Characterisation of wood–water relationships and transverse anatomy and their relationship to drying degrade

Characterisation of a number of key wood properties utilising ‘state of the art’ tools was achieved for four commercial Australian hardwood species: Corymbia citriodora, Eucalyptus pilularis, Eucalyptus marginata and Eucalyptus obliqua. The wood properties were measured for input into microscopic (cellular level) and macroscopic (board level) vacuum drying models currently under development. Morphological characterisation was completed using a combination of ESEM, optical microscopy and a custom vector-based image analysis software. A clear difference in wood porosity, size, wall thickness and orientation was evident between species. Wood porosity was measured using a combination of fibre and vessel porosity. A highly sensitive microbalance and scanning laser micrometres were used to measure loss of moisture content in conjunction with directional shrinkage on micro-samples of E. obliqua to investigate the validity of measuring collapse-free shrinkage in very thin sections. Collapse-free shrinkage was characterised, and collapse propensity was verified when testing thicker samples. Desorption isotherms were calculated for each species using wood–water relations data generated from shrinkage experiments. Fibre geometry and wood shrinkage anisotropy were used to explain the observed difficulty in drying of the different species in terms of collapse and drying stress-related degrade.

Discontinuities in an arbitrarily moving gas in special relativity

Singular surface theory and ray theory are used to study the propagation of a weak discontinuity in an arbitrarily moving gas within the framework of special relativity. A differential equation is obtained describing the variation of the strength of the discontinuity along rays.

Numerical approaches to new particle formation and growth in the atmosphere

Aerosols impact the planet and our daily lives through various effects, perhaps most notably those related to their climatic and health-related consequences. While there are several primary particle sources, secondary new particle formation from precursor vapors is also known to be a frequent, global phenomenon. Nevertheless, the formation mechanism of new particles, as well as the vapors participating in the process, remain a mystery. This thesis consists of studies on new particle formation specifically from the point of view of numerical modeling. A dependence of formation rate of 3 nm particles on the sulphuric acid concentration to the power of 1-2 has been observed. This suggests nucleation mechanism to be of first or second order with respect to the sulphuric acid concentration, in other words the mechanisms based on activation or kinetic collision of clusters. However, model studies have had difficulties in replicating the small exponents observed in nature. The work done in this thesis indicates that the exponents may be lowered by the participation of a co-condensing (and potentially nucleating) low-volatility organic vapor, or by increasing the assumed size of the critical clusters. On the other hand, the presented new and more accurate method for determining the exponent indicates high diurnal variability. Additionally, these studies included several semi-empirical nucleation rate parameterizations as well as a detailed investigation of the analysis used to determine the apparent particle formation rate. Due to their high proportion of the earth's surface area, oceans could potentially prove to be climatically significant sources of secondary particles. In the lack of marine observation data, new particle formation events in a coastal region were parameterized and studied. Since the formation mechanism is believed to be similar, the new parameterization was applied in a marine scenario. The work showed that marine CCN production is feasible in the presence of additional vapors contributing to particle growth. Finally, a new method to estimate concentrations of condensing organics was developed. The algorithm utilizes a Markov chain Monte Carlo method to determine the required combination of vapor concentrations by comparing a measured particle size distribution with one from an aerosol dynamics process model. The evaluation indicated excellent agreement against model data, and initial results with field data appear sound as well.

Studies on Binary Time Series Models with Applications to Empirical Macroeconomics and Finance

This thesis studies binary time series models and their applications in empirical macroeconomics and finance. In addition to previously suggested models, new dynamic extensions are proposed to the static probit model commonly used in the previous literature. In particular, we are interested in probit models with an autoregressive model structure. In Chapter 2, the main objective is to compare the predictive performance of the static and dynamic probit models in forecasting the U.S. and German business cycle recession periods. Financial variables, such as interest rates and stock market returns, are used as predictive variables. The empirical results suggest that the recession periods are predictable and dynamic probit models, especially models with the autoregressive structure, outperform the static model. Chapter 3 proposes a Lagrange Multiplier (LM) test for the usefulness of the autoregressive structure of the probit model. The finite sample properties of the LM test are considered with simulation experiments. Results indicate that the two alternative LM test statistics have reasonable size and power in large samples. In small samples, a parametric bootstrap method is suggested to obtain approximately correct size. In Chapter 4, the predictive power of dynamic probit models in predicting the direction of stock market returns are examined. The novel idea is to use recession forecast (see Chapter 2) as a predictor of the stock return sign. The evidence suggests that the signs of the U.S. excess stock returns over the risk-free return are predictable both in and out of sample. The new "error correction" probit model yields the best forecasts and it also outperforms other predictive models, such as ARMAX models, in terms of statistical and economic goodness-of-fit measures. Chapter 5 generalizes the analysis of univariate models considered in Chapters 2 4 to the case of a bivariate model. A new bivariate autoregressive probit model is applied to predict the current state of the U.S. business cycle and growth rate cycle periods. Evidence of predictability of both cycle indicators is obtained and the bivariate model is found to outperform the univariate models in terms of predictive power.

Kriitkko Einari J. Vehmas ja moderni taide

The doctoral dissertation Critic Einari J. Vehmas and Modern Art deals with one of the central figures of the Finnish art scene and his work as an art critic, art museum curator and cultural critic. The main body of research material consists of the writings of Einari J. Vehmas (1902 1980) from 1937 to the late 1960s. Vehmas wrote art reviews for magazines, and from the year 1945 he was a regular art critic for one of the major newspapers in Finland. Vehmas was heavily inclined towards French literature and visual arts. Marcel Proust and Charles Baudelaire influenced his views on the nature of art from the late 1920s onwards. Vehmas is commonly regarded as the most influential art critic of post-war Finland. His writings have been referred to and cited in numerous research papers on Finnish 20th-century art. A lesser known aspect of his work is his position as the deputy director of the Ateneum Art Museum, the Finnish national gallery. Through his art museum work, his opinions also shaped the canon of modern art considered particularly Finnish following the second world war. The main emphasis of the dissertation is on studying Vehmas s writings, but it also illustrates the diversity of his involvement in Finnish cultural life through biographical documents. The long chronological span of the dissertation emphasises how certain central themes accumulate in Vehmas s writings. The aim of the dissertation is also to show how strongly certain philosophical and theoretical concepts from the early 20th century, specifically Wassily Kandinsky s principle of inner necessity and Henri Bergson s epistemology highlighting intuition and instinct, continued to influence the Finnish art discourse even in the early 1960s, in part thanks to the writings of Vehmas. Throughout his production, Vehmas contemplated the state and future of modern art and humanity. Vehmas used a colourful, vitalistic rhetoric to emphasise the role of modern art as a building block of culture and humanity. At the same time, however, he was a cultural pessimist whose art views became infused with anxiety, a sense of loss, and a desire to turn his back on the world.

Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia : tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista.

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.

The Problem of Implementation and its Relation to the Philosophy of Cognitive Science

According to certain arguments, computation is observer-relative either in the sense that many physical systems implement many computations (Hilary Putnam), or in the sense that almost all physical systems implement all computations (John Searle). If sound, these arguments have a potentially devastating consequence for the computational theory of mind: if arbitrary physical systems can be seen to implement arbitrary computations, the notion of computation seems to lose all explanatory power as far as brains and minds are concerned. David Chalmers and B. Jack Copeland have attempted to counter these relativist arguments by placing certain constraints on the definition of implementation. In this thesis, I examine their proposals and find both wanting in some respects. During the course of this examination, I give a formal definition of the class of combinatorial-state automata , upon which Chalmers s account of implementation is based. I show that this definition implies two theorems (one an observation due to Curtis Brown) concerning the computational power of combinatorial-state automata, theorems which speak against founding the theory of implementation upon this formalism. Toward the end of the thesis, I sketch a definition of the implementation of Turing machines in dynamical systems, and offer this as an alternative to Chalmers s and Copeland s accounts of implementation. I demonstrate that the definition does not imply Searle s claim for the universal implementation of computations. However, the definition may support claims that are weaker than Searle s, yet still troubling to the computationalist. There remains a kernel of relativity in implementation at any rate, since the interpretation of physical systems seems itself to be an observer-relative matter, to some degree at least. This observation helps clarify the role the notion of computation can play in cognitive science. Specifically, I will argue that the notion should be conceived as an instrumental rather than as a fundamental or foundational one.

Vastakkainasettelusta takaisin neuvottelupöytiin - presidentti Ronald Reaganin neuvostosuhteet 1981-1987

Tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin (1911-2004) Neuvostoliittoa koskevaa retoriikkaa hänen käyttämissään julkisissa virallisissa puheissa. Tutkimuskohde on valittu siksi, että Reaganin kahden virkakauden välillä tapahtui merkittävä linjanmuutos juuri neuvostosuhteissa ja tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä selittämään retoriikan merkitystä todellisuuteen. Ajanjakso on rajattu periodille 1981-1987, koska juuri tällä periodilla ratkaiseva retoriikan ja turvallisuuspoliittisen linjan muutos suhteessa Neuvostoliittoon tapahtui. Vedenjakajana on vuosi 1985 Reaganin toisen kauden alkaessa ja Mihail Gorbatšovin tullessa valtaan Neuvostoliitossa. Johdon vaihtuminen Neuvostoliitossa ajatellaan usein olevan ratkaiseva tekijä Yhdysvaltain ja Reaganin asenteiden muuttumiselle. Tutkimuksen avulla pyritään avaamaan diplomatian kulisseja, mitä todellisuudessa milloinkin tapahtui ja missä mentiin kilpavarustelun ja aseriisuntaneuvottelujen samanaikaisten ristiriitaisten vuorovaikutusten akanvirroissa. Aiemmassa tutkimuksessa on taustoitettu erityisesti aseriisuntaneuvottelujen historiaa myös Reaganin kolmen edeltäjän ajalta 1969-1981 periodilta sekä kuvattu Reaganin presidenttikauden pääkysymykset Neuvostoliiton suhteen. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että Reagan palasi neuvostopolitiikassaan käytännössä liennytyksen linjalle, merkittävänä retorisena erona kuitenkin, ettei tätä termiä virallisesti koskaan käytetty Reaganin aikana. Toisaalta Reagania on pidetty omalaatuisena ja hieman pinnallisena, kuitenkin retorisesti maan historian yhtenä taitavimmista presidenteistä. Reagan jatkoi pitkälti edeltäjänsä Jimmy Carterin jo käynnistämiä asevarusteluhankkeita mutta hän pyrki saamaan uuden alun neuvotteluilmapiiriin omalla täysin edeltäjistään poikkeavalla kovennetulla retoriikallaan. Varsinkin kautensa alkupuolella Reagan joutui hyvin haastavasti retorisesti todistelemaan haluaan rauhaan samalla kun hänen piti perustella uudet mittavat asevarusteluhankkeet omalle kansalleen. Erityisesti kiistanalainen SDI-avaruuspuolustushanke oli presidentin oma aloite, jota oli vaikeinta perustella riittävän uskottavasti kotimaassa ja varsinkin ulkomailla. Tutkielman tutkimusote on kvalitatiivinen ja induktiivinen. Metodina toimii retorinen analyysi. Retorisen pakottamisen mallia käyttämällä on tarkoituksena jäsentää retoriikan ja turvallisuuspolitiikan välistä yhteyttä sekä näin samalla paikantaa puheiden ja todellisuuden välistä kokonaisuutta. Tutkimuksen avulla pyritään tunnistamaan muutoksia retoriikan menetelmissä puheiden sisällä ja etsimään näiden muutosten syy-seuraussuhteita samanaikaisesti tapahtuneisiin kilpavarustelu –ja aseriisuntaprosesseihin. Lähtöoletuksena on että Reaganin kaudella tapahtunut kolmas johtajanvaihdos, Gorbatšovin valtaantulo oli merkittävä tekijä sekä Reaganin retoriikan että politiikan muuttumisessa. Tutkimus nojautuu pitkälti primaariaineistoon presidentti Reaganin virallisten puheiden toimiessa tärkeimpänä lähdemateriaalina. Merkittävin tutkimustulos on, että vuoden 1985 johtajavaihdos Neuvostoliitossa oli merkittävä tekijä Reaganin konkreettisessa suunnan muutoksessa Neuvostoliittoon nähden, mutta retoriikan tasolla tämä muutos ei ollut yhtä selvä. Hänen puheissaan oli vaihtelevia sävyjä sekä ennen että jälkeen Gorbatšovin valtaantulon. Reaganin sävy puheissa pehmeni jonkin verran, mutta kovistelevia sanoja 1985 jälkeenkin oli silti välillä kohtalaisen paljon ja toisaalta jo aiempien neuvostojohtajien aikana hän puhui välillä sovinnollisempaan sävyyn. Muutos retoriikan suhteen on ollut näin ollen varovaisempaa ja vaikeammin kohdistettavissa yhden tietyn tapahtuman seurauksena. Aseriisuntaneuvotteluissa sen sijaan mentiin selvästi eteenpäin johtajien 1985-1986 tapaamisten siivittämänä. Reagan oli retorisen pakottamisen mallin soveltamisessa pääsääntöisesti aloitteellinen osapuoli, joka halusi vaikuttaa merkittävästi muutoksiin erityisesti Neuvostoliiton sisällä.

"Ni sit mä tajusin, et on muitakin kuin minä" : Suomenuskoisten sosiaalinen identiteetti

Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.

Short-term Price Behavior and the Effect of Foreign Investors in Finnish Equity Markets (summary section only)

As globalization and capital free movement has increased, so has interest in the effects of that global money flow, especially during financial crises. The concern has been that large global money flows will affect the pricing of small local markets by causing, in particular, overreaction. The purpose of this thesis is to contribute to the body of work concerning short-term under- and overreaction and the short-term effects of foreign investment flow in the small Finnish equity markets. This thesis also compares foreign execution return to domestic execution return. This study’s results indicate that short-term under- and overreaction occurs in domestic-buy portfolios (domestic net buying) rather than in foreign-buy portfolios. This under- and overreaction, however, is not economically meaningful after controlling for the bid-ask bounce effect. Based on this finding, one can conclude that foreign investors do not have a destabilizing effect in the short-term in the Finnish markets. Foreign activity affects short-term returns. When foreign investors are net buyers (sellers) there are positive (negative) market adjusted returns. Literature related to nationality and institutional effect leads us to expect these kind of results. These foreign flows are persistent at a 5 % to 21 % level and the persistence of foreign buy flow is higher than the foreign sell flow. Foreign daily trading execution is worse than domestic execution. Literature which quantifies foreign investors as liquidity demanders and literature related to front-running leads us to expect poorer foreign execution than domestic execution.