Nociceptive scores and endorphin-containing cells reduced by low-level laser therapy (LLLT) in inflamed paws of Wistar rat

Objective: This study aimed to investigate how local pain relief is mediated by laser therapy and how dose affects the relationship. Methods: Inflammation was induced in the hind-paws of Wistar rats. Two groups of rats received 780-nm laser therapy (Spectra-Medics Pty Ltd.) at one of two doses (2.5 and 1 J/cm(2)). One group acted as a control. Scores of nociceptive threshold were recorded using paw pressure and paw thermal threshold measures. Results: A dose of 1 J/cm(2) had no statistically significant effect on antinociceptive responses. A dose of 2.5 J/cm(2) demonstrated a statistically significant effect on paw pressure threshold (p < 0.029) compared to controls. There was no difference in paw thermal threshold responses and paw volumes at either dose. Immunohistochemistry in control animals demonstrated normal beta-endorphin containing lymphocytes in control inflamed paws but no beta-endorphin containing lymphocytes in rats that received laser at 2.5 J/cm(2). Conclusion: The results confirm previous findings that the effect of laser therapy is dose-related. The mechanism of effect may occur via a differentiated pressure-sensitive neural pathway rather than a thermal-sensitive neural pathway. The significance of the immunohistochemistry findings remains unknown.

Recent advances in alcohol-induced adduct formation

This article presents the proceedings of a symposium presented at the ISBRA 12th World Congress on Biomedical Alcohol Research, held in Heidelberg/Mannheim, Germany, September 29 through October 2, 2004. The organizers of the symposium were Simon Worrall and Victor Preedy, and the symposium was chaired by Onni Niemelä and Geoffrey Thiele. The presentations scheduled for this symposium were (1) Adduct chemistry and mechanisms of adduct formation, by Thomas L. Freeman; (2) Malondialdehyde- acetaldehyde adducts: the 2004 update, by Geoffrey Thiele; (3) Adduct formation in the liver, by Simon Worrall; (4) Protein adducts in alcoholic cardiomyopathy, by Onni Niemelä; and (5) Alcoholic skeletal muscle myopathy: a role for protein adducts, by Victor R. Preedy.

Cognitive Bias in Knowledge Engineering Course

The paper presents experience in teaching of knowledge and ontological engineering. The teaching framework is targeted on the development of cognitive skills that will allow facilitating the process of knowledge elicitation, structuring and ontology development for scaffolding students’ research. The structuring procedure is the kernel of ontological engineering. The 5-steps ontology designing process is described. Special stress is put on “beautification” principles of ontology creating. The academic curriculum includes interactive game-format training of lateral thinking, interpersonal cognitive intellect and visual mind mapping techniques.

Feature Extraction for Classification in the Data Mining Process

Dimensionality reduction is a very important step in the data mining process. In this paper, we consider feature extraction for classification tasks as a technique to overcome problems occurring because of “the curse of dimensionality”. Three different eigenvector-based feature extraction approaches are discussed and three different kinds of applications with respect to classification tasks are considered. The summary of obtained results concerning the accuracy of classification schemes is presented with the conclusion about the search for the most appropriate feature extraction method. The problem how to discover knowledge needed to integrate the feature extraction and classification processes is stated. A decision support system to aid in the integration of the feature extraction and classification processes is proposed. The goals and requirements set for the decision support system and its basic structure are defined. The means of knowledge acquisition needed to build up the proposed system are considered.

Crowdsourcing, citizen science or volunteered geographic information? The current state of crowdsourced geographic information

Citizens are increasingly becoming an important source of geographic information, sometimes entering domains that had until recently been the exclusive realm of authoritative agencies. This activity has a very diverse character as it can, amongst other things, be active or passive, involve spatial or aspatial data and the data provided can be variable in terms of key attributes such as format, description and quality. Unsurprisingly, therefore, there are a variety of terms used to describe data arising from citizens. In this article, the expressions used to describe citizen sensing of geographic information are reviewed and their use over time explored, prior to categorizing them and highlighting key issues in the current state of the subject. The latter involved a review of 100 Internet sites with particular focus on their thematic topic, the nature of the data and issues such as incentives for contributors. This review suggests that most sites involve active rather than passive contribution, with citizens typically motivated by the desire to aid a worthy cause, often receiving little training. As such, this article provides a snapshot of the role of citizens in crowdsourcing geographic information and a guide to the current status of this rapidly emerging and evolving subject.

