Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Application of commercially available, low-cost, miniaturised NIR spectrometers to the assessment of the sugar content of intact fruit

Recent decreases in costs, and improvements in performance, of silicon array detectors open a range of potential applications of relevance to plant physiologists, associated with spectral analysis in the visible and short-wave near infra-red (far-red) spectrum. The performance characteristics of three commercially available ‘miniature’ spectrometers based on silicon array detectors operating in the 650–1050-nm spectral region (MMS1 from Zeiss, S2000 from Ocean Optics, and FICS from Oriel, operated with a Larry detector) were compared with respect to the application of non-invasive prediction of sugar content of fruit using near infra-red spectroscopy (NIRS). The FICS–Larry gave the best wavelength resolution; however, the narrow slit and small pixel size of the charge-coupled device detector resulted in a very low sensitivity, and this instrumentation was not considered further. Wavelength resolution was poor with the MMS1 relative to the S2000 (e.g. full width at half maximum of the 912 nm Hg peak, 13 and 2 nm for the MMS1 and S2000, respectively), but the large pixel height of the array used in the MMS1 gave it sensitivity comparable to the S2000. The signal-to-signal standard error ratio of spectra was greater by an order of magnitude with the MMS1, relative to the S2000, at both near saturation and low light levels. Calibrations were developed using reflectance spectra of filter paper soaked in range of concentrations (0–20% w/v) of sucrose, using a modified partial least squares procedure. Calibrations developed with the MMS1 were superior to those developed using the S2000 (e.g. coefficient of correlation of 0.90 and 0.62, and standard error of cross-validation of 1.9 and 5.4%, respectively), indicating the importance of high signal to noise ratio over wavelength resolution to calibration accuracy. The design of a bench top assembly using the MMS1 for the non-invasive assessment of mesocarp sugar content of (intact) melon fruit is reported in terms of light source and angle between detector and light source, and optimisation of math treatment (derivative condition and smoothing function).