L’ambivalence de la femme dans l’oeuvre de Marie Susini

Avhandligen studerar ambivalensen hos kvinnofigurerna i Marie Susinis författarskap från ett socialt och psykologiskt perspektiv. Avhandlingens centrala argument är att Susini som grundläggande ontologisk position för sina kvinnobeskrivningar väljer ett transitionnellt tillstånd: kvinnornas självförverkligande realiseras genom att de skapar sig en identitet via ett utanförskap orsakat av en existentiell ambivalens. De bär på omdevetet formulerade ideal, är kluvna av dilemman och deras handlingar kännetecknas av motstridiga principer, önskningar och strävanden. I avhandlingen granskas ambivalensens uttrycksformer från barndomen till vuxenlivet. Det karakteristiska för barnen och de unga kvinnorna är att deras ambivalens är sammankopplad med deras socialiseringsprocess. Deras dilemma består i att utröna vilka beteenden, attityder och värderingar det är legitimt att imitera, eftersom de sociala normerna står i konflikt med varandra och de ungas förväntningar. I parförhållanden vacklar kvinnorna mellan två motsatta sociala positioner: en kvinna som är engagerad i sitt förhållande och en emanciperad kvinna som väljer att leva ensam. Den här ambivalenta inställningen bidrar till ett misslyckande på det affektiva planet. Beträffade modern finns dels den korsikanska mamman, sträng och okänslig, men som under ytan brottas med frågeställningar som är förknippade med bl.a. sina döttrars kroppslighet. De här mödrarna konfronteras med den sociala ambivalens som uppstod vid brytningspunkten i Korsikas historia då traditionella värderingar gav vika för moderna influenser utifrån. Dels finns mödrar som är frigjorda kvinnor och som i sin frihet väljer bort mödraskapet. Texternas interna struktur återspeglar den klyvning som sliter kvinnorna: tidsperspektivet är fragementariskt och icke-kronologiskt och berättarrösterna växlar, vilket gör att läsaren samtidigt både identifierar sig med och distanserar sig från det som berättas. Metatextuella referenser signalerar å sin sida att Susini hämtar sin inspiration från sitt eget liv.

The role of van der Waals interactions in the case of H2 adsorption on ruthenium (0001) surface

Computational material science with the Density Functional Theory (DFT) has recently gained a method for describing, for the first time the non local bonding i.e., van der Waals (vdW) bonding. The newly proposed van der Waals-Density Functional (vdW-DF) is employed here to address the role of non local interactions in the case of H2 adsorption on Ru(0001) surface. The later vdW-DF2 implementation with the DFT code VASP (Vienna Ab-initio Simulation Package) is used in this study. The motivation for studying H2 adsorption on ruthenium surface arose from the interest to hydrogenation processes. Potential energy surface (PES) plots are created for adsorption sites top, bridge, fcc and hcp, employing the vdW-DF2 functional. The vdW-DF yields 0.1 eV - 0.2 eV higher barriers for the dissociation of the H2 molecule; the vdW-DF seems to bind the H2 molecule more tightly together. Furthermore, at the top site, which is found to be the most reactive, the vdW functional suggests no entrance barrier or in any case smaller than 0.05 eV, whereas the corresponding calculation without the vdW-DF does. Ruthenium and H2 are found to have the opposite behaviors with the vdW-DF; Ru lattice constants are overestimated while H2 bond length is shorter. Also evaluation of the CPU time demand of the vdW-DF2 is done from the PES data. From top to fcc sites the vdW-DF computational time demand is larger by 4.77 % to 20.09 %, while at the hcp site it is slightly smaller. Also the behavior of a few exchange correlation functionals is investigated along addressing the role of vdW-DF. Behavior of the different functionals is not consistent between the Ru lattice constants and H2 bond lengths. It is thus difficult to determine the quality of a particular exchange correlation functional by comparing equilibrium separations of the different elements. By comparing PESs it would be computationally highly consuming.

Sipoon Mörtträsketin kunnostussuunnitelma

Mörtträsketin perustilaselvitys, laskennallinen kuormitusselvitys ja näihin pohjautuva kunnostussuunnitelma tehtiin osana Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Sipoon kunnan järvien kuntakohtaista kunnostusohjelmaa. Mörtträsket on matala, rehevä ja umpeenkasvava järvi, jossa ei ole toteutettu kunnostustoimenpiteitä. Järveä käytetään virkistyskäyttötarkoitukseen. Mörtträsketin tilaa on seurattu Ahtilan toipilaskodin jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailuna säännöllisesti vuodesta 1969. Mörtträsket on ruskeavetinen ja runsashumuksinen sekä luokiteltavissa ravinteisuuden perusteella ylireheväksi, lisäksi se kärsii talviaikaisista happiongelmista sekä sisäisestä kuormituksesta. Mörtträsketin kasvillisuus on runsasta ja järven voi kasvillisuuden perusteella tulkita kärsivän rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta. Selvää umpeenkasvua on jo havaittavissa erityisesti lahdelmissa, mutta myös avovesialueella. Merkittävimmät kasvilajit ovat ulpukka, järvikorte, leveäosmankäämi, kaitapalpakko ja sarat. Myös uposlehtistä pikkuvitaa esiintyy laajoilla alueilla. Ulkoinen kuormitus ei ole erityisen suurta, eikä merkittäviä pistekuormittajia ole. Kuitenkin Mörtträsketissä esiintyy runsasta vesikasvillisuutta, happiongelmia ja leväkukintoja ja vedenlaatu viittaa selkeästi rehevyysongelmiin. Tämän perusteella voidaan olettaa, että rehevyyttä ylläpitää sisäinen kuormitus. Mörtträsketin kunnostuksessa tulisi tavoitella parempaa happitilannetta ja vedenlaatua. Erityisen tärkeää on saada vähennettyä järven sisäistä kuormitusta. Sisäistä kuormitusta voidaan vähentää tehokalastuksella, hapetuksella ja kemiallisilla menetelmillä. Mörtträsketin kunnostamisessa suositellaan fosforin kemiallista saostamista yhtä aikaa vesikasvien maltillisen poistamisen kanssa. Poistot voidaan tehdä joko niittämällä tai ruoppaamalla. Molemmat edellyttävät tarkempia suunnitelmia. Samaan aikaan kannattaa lisätä happipitoisuuden seurantaa, jotta hapetussuunnitelman tekeminen olisi mahdollista. Lisäksi saostuksen vaikutuksia tulee arvioida vedenlaatunäytteiden avulla. Tässä vaiheessa voidaan miettiä hapetuksen tarpeellisuutta uudelleen hapetussuunnitelman yhteydessä.

Lectio praecursoria : "Jos mittää et anna niin mittää et saa" : strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuus vanhustyössä

YTT Sanna Laulaisen sosiaalihallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja "Jos mittää et anna niin mittää et saa" : strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuus vanhustyössä tarkastettiin 4.12.2010 Itä-Suomen yliopistossa.

Sosiaalipsykologian uusia oppikirjoja

Kirjallisuusarvostelu

Arkistoluettelo 023: Anna ja Elisabet Blomqvist

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Anna ja Elisabet Blomqvistin arkiston sisällöstä (arkistoluettelo 23)

Planktic Cyanobacteria from São Paulo State, Brazil: Chroococcales

The biodiversity studies of planktic cyanobacteria started in 1997 with intensive collecting in different water bodies of São Paulo State. Due to the problems brougth by eutrophication and cyanobacterial blooms, the samplings were concentrated in reservoirs of Alto Tietê region that supply drinking water to millions of people. The samples were collected with 20 µm plankton net or Van Dorn's bottle. Part of each one was preserved in formaldehyde or lugol solution and part was isolated. The culture strains were kept in BG11 and/or AMS1 media. Based on natural and culture material, 26 species were identified belonging to the families Chroococcaceae (2 taxa), Merismopediaceae (12), Microcystaceae (7) and Synechococcaceae (5). Among these species, six are potentialy toxic: Aphanocapsa incerta (Lemmerm.) Cronberg & Komárek, Microcystis aeruginosa (Kütz.) Kütz., M. botrys Teiling, M. panniformis Komárek et al., M. wesenbergii (Komárek) Komárek, and Radiocystis fernandoi Komárek & Komár.-Legn. Bacularia and Coelosphaeriopsis are genera reported for the first time in Brazil.

Planktic Cyanobacteria from upper Tietê basin reservoirs, SP, Brazil

Considering the great ecological and sanitary importance of the cyanobacteria and the need of detailed information about these organisms in Brazilian water bodies, the present study aims at contributing towards the knowledge of the cyanobacterial flora of five reservoirs belonging to the upper Tietê Basin, São Paulo: Billings, Guarapiranga, Jundiaí, Pirapora, Ponte Nova and Taiaçupeba. In the past several years, these reservoirs have been submitted to severe environmental deterioration and have repeatedly presented cyanobacterial blooms, including those of toxic species. The samples were collected between 1997 and 2003 either with plankton net (20 µm mesh) or van Dorn's bottle, and preserved with lugol solution or formaldehyde. Some species were isolated and maintained in culture. Forty-eight species of cyanobacteria were identified, with predominance of the order Chroococcales (58%), followed by the orders Oscillatoriales (21%) and Nostocales (21%). Among the 48 studied species, 17 (35%) were considered potentially toxic. The occurrence and biodiversity of the cyanobacteria in each reservoir depend on the environmental conditions. Among the five water bodies, Billings Reservoir presented the most adequate situation for the development of a greater number of species (34), probably due to its high pH values (around 8). Pirapora Reservoir on the other hand, with highest conductivity (445.0 µS cm-1) and lowest Secchi depth values (0.2 m), presented the lowest cyanobacterial biodiversity (14 species).

Inneming van Tavasthus in Finlant

Täydellinen nimeke: Inneming van Tavasthus in Finlant, door den Graef van Apraxin etc. nevens de groote nederlage der Zweden, met verlies hunner Trommels en Velt tekenen, en een groot getal van Krygs benden; voorgevallen den 6 van Wynmaent 1713 = Tavasthusa in Finlandia expugnata a Comite Apraxino etc. cum magna clade Suecorum, et jactura tympanorum et vexillorum, multarumque copiarum militarium 6 die Oct: an: 1713.

Mare Balticum. Amstelodami, Apud. F. de Wit. ; Nieuwe pascaert van de Oost Zee t Amsterdam Gedruckt by F. de Wit

Pahville liimattu