La atención a la diversidad cultural en Cataluña: exclusión, segregación e interculturalidad

La diversidad cultural se ha incrementado notablemente en los centros escolares españoles por la llegada de alumnado de origen inmigrado y esto, más los discursos de toma en consideración de las diferencias culturales que han realizado la Unión Europea y las administraciones autonómicas, ha contribuido a la aparición del discurso intercultural. Este artículo presenta la evolución realizada hasta llegar al discurso dominante actual basándose en un trabajo empírico de análisis de documentación editada por la Generalitat de Cataluña sobre política de integración y de escolarización de los inmigrados y entrevistas en profundidad a políticos y técnicos de los diferentes niveles de la administración catalana. De ello se concluye la existencia de tres etapas en la política de integración de los inmigrados en Cataluña: un primer momento de mera observación del fenómeno; una segunda etapa en la que sin abandonar la observación se insiste en la organización vertical y horizontal de la administración para trabajar de forma coordinada un fenómeno que empieza a despertar preocupación; y, una tercera, en la que sin abandonar la necesaria observación y organización, el énfasis se sitúa en la intervención. Estas fases son el marco de lo realizado a nivel educativo donde observamos la dificultad de traducción del discurso intercultural a la práctica cotidiana de los centros escolares, de los noventa, es necesario incrementar los esfuerzos para incorporar al alumnado de origen inmigrado en el dominio de la creencia de que la educación intercultural (en contra de lo que esta implica) es cuestión que deben trabajar los centros con inmigrantes y, ante la presión existente en las aulas (por el incremento del alumnado, la matrícula viva, etc.), el retorno a prácticas potencialmente segregacionistas que nos recuerdan actuaciones implementadas para escolarizar a los gitanos años atrás. Sin negar los avances realizados desde mediados aulas y centros de Cataluña.

Sofosbuvir and ribavirin before liver re-transplantation for graft failure due to recurrent hepatitis C: a case report.

BACKGROUND: Recurrent hepatitis C virus infection after liver transplantation is associated with reduced graft and patient survival. Re-transplantation for graft failure due to recurrent hepatitis C is controversial and not performed in all centers. CASE PRESENTATION: We describe a 54-year-old patient with hepatitis C virus genotype 1b infection and a null response to pegylated interferon-α and ribavirin who developed decompensated graft cirrhosis 6 years after a first liver transplantation. Treatment with sofosbuvir and ribavirin allowed for rapid negativation of serum HCV RNA and was well tolerated despite advanced liver and moderate renal dysfunction. Therapeutic drug monitoring did not reveal any clinically significant drug-drug interactions. Despite virological response, the patient remained severely decompensated and re-transplantation was performed after 46 days of undetectable serum HCV RNA. The patient is doing well 12 months after his second liver transplantation and remains free of hepatitis C virus. CONCLUSIONS: The use of directly acting antivirals may allow for successful liver re-transplantation for recipients who remain decompensated despite virological response and is likely to improve the outcome of liver re-transplantation for end-stage recurrent hepatitis C.

Patterns of practice of regional nodal irradiation in breast cancer: results of the European Organization for Research and Treatment of Cancer (EORTC) NOdal Radiotherapy (NORA) survey.

BACKGROUND: Predicting outcome of breast cancer (BC) patients based on sentinel lymph node (SLN) status without axillary lymph node dissection (ALND) is an area of uncertainty. It influences the decision-making for regional nodal irradiation (RNI). The aim of the NORA (NOdal RAdiotherapy) survey was to examine the patterns of RNI. METHODS: A web-questionnaire, including several clinical scenarios, was distributed to 88 EORTC-affiliated centers. Responses were received between July 2013 and January 2014. RESULTS: A total of 84 responses were analyzed. While three-dimensional (3D) radiotherapy (RT) planning is carried out in 81 (96%) centers, nodal areas are delineated in only 51 (61%) centers. Only 14 (17%) centers routinely link internal mammary chain (IMC) and supraclavicular node (SCN) RT indications. In patients undergoing total mastectomy (TM) with ALND, SCN-RT is recommend by 5 (6%), 53 (63%) and 51 (61%) centers for patients with pN0(i+), pN(mi) and pN1, respectively. Extra-capsular extension (ECE) is the main factor influencing decision-making RNI after breast conserving surgery (BCS) and TM. After primary systemic therapy (PST), 49 (58%) centers take into account nodal fibrotic changes in ypN0 patients for RNI indications. In ypN0 patients with inner/central tumors, 23 (27%) centers indicate SCN-RT and IMC-RT. In ypN1 patients, SCN-RT is delivered by less than half of the centers in patients with ypN(i+) and ypN(mi). Twenty-one (25%) of the centers recommend ALN-RT in patients with ypN(mi) or 1-2N+ after ALND. Seventy-five (90%) centers state that age is not considered a limiting factor for RNI. CONCLUSION: The NORA survey is unique in evaluating the impact of SLNB/ALND status on adjuvant RNI decision-making and volumes after BCS/TM with or without PST. ALN-RT is often indicated in pN1 patients, particularly in the case of ECE. Besides the ongoing NSABP-B51/RTOG and ALLIANCE trials, NORA could help to design future specific RNI trials in the SLNB era without ALND in patients receiving or not PST.

Re-writing and Its Pedagogical Value: A Case Study

Tenint en compte el temps i la energia que els mestres i professors dediquen a la correcció de redaccions i produccions escrites i el poc efecte que aquestes semblen tenir en altres produccions dels aprenents, es va dissenyar la recerca que es presenta en aquest article. Els resultats de l'estudi semblen suggerir que les correccions no faciliten l'aprenentatge. Com presentem aquesta activitat de retroalimentació a l'alumnat i la posició que li donem dins d'un enfocament basat en el procés de l'escriptura seran clau per fer que les correccions siguin facilitadores de l'aprenentatge de la producció escrita.

