Ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Vanhempien kokemuksia yhteistyöstä ensimmäisen luokan opettajan kanssa.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä lapsen ensimmäisen lukukauden päättyessä. Tutkimusjoukkona oli 11 vanhempaa, jotka olivat osallistuneet vuotta aiemmin esiopetuskyselyyn osana suurempaa tutkimusjoukkoa (N=61). Vanhempien yhteistyökokemuksia tarkasteltiin monimenetelmäisesti. Yhteistyökokemuksia mitattiin ja verrattiin esikouluyhteistyön tuloksiin sekä selvitettiin, millä vanhemmat selittivät yhteistyökokemuksiaan. Taustana kokemuksille selvitettiin yhteistyöasenteita ja yhteistyölle annettuja merkityksiä. Lisäksi tarkasteltiin kohtaamisia vanhempainilloissa ja -varteissa yhteistyön kontekstina. Tutkimuksessa selvisi, että vanhemmat pitivät yhteistyötä tärkeänä ja suhtautuivat siihen myönteisesti. Käsitykset opettajan asenteesta yhteistyöhön olivat positiivisia. Kohtaamiset opettajan kanssa koettiin hyödyllisiksi, ja ne palvelivat yhteistyölle asetettuja tarpeita, kuten tiedonsaantia ja lapsen oppimisen tukemista. Vanhemmat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä yhteistyöhön opettajan kanssa. Yhteistyökokemuksia selitettiin opettajaan, vanhempiin ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen sekä lapseen ja luokkaympäristöön liittyvillä tekijöillä. Tutkimuksessa selvisi, että lapsen yksilöllinen huomioiminen on keskeinen yhteistyökokemuksiin vaikuttava tekijä. Lapsen haasteet voivat heijastua vanhemman kokemuksiin negatiivisesti, mikäli lapsen tuen ja eriyttämisen tarpeisiin ei vastata eikä vanhempi koe tulevansa kuulluksi. Lapsen tuen tarpeen laatu ja luokkaympäristö olivat keskeisiä tekijöitä lapsen tarpeiden toteutumiselle ja opettajan mahdollisuuksille huomioida yksilölliset tarpeet. Tutkimus osoitti, että näkemysten erotessa paljastuu suhteen asymmetria; yhteistyötä tehdään koulun ehdoilla. Käsitykset opettajan ja vanhemman rooleista eivät ole muuttuneet. Johtopäätöksenä tuloksista todetaan, että opetuksen eriyttäminen on tärkeää sekä lapsen että yhteistyön kannalta. Opetuksen resursseihin ja ryhmäkokoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta opettajilla on aidosti mahdollisuus vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä on erityisen tärkeää alkuopetuksessa, jossa oppilas muodostaa käsitystä itsestään oppijana. Onnistuneella siirtymällä on keskeinen merkitys sekä lapsen tulevalle koulupolulle että kodin ja koulun yhteistyölle myös jatkossa.

Common dyslipidemias, high lipoprotein(a) concentrations and endothelial function in the children of the STRIP study families

Extreme lipid values predisposing on illnesses are dyslipidemias. Dyslipidemias evolve in early childhood, but their significance or persistency is not well known. Common dyslipidemias may aggregate in the same families. This thesis is a part of the longitudinal randomized Special Turku coronary Risk factor Intervention Project STRIP, in which 1054 families with six months old children were randomized to a control or to an intervention group. The family lipid data from the first 11 years was used. Fasting samples at the age of five years defined the lipid phenotypes. The dyslipidemias coexisting in the parent and the child were studied. At the age of 11 years 402 children participated artery ultrasound studies. The significance of the childhood dyslipidemias and lipoprotein(a) concentration on endothelial function was evaluated with the flow mediated arterial dilatation test. Frequently elevated non-HDL cholesterol concentration from one to seven-year-old children associated to similar parental dyslipidemia that improved the predictive value of the childhood sample. The familial combinations were hypercholesterolemia (2.3%), hypertriglyceridemia (2.0%), familial combined hyperlipidemia (1.8%), and isolated low HDL-cholesterol concentration (1.4%). Combined hyperlipidemia in a parent predicted most frequently the child’s hyperlipidemia. High lipoprotein(a) concentration aggregated in some families and associated to childhood attenuated brachial artery dilatation. Hypercholesterolemia and high lipoprotein(a) concentration at five years of age predicted attenuated dilatation. This study demonstrated that parental dyslipidemias and high lipoprotein(a) concentration help to find early childhood dyslipidemias. The association of hypercholesterolemia and lipoprotein(a) concentration with endothelial function emphasizes the importance of the early recognition of the dyslipidemias.

