Tietojohtaminen vaatimusmäärittelyn tukena ICT-alan yrityksen toimintaympäristön muutoksessa

Työn lähtökohtana on ICT-alan yrityksen AinaCom Oy:n toimintaympäristön muutos, ja siihen toteutettava vaatimusmäärittely. Vaatimusmäärittelyn toteutukseen otetaan tueksi tietojohtaminen, jonka avulla saadaan syvyyttä perinteiseen vaatimusmäärittelyyn. Sekä vaatimusmäärittelyä että toimintaympäristön muutosta, tarkemmin ERP (Enteprise Resource Planning) toiminnanohjausjärjestelmä-projektia, tehostetaan tietojohtamisen keinoin. Työn tavoitteena on selvittää miten tietojohtaminen voidaan ottaa vaatimusmäärittelyn tueksi toimintaympäristön muutoksessa. Sekä kirjallisuuskatsauksen että AinaCom Oy:n vaatimusmäärittelyprojektin perusteella voidaan todeta, että tietojohtamisen ja tiedon spiraalin (SECI-malli) avulla voidaan edesauttaa tiedon hallitsemista mittavissa ohjelmistoprojekteissa, kuten ERP-projektissa, sekä vaatimusmäärittelyssä. Näin tietojohtamisen avulla voidaan saavuttaa hallittavampia aikatauluja, kohtuullisempia kustannuksia, sekä menestyksekkäämpiä projekteja.

Tiedonjaon ongelmat globaalissa jakeluketjussa

Työ on kirjallisuustutkimus ja sen tavoitteena on määrittää globaalin jakeluketjun tiedonjaon ongelmat sekä niiden ratkaisu- ja ehkäisymenetelmiä. Työ sisältää seitsemän eri ongelmatyyppiä, joihin löydettiin kolme ratkaisumenetelmää ja kolme ehkäisymenetelmää. Lisäksi työssä käsitellään ongelmia case-yrityksen näkökulmasta. Case-esimerkki toteutettiin haastatteluna. Tiedonjaon ongelmat johtuvat joko inhimillisistä tai teknisistä virheistä. Vakavimmat ongelmat johtuvat usein inhimillisistä syistä eikä tietojärjestelmän uusiminen välttämättä korjaa näitä ongelmia. Tietojärjestelmien oikeaoppinen käyttöönotto ja sisäistäminen antavat yritykselle huomattavia parannuksia tiedonjakoon jakeluketjussa. Tiedonjaon ongelmia ratkaistaessa täytyy usein hyödyntää useampia ratkaisumenetelmiä ja yrityksen liiketoimintamalli täytyy ottaa huomioon. Case-yrityksessä vakavimmat ongelmat liittyivät luottamukseen, kommunikointietiketin puutteeseen, tiedon hukkumiseen ja odottamattomiin tiedonkulun häiriöihin.