Muuttuva lapsen maailma. Minttu-kuvakirjat viidellä vuosikymmenellä 1978–2015.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuvaa lapsuudesta rakennetaan verbaalisilla ja visuaalisilla elementeillä kuvakirjan tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten puitteissa. Tutkimuskohteinani toimivat Maikki Harjanteen Minttu-kuvakirjoista löytämäni kirjaparit. Samasta aiheesta kirjoitettuja kirjapareja ovat joulusta kertovat kirjat mintun joulu (1979) ja Mintun joulukirja (1989), lemmikin liittymistä Mintun perheeseen käsittelevät kirjat minttu saa koiran (1982) ja Minttu saa oman koiran (2007), mummon nimikkoteokset minttu mummolassa (1978) ja Minttu ja mummo (2010) sekä syntymäpäivistä kertovat kirjat mintun kiva päivä (1979) ja Mintun syntymäpäivät (2014). Tutkin siis, miten kuvaa lemmikeistä, koirista, mummoista, jouluista ja syntymäpäivistä rakennetaan näissä kuvakirjapareissa. Tutkin tutkimuskohteitani ikonoteksteinä eli teoksina, jotka muodostuvat sanan ja kuvan vuorovaikutuksessa. Kuvan ja sanan suhteessa tapahtuneen muutoksen määrittelyn apuna käytän Ulla Rhedinin kolmea kuvakirjakategoriaa sekä Maria Nikolajevan ja Carole Scottin kertovuuden aspektin varaan perustuvaa kuvakirjajaottelua. Representaation ymmärrän Mikko Lehtosen ja Stuart Hallin tapaan kaksisuuntaiseksi ilmiöksi, toisinnoksi, jolla on kuitenkin maailmaa muokkaava voima. Mintut ovat muuttuneet 70-luvun ensimmäisistä kuvakirjoista 2010-luvulle paljon niin visuaalisesti kuin verbaalisesti, mikä on vaikuttanut kirjojen tuottamaan lemmikki-, mummo-, joulu- ja syntymäpäiväkuvaan. Alkutuotannossa painottui kerronnan visuaalinen puoli ja lopputuotannossa tekstin osuus kerronnassa on kasvanut suureksi. Alkutuotannon Mintut pyrkivät mimeettiseen ja realistiseen kuvaukseen kun taas lopputuotanto saa karnevalismin ja nonsensen piirteitä. Samalla Minttujen arvot ovat säilyneet jokseenkin samoina: Vaikka Minttu-kirjoissa representoidaankin melko idyllisesti boheemia lapsiperheen arkea, löytyy niistä säröjä, joilla Mintut kyseenalaistavat valtakulttuuria. Mintut puhuvat vihreiden arvojen puolesta kulutuskulttuuria vastaan ja tekevät selväksi, ettei lapsi tarvitse leluja ja kalliita harrastuksia, vaan oman tärkeän aikuisen aikaa. Minttu-kuvakirjat tuottavat tietynlaista kuvaa lapsuudesta eri vuosikymmenillä. Kuvakirjat luovat omaa todellisuuttaan representoidessaan asioita, eikä niitä voida pitää vallan käytön suhteen neutraalina mediana. Niillä on agenda muuttaa maailmaa.

Vain lakiko lasta suojelee?

