Johdanto Suomen kirjallishistoriaan

Rietrik (Fredrik) Polén (1823-1884) oli toimittaja, kustantaja ja opettaja, suomalaisuusaatteen ajaja. Hän toimitti Suometarta vuosina 1851-1866 ja julkaisi Lönnrotin toimittamaa Mehiläistä vuosina 1859-1863. Kummallekaan lehdelle ei ollut tuolloin riittävää lukijakuntaa, vaan ne päätyivät lakkautukseen, ja Polén itse puolestaan henkilökohtaiseen vararikkoon. Sittemmin Polén toimi suomen kielen ja historian opettajana, ja avusti vielä kirjoituksillaan useaa eri lehteä. Suomalaisen koululaitoksen kehittäminen ja kansansivistys olivat Polénin ydinaatteita. Vuonna 1858 ilmestynyt Polénin opinnäyte oli ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja, ja sen ohjaajana toimi Elias Lönnrot. Polén halusi myös tieteellisen tutkimuksen olevan kaikelle kansalle avointa.

Nykyfennistiikkaa englanniksi

Kirjallisuusarvostelu

Itsenäiset infinitiivit

Kirjallisuusarvostelu

Minä sulle homonyymit näytän. Kielellinen leikittely Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvassa

Tutkielmassa tarkastellaan kielellistä leikittelyä Pertti Jarlan Fingerporistrippisarjakuvissa. Fingerpori on ilmestynyt mm. Helsingin Sanomissa vuodesta 2007 alkaen. Useat Fingerporin vitsit perustuvat kielenaineksilla leikittelyyn. Mukaan tähän tutkimukseen valikoitui 122 strippiä 748 stripistä, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa helmikuun 2007 ja elokuun 2009 välillä. Stripit on valittu siten, että ne tarjoavat mahdollisimman monipuolisen otoksen eri leikittelykeinoista. Fingerporin kielelliseen leikittelyyn perustuvissa stripeissä käytetään niin sana-, lauseke- kuin lausetason leikittelykeinoja. Analysoin työssäni tällaisia strippejä suomen kielen deskriptiivistä muoto-, sananmuodotus- ja lauseoppia apuna käyttäen. Analysoin strippejä myös semanttisista ja pragmaattisista näkökulmista käsin. Oman sijansa saa myös sarjakuvan kontekstuaalinen tulkinta. Työni tutkimusosassa analysoin lähinnä mikrotasolla erilaisia leikittelykeinoja. Käyn läpi kvalitatiivisesti kielellisiä leikittelykeinoja esimerkkien valossa. Tarkkoja esiintymismääriä en työssäni esittele. Esittelen kuitenkin karkean jaottelun strippien leikittelykeinoista. Fingerporissa esiintyvä kielellinen leikittely rakentuu pääosin monitulkintaisista ilmauksista, jotka tavallisesti poikkeavat suomen kielen konventionaalisista merkityksistä. Suuri osa kielellisestä leikittelystä perustuu yksittäisten sanojen polysemian ja homonymian varaan. Käyn läpi myös monisanaisten kielen yksiköiden monimerkityksisyyksiä, kuten leksikaalistuneiden idiomien, fraasien ja sananparsien käyttöä leksikaalistumattomissa muodoissaan. Fingerporissa rikotaan normatiivisen yleiskielen ja pragmaattisen odotuksenmukaisuuden rajoja. Sarjakuvassa pyritään kielellisellä leikittelyllä luomaan humoristisia vaikutelmia. Fingerporin maailma tarjoaakin monipuolisen kehyksen tällaiselle leikittelylle.

Kielen mukana kuolee kansakin

Kirjallisuusarvostelu

Suomen liitepartikkelien funktiota ja kääntäminen japaniksi – kontrastiivinen tutkimus teoksista Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela ja Hirame Hyōryūki