Kartongin reunaimeytymän hallittavuus

Kuppikartongin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on reunaimeytymän vastustuskyky, joka tulee olla riittävällä tasolla laadun takaamiseksi. Koska yksinkertainen juomakuppi on bulkki¬tuote, ei sen raakareunaa kannata taloudellisuuden vuoksi suojata tätä varten kehitellyillä menetelmillä vaan itse kartongin tulee vastustaa nesteitä riittävässä määrin. Tämän diplomityön tarkoituksena oli selvittää hydrofobointiin käytettävän massaliiman (hartsi) sekä pintaliiman joukkoon annosteltavan lisäaineen välinen optimaalinen suhde parhaan vastustuskyvyn saavuttamiseksi. Lisäksi selvitettiin joidenkin liimapuristimen ajo-olosuhteiden vaikutusta pintaliiman pick-upiin sekä koneen pH-tason oikeellisuus. Jauhatuksen vaikutusta tutkittiin lähinnä historiatietojen avulla. Tutkimus koostui viidestä tehdasmittakaavaisesta koeajosta, joiden avulla selvitettiin muuttujien vaikutus sisäisellä reunaimeytymän määritysmenetelmällä sekä määrittä¬mällä koepisteistä kulloinkin mielenkiinnon kohteena olleet kemikaalipitoisuudet. Viimeisen koeajon koepisteet jalostettiin lisäksi valmiiksi kupeiksi. Käytetty reunaimeytymän määritysmenetelmä osoittautui virhealttiiksi eivätkä raakakartongista tehtyjen määritysten tulokset korreloineet kovinkaan voimakkaasti PE-päällystettyjen näytteiden kanssa. Menetelmän kehitystä on viety eteenpäin tämän työn rinnalla ja työ jatkuu edelleen. Lisäksi kartongin hartsipitoisuusmääritysten tuloksista paljastui ristiriitaisuuksia, joiden vuoksi menetelmää uusittiin voimakkaasti. Reunaimeytymän vastustuksen riittävyydeksi koneella käytettävien massaliima-annosten tulee olla vähintään valitulla nollatasolla kaikissa kerroksissa ja pintaliiman lisäaine tulee pitää käytössä. Mikäli lisäaine jätetään pois käytöstä, tulee massaliima-annokset olla hyvin korkeita, eikä tämäkään takaa täysin reunaimeytymätöntä lopputuotetta. Lisäaineen ollessa käytössä ei suuremmalla massaliima-annoksella ole puolestaan merkittävää vaikutusta. Konetta ajetaan nykyisin hyvin alhaisella pH-tasolla, mutta tason nostaminen aiheuttaa selvän liimauksen heikkenemisen. Liimapuristimelle tulevan radan kosteudella ja pintaliiman kuiva-aineella ei näyttäisi olevan vaikutusta kartongin reunaimeytymän vastustuskykyyn. Myöskään taustakerroksen koivun jauhatusasteella ei ole merkitystä alueella, jolla koneella operoidaan. CTMP-massan jauhatuksen tulee sen sijaan olla riittävä, jotta keskikerrokseen ei synny yksittäisiä, pitkiä imeytymiä.

Osakevaihdon kirjanpitokäsittely kirjanpitolain ja IfRS:n mukaan: täyttääkö kirjanpitolain mukainen raportointi sidosryhmien informaatiotarpeen?

Tutkielma käsittelee osakevaihdon seurauksena hankitun yhtiön yhdistelemistä konsernitilinpäätökseen. Tältä osalta kirjanpitolain ja IFRS:n vaatimukset poikkeavat toisistaan huomattavastikin. IFRS ja KPL -liikearvot eroavat perusteiltaan usein paljonkin. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, vastaako osakevaihdon nykyinen kirjanpitolain mukainen kirjauskäytäntö sidosryhmien informaatiotarpeeseen. Ongelmaa lähestytään toisaalta vertaamalla IFRS:n ja kirjanpitolain mukaista menettelyä, toisaalta tarkastelemalla kirjauskäytäntöjä kansainvälisestä sekä historiallisesta perspektiivistä. Tutkimus on käsiteanalyyttinen painottuen kansainväliseen kirjallisuuteen. Kirjanpitolain mukainen käytäntö on ongelmallinen toisaalta liikearvon suuruuden, toisaalta todellisen hankkivan osapuolen määrittämisen kannalta. Voidaan ajatella, että koska todellista hankintahintaa ei ole määritetty, muodostuu liikearvo liian pieneksi: ainoastaan käypien arvojen ja kirja-arvojen välinen ero kirjataan, ja varsinainen esimerkiksi synergiaeduista muodostuva kohdistamaton erä jää kirjaamatta. Toisaalta käänteisen hankinnan tapauksessa voi syntyä huomattavakin negatiivinen liikearvo, joka ei johdu hankinnan edullisuudesta, vaan hankinnan kohdistamisesta järjestelyn väärälle osapuolelle. Erityisesti järjestelyissä, joissa osapuolten roolit sekä maksetut vastikkeet poikkeavat ilmeisestä, jäävät nykyisen käytännön tarjoamat tiedot vajaiksi tai jopa harhaanjohtaviksi. Vaikkei sidosryhmien ehkä tarvitsekaan tietää tarkkaa hankintahintaa, jonka määrittäminen voi listaamattomilla yhtiöillä olla hyvin vaikeaa, olisi tieto järjestelyn todellisesta luonteesta todennäköisesti perusteltu. Yksinkertainen osakevaihdon kirjauskäytäntö on yrityskaupassa, jossa osapuolia on ainoastaan kaksi, ostaja ja myyjä, ja vastike muodostuu pelkästään osakevaihdossa maksetusta vastikkeesta. Usein tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, jolloin nykyisellä kirjanpitolain mukaisella osakevaihdon kirjauskäytännöllä jäädään varsin kauaksi järjestelyn todellisen luonteen kuvaamisesta.