Tiivistelmä TURUN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta Perhe-oikeus VALJAKKA EEVA: Vain lakiko lasta suojelee? Väitöskirja, 219 s. Kesäkuu 2016 Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen lastensuojelulainsäädännön pitkän ai- kavälin kehitystä 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Tavoitteena on selvittää, mil- lä tavoin lasten suojelun tarvetta on lastensuojelulakeja säädettäessä määritelty ja millaisin keinoin julkinen valta on suojellut lapsia. Tutkimuksessa luodaan myös yleisemmin kuvaa siitä, millaista keskustelua lastensuojelun yhteiskunnallisesta tehtävästä, yksityisen ja julkisen hyvinvointivastuun jakautumisesta sekä julkisen vallan perheen yksityisyyteen puuttuvien toimien tarpeellisuudesta ja oikeutukses- ta on eri aikoina käyty. Tutkimuksessa lastensuojelun käsitettä käytetään sekä laa- jemmassa (Child Welfare) että suppeammassa (Child Protection) merkityksessä. Tutkimus on lapsi- ja oikeuspoliittinen puheenvuoro, jossa lastensuojelun institutionaalisia kehityskulkuja tarkastellaan yhteiskunnassa sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevan lapsiväestön ja lastensuojelun asiakkaiksi valikoi- tuvien lasten näkökulmasta. Tutkimusote on ongelmalähtöinen ja yhteyshakuinen siten, että tutkimuskysymyksiä tarkastellaan monitieteisesti hallinto- ja sosiaalioi- keudellisessa viitekehyksessä. Tutkimus osoittaa, että tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen suppeam- massa merkityksessä lastensuojeluinstituution rakenteet kuten lasten suojelutar- peen määrittely, suojelun keinot ja lastensuojelulain julkilausutut tavoitteet ovat pysyneet lähes samankaltaisina aina ensimmäisen lastensuojelulain (1936) säätä- misestä lukien. Tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen laajemmassa merkityksessä voidaan lastensuojelussa nähdä tapahtuneen muutoksia. Vähitellen hyvinvointivaltion laajentuessa lastensuojelua koskeva ymmärrys muuttui yhä moniulotteisemmak- si. Lastensuojelu merkitsi 1960-luvulle tultaessa laajaa lapsiväestön hyvinvointia turvaavaa yhteiskuntapoliittista ohjelmaa. Myös sosiaalipolitiikan suunnanmuutos 1990-luvulla ja sen myötä julkisen vallan vastuun kaventaminen merkitsivät muu- tosta lastensuojelussa. Monille yhteiskunnan eri osa-aluille ulottuvien perheiden ja lasten hyvinvointia tavoittelevien politiikkaohjelmien ja niiden toteuttamispyrki- mysten sijaan lastensuojelu kaventui niin käsitteenä kuin käytännön toimintanakin tarkoittamaan lähes yksinomaan sosiaalihuollon erityispalvelua eli lapsi- ja perhe- kohtaista lastensuojelua. Asiasanat: Lastensuojelu, lastensuojelulainsäädäntö, historiallinen kehitys, oikeu- dellinen sääntely, hyvinvointivaltio.

Selainkäyttäytymiseen perustuva kohdistettu verkkomainonta - Toimijoiden velvollisuudet erityisesti tietosuojan näkökulmasta.

Internetin monimuotoisessa ympäristössä on selainkäyttäytymiseen perustuvasta kohdistetusta verkkomainonnasta kehittynyt tehokas, mutta häikäilemätön työkalu sitä hyödyntäville toimijoille. Mainostekniikan tarkoituksena on kerätä käyttäjistä henkilökohtaisia tietoja ja seurata heidän Internet käyttäytymistään, jotta heidän kiinnostusten kohteensa ja mieltymyksensä saataisiin selville. Kerätyistä tiedoista muodostetaan käyttäjäprofiileja, joiden avulla oikeat mainokset kohdistetaan kullekin yksittäiselle verkon käyttäjälle. Yhteiskunnassa, jossa teknologia on koko ajan läsnä, on käyttäjien oikeus tieto- ja yksityisyydensuojaan kuitenkin helppo unohtaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää käyttäjien tietosuojan toteutumisen näkökulmasta mainostekniikkaa hyödyntävien toimijoiden velvollisuudet. Sen lisäksi tavoitteena on selvittää toimijoiden välinen vastuun jakautuminen ja valvonta sekä lainvastaisesta menettelystä johtuvat seuraamukset. Lopuksi tehdään katsaus selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan tulevaisuuden näkymiin. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuskysymyksiin etsittiin ratkaisuja ja tulkintoja tutkimalla voimassa olevien oikeuslähteiden sisältöä. Keskeiset tietosuojaa ohjaavat lait ovat Suomen lainsäädännössä henkilötietolaki (22.4.1999/523) ja tietoyhteiskuntakaari (7.11.2014/917) sekä EU:n lainsäädännössä henkilötietodirektiivi (24.10.1995/46), sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (12.07.2002/58/EY) ja vuonna 2018 voimaan tuleva yleinen tietosuoja-asetus (KOM (2012) 11, lopull). Suomen ja EU:n lainsäädäntö turvaa käyttäjien tieto- ja yksityisyydensuojan verkossa asettamalla velvollisuuksia selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan toimijoille. Henkilötietojen käsittelyn edellytyksenä on käyttäjien suostumus ja informointivelvollisuus, mutta oikeuskäytännön puuttuminen viittaa käyttäjien tietämättömyyteen. Vaikuttaa siltä, etteivät verkon käyttäjät voi käyttää hyväksi oikeussuojakeinojaan ja suojella itseään selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan tekniikoilta, koska he eivät ymmärrä niitä. Mikäli lainmukainen suostumus ja informointivelvollisuus eivät yllä lain asettamalle tasolle, on käsillä henkilörekisteririkkomus ja vakavimmissa loukkauksissa jopa henkilörekisteririkos. Tutkielmassa pohditaan, onko selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan valvonta riittävää vai pitäisikö valvontaa tehostaa. Lapsille kohdistettua verkkomainontaa tulisi valvoa ensisijaisesti, koska he eivät ole tarpeeksi kypsiä ymmärtämään mainostekniikan tarkoituksia. Käyttäjien henkilötietojen sääntelyn näkökulmasta yleinen tietosuoja-asetus on askel oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessa henkilötietojen käsittelyyn liittyviä vaatimuksia tiukennetaan ja käyttäjien tietosuojaa pyritään parantamaan ottamalla huomioon uudet kehittyneet teknologiat. Nähtäväksi kuitenkin jää parantuuko käyttäjien tietosuoja ja puututaanko yksityisyyttä loukkaaviin verkkomainonnan menetelmiin myös käytännön tasolla.