Tässä tutkimuksessa tutkin liitepartikkelien käyttöä ja niiden funktiota suomenkielisessä lastenkirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela sekä sen japaninkielisessä käännöksessä Hirame Hyōryūki. Tavoitteenani on siis perehtyä suomen kielen liitepartikkelien funktioihin sekä selvittää niitä vastaavia esiintymisvariantteja ja niiden funktioita käännösteoksessa. Tutkimukseni kuuluu kieli- ja käännöstieteen alaan. Se on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen sekä myös kontrastiivinen. Tutkimuksessani esittelen ensiksi kielten oppikirjoja ja oppaita sekä aiempia tutkimuksia: artikkeleita sekä pro gradu -tutkielmia. Käännöstieteeseen liittyvää tutkimusta käsiteltäessä keskeisimmät teokset ovat Helsingin yliopiston julkaisema Kohteena käännös: uusia näkökulmia kääntämisen ja tulkkaukseen tutkimukseen ja opiskelemiseen ja Rune Ingon Lähtökielestä kohdekieleen: johdatusta käännöstieteeseen. Käännöstieteeseen liittyvää tutkimusta käsitellään japanin kielen käännöksen analyysin yhteydessä. Tutkin liitepartikkelien käyttöä ja funktiota sekä analysoin niitä tutkittavissa teoksissa. Suomen kielen liitepartikkeleita käsitellään muun muassa Ison suomen kieliopin avulla. Tutkimuksen japanin kielen osassa käsitellään lyhyesti kieliopillisia ominaisuuksia käyttämällä muun muassa Hideaki Handon kielioppia Nihongo Joshi no Bunpō ja Saburō Niwan verkkojulkaisua Gendai Nihongo Bunpō Gaisetsu. Myös japanin kielen korostuskeinot otetaan huomioon, sillä korostus on yksi suomen liitepartikkelien tärkeimmistä funktioista. Japanin sukupuolen sävyeroja käsitellään Janet Shibamoton teoksen Japanese women’s language avulla. Japaninkielisen käännöksen analyysin avulla havaitaan, että japanin kielessä on liitepartikkeleita vastaavat hyōgenshit. Muina ilmaisukeinoina kääntäjä osoittaa lukijalle alkuperäisen tekstin merkitystä esimerkiksi luomalla tekstiä itse ja vaihtamalla sanajärjestystä. Itsenäisesti tekstiä luodessaan kääntäjä on jättänyt muutamissa tapauksissa liitepartikkelien funktioita kääntämättä. Lisäksi kääntäjä jakaa suomenkielistä tekstiä jaksoihin vaihtamalla sanajärjestystä. Sen tuloksena käännettyihin teksteihin syntyy hieman merkitys- ja vivahde-eroja. Yhteenvetoluvussa ja liitteessä esittelen tulokset analyysistani taulukon avulla. Luku päättyy jatkotutkimuksen mahdollisuuteen.

Partikkelit, niiden käyttö ja paikka lauseessa edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa

Pro gradu -tutkielmani käsittelee partikkeleita edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka paljon ja millaisia partikkeleita edistyneet suomenoppijat käyttävät kirjoituksessaan sekä millaisissa lauseasemissa partikkeleita esiintyy heidän teksteissään. Tutkimus kuuluu suomi toisena kielenä -alaan. Se käsittelee suomen kielen syntaksia ja semantiikkaa. Tutkimus on osa Turun yliopiston Edistyneiden suomenoppijoiden korpus -tutkimushanketta, joka on käynnissä suomen kielen oppiaineessa. Tutkimuksen aineistona on korpukseen kuuluvia edistyneiden suomenoppijoiden kirjoittamia tenttivastauksia ja muiden tekstilajien tekstejä. Tekstejä on yhteensä seitsemältä informantilta. Tutkimuksessa selviää, että edistyneet suomenoppijat käyttävät partikkeleita pääasiassa odotuksenmukaisilla paikoilla lauseessa. Vain 9 % kaikista käytetyistä partikkeleista sijaitsee epäodotuksenmukaisella paikalla. Partikkelien paikan valinta näyttää olevan yhteydessä oppijankielen sujuvuuteen: sujuvimmat kirjoittajat käyttävät partikkeleita odotuksenmukaisemmilla paikoilla kuin sujuvuuden suhteen heikommat kirjoittajat. Tutkimuksessa selviää myös, että partikkelien käytössä on suurta yksilökohtaista vaihtelua. Eniten partikkeleja käyttävällä informantilla on 192 virkkeessä 228 partikkelia, vähiten käyttävällä 63 partikkelia samassa määrässä virkkeitä. Partikkelien määrällä ei näytä olevan selvää yhteyttä oppijankielen sujuvuuteen. Edistyneet suomenoppijat käyttävät partikkelityypeistä ylivoimaisesti eniten fokuspartikkeleita. Toiseksi eniten on konnektiiveja. Modaali- ja sävypartikkeleja on aineistossa niukasti. Eniten käytetyt oppijankielen partikkelit ovat samoja kuin äidinkielisten puhujien yleisimmät partikkelit Parole-korpuksen mukaan. Epäodotuksenmukaisella paikalla sijaitsevia partikkeleita on suhteellisesti eniten verbinetisessä asemassa tai aivan lauseen alussa. Suurin osa kaikista partikkeleista sijoittuu loppukenttään, ensimmäisen verbinosan jälkeisiin asemiin. Lauseen loppupuolella olevat partikkelit ovat todennäköisemmin odotuksenmukaisilla paikoilla kuin lauseen alkupuolella olevat.