Kioskikirjallisuuden suomentamisen historiaa. Esimerkkitapauksena Ed McBainin The Pusher ja sen suomennokset

Tutkielmani käsittelee kioskikirjallisuuden suomennosten historiaa ja sitä, miten kioskikirjasarjoissa julkaistuja teoksia on suomennosvaiheessa lyhennetty. Suomessa on tehty vain vähän akateemista tutkimusta kioskikirjallisuudesta. Varsinkin siitä, miten ja millaisissa oloissa kioskikirjoja on suomennettu, on vain vähän tietoa. Tutkielman teoreettinen pohja on deskriptiivinen käännöstutkimus. Tutkin kioskikirjallisuutta aikakautensa ilmiönä ja pohdin sitä, miten aikakauden normit ja suomentajien asema ovat vaikuttaneet kioskikirjallisuuden suomennoksiin. Hyödynnän myös Gideon Touryn käännösnormeihin liittyvää tutkimusta. Pohdin tutkimuksessani lisäksi sitä, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkimissani suomennoksissa. Tutkielman empiirisessä osassa analysoin sitä, miten kioskikirjoja on lyhennetty ja mitä niihin on lisätty suomennosvaiheessa. Tutkimusmateriaalina on Ed McBainin teos The Pusher (1956) ja sen kaksi suomennosta, Vaasa Oy:n Ilves-sarjassa julkaistu Poikani on narkomaani? (1963, suom. Uolevi Maajärvi) ja Grammamies (1973, suom. Kalevi Nyytäjä). Sain tutkimuksessani selville, että Uolevi Maajärven suomennokseen tekemät poistot kohdistuivat pääasiassa seuraavanlaisiin tekstisegmentteihin: muistelu, kielellinen leikittely, epämiellyttäviksi koetut aiheet, toistoa sisältävät kappaleet, poliisitutkimuksen kuvaus ja henkilöhahmojen välisen vuorovaikutuksen kuvaus. Maajärvi oli myös lisännyt suomennokseensa kääntäjän huomautuksia. Maajärven suomennokseen tekemät poistot ja lisäykset eivät vaikeuttaneet kirjan pääjuonen seuraamista, mutta niiden kautta teoksesta katosi Ed McBainin kirjoitustyylille ominaisia aspekteja, kuten tarkat poliisitoiminnan kuvaukset. Maajärven suomennosta on todennäköisesti ensisijaisesti lyhennetty, jotta se sopisi pituudeltaan paremmin kustantajan kirjasarjaan. Suomennokseen tehdyissä poistoissa voidaan kuitenkin nähdä mm. suomentajan itsesensuuria. Kalevi Nyytäjän suomennos noudatti pääsääntöisesti alkuperäistekstiä. Käännösanalyysin perusteella suomennosten julkaisuajankohtien välisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut selkeitä muutoksia, esimerkiksi tabu-aiheiden kääntämiseen liittyvissä normeissa. Käännösvertailun perusteella tutkimusmateriaalini tuki jossain määrin uudelleenkääntämishypoteesin olettamusta, jonka mukaan uudemmat käännökset ovat ensimmäisiä käännöksiä vieraannuttavampia.