COACHES, CLIMATES, “FIELD” GOALS, AND EFFICACY: A “DE-CONSTRUCTION” OF THE MASTERY-APPROACH TO COACHING AND EXAMINATION OF RELATIONSHIPS TO PSYCHOSOCIAL OUTCOMES IN A YOUTH FOOTBALL PLAYER DEVELOPMENT PROGRAM.

In support of the achievement goal theory (AGT), empirical research has demonstrated psychosocial benefits of the mastery-oriented learning climate. In this study, we examined the effects of perceived coaching behaviors on various indicators of psychosocial well-being (competitive anxiety, self-esteem, perceived competence, enjoyment, and future intentions for participation), as mediated by perceptions of the coach-initiated motivational climate, achievement goal orientations and perceptions of sport-specific skills efficacy. Using a pre-post test design, 1,464 boys, ages 10-15 (M = 12.84 years, SD = 1.44), who participated in a series of 12 football skills clinics were surveyed from various locations across the United States. Using structural equation modeling (SEM) path analysis and hierarchical regression analysis, the cumulative direct and indirect effects of the perceived coaching behaviors on the psychosocial variables at post-test were parsed out to determine what types of coaching behaviors are more conducive to the positive psychosocial development of youth athletes. The study demonstrated that how coaching behaviors are perceived impacts the athletes’ perceptions of the motivational climate and achievement goal orientations, as well as self-efficacy beliefs. These effects in turn affect the athletes’ self-esteem, general competence, sport-specific competence, competitive anxiety, enjoyment, and intentions to remain involved in the sport. The findings also clarify how young boys internalize and interpret coaches’ messages through modification of achievement goal orientations and sport-specific efficacy beliefs.

Hankintayksikön korvausvastuu hankintamenettelyn keskeyttämisellä aiheutetusta vahingosta – erityisesti hankintalain nojalla

Tutkielma käsittelee hankintayksikön korvausvastuuta hankintamenettelyn keskeyttämisellä aiheutetusta vahingosta erityisesti hankintalain vahingonkorvaus- ja hyvitysmaksusäännösten nojalla. Huomiota kiinnitetään niiden ohella myös sopimuksentekorikkomukseen ja vahingon-korvauslakiin mahdollisina vastuuperusteina. Tutkielman aihepiiri sijoittuu systemaattisesti yksityis- ja julkisoikeuden rajapintaan ja myös sopimusvastuun ja sopimuksen ulkoisen vastuun harmaalle alueelle. Metodi on oikeusdogmaattinen. Sopimusneuvottelujen sitomattomuus on perusteltu lähtökohta myös julkisissa hankinnoissa. Sitä tukee hankintalainsäädännön taustalla oleva pyrkimys julkisten varojen käytön tehostami-seen. Hankintalaissa hankintayksikön oikeutta keskeyttää hankintamenettely ei olekaan käy-tännössä rajattu, kunhan tarjoajia kohdellaan yhdenvertaisesti. Hankintayksikön hyvin vapaa oikeus menettelyn keskeyttämiseen on tarjoajien luottamuksensuojan kannalta kuitenkin on-gelmallinen. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun hankintayksikkö on jo valinnut tarjouskilpai-lun voittajan hankintapäätöksellä ja näin antanut indision sopimuksentekotahdostaan. Hankin-tamenettelyn keskeyttämisen tarkoituksenmukaisuussyistä vielä hankintapäätöksen jälleen salliva oikeuskäytäntö on myös ristiriidassa hankintaoikaisua koskevan säännöksen sanamuo-don kanssa. Hankintalain mukainen korvausvastuu on ankaraa, eikä edellytä hankintayksikön tuottamusta. Vahingonkorvaussäännöksen nojalla korvataan vaihtoehtoisesti ns. positiivinen sopimusetu tai tarjousmenettelystä aiheutuneet kulut. Molempien katsotaan tutkielmassa olevan mahdollisia myös menettelyn keskeyttämisen yhteydessä. Hyvitysmaksun määrä ei sen sijaan ole sidottu aiheutuneeseen vahinkoon, eikä etenkään suuremmissa hankinnoissa yleensä riitä kattamaan koko vahinkoa. Hyvitysmaksun suhde samassa tapauksessa mahdollisesti myöhemmin määrät-tävään vahingonkorvaukseen on epäselvä. Hankintamenettelyssä on normaalitapauksessakin pääsääntöisesti vain yksi voittaja. Vain tälle tarjoajalle laittomasta keskeyttämisestä aiheutunut vahinko on siten syy-yhteydessä lainvastai-seen menettelyyn ja tulee korvattavaksi. Tarjousmenettelykuluja koskevan vahingonkorvauk-sen ja hyvitysmaksun osalta syy-yhteyskynnystä on lainsäädännössä alennettu. Tästä huolimat-ta alusta saakka virheelliset tarjouskilpailut, joissa virheettömän menettelyn kulkua on jälkikä-teen vaikea arvioida, muodostuvat ongelmallisiksi. Oikeuskäytännössä syy-yhteyttä koskeva näyttökynnys on näissä tapauksissa asetettu ehkä tarpeettomankin korkealle.