Palveluasumisen markkinapotentiaali Suomessa asuvien venäjänkielisten ikäihmisten keskuudessa - Analyysi markkinoista ja kuluttajakäyttäytymisestä

Tutkimus on toimeksianto Yritykseltä X, joka halusi selvitettävän, millaista markkinapotentiaalia on nähtävissä ikäihmisten palveluasumisessa Suomessa asuville venäjänkielisille. Markkinoiden analysoinnin lisäksi tutkimuksessa on selvitetty kohderyhmän kuluttajakäyttäytymistä ja ostokykyä. Tutkimuksen tavoitteena ei ole antaa toimeksiantajalle valmista investointipäätöstä, vaan tuoda tietoa markkinoista ja kohderyhmästä päätöksenteon tueksi. Käytössä on ollut neljä empiiristä aineistoa. Primääriaineistona ovat asiantuntija¬haastattelut sekä kyselyt Yrityksen X venäjänkielisille työntekijöille ja maksaja-asiakkaille – eli kuntien ja sairaanhoitopiirien edustajille. Sekundääriaineistona on joukko suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden viime vuosien tutkimuksia. Pro gradun teoriaosuus on tiivis. Teorian on auttanut kirjoittajaa tarkastelemaan palveluasumisen markkinoita kansainvälisellä vivahteella sekä suomalaisittain uuden kuluttajaryhmän kuluttajakäyttäytymistä ja ostokykyä. Suomessa asuvia venäjänkielisiä ikäihmisiä ei ole aikaisemmassa tutkimuksessa tarkasteltu omana kohderyhmänään, mutta heistä on tehty paljon yhteiskunnallista tutkimusta. Tätä on hyödynnetty muun muassa tarkasteltaessa kohderyhmän kulttuurisia piirteitä, sosiaalisia tapoja, kieltä ja uskontoa. Suomessa asuvista venäjänkielisistä ikäihmistä ei voi puhua yhtenäisenä ryhmänä. Osa yli 65-vuotiaista on suomen kielen taitoisia ja työssään menestyneitä, mutta monen maahanmuuttajan sosiaalinen asema laski heidän muuttaessaan Suomeen. Neuvostoliitossa asuneet ovat tottuneet niukkoihin olosuhteisiin, siihen että samassa taloudessa asui jopa kolme sukupolvea, ja että perhe piti huolta yhteiskunnan tuen ollessa niukkaa. Vaikka venäläisessä kulttuurissa vanhainkodeilla on huono maine, voidaan Suomessa asuvien ikäihmisten keskuudessa nähdä positiivista suhtautumista palveluasumista ja suomalaisia julkispalveluja kohtaan. Mikäli Yritys X rakentaa yksikön Lappeenrantaan, kannattaa potentiaalisina asiakkaina nähdä myös venäläiset terveysmatkailijat ja suunnitella palvelutarjonta laajemmin kuin vain Suomessa asuville venäjänkielisille. Mikäli yksikkö tulee Helsinkiin, on kilpailijana ortodokseille ja venäjänkielisille vanhuksille tarkoitettu Helenan vanhainkoti.