Kyrönjoen vesistötyöt : Kasvillisuuskartoitus vuonna 2012

Kyrönjoen kasvillisuuskartoitus tehtiin vuonna 2012 samalla menetelmällä kuin vuonna 2009. Kasvillisuuskartoitusta varten Ilmajoella sijaitsevan Koskenkorvan padon ja Seinäjoen Ylistarossa sijaitsevan Malkakosken padon välinen Kyrönjoki jaettiin kolmeen osa-alueeseen: 1) Koskenkorvan pato - Nikkolan silta, 2) Nikkolan silta - Munakan rautatiesilta ja 3) Munakan rautatiesilta - Malkakoski. Kullekin osa-alueelle sijoitettiin 10 kartoituslinjaa ja yksi koeala. Vuonna 2009 tehdyn kartoituksen perusteella arvioitiin, että Malkakosken yläpuolella olevan alueen ranta- ja vesikasvilajisto ei ollut vielä vakiintunut 1990- ja 2000-lukujen pengerrysten ja perkausten jälkeen. Tarkkailusuunnitelman mukaan tilannetta oli määrä tarkastella vuonna 2012, ja jos tilanne ei ole silloin vakiintunut, kartoitus uusitaan vuonna 2016. Osa-alueiden 1 ja 2 yhden metrin levyisillä rantalinjoilla oli lähestulkoon sama määrä lajeja tai sukuja, mutta Malkakosken läheisellä osa-alueella 3 niitä oli merkittävästi enemmän eli tilanne oli samankaltainen kuin vuonna 2009. Tiettyjä piennarlajeja havaittiin vuonna 2012 ainoastaan Munakan ja Kitinojan siltojen välisellä alueella. Kyseiset lajit esiintyivätkin rantalinjan yläosassa, missä oli varjostuksen puutteen ja niiton takia varsin kuivaa ja paahteista. Malkakosken läheisen osa-alueen 3 muita suurempi rantalinjoilla esiintyneiden kasvien lajimäärä selittyi ainakin osin penkereiden hoidolla. Koska penkereiden käsittely jatkuu entisenlaisena, osa-alueella 3 rantalinjalajien lukumäärä tulee luultavasti pysymään suurempana kuin muualla. Rantalinjalajien kartoitusta ei olekaan perusteltua jatkaa. Vedessä kasvaneista lajeista havaittiin, että lajimäärä oli niukkaa osa-alueella 2, vesitatar oli yleinen osa-alueilla 2 ja 3 ja leveäosmankäämi oli yleinen osa-alueella 3. Lajien niukkuuteen osa-alueella 2 ovat vaikuttaneet 1980-luvulla tapahtuneet perkaukset ja pengerrykset sekä Malkakosken aiheuttama vedenpinnan nosto 2000-luvun alussa. Vesistötyöt ovat voineet aiheuttaa vesitattaren ja leveäosmankäämin runsauden osa-alueella 3. Ulpukka on kärsinyt vesistötöistä osa-alueilla 2 ja 3. Ulpukka on mahdollisesti hitaasti palaamassa osa-alueelle 3, mutta kasvustot ovat kuitenkin toistaiseksi olleet varsin kapeita. Kaikkien vesikasvilajien kasvustojen leveys suhteutettuna jokiuoman leveyteen oli niukasti suurin osa-alueella 1, kun taas osa-alueet 2 ja 3 eivät eronneet toisistaan. Vesikasvillisuudessa tapahtuvaa kehitystä olisi aiheellista jatkaa, jotta nähtäisiin muun muassa runsastuuko ulpukka, joka on tärkeä kalanpoikasille suojaa ja ravintoa tarjoavana peittävänä lajina.