Osituksen sovittelu

Tämän tutkielman aiheena ja tutkimuskohteena on osituksen sovittelu voimassa olevan oikeuden kannalta. Avioliitto nykyisessä muodossaan on varallisuusoikeudellinen sopimus, joka perustaa avio-oikeuden puolisoiden välille. Avio-oikeus konkretisoituu avioliiton purkautuessa avioeroon tai puolison kuolemaan. Normaalisääntöjen mukainen ositus johtaa omaisuuden puolittamiseen. Avioliiton purkautuessa puolittamisperiaate on vahva pääsääntö. Sen säännönmukainen noudattaminen voi johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Osituksen epäoikeudenmukaista lopputulosta varten on avioliittolain 103b §:ssä säädetty mahdollisuudesta sovitella ositusta. Osituksen sovittelun osapuolia voivat olla puolisot, puoliso ja toisen puolison perilliset, tai molempien perillistahot. Tutkielmassa kuvataan, miten avioliittolain 103b §:ssä ilmaistu osituksen sovittelusääntö sijoittuu aviovarallisuusjärjestelmän kokonaisuuteen. Tutkielma pyrkii vastaamaan, millaisten edellytysten vallitessa sovittelu on mahdollista de lege lata. Sovitteluedellytysten lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia sovittelukeinoja voimassa oleva laki mahdollistaa, ja millaisia rajoituksia niiden käyttöön liittyy. Tutkielmassa selvitetään sovittelussa käytettyjen harkintakriteerien painoarvoa ja keskinäistä suhdetta. Mielenkiinto kohdistuu myös siihen, millaisia ongelmia sovittelusäännön tulkinnassa ja soveltamisessa on ilmennyt korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen perusteella säännön liki kolmekymmenvuotisen voimassaolon aikana. Osituksen sovittelusääntö on oikeudenmukaisuustavoitteen kannalta välttämätön osa voimassaolevan aviovarallisuusjärjestelmän kokonaisuutta. Sillä voidaan korjata ositusjärjestelmän heikkouksia poikkeuksellisissa tilanteissa. Tutkimusmateriaalina on lainsäädäntö, lain valmistelutyöt, oikeuskirjallisuus sekä osituksen sovittelua koskeva korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö.

Yhdenvertaisuusperiaate korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa.

