Effectiveness of anti-psychotics and related drugs in the Huntington French-speaking group cohort.

PURPOSE: Huntington's disease is a rare condition. Patients are commonly treated with antipsychotics and tetrabenazine. The evidence of their effect on disease progression is limited and no comparative study between these drugs has been conducted. We therefore compared the effectiveness of antipsychotics on disease progression. METHODS: 956 patients from the Huntington French Speaking Group were followed for up to 8 years between 2002 and 2010. The effectiveness of treatments was assessed using Unified Huntington's Disease Rating Scale (UHDRS) scores and then compared using a mixed model adjusted on a multiple propensity score. RESULTS: 63% of patients were treated with antipsychotics during the survey period. The most commonly prescribed medications were dibenzodiazepines (38%), risperidone (13%), tetrabenazine (12%) and benzamides (12%). There was no difference between treatments on the motor and behavioural declines observed, after taking the patient profiles at the start of the drug prescription into account. In contrast, the functional decline was lower in the dibenzodiazepine group than the other antipsychotic groups (Total Functional Capacity: 0.41 ± 0.17 units per year vs. risperidone and 0.54 ± 0.19 vs. tetrabenazine, both p<0.05). Benzamides were less effective than other antipsychotics on cognitive evolution (Stroop interference, Stroop color and Literal fluency: p<0.05). CONCLUSIONS: Antipsychotics are widely used to treat patients with Huntington's disease. Although differences in motor or behavioural profiles between patients according to the antipsychotics used were small, there were differences in drug effectiveness on the evolution of functional and cognitive scores.

Learning in Product Development Projects - Responding to challenges in global industrial company

Verkostoitunut kansainvälinen tuotekehitys on tärkeä osa menestystä nykypäivän muuttuvassa yritysmaailmassa. Toimintojen tehostamiseksi myös projektitoiminnot on sopeutettava kansainväliseen toimintaympäristöön. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi projektitoimintoja on lisäksi jatkuvasti tehostettava. Yhtenäkeinona nähdään projektioppiminen, jota voidaan edistää monin eri tavoin. Tässätyössä keskitytään projektitiedonhallinnan kehittämisen tuomiin oppimismahdollisuuksiin. Kirjallisuudessa kerrotaan, että projektitiedon jakaminen ja sen hyödyntäminen seuraavissa projekteissa on eräs projektioppimisen edellytyksistä. Tämäon otettu keskeiseksi näkökulmaksi tässä tutkimuksessa. Lisäksi tutkimusalueen rajaamiseksi työ tarkastelee erityisesti projektioppimista kansainvälisten tuotekehitysprojektien välillä. Työn tavoitteena on esitellä keskeisiä projektioppimisen haasteita ja etsiä konkreettinen ratkaisu vastaamaan näihin haasteisiin. Tuotekehitystoiminnot ja kansainvälinen hajautettu projektiorganisaatio kohtaavat lisäksi erityisiä haasteita, kuten tiedon hajautuneisuus, projektihenkilöstön vaihtuvuus, tiedon luottamuksellisuus ja maantieteelliset haasteet (esim. aikavyöhykkeet ja toimipisteen sijainti). Nämä erityishaasteet on otettu huomioon ratkaisua etsittäessä. Haasteisiin päädyttiin vastaamaan tietotekniikkapohjaisella ratkaisulla, joka suunniteltiin erityisesti huomioiden esimerkkiorganisaation tarpeet ja haasteet. Työssä tarkastellaan suunnitellun ratkaisun vaikutusta projektioppimiseen ja kuinka se vastaa havaittuihin haasteisiin. Tuloksissa huomattiin, että projektioppimista tapahtui, vaikka oppimista oli vaikea suoranaisesti huomata tutkimusorganisaation jäsenten keskuudessa. Projektioppimista voidaan kuitenkin sanoa tapahtuvan, jos projektitieto on helposti koko projektiryhmän saatavilla ja se on hyvin järjesteltyä. Muun muassa nämä ehdot täyttyivät. Projektioppiminen nähdään yleisesti haastavana kehitysalueena esimerkkiorganisaatiossa. Suuri osa tietämyksestä on niin sanottua hiljaistatietoa, jota on hankala tai mahdoton saattaa kirjalliseen muotoon. Näin olleen tiedon siirtäminen jää suurelta osin henkilökohtaisen vuorovaikutuksen varaan. Siitä huolimatta projektioppimista on mahdollista kehittää erilaisin toimintamallein ja menetelmin. Kehitys vaatii kuitenkin resursseja, pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Monet muutokset voivat vaatia myös organisaatiokulttuurin muutoksen ja vaikuttamista organisaation jäseniin. Motivaatio, positiiviset mielikuvat ja selkeät strategiset tavoitteet luovat vakaan pohjan projektioppimisen kehittämiselle.