Teollisten Ratkaisujen Hinnoittelu

Tämä kandidaatintyö käsittelee ratkaisujen hinnoittelua. Työn tavoitteena on esitellä eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja. Ratkaisutyypit on jaoteltu työssä Ulagan ja Reinartzin (2011) mukaan neljään eri luokkaan: tuotteen elinkaaripalvelut, voimavaroja tehostavat palvelut, prosessia tukevat palvelut ja prosessin delegaatiopalvelut. Käsiteltävät hinnoittelumallit ovat Sharman ja Iyerin (2011) viitekehyksestä perinteiset hinnoittelumallit, tiedon epäsymmetrisyyteen perustuvat hinnoittelumallit ja arvontuottoon perustuvat hinnoittelumallit. Lisäksi työssä käsitellään leasing-hinnoittelua ja mallien yhdistämistä. Työssä esitellään ratkaisuille hinnoitteluprosessi sekä viitekehys, joiden avulla tietyn tyyppiselle ratkaisulle löydetään sopivin hinnoittelumalli. Perinteiset hinnoittelumallit harvoin sopivat ratkaisuille, sillä niiden tavoitteet eivät ole oleellisia ratkaisumyynnin tavoitteiden kannalta. Ratkaisuille sopiikin paremmin juuri niille suunnatut hinnoittelumallit. Eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja on useita, ja joissakin tilanteissa paras tapa hinnoitella ratkaisu on käyttää eri mallien yhdistelmää. Hinnoittelumallin valinta määräytyy lopulta ratkaisun, toimittajan ja asiakkaan yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Tärkeintä on, että toimittaja osaa perustella ratkaisun arvosta johtuvan lisähinnan asiakkaalle.

Uudistava, ekovastuullinen Savo : Savon ilmasto-ohjelma : Etelä-Savo ja Pohjois-Savo

Alueen ominaispiirteet tunnistavan, Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien yhteisen ilmasto-ohjelman tavoitteena on hillitä Savon kasvihuonekaasupäästöjä, tehostaa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja tunnistaa ilmasto- ja energia-asioihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Näitä kolmea läpileikkaavaa teemaa on tarkasteltu viiden näkökulman kautta: energiantuotanto, elinkeinojen ekotehokkuus, yhdyskunnat, luonnonvarat sekä viestintä ja elämäntapa. Savon ilmasto-ohjelman linjauksilla ja toimenpiteillä pyritään täyttämään kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämisessä, energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvan energian hyödyntämisessä, mutta eri osa-alueille ei tässä ohjelmassa aseteta erillisiä tavoiteprosentteja. Savossa on meneillään lukuisia ilmasto- ja energia-asioihin liittyviä tutkimus-, opetus-, ja tuotekehityshankkeita. Hankkeet ovat usein oppilaitos- tai yritysvetoisia, jolloin ne toimivat itsenäisinä ja projektien välinen yhteistyö ja saatujen tulosten hyödyntäminen on ollut varsin rajallista. Jatkossa hankkeiden välistä yhteistyötä olisi pystyttävä vahvistamaan. Savon ilmasto-ohjelman lähtötiedoiksi laskettiin Etelä- ja Pohjois-Savon maakunnille sekä yksittäisille kunnille kasvihuonekaasutaseet vuoden 2010 lähtötiedoilla. Valtaosa Savon kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta, liikenteestä ja maataloudesta, joihin kärkihankkeiden alle kootut toimenpiteet pyrkivät löytämään ilmastonmuutosta hillitseviä ja samalla aluetaloutta edistäviä ratkaisuja. Kasvihuonekaasutaselaskennan lisäksi hankkeessa haastateltiin eri alojen asiantuntijoita, järjestettiin kolme yleisöseminaaria, pyydettiin lausuntoja sidosryhmiltä sekä toteutettiin kaksi asukaskyselyä. Savon ilmasto-ohjelma 2025 on laadittu Etelä- ja Pohjois-Savon ELY-keskusten ja Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntaliittojen EU-osarahoitteisena (EAKR) yhteistyöhankkeena vuosina 2011–2012. Kahden maakunnan yhteisesti laatima ilmasto-ohjelma on kansallisesti ainutlaatuinen. Savon ilmasto-ohjelman hankeorganisaatioon kuuluivat: EU-hankkeen ohjausryhmä, käytännön toteutuksesta vastannut projektipäällikkö ja suunnitteluryhmä sekä valmistelutyötä linjannut laaja-alainen neuvottelukunta. Tässä yhteenvetoraportissa on esitetty ne keskeisimmät toimenpiteet, jotka käynnistämällä, Savo tuo oman panoksensa mukaan ilmastotalkoisiin. Savon ilmasto-ohjelma 2025 tavoitteiden toteutumista seuraa erillinen hankeosapuolista koottu seurantaryhmä. Seurantaryhmä tekee seurantakausittain tarvittavia muutoksia ohjelman sisältöön tavoitteiden ajantasaisuuden ja parhaan vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Tuotantokustannusten määrittely ja kohdistaminen tuotteille