Cross-Border Place Branding : The Case of Geneva Highlighting Multidimensionality of Places and the Potential Role of Politico-Institutional Aspects

Place branding is not a new phenomenon. The emphasis placed on place branding has recently become particularly strong and explicit to both practitioners and scholars, in the current context of a growing mobility of capital and people. On the one hand, there is a need for practitioners to better understand place brands and better implement place branding strategies. In this respect, this domain of study can be currently seen as 'practitioner led', and in this regard many contributions assess specific cases in order to find success factors and best practices for place branding. On the other hand, at a more analytical level, recent studies show the complexity of the concept of place branding and argue that place branding works as a process including various stakeholders, in which culture and identity play a crucial role. In the literature, tourists, companies and residents represent the main target groups of place branding. The issues regarding tourists and companies have been examined since long by place promoters, location branders, economists or other scholars. However, the analysis of residents' role in place branding has been overlooked until recently and represents a new interest for researchers. The present research aims to further develop the concept of place branding, both theoretically and empirically. First of all, the paper presents a theoretical overview of place branding, from general basic questions (definition of place, brand and place brand) to specific current debates of the literature. Subsequently, the empirical part consists in a case study of the Grand Genève (Great Geneva).

Order-flow Standardization with Product Data Management Ideology

Tämän diplomityön päämääränä oli kuvata tilaus-toimitusprosessin eri toimintojen työnkulku, kun tuotetiedonhallintajärjestelmä on osa työympäristöä. Työn teoreettisessa osassa tarkasteltiin liiketoimintaprosessien uudistamista ja prosessien määrittämistä sekä esiteltiin tuotetiedonhallinnan (PDM) keskeiset osa-alueet. Kohdeyrityksen tausta ja strategiat esiteltiin, minkä jälkeen muutoksia arvioitiin suhteessa teoriaosuuden tuloksiin. Nykyisten toimintatapojen määrittämistä varten haastateltiin henkilöitä jokaisesta tilaus-toimitusprosessin vaiheesta tuotantoyksikön sisällä. Lopuksi kuvattiin yrityksen tuotetiedonhallintaperiaatteet ja määritettiin työnkulku prosessin eri vaiheissa. Samalla kuin uusi tuotetiedonhallintajärjestelmä otetaan käyttöön, on yrityksessä omaksuttava tuotetiedonhallinnan ajatusmalli. Tuoterakenteen hallinta jakautuu nyt eri toimintojen kesken, jolloin suunnittelun rakenne, tuotannon rakenne ja huoltorakenne ovat eri ihmisten vastuulla. Näiden eri rakenteiden konfigurointi tilaus-toimitus prosessin aikana määrää missä järjestyksessä toiminnot on suoritettava eri järjestelmien välillä. Monikansallinen suunnitteluorganisaatio on myös otettava huomioon tilauksenkulun aikana. Tuotetiedonhallintajärjestelmää käytetään yhdessä tuttujen suunnitteluohjelmien sekä toiminnanohjausjärjestelmän (ERP) kanssa. Työnkulkukaaviossa määritellään koko yritystä koskeva malli siitä, miten ja missä järjestyksessä tehtävät on suoritettava eri järjestelmissä tilaus-toimitus prosessin aikana. Tässä työssä tutkittiin tuotteen määrittelyn ja suunnittelutiedon hallinnan kannalta oleellisimmat tilaus-toimitusprosessiin kuuluvat toiminnot; myynti, myynnin tuki, tuotannon ohjaus, sovellussuunnittelu ja dokumentointi. Tulevaisuudessa on suositeltavaa pohtia tuotetiedonhallintajärjestelmän käyttöönottoa myös tuotannossa ja ostoissa. Tilaus-toimitusprosessiin liittyvät kehitysmahdollisuudet kannattaisi seuraavaksi kohdistaa tilauksen määrittelyvaiheeseen myyjä-asiakas rajapinnassa, jossa tehdyt virheet kertautuvat jokaisessa prosessin vaiheessa.

Identification and Management of Operational Risks in IT Organization of Financial Service Provider

Työn tavoitteena on tunnistaa toiminnallisia riskitekijöitä rahoituspalveluita tarjoavan yrityksen IT-organisaatiossa sekä löytää arkipäiväisiä keinoja hallita näitä riskejä. Työssä riskejä on myös tarkasteltu mahdollisen ulkoistuksen yhteydessä. Fuusiot ovat yleisiä rahoitusalan yrityksissä. Yhteenliittymien tuloksena yritysten IT-arkkitehtuuri voi olla monimutkainen ja kulttuurierot yrityksessä suuria. Synergia- ja mittakaavaetuja saadakseen yritys keskittää toimintojaan ja IT-ratkaisujaan. Riskien tunnistaminen on riskienhallintaprosessin tärkein vaihe. Tässä tutkimuksessa riskit ja riskitekijät tunnistettiin itsearvioinnin avulla kysymyssarjoja hyväksikäyttäen. Monet riskitekijät liittyivät sisäisen valvonnan ja seurannan puutteisiin. Myöhemmin näille riskeille pohdittiin työryhmässä käytännönläheisiä hallintakeinoja. Yritys voi siirtää tai jakaa IT -riskejä ulkoistamalla. Ulkoistaminen voi kuitenkin tuoda mukaan myös uusia riskitekijöitä. Ennen ulkoistamispäätöstä yrityksen sisäisten prosessien ja organisaation on oltava järjestyksessä, jotta sopimuksen kannattavuutta voidaan verrata luotettavasti saman palvelun tuottamiseen sisäisesti.