Maintaining Children’s Finnish Language Skills in an English Language Setting. A Study of Scottish-Finnish Families Living in Scotland

Tutkielmassa käsitellään kaksikielistä lastenkasvatusta ja siinä käytettäviä kasvatus-strategioita, erityisesti ns. OPOL-strategiaa, eli yksi henkilö – yksi kieli -strategiaa (one person – one language). Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kaksikielisen perheen vanhemmat voivat tukea vähemmistökielen oppimista sellaisessa ympäristössä, jossa kielen oppimista ei tueta kodin ulkopuolella. Tutkielman alussa määrittelen keskeiset termit. Useita aiheeseen liittyviä termejä määritellään yleiskielessä eri tavoin jo termistä kaksikielisyys lähtien, joten termien rajaaminen tämän työn tarkoituksen mukaan oli tarpeen. Määrittelen myös tekstissä esiintyvät kaksikielisyyden eri tyypit ja taustat, kuten myös eri strategiat, joita kaksikielisessä kasvatuksessa voidaan käyttää. Tämän jälkeen esittelen aikaisempia kaksikielisyystutkimuksia sekä käsittelen OPOL-strategiaan liittyviä käytännön ongelmia, sekä näiden ongelmien mahdollisia ratkaisuja. Lopuksi käsittelen tutkimuksen empiiristä osiota, joka koostui sähköisestä kyselylomakkeesta sekä haastatteluista. Tutkimuksen kohderyhmä koostui Skotlannissa asuvista skotlantilais-suomalaisista perheistä, jotka pyrkivät kasvattamaan lapsistaan kaksikielisiä. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa: ensimmäisen osan kyselylomakkeeseen vastasi 17 eri puolilla Skotlantia asuvaa suomenkielistä vanhempaa, ja toisessa osassa haastateltiin 10:tä Edinburghin ja Glasgow’n alueilla asuvaa kaksikielistä (suomi-englanti) perhettä. Molemmissa osioissa keskityttiin siihen, millä tavoin perheet tukevat lasten suomen kielen taitoa ja miten suomenkielistä syötettä yritetään lisätä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että Skotlannissa asuvat suomenkieliset vanhemmat ovat hyvin motivoituneita tukemaan lastensa kielellistä kehitystä eri tavoin, mm. lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja käymällä Suomi-koulussa. Suurin osa perheistä myös käy Suomessa säännöllisesti, mikä näyttäisikin olevan yksi keskeisimmistä kaksikielisyyttä tukevista tekijöistä. Eri perheiden lapset olivat saavuttaneet eri tasoja suomen kielessä, mikä viittaa siihen, ettei lapsen kielitaito ole seurausta ainoastaan OPOL-strategian tarkasta seuraamisesta, vaan siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät.

Meriteollisuuden talouden ja suhdanteiden kehitys 2006–2020 – FIMECC Probe -hankkeen toimialakatsaus 2012

Tämä Fimecc Innovations & Network -ohjelman PROBE-tutkimushankkeessa tehty raportti sisältää vuosittaisen katsauksen suomalaisten meriteollisuusyritysten taloudelliseen tilaan, markkinoiden kehitykseen sekä suhdanneodotuksiin. Talouden osalta raportti sisältää meriteollisuuden kokonaisvolyymin kehityksen arvioinnin, kasvun ja kannattavuuden seurannan toimijaryhmätasolla 2006–2011 sekä ennakkotietoja vuoden 2012 taloudellisesta kehityksestä (vuoden 2012 viralliset tilinpäätöstiedot ovat kattavasti saatavilla vasta loppuvuonna 2013). Talousosiossa on samalla pyritty arvioimaan yritysten aikaisempina vuosina tekemiä suhdanneodotuksia toteutuneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Markkinasegmenttien tilannetta raportissa tarkastellaan kahden markkinan osalta: risteily- sekä ro-ro ja ro-pax -markkinoilla. Raportin kolmas osa tarkastelee yritysten suhdannenäkymiä vuodelle 2013 perustuen syksyn 2012 tilanteeseen. Osa sisältää myös erityisteeman Suomen koko meriteollisuuden kehityskuvasta vuodelle 2020, jossa yritykset arvioivat mm. alan tulevaisuuden vetureita, uhkia ja mahdollisuuksia sekä tarvittavia toimenpiteitä alan menestymiseksi tulevaisuudessa.

Museot yhteisen muistin tukena

Kirjallisuusarvostelu