Tämä tutkielma käsittelee hallinto-oikeudellista yhdenvertaisuusperiaatetta korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa. Tarkoituksena on ollut selvittää, miten KHO perustelee yhdenvertaisuusperiaatetta koskevat ratkaisunsa. Kysymys kiinnittyy toisaalta oikeudellisen perustelemisen teoriaan ja toisaalta oikeussäännöistä ja oikeusperiaatteista käytyyn keskusteluun. Tutkimusaineiston muodostavat vuosina 2003–2015 Finlex-tietokannassa julkaistut suomenkieliset vuosikirjaratkaisut (n=28). Aineisto valikoitui päätösten asiasanojen perusteella. Tutkimusaineisto on luokiteltu perustelujen laadun mukaan neljään kategoriaan. Yhdensuuntaisen punninnan kategoriaan kuuluvat ne korkeimman hallinto-oikeuden päätökset, joissa on tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella erilaisten tosiasioiden vallitessa asiassa olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisista punnintaperusteluista siinä mielessä, että päätöksissä olisi esitetty aitoja contra-argumentteja tai dialogia perustelujen ja vastaperustelujen välillä. Kumulatiivisten perustelujen kategoriaan kuuluvat päätökset, joissa KHO perustelee ratkaisuaan kumulatiivisesti useilla eri argumenteilla. Yhden argumentin kategoriaan kuuluvat ne tuomioistuimen päätökset, joista löytyy yksi yhdenvertaisuusratkaisua perusteleva pro-argumentti. Mekaanisten perustelujen kategoriassa korkein hallinto-oikeus ottaa kantaa yhdenvertaisuusperiaatteeseen ainoastaan muodollisesti perustelematta ratkaisuaan sisällöllisesti. Tutkielmassa osoitetaan, ettei periaateratkaisujen perusteleminen ole aina punnintaa. Valtaosa tutkimusaineiston päätöksistä sijoittuu mekaanisten perustelujen kategoriaan. Monissa tapauksissa yhdenvertaisuusperiaatetta koskeva ratkaisu on tuomioistuimelle selvä, eikä vastakkaista lopputulosta perustelevia näkökulmia ole ollut esitettävissä. Toisinaan korkein hallinto-oikeus kuitenkin esittää perustelut mekaanisesti myös kiperissä tulkintatilanteissa, joissa olisi perusteltua odottaa avoimia ja dialogisia perusteluja. Tämä herättää kysymyksen perustelujen uskottavuudesta. Puutteellisesti perustellut päätökset eivät myöskään ole omiaan ohjaamaan toivotulla tavalla alempien viranomaisten toimintaa.

Määräämisperiaate kuluttajaluottosopimuksissa

Siviiliprosessin johtavana periaatteena dispositiviisissa asioissa pidetään määräämisperiaatetta eli dispositiivista periaatetta. Määräämisperiaatteen mukaan asianosaisella on valta ratkaista, haluaako hän oikeussuojaa ja missä laajuudessa sekä mitä oikeussuojan mahdollisista muodoista hän käyttää. Asianosaiset määräävät vetoamillaan seikoilla tuomioistuimen tutkimisvallan rajat, joiden ulkopuolelle tuomioistuin ei saa tutkintaansa ja todistusharkintaansa ulottaa. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus on siis dispositiivisissa riita-asioissa säädetty lähtökohtaisesti suppeaksi. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen vaikuttavat kuitenkin nykyään Euroopan unionin kuluttajansuojalainsäädäntö ja erityisesti sopimusehtodirektiivi sekä direktiiviä koskeva unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tuomioistuin on tietyissä tilanteissa viran puolesta velvollinen arvioimaan kuluttajaoikeudelliseen faktaperusteisiin nojautuvia vaateita, vaikkei asianosainen olisi vedonnut niihin. Myös korkein oikeus on hiljattain antanut ensimmäiset ratkaisunsa tuomioistuimen oma-aloitteisesta tutkimisvelvollisuudesta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää ensinnäkin, miten määräämisperiaate ilmenee lainsäädännössä ja oikeudenkäyntimenettelyssä. Toiseksi tutkielmassa halutaan selvittää, mitä muita menettelysääntöjä määräämisperiaatteeseen liittyy, sillä määräämisperiaatteen mukaista asianosaisten aktiivisuutta on pyritty tehostamaan monin keinoin. Kolmanneksi tässä tutkielmassa tutkitaan, mitä kuluttajaluottosopimuksella tarkoitetaan ja miten kuluttajasopimusten ehtoja on mahdollista kohtuullistaa. Lisäksi tutkielman yhtenä tärkeänä tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus EU-oikeudella on ollut määräämisperiaatteeseen erityisesti kuluttajaluottosopimusten osalta ja miten kuluttajaa suojaava näkökulma on näkynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Tutkielman keskeisimpinä lähteinä on käytetty lain esitöitä sekä korkeimman oikeuden ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielman kannalta keskeisiä lakeja ovat oikeudenkäymiskaari ja kuluttajansuojalaki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen ja hallituksen esityksineen. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty aiheesta saatavilla olevaa kirjallisuutta sekä artikkeleita.