Työn tavoitteena on suunnitella yritykselle uuden tuotantokustannusten laskentamallin toteutusperiaatteet. Nykyisessä tuotantokustannusten laskentamallissa tietojen luotettavuus ja totuudenmukainen kustannusten kohdistaminen tuotteille nähtiin haasteellisena. Uuden laskentamallin kehittäminen edellyttääkin nykyisen laskentamallin puutteiden selvittämisen. Uuden laskentamallin suunnittelu nähtiin yrityksessä erittäin tarpeellisena. Työssä on käytetty konstruktiivista tutkimusmenetelmää ja aineistona on hyödynnetty kustannuslaskennan kirjallisuuden, artikkeleiden ja opinnäytetöiden lisäksi yrityksen omaa materiaalia sekä henkilöstön haastatteluita. Työn tuloksena voidaan todeta yrityksen tarvitsevan uuden tuotantokustannusten laskentamallin nykyisen laskentamallin tilalle. Nykyisessä laskentamallissa käytettävät laskentaperiaatteet eivät ole hyvällä tasolla. Uudet laskennan toteutusperiaatteet tuovat selkeyttä ja ymmärrettävyyttä laskentaan. Näiden avulla pystytään tarkkailemaan tuotteiden tuotantokustannuksia tarkemmalla tasolla. Tämä auttaa toiminnan kehittämisessä ja parantaa tiedon käytettävyyttä myös päätöksentekotilanteissa. Uuden mallin periaatteiden toimivuus testataan alustavasti muutamilla tuotteilla. Työssä käsiteltävä malli on vain osa yrityksen tuotekustannuslaskentaa, joten tarkempien tuotekohtaisten kustannusten aikaansaamiseksi yrityksen tulisi tarkentaa koko tuotelaskentamallia.

Markkina- ja sääntelyhäiriöt taloudellisen tehottomuuden aiheuttajina

Tutkielmassa käsitellään markkina- ja sääntelyhäiriötä ja keskitytään selittämään, millä tavoin nämä häiriöt aiheuttavat taloudellista tehottomuutta. Lisäksi työssä osoitetaan markkina- ja sääntelyhäiriöiden välinen yhteys ja selitetään, kuinka markkina- ja sääntelyhäiriöiden ilmenemistä voitaisiin vähentää.

Alueellinen energiatehokkuusmalli

Energian kulutus ja siitä aiheutuvat haittavaikutukset lisääntyvät globaalisti, minkä johdosta tarve uusille toimintamalleille ja ajatustavoille on merkittävä. Yksi mahdollisuus vastata energian kulutuksen kasvuun on lisätä energiatehokkuutta. Energiatehokkuudella voidaan vähentää energian käytöstä aiheutuvia päästöjä kustannustehokkaasti. Tässä työssä tarkastellaan energiatehokkuutta ja sen lisäämistä alueellisella tasolla. Työssä käsitellään menetelmiä ja keinoja alueellisen energiatehokkuuden lisäämiseksi esimerkiksi kaupungeissa ja yhteisöissä. Työssä esitetään alueellisen energiatehokkuuden arviointimalli, jolla voidaan määrittää alueellisen energiatehokkuuden toteutumista ja energiaratkaisujen kannattavuutta ympäristön kannalta. Malli sisältää matemaattisesti määritettäviä tunnuslukuja, jotka kuvaavat ympäristövaikutuksia. Mallia sovelletaan Lohjan alue-tarkasteluun, jossa mallin pohjalta esitetään vaihtoehtoja energiatehokkuuden lisäämiseksi. Voidaan todeta, että arviointimalli on käyttökelpoinen ja sillä voidaan havainnol-listaa alueellista energian käyttöä ja sen energiatehokkuutta. On kuitenkin huomattava, että malli huomioi lähinnä vain ympäristövaikutuksia ja sisältää virheläh-teitä johtuen esimerkiksi käytettävissä olevan tiedon määrästä.

