations in requirement, belief, and relative value in the population. We illustrate the model with two examples: the possible effects on the adoption of iOS devices being caused by the recent Apple–FBI case; and the recent revelations about the non-deletion of images on the adoption of Snapchat.

Life Cycle Thinking for sustainability assessment and decision-making in selected food supply chains in Costa Rica

The Agenda 2030 contains 17 integrated Sustainable Development Goals (SDGs). SDG 12 for Sustainable Consumption and Production (SCP) promotes the efficient use of resources through a systemic change that decouples economic growth from environmental degradation. The Food Systems (FS) pillar in SDG 12 entails paramount relevance due to its interconnection to many other SDGs, and even when being a crucial world food supplier, the Latin American and Caribbean (LAC) Region struggles with environmental and social externalities, low investment in agriculture, inequity, food insecurity, poverty, and migration. Life Cycle Thinking (LCT) was regarded as a pertinent approach to identify hotspots and trade-offs, and support decision-making process to aid LAC Region countries as Costa Rica to diagnose sustainability and overcome certain challenges. This thesis aimed to ‘evaluate the sustainability of selected products from food supply chains in Costa Rica, to provide inputs for further sustainable decision-making, through the application of Life Cycle Thinking’. To do this, Life Cycle Assessment (LCA), Life Cycle Costing (LCC), and Social Life Cycle Assessment (S-LCA) evaluated the sustainability of food-waste-to-energy alternatives, and the production of green coffee, raw milk and leafy vegetables, and identified environmental, social and cost hotspots. This approach also proved to be a useful component of decision-making and policy-making processes together with other methods. LCT scientific literature led by LAC or Costa Rican researchers is still scarce; therefore, this research contributed to improve capacities in the use of LCT in this context, while offering potential replicability of the developed frameworks in similar cases. Main limitations related to the representativeness and availability of primary data; however, future research and extension activities are foreseen to increase local data availability, capacity building, and the discussion of potential integration through Life Cycle Sustainability Assessment (LCSA).

A Atitude do Contabilista perante Dilemas Éticos

Casos de fraudes têm ocorrido, frequentemente no mercado mundial. Diversos são os profissionais envolvidos nesses casos, inclusive os da contabilidade. Os escândalos contabilísticos, especialmente os mais famosos, como os incidido nas empresas Enron e Wordcom, acenderam para uma maior preocupação em relação a conduta ética dos profissionais da contabilidade. Como consequência há uma maior exigência quanto a transparência e a fidedignidade das informações prestadas por estes profissionais. Esta preocupação visa, sobretudo, manter a confiança das empresas, investidores, fornece-dores e sociedade em geral, de entre outras, na responsabilidade ética do contabilista, de-negrida pelo envolvimento nas fraudes detectadas. Desta forma, o presente estudo teve como objectivo verificar a conduta ética dos contabilistas, quando, no exercício da sua profissão, depararem com questões relacionadas a fraudes. Nesse sentido considerou-se factores que podem vir a influenciar o processo decisório ético de um indivíduo, demonstrados através do modelo de tomada de decisão, desenvolvido por Alves, quanto a motivar um indivíduo a cometer uma fraude, evidenciada através do modelo desenvolvido por Cressey. Tentando responder a questão norteadora desta pesquisa, executou-se a análise descritiva e estatística dos dados. Em relação a análise descritiva, foram elaboradas tabelas de frequência. Para a análise estatística dos dados foi utilizado o teste não paramétrico de Spearman. Os resultados demonstraram que a maioria dos contabilistas, da amostra pesquisada, reconhece a questão moral inserida nos cenários, e discordam dos actos dos agentes de cada cenário, e, ainda os classificam como graves ou muito graves. A pesquisa revelou maior aproximação desses profissionais a corrente teleológica, uma vez que a intenção de agir é mais influenciada por alguns factores como a oportunidade, a racionalização e principalmente a pressão. Alguns factores individuais apresentam influências sob o posicionamento ético dos contabilistas entrevistados nesta pesquisa. Cases of fraud have occurred, in the word market. Several are involved in these cases, including the accounting class. The accounting scandals, especially the most famous, such as focusing on companies and Enron Word Com, kindled to greater concern about the ethical conduct of professional accounting. As a result there is a greater demand on the transparency and reliability of information provide by these professionals This concern is aimed, primarily, to maintain the confidence of businesses, investor, suppliers and society, among others, the ethical responsibility of the meter, denigrated, by involvement in the fraud detected. Thus, this study aimed to verify the ethical conduct of accounts in when, in the exercise of their professional activities, is confronted with issues related to fraud. This is considered some factors that can both come to influence the ethical decision making of an individual, demonstrated by the model of decision making, developed by Alves, as a motivated individual to commit a fraudulent act, developed by Cressey. Seeking to answer question, guiding this study, performed to exploratory and confirmatory analysis of data. For exploratory data analysis were made table of frequencies. For confirmatory analysis of data, were used non parametric tests of Spearman. The results showed that the majority of accountings professionals, the sample, recognizing the moral issue included in the scenarios, disagrees the acts of agents of each scenario, and also classifies such acts as serious and very serious. However, we found that these accounting professionals tend to have a position more toward the teleological theory, since the intention to act is influenced by factors as opportunity, rationalization and particularly the pressure. Some individual factors also had influence on the ethical position of the professional interviewed is this research.

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Les processus décisionnels de l’intervention militaire au Canada (1990-2003) : une approche réaliste néoclassique

La décision d’intervenir militairement ou non dans un conflit est certainement l’une des plus importantes qu’un État puisse prendre. Ces décisions sont coûteuses et très prégnantes tant au plan financier, politique que social. La recherche exposée vise à analyser les processus décisionnels canadiens en matière d’intervention militaire lors de la guerre du Golfe, la guerre en Afghanistan ainsi que la guerre en Irak. Le Canada est un cas très intéressant à étudier, car malgré son statut de puissance moyenne, il a pris part à sept conflits armés depuis 1867. Cette recherche tentera donc de déterminer ce qui motive le Canada à investir des ressources financières et humaines dans certains conflits, alors qu’il choisit de ne pas s’impliquer dans d’autres. Certaines théories des relations internationales affirment que la politique de défense des États est guidée par le désir de maximiser leur puissance sur la scène internationale. D’autres théories mettent plutôt l’accent sur les valeurs des États, ou bien sur leur intégration dans des institutions internationales. Ces différentes hypothèses soulèvent l’importance des facteurs internes et externes, mais ne permettent pas de savoir lesquels priment. Ainsi, grâce à un modèle de prise de décision réaliste néoclassique, synthétisant ces deux types de facteurs, il est possible de déterminer lesquels des éléments internes (contraintes de politique interne, perception des dirigeants) ou externes (position relative du Canada dans le système international) prédominent lors de la décision d’entrer ou non en guerre.

Risk, ambiguity, and diversification

Attitudes toward risk influence the decision to diversify among uncertain options. Yet, because in most situations the options are ambiguous, attitudes toward ambiguity may also play an important role. I conduct a laboratory experiment to investigate the effect of ambiguity on the decision to diversify. I find that diversification is more prevalent and more persistent under ambiguity than under risk. Moreover, excess diversification under ambiguity is driven by participants who stick with a status quo gamble when diversification among gambles is not feasible. This behavioral pattern cannot be accommodated by major theories of choice under ambiguity.