Sotapelaaminen saksalaisessa sotataidossa 1918–1940

Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa sotapelaamisen osuutta saksalaisten sotataidon kehityksessä ja sotaa varten tehtyjen sotasuunnitelmien kokeilemiseen liittyen. Sotapelaamista tarkastellaan ensimmäisen maailmansodan päättymisestä toisen maailmansodan alkuun sekä vuosina 1939-40 tapahtuneen Ranskaan suuntautuneen hyökkäysoperaation suunnitteluun liittyen. Tutkimusotteena on asiakirjatutkimus kirjallisista lähteistä, joita analysoidaan sisällönanalyysillä. Sotapeleistä kerätystä tutkimusaineistosta tehdään tulkintoja sotapelaamisen ymmärtämiseksi nykyaikaisen taktisen ja operatiivisen ajattelun mukaisesti. Aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien sekä tiivistäen. Sisällönanalyysin avulla pyritään muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä tiivistetty kuvaus. Saksalaiset käyttivät lähdeaineiston perusteella sotapelaamista upseereiden ammattitaidon parantamiseen, kokemuksien hankintaan, sotataidon kehittämiseen, sotatoimien ja vihollisen toiminnan analysointiin. Rajallisten resurssien vuoksi ja Versaillesin rauhansopimusten rajoitteita kiertääkseen sotapelaamista käytettiin aktiivisesti Saksassa koko tarkasteltuna ajanjaksona. Sisältöanalyysin tuloksista päätellen sotapelit olivat Saksassa tarkasteltuna ajankohtana keino hankkia sotataidollisia kokemuksia, apuväline taistelutilan liikkeen hahmottamiseen, yhtenäisen taisteluajatuksen vaiheiden havainnollistaja ja ne pakottivat sotilaat sotilasorganisaatioiden käyttöperiaatteiden hallintaan. Olennaisin oppi saksalaisesta sotapelaamisesta on vihollisen toiminnan realistinen pelaaminen. Älykkään ja omaa sotataitoaan noudattavan vihollisen pelaamisen ansiosta voitiin sotapeleistä tehdä luotettavampia havaintoja.

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Pysy Suomessa pyhänä

Kirjallisuusarvostelu

Kalevalan moderni ilme : lectio

Lectio praecursoria Turun yliopistossa 17.11.2012.

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Eri kerroksista samaan koulunpenkkiin

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaisen elämänfilosofian uusia haasteita

Kirjallisuusarvostelu

Kaksisuuntaisen DC/DC-hakkurin virtasäätö polttokennosovelluksessa

Ilmastonmuutos ja fossiilisten polttoaineiden ehtyminen ovat edesauttaneet uusiutuvien energialähteiden tutkimusta huomattavasti. Lisäksi alati kasvava sähköenergian tarve lisää hajautetun sähköntuotannon ja vaihtoehtoisten energialähteiden kiinnostavuutta. Yleisimpiä hajautetun sähköntuotannon energialähteitä ovat tuulivoima, aurinkovoima ja uutena tulokkaana polttokennot. Polttokennon kytkeminen sähköverkkoon vaatii tehoelektroniikkaa, ja yleensä yksinkertaisessa polttokennosovelluksessa polttokenno kytketään galvaanisesti erottavan yksisuuntaisen DC/DC-hakkurin ja vaihtosuuntaajan kanssa sarjaan. Polttokennon rinnalla voidaan käyttää akkua tasaamaan polttokennon syöttämää jännitettä, jolloin akun ja polttokennon väliin tarvitaan kaksisuuntainen DC/DC-hakkuri, joka pystyy siirtämään energiaa molempiin suuntiin. Tässä diplomityössä on esitetty kaksisuuntaisen DC/DC-hakkurin tilayhtälökeskiarvoistusmenetelmään perustuva malli sekä mallin perusteella toteutettu virtasäätö. Tutkittava hakkuritopologia on kokosilta-tyyppinen boost-hakkuri, ja säätömenetelmä keskiarvovirtasäätö. Työn tuloksena syntyi tilayhtälömalli kaksisuuntaiselle FB boost -hakkurille sekä sen tulokelan virran säätämiseen soveltuva säädin. Säädin toimii normaalitilanteissa hyvin, mutta erikoistilanteissa, kuten hakkurin tulojännitteen äkillisessä muutostilanteessa, vaadittaisiin tehokkaampi säädin, jolla saavutettaisiin nopeampi nousuaika ilman ylitystä ja oskillointia.