Vammaisten henkilöiden terveyskäyttäytyminen ja koettu hyvinvointi

Tutkimuksessa selvitettiin vammaisten henkilöiden terveyskäyttäytymistä alkoholin, tupakoinnin, ruoka- ja liikuntatottumusten osalta sekä hyvinvointia koskien terveyden kokemusta, henkistä hyvinvointia ja ihmissuhteita. Lisäksi tarkasteltiin terveyskäyttäytymisen osa-alueiden ja koetun hyvinvoinnin osa-alueiden välistä yhteyttä. Tutkimusaineisto kerättiin internet-kyselynä. Vastaajia oli kaikkiaan 499 eri tavoin itsensä vammaiseksi henkilöksi kokenutta. Vastauksia analysoitiin käyttäen ristiintaulukointia ja varianssianalyysia. Tuloksia verrattiin osittain aikaisemmin koko väestöllä toteutetun tutkimuksen tuloksiin. Vammaiset henkilöt käyttivät kaiken kaikkiaan alkoholia ja tupakkatuotteita valtaväestöä vähemmän. Liikuntaa vammaiset henkilöt harrastivat vähän ja ylipainoisia oli valtaväestöön verraten enemmän. Ruokatottumusten osalta vammaiset henkilöt eivät juuri eronneet valtaväestöstä. Kaikkiaan terveyskäyttäytymisen suhteen vammaiset henkilöt ovat muuttaneet valtaväestöä enemmän tapojaan terveellisempään suuntaan. Eniten eroja terveyskäyttäytymisessä vammaisten henkilöiden kesken muodostui sukupuolen, iän ja koulutuksen perusteella. Tutkimukseen osallistuneet vammaiset henkilöt kokevat terveydentilansa melko huonoksi tai huonoksi valtaväestöä useammin. Oireita tai vaivoja kaikkiaan vammaiset henkilöt kokevat valtaväestöä harvemmin. Kuitenkin lääkkeitä käytetään enemmän ja negatiivisia tunteita koetaan enemmän. Mielialaan liittyviä negatiivisia tunteita koko ajan kokevia oli vammaisväestössä valtaväestöä enemmän, mutta myös positiivisia tunteita koko ajan kokevia oli enemmän. Vammaisilla henkilöillä hyvinvointiin kaikkiaan vaikutti sukupuoli, ikä, koulutus, työssäolo ja yksinäisyyden kokeminen. Siviilisäätyjen väliset erot olivat yleisesti pieniä. Yksinäisyyden kokemiseen vaikutti eniten yhteiskunnasta syrjäytymisen kokemus. Terveyden kokemus, henkinen hyvinvointi ja yksinäisyyden kokeminen olivat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Terveyskäyttäytymisen ja koetun hyvinvoinnin välinen yhteys oli vahvin liikuntatottumusten ja kasvisten käytön suhteen. Yhteyttä oli jonkin verran myös alkoholin, tupakoinnin ja aamupalan nauttimisen suhteen. Tulevaisuudessa tulisi huomiota kiinnittää erityisesti vammaisten liikuntaharrastusten lisäämiseen, työllisyyteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen sekä hyvinvoinnin osatekijöihin. Lisäksi vammaisten henkilöiden terveyskäyttäytymiseen ja koettuun hyvinvointiin liittyvää tutkimusta tulisi tehdä nykyistä huomattavasti enemmän.

Ohutseinämäisten putkien hitsauksen robotisointi

Tämän diplomityön tavoitteena on ollut selvittää, kuinka robotisoitua hitsausta on mahdollista hyödyntää teollisuuskaiteiden valmistuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä, hitsauskokeita ja makrohietutkimuksia. Työssä keskityttiin robottihitsauksen menetelmiin ja työstä on rajattu pois kaikki kustannuslaskelmat sekä alumiinin hitsaus. Hitsattavat materiaalit olivat rakenneteräs ja ruostumaton teräs. Rakenneteräsputken koko oli 42,4 x 2,6 mm ja ruostumattoman putken koko 42,4 x 2,0 mm. Käytetyt liitosmuodot olivat T-liitoksia, joista suorassa T-liitoksessa putkien välinen kulma oli 90 astetta ja vinossa T-liitoksessa noin 45 astetta. Tehdyn selvitystyön ja hitsauskokeiden perusteella voidaan sanoa, että kaiteissa käytettävien materiaalipaksuuksien ja liitosmuotojen hitsaaminen robotilla on mahdollista. Hitsauksen lopputulos riippuu hitsausasennosta ja paras tulos saavutetaan, kun kappaletta pyöritetään hitsauksen aikana siten, että hitsaus tapahtuu koko ajan jalkoasennossa.

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Neittävänjoen valuma-alue

Neittävänjoen valuma-alueelle vaalaan ja Kestilään laadittiin kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma kesällä 2012. suunnittelualueelta kartoitettiin perinnebiotooppeja, luonnon monimuotoisuuskohteita ja mahdollisia kosteikkojen perustamispaikkoja. Yleissuunnitelmaan valittiin mukaan 41 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä. Maanomistajia ei velvoiteta kohteiden hoitamiseen tai kosteikkojen perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hyödyntämään maataloustu- kimahdollisuuksia sekä lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Maataloustukijärjestelmä on uudistumassa, kun ohjelmakausi vaihtuu 2014, eikä uuden ohjelmakauden tukimuotoja tai -ehtoja ole vielä vahvistettu. Tämänhetkisen tiedon mukaan kosteikkojen perustamiseen ja hoitoon sekä perinnebiotooppien ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon on kuitenkin tulossa rahoi- tusmahdollisuuksia myös uudella ohjelmakaudella.

Mentoroinnin mahdollisuudet ja käytänteet osana puolustusvoimien henkilöstön kehittämistä

Olli Hartikainen käsittelee EUK 65:n tutkielmassaan mentorointia ilmiönä ja menetelmänä sekä pohtii mentoroinnin uusia käyttömahdollisuuksia puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa on pitkät perinteet mentorointiin. Formaalien mentorointisuhteiden lisäksi puolustusvoimissa ilmenee runsaasti informaalia mentorointia. Mentorointi voidaan jakaa formaaliin, ohjattuun sekä informaaliin, itsestään muodostuvaan mentorointiin. Ohjattua mentorointia toteutetaan puolustusvoimissa tällä hetkellä erityisesti aliupseerien työssä-oppimisessa, kadettien koulutuksessa sekä ylimmän johdon osaaminen kehittämisessä. Lisäk-si informaalia mentorointia esiintyy kaikilla tehtävä- ja henkilöstöryhmätasoilla. Tutkimuksen luvussa kolme kuvataan mentointi ilmiönä ja menetelmänä. Mentoroinnilla on useita eri toteuttamismuotoja, näitä ovat mm. pari-, ryhmä-, vertais- sekä verkkomentorointi. Useimmiten mentorointiohjelma muodostuu eri menetemlien yhdistelmästä. Keskeistä men-toroinnin onnistumisen kannalta on työnantajan tuki ja resurssointi hankkeelle, mentori-aktori –parin yhteensopivuus, aktorin aktiivinen omien tarpeiden esiintuominen sekä mento-rin hyvä itsetuntemus sekä substanssi- ja vuorovaikutusosaaminen. Erityisiksi kehitystarpeiksi tutkimuksessa nousivat esille puolustusvoimissa toteutuvan infor-maalin mentoroinnin näkyväksi tekeminen sekä mentori-aktori -valmennuksen ja mentoroin-nin mallirakenteiden kehittäminen normi-/ohjetasalla. Tutkimustulosten pohjalta voidaan ar-vioida, että erityisesti keskijohto hyötyisi jo lyhyistä mentorointiohjelmista huomattavasti. Lisäksi puolustusvoimien tulisi henkilöstön eläkkeelle siirtymiseen liittyen luoda mentoroin-timallit hiljaisen tiedon varmistamiseen, jossa eläköityvien henkilöiden resurssit olisivat uu-sien tehtävänhoitajien käytettävissä myös eläköitymisen jälkeen. Tutkielmasta on noussut esille seuraavat jatkotutkimustarpeet: 1. Mentoroinnin malliraken-teiden luominen puolustusvoimatasolla. 2. Upseeriston mentorointiohjelmien suunnittelu jao-teltuna erikseen päällikkö- ja komentajatason tehtäviin ja esikuntatehtäviin. 3. Mentoroinnin mallirakenteiden suunnittelu erikoisupseereille ja siviileille painopisteenä vaativat asian-tuntijatehtävät 4. Mentoroinnin valmennusohjelman luominen sekä 5. Mentoroinnin palaute- ja laadunvarmennusjärjestelmän kehittäminen.

Liberialaisten naisten voimaantuminen aseellisessa konfliktissa sekä jälleenrakennusvaiheessa : Liberian toinen sisällissota (1999–2003)

Sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) vuosituhattavoitteista. Naisten asemaa aseellisissa konflikteissa parannettiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1325 vuonna 2000. Se on yksi harvoista jäsenvaltioita sitovista päätöslauselmista. Suomi julkaisi oman naisten asemaan koskevan toimintasuunnitelmansa vuonna 2008, ja naisten aseman parantaminen liitettiin hallitusohjelmiin vuosina 2009 ja 2011. Rauhanturvaaminen on muuttunut pelkkien sotilaiden toiminnasta yhteistyöksi siviilien kanssa, ja täten se on saanut uuden muodon kokonaisvaltaisena kriisinhallinta-konseptina. Puolustusvoimat on joutunut ottamaan asian huomioon koulutuksessaan. Gender on yksi kriisinhallintajoukoille koulutettavista aiheista, jotta konfliktialueella kyetään saavuttamaan paremmin operaatiolle asetetut kokonaistavoitteet. Naiset muodostavat vähintään puolet jokaisesta yhteisöstä, mutta heidän äänensä ja tavoitteensa jäävät yleensä taka-alalle, kun kriisejä yritetään ratkaista. Liberia on tässä asiassa poikkeus. Se on yksi harvoista maista, missä naisten voimaantumisella on ollut merkittävä vaikutus konfliktin ratkaisuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liberialaisten naisten voimaantumisen taustoja Liberian toisen sisällissodan aikana sekä vaikutuksia yhteiskunnan jälleenrakentamiseen liittyen. Tutkimuksen pääkysymys on: Mitkä tekijät liittyvät voimaantumiseen ja edesauttoivat liberialaisten naisten voimaantumista? Pääkysymyksestä johdetut alakysymykset ovat: 1. Millainen mahdollisuus liberialaisilla naisilla oli omaisuuteen ja omistajuuteen? 2. Mikä oli naisten asema Liberiassa? 3. Miten naiset kokivat sisällissodan ja mitä he oppivat sodasta ja jälleenrakennusvaiheesta? Tutkimus on tapaustutkimus jonka päämenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineistonkeruumenetelmällä on tekstianalyysia, jolla tarkastellaan tekstimuotoisen aineiston sisältämiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Liberialaiset naiset onnistuivat voimaantumaan toisessa sisällissodassa järjestäytymiseen vaikuttavien tekijöiden, kuten kampanjoinnin, toimintasuunnitelman ja julkisen edustajiston, kautta. Rauhansopimuksen kirjoittamisen jälkeen tullut pienehkö suvantovaihe edesauttoi toiminnan voimallisemmassa kehittämisessä. Tämä on näkynyt useina valtion hallinnon projekteina, kuten naisten asemaa parantavan toimintasuunnitelman kirjoittamisena (Liberian National Action Plan, LNAP).