Viittomakielen tulkkikoulutus Suomessa ja Ranskassa. Katsaus historiasta nykypäivään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus viittomakielen tulkkikoulutuksen historiaan ja nykytilaan Suomessa ja Ranskassa. Tätä tarkoitusta varten havainnoitiin suomalaisia ja ranskalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia ja pohdittiin, mikä niissä on samanlaista ja erilaista. Viittomakielen tulkkaus on tiiviisti kietoutunutta viittomakielen ja kuurojen aseman kehitykseen, ja niitä on vaikea tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tästä syystä tarkastelussa olivat lisäksi viittomakielen kehitys ja asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä oli tulkkikoulutusten opetussuunnitelmien strukturoitu havainnointi. Ensin vertailtiin suomalaisia koulutuksia toisiinsa ja sen jälkeen ranskalaisia koulutuksia toisiinsa. Viimeiseksi vertailtiin vielä suomalaisia koulutuksia ranskalaisiin. Vertailua helpotettiin taulukoimalla opetussuunnitelmista saadut tiedot uuteen muotoon vertailukriteerien perusteella. Tulkkikoulutusten kriteereiksi valikoitui yleistason kriteerejä, jotta tutkimusalue ei laajenisi liikaa. Taustalla oli ajatus siitä, että koulutuksissa on suuria eroavaisuuksia tutkintojen tasoista ja suomalaisten ja ranskalaisten koulutusjärjestemien erilaisuudesta johtuen. Ranskalaisia ja suomalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia lähdettiin tarkastelemaan kahden eri hypoteesin pohjalta. Ensinnäkin ajateltiin, että Ranskassa on pidemmät perinteet viittomakielentulkkien koulutuksessa, koska kuurojenopetus alkoi Ranskassa aikaisemmin kuin Suomessa. Toiseksi ajateltiin, että viittomakielen tulkkikoulutuksen ja tulkkauksen asema on yhtä vahva Suomessa ja Ranskassa. Tulkkauksen aseman ajateltiin kytkeytyvän yleisemmin kuurojen asemaan ja sitä tarkasteltiin lainsäädännön kannalta. Koulutusten vertailussa todettiin, että selvimmät samankaltaisuudet maiden koulutusten välillä löytyvät koulutusten luonteesta, hakuedellytyksistä, pääsykokeista ja harjoittelusta. Selvimmät erot liittyvät tutkinnon tasoon ja viittomakielentaitoon koulutukseen pääsyn edellytyksenä. Muut erot liittyvät opetuksen laajuuteen viittomakielessä ja tulkkausopinnoissa. Hypoteesien osalta todettiin, etteivät ne pitäneet paikkaansa. Suomessa järjestettiin ensimmäinen yhden viikonlopun pituinen viittomakielentulkkikurssi vuonna 1962. Ranskassa ensimmäinen, yhden viikon pituinen kurssi järjestettiin lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1981. Tämän perusteella kuurojenopetuksen pitemmillä perinteillä ei ole yhteyttä tulkkikoulutuksen aloittamiseen. Suomessa viittomakieli tunnustettiin perustuslaissa vuonna 1995. Lisäksi Suomessa on säädetty laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista sekä viittomakielilaki, jotka turvaavat paremmin kuurojen oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskan kansallisessa lainsäädännössä on yksi laki vuodelta 2005, jossa viittomakieli tunnustetaan erilliseksi kielekseen, laki tasa-arvoisista kansalaisoikeuksista ja osallistumismahdollisuuksista vammaisille.

”Sehän on melkein kuin maammelaulu.” Kansakuntapuhe kevään 2014 Suvivirsi-keskustelussa

Keväällä 2014 uutisoitiin apulaisoikeuskanslerin Mikko Puumalaisen tekemästä selvityksestä koskien koulujen uskonnollisia tilaisuuksia. Mediassa huomion keskipisteeseen nostettiin Suvivirsi ja sen uhattu asema koulujen kevätjuhlissa, mikä herätti suomalaisissa huomattavan määrän kommentteja. Tarkastelen tutkimuksessani Suvivirttä koskeviin uutisiin kirjoitettuja kommentteja. Selvitän, millaisia diskursseja kommenteissa ilmenee ja miten suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta puhutaan. Selvitän samalla, minkälaisia arvioita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolista Suomessa esitetään. Aineistonani on viiden Suomen suurimman uutissivustojen uutisten kommentit (Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat, YLE, MTV). Uutisia kertyi 24.3–4.4.2014 välisenä aikana 38 kappaletta sisältäen yhteensä 8 724 kommenttia. Analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Löysin aineistostani useita diskursseja, jotka ovat jaoteltavissa neljään pääkategoriaan: maahanmuuttajiin liittyvät diskurssit, valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, ilmiötä kritisoivat diskurssit sekä suomalaisuutta kuvailevat diskurssit. Näistä sisällöltään laajin on valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, joissa paljastuu selkeä vastakkainasettelu valtion ja kirkon erillisyyttä ja yhtenäisyyttä toivovien välillä. Diskurssit paljastavat suomalaisen kansakunnan moniäänisyyden. Keskusteluun ottavat osaa suomalaiseen enemmistöön ja hegemoniaan nojaavat luterilaisen kirkon asemaa yhteiskunnassa puolustavat puheenparret sekä marginaalisemmassa asemassa olevat luterilaisen kirkon erillisyyttä suomalaisesta yhteiskunnasta toivovat. Hegemonisessa kansakuntapuheessa nähdään luterilainen kirkko homogeenisen suomalaisuuden takaajana sekä tärkeänä osana suomalaista myyttistä historiaa. Lisäksi hegemonisessa kansakuntapuheessa rajataan suomalaisen kansakunnan ulkopuolelle ulkomaalaiset, kirkosta eronneet uskonnottomat sekä uskovaiset. Marginaalisessa kansakuntapuheessa puolestaan tuodaan esille suomalaisuuden moniäänisyys. Marginaaliasemassa olevat yksilöt sijoittuvat yhteiskuntaan lähinnä suhteessa hegemoniaan, mutta marginaalin edustajat pyrkivät saamaan itselleen tasa-arvoisen aseman kansakunnassa.