Direct comparison of a radioiodinated intact chimeric anti-CEA MAb with its F(ab')2 fragment in nude mice bearing different human colon cancer xenografts.

Tumour localisation and tumour to normal tissue ratios of a chimeric anti-carcinoembryonic antigen (CEA) monoclonal antibody (MAb), in intact form and as an F(ab')2 fragment labelled with 125I and 131I, were compared in groups of nude mice bearing four different colon cancer xenografts, T380, Co112 or LoVo, of human origin, or a rat colon cancer transfected with human CEA cDNA, called '3G7'. For each tumour, three to four mice per time point were analysed 6, 12, 24, 48 and 96 h after MAb injection. In the different tumours, maximal localisation of intact MAb was obtained at 24 to 48 h, and of F(ab')2 fragment 12 to 24 h after injection. Among the different tumours, localisation was highest with colon cancer T380, with 64% of the injected dose per gram (% ID/g) for the intact MAb and 57% for its F(ab')2 fragment, while in the three other tumours, maximal localisation ranged from 14 to 22% ID g-1 for the intact MAb and was about 11% for the F(ab')2. Tumour to normal tissue ratios of intact MAb increased rapidly until 24 h after injection and remained stable or showed only a minor increase thereafter. In contrast, for the F(ab')2 fragment, the tumour to normal tissue ratios increased steadily up to 4 days after injection reaching markedly higher values than those obtained with intact MAb. For the four different xenografts, tumour to blood ratios of F(ab')2 were about 2, 3 and 5 to 16 times higher than those of intact antibodies at 12, 24 and 96 h after injection, respectively.

Targeting Cytokines: Production and Characterization of Anti-TNF-α scFvs by Phage Display Technology.

The antibody display technology (ADT) such as phage display (PD) has substantially improved the production of monoclonal antibodies (mAbs) and Ab fragments through bypassing several limitations associated with the traditional approach of hybridoma technology. In the current study, we capitalized on the PD technology to produce high affinity single chain variable fragment (scFv) against tumor necrosis factor-alpha (TNF- α), which is a potent pro-inflammatory cytokine and plays important role in various inflammatory diseases and malignancies. To pursue production of scFv antibody fragments against human TNF- α, we performed five rounds of biopanning using stepwise decreased amount of TNF-α (1 to 0.1 μ g), a semi-synthetic phage antibody library (Tomlinson I + J) and TG1 cells. Antibody clones were isolated and selected through enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) screening. The selected scFv antibody fragments were further characterized by means of ELISA, PCR, restriction fragment length polymorphism (RFLP) and Western blot analyses as well as fluorescence microscopy and flow cytometry. Based upon binding affinity to TNF-α , 15 clones were selected out of 50 positive clones enriched from PD in vitro selection. The selected scFvs displayed high specificity and binding affinity with Kd values at nm range to human TNF-α . The immunofluorescence analysis revealed significant binding of the selected scFv antibody fragments to the Raji B lymphoblasts. The effectiveness of the selected scFv fragments was further validated by flow cytometry analysis in the lipopolysaccharide (LPS) treated mouse fibroblast L929 cells. Based upon these findings, we propose the selected fully human anti-TNF-α scFv antibody fragments as potential immunotherapy agents that may be translated into preclinical/clinical applications.