Jack Blott, University of Michigan Football All-American, 1923, Center

(wearing baseball uniform)

Roswell B. Taylor, a 1861, Law 1865

see Taylor letter RE his student days in

American portraits, 1875-1900,

Mark Twain.--Henry Adams.--Sidney Lainer.--James McNeill Whistler.--James Gellespie Blaine.--Grover Cleveland.--Henry James.--Joseph Jefferson.

Warren Farrell at Men's liberation demonstration

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Author Pat Warren

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Stripping Sight Bare : Alison Jones’ ‘Portraits by Proxy’

In this paper I analyse UK artist Alison Jones’ sonic interventions Portrait of the Artist by Proxy (2008), Voyeurism by Proxy (2008) and Art, Lies and Audio Tapes (2009). In Portrait of the Artist by Proxy, Jones – who, due to deteriorating vision, has not seen her reflection in a mirror in years – asks and trusts participants to audio-describe her own image back to her. In Voyeurism by Proxy, Jones asks participants to audio-describe erotic drawings by Gustav Klimt. In Art, Lies and Audio Tapes, Jones asks participants to audio-describe other artworks, such as W.F. Yeames’ And When Did You Last see Your Father?. In these portraits by proxy, Jones opens her image, and other images, to interpretation. In doing so, Jones draws attention to the way sight is privileged as a mode of access to fixed, fundamental truths in Western culture – a mode assumed to be untainted by filters that skew perception of the object. “In a culture where vision is by far the dominant sense,” Jones says, “and as a visual artist with a visual impairment, I am reliant on audio-description …Inevitably, there are limitations imposed by language, time and the interpreter’s background knowledge of the subject viewed, as well as their personal bias of what is deemed important to impart in their description” . In these works, Jones strips these background knowledges, biases and assumptions bare. She reveals different perceptions, as well as tendencies or censor, edit or exaggerate descriptions. In this paper, I investigate how, by revealing unconscious biases, Jones’ works renders herself and her participants vulnerable to a change of perception. I also examine how Jones’ later editing of the audio-descriptions allows her to show the instabilities of sight, and, in Portrait of the Artist by Proxy, to reclaim authorship of her own image.

The case for Sheilas, Wogs and Poofters by Johnny Warren

If you had to argue for the merits of one Australian book, one piece of writing, what would it be? Welcome to our occasional series in which our authors make the case for a work of their choosing. See the end of this article for information on how to get involved. The late Johnny Warren – also known as Captain Socceroo – was a legend of Australian football. He is fondly remembered as a player, coach, administrator, writer and broadcaster, and the award for the best player in the A-League is named the Johnny Warren Medal. And yet his 2002 biography Sheilas, Wogs and Poofters, an Incomplete Biography of Johnny Warren and Soccer in Australia, which he co-wrote with Andy Harper and Josh Whittington, seems eternally destined to raise eyebrows...

Senator Elizabeth Warren fights the White House over the secret Trans-Pacific Partnership #TPP #TPPA

In his visit to the G20 in Brisbane, President Barack Obama sought to promote his ambitious Pacific Rim trade agreement — the Trans-Pacific Partnership (TPP). He told an audience at the University of Queensland: We’ll keep leading the effort to realize the Trans-Pacific Partnership to lower barriers, open markets, export goods, and create good jobs for our people. But with the 12 countries of the TPP making up nearly 40 percent of the global economy, this is also about something bigger. It is our chance to put in place new, high standards for trade in the 21st century that uphold our values. So, for example, we are pushing new standards in this trade agreement, requiring countries that participate to protect their workers better and to protect the environment better, and protect intellectual property that unleashes innovation, and baseline standards to ensure transparency and rule of law.

Lumometsän syli : Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923

Lumometsän syli, Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923 on suomenkielisen satukirjallisuuden poetiikkaa ja 1900-luvun alun modernia naiseutta selvittävä feministiseen tutkimustraditioon liittyvä tutkimus. Sen kohteena ovat lasten- ja nuortenkirjailija Anni Swanin (1875-1958) satukokoelmat vuosilta 1901-1923 ja Uusi Suometar -lehden sadunomaiset novellit vuosilta 1896-1904. Tutkimus tuo uutta tietoa lastenkirjallisuuden osalta 1900-luvun alun modernin ihmisen problematiikasta. Se sisältää naissubjektin kehityskaaren ja sisäisen kasvun kohti naistaiteilijuutta. Yksityiskohtaisen tarkastelun kohteina ovat sadut Veli ja sisar (1917), Ihmekukka (1905), Marjaanan helmikruunu (1912), Aaltojen salaisuus (1901), Jääkukka (1905), Tyttö ja kuolema (1917), Merenkuningatar ja hänen poikansa (1905), Lumolinna (1905) ja Tarina Kultasirkasta (1901). Tutkimuksessa tarkastellaan Swanin satujen poeettista kieltä ja naiseuden tematiikkaa ranskalaisen postmodernin ajan feministisen viitekehyksen valossa. Siinä keskeisiä ovat Julia Kristevan psykoanalyyttispohjaiset näkemykset ja Hélène Cixous´n sekä Luce Irigarayn ajatukset feminiinisestä kirjoituksesta. Sadut kontekstualisoidaan ajankohdan symbolistiseen taidevirtaukseen ja Suomen taiteen kultakauteen. Satuja tulkitaan naiskirjailijan lajina ja erityisenä naisen metaforisen ilmaisun muotona. Satujen feministinen lukutapa purkaa perinteisiä lukemiskonventioita ja merkitsee satutekstin lukemista "toisin". Se avaa varhaista modernia naiseutta ja sille ominaista naisen ilmaisukielen erityisyyttä sekä mykkää ei-kielellistä, melankolian ilmaisua. Tutkimus tuo esiin uudenlaisen naiskirjailijan aistimusvoimaisen kielen. Swanin satusymbolismi on luonnon kauneuden synesteettista ja aistimusvoimaista kerrontaa, jolle on luonteenomaista aistiestetiikka, metaforisuus, metonymisyys ja metamorfoosit. Swan vahvistaa osaltaan naisen sankaruutta, omaa ilmaisukieltä ja ääntä. Tuloksena paljastuu satuperinteeseen verrattuna uudenlaisia tyttöyden, äitiyden, naistaiteilijuuden ja perheen malleja ja niiden representaatioita. Satumallit osoittautuvat aikanaan moderneiksi tyttösankareiksi, osin ambivalenteiksi uudenlaista naiseutta ja suhteessa oloa heijastaviksi ja ovat siten varhaisia feministisen sadun tunnusmerkkejä. Tutkimus selvittää, miten Swan rakentaa omaperäisen satusymboliikan. Satumetsä on luonnonkauniin suomalaismetsän symbolinen mielenmaisema ja samanaikaisesti sadun myyttis-symbolinen topos. Swanin luontokäsitys sisältää luonnonsuojelun ja varhaisen ekokriittisen näkemyksen. Tutkimus osoittaa Swanin satujen kytkeytyvän 1900-luvun alun modernismiin ja Suomen taiteen kultakauteen. Swan on suomenkielisen symbolistisen taidesadun kehittäjä ja feministisen sadun aloittaja.