Muuttuva lapsen maailma. Minttu-kuvakirjat viidellä vuosikymmenellä 1978–2015.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuvaa lapsuudesta rakennetaan verbaalisilla ja visuaalisilla elementeillä kuvakirjan tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten puitteissa. Tutkimuskohteinani toimivat Maikki Harjanteen Minttu-kuvakirjoista löytämäni kirjaparit. Samasta aiheesta kirjoitettuja kirjapareja ovat joulusta kertovat kirjat mintun joulu (1979) ja Mintun joulukirja (1989), lemmikin liittymistä Mintun perheeseen käsittelevät kirjat minttu saa koiran (1982) ja Minttu saa oman koiran (2007), mummon nimikkoteokset minttu mummolassa (1978) ja Minttu ja mummo (2010) sekä syntymäpäivistä kertovat kirjat mintun kiva päivä (1979) ja Mintun syntymäpäivät (2014). Tutkin siis, miten kuvaa lemmikeistä, koirista, mummoista, jouluista ja syntymäpäivistä rakennetaan näissä kuvakirjapareissa. Tutkin tutkimuskohteitani ikonoteksteinä eli teoksina, jotka muodostuvat sanan ja kuvan vuorovaikutuksessa. Kuvan ja sanan suhteessa tapahtuneen muutoksen määrittelyn apuna käytän Ulla Rhedinin kolmea kuvakirjakategoriaa sekä Maria Nikolajevan ja Carole Scottin kertovuuden aspektin varaan perustuvaa kuvakirjajaottelua. Representaation ymmärrän Mikko Lehtosen ja Stuart Hallin tapaan kaksisuuntaiseksi ilmiöksi, toisinnoksi, jolla on kuitenkin maailmaa muokkaava voima. Mintut ovat muuttuneet 70-luvun ensimmäisistä kuvakirjoista 2010-luvulle paljon niin visuaalisesti kuin verbaalisesti, mikä on vaikuttanut kirjojen tuottamaan lemmikki-, mummo-, joulu- ja syntymäpäiväkuvaan. Alkutuotannossa painottui kerronnan visuaalinen puoli ja lopputuotannossa tekstin osuus kerronnassa on kasvanut suureksi. Alkutuotannon Mintut pyrkivät mimeettiseen ja realistiseen kuvaukseen kun taas lopputuotanto saa karnevalismin ja nonsensen piirteitä. Samalla Minttujen arvot ovat säilyneet jokseenkin samoina: Vaikka Minttu-kirjoissa representoidaankin melko idyllisesti boheemia lapsiperheen arkea, löytyy niistä säröjä, joilla Mintut kyseenalaistavat valtakulttuuria. Mintut puhuvat vihreiden arvojen puolesta kulutuskulttuuria vastaan ja tekevät selväksi, ettei lapsi tarvitse leluja ja kalliita harrastuksia, vaan oman tärkeän aikuisen aikaa. Minttu-kuvakirjat tuottavat tietynlaista kuvaa lapsuudesta eri vuosikymmenillä. Kuvakirjat luovat omaa todellisuuttaan representoidessaan asioita, eikä niitä voida pitää vallan käytön suhteen neutraalina mediana. Niillä on agenda muuttaa maailmaa.