Yrityksen 360° -kumppanistrategia ulkoisten yrityssuhteiden hoitamiseen

Tässä Pro gradu -tutkimuksessa selvitettiin yritystenvälisen yhteistyön suunnitelmallisuutta ja systemaattisuutta. Tavoite oli ymmärtää miksi ja miten systemaattinen toimintaohjeisto tulisi tehdä sekä empiirisesti tutkia ovatko valitut yritykset tehneet itselleen toimintaohjeet yritystenväliseen yhteistyöhön. Tutkimuksen yhteydessä kehittyi ”yrityksen 360° -kumppanistrategia”, joka voidaan liittää osaksi yrityksen kokonaisstrategiaa. Kokonaisvaltainen 360° -kumppanistrategia luo pohjan kaikkien ulkoisten yrityssuhteiden systemaattiseen määrittelyyn ja hoitamiseen. 360° -kumppanistrategiasta johdetaan operatiivinen 90° -kumppanikäsikirja yhteistyösuhteiden eri osa-alueille. Operatiivisessa työkalussa määritellään muun muassa miten kuhkin yhteistyösuhde asemoidaan yritykseen nähden ja miten eri yhteistyö-kumppaneiden kanssa tulee toimia. 360° -kumppanistrategialla luodaan selkeyttä yritystenväliseen yhteistyöhön toimintatapoja yhtenäistämällä. Pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin 360° -kumppanistrategiaa sekä teoreettisesta että empiirisestä lähtökohdasta. Teoreettisessa osassa selvitettiin, mitä yrityksen 360° -kumppanistrategiasta on kirjoitettu ja onko aiheeseen liittyen olemassa olevaa teoriaa. Empiirisessä osassa tutkittiin miksi ja miten yritykset ovat luoneet itselleen 360° -kumppanistrategian. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin henkilökohtaisten haastattelu-tutkimusten avulla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että 360° -kumppanistrategiaa on tutkittu melko vähän. Tieteellinen tutkimus keskittyy lähinnä vallitseviin yhteistyö-malleihin, verkostoihin tai yhteistyöhön liittyviin yksittäisiin komponentteihin, kuten luottamukseen. Empiirinen havainto oli, että muutamilla yrityksillä oli tietoinen toimintatapa ulkoisten yritysten kanssa toimimiseen, mutta sen sisältö vaihteli yrityksestä riippuen. Tässä tutkimuksessa esiteltyä kokonaisvaltaista 360° -kumppanistrategiaa tutkituissa yrityksissä ei aiemmin ollut tässä laajuudessa.

Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulun tuutoriopettajat antavat ja millaista uraohjausta opiskelijat haluavat. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö opiskelijoiden koulutusalavalinnan perusteista yhteyttä uran suunnittelutaitoihin ja ohjauksen tarpeeseen, ja tunnistavatko tuutoriopettajat opiskelijoiden erilaiset uraohjauksen tarpeet. Tutkimuksen teoreettisissa rakenteissa hyödynnettiin kolmea postmodernia urateoriaa, jotka olivat Hodkinsonin ja Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksentekoteoria, Mitchellin, Lewinin ja Krumbolzin (1999) suunnitellun sattuman teoria ja Savickasin (2005) uran rakentamisteoria. Tutkimusympäristönä oli Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin harkinnanvaraisesti valituilta tuutoriopettajilta (n=14) ja opintojensa eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta (n=65) kirjoitettu aineisto. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella löydettiin kolmenlaisia urasuunnittelijoita: epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Aineiston perusteella laadittiin kyselylomake tutkimuksen toisen vaiheen tiedonkeruuta varten. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin opintojen eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta kyselylomakekyselynä kvantitatiivinen aineisto (n=903), joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan mahdollisuudet, oma toive, kutsumus, aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella ammattikorkeakoulussa olivat yhteydessä opiskelijan hyvään urasuunnittelukykyyn. Näillä perusteilla koulutusalansa valinneita tietoisiksi luokiteltuja urasuunnittelijoita oli 72 % vastanneista. Alavalinnan perusteista sattuman, kavereiden, sukulaisten, lukion opinto-ohjauksen ja paikkakunnan perusteella koulutusalansa valinneet luokiteltiin epävarmoiksi urasuunnittelijoiksi, ja heitä oli 28 % vastanneista. Tulokset antavat ohjaajille tukea epävarman ja muita enemmän uraohjausta tarvitsevan opiskelijan tunnistamiseen ja heidän hops-prosessinsa tehostamiseen opintojen alusta asti. Lisäksi tulosten perusteella esitetään seuraavia suosituksia: tuutoriopettajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukseksi ohjausalan opintojen suorittaminen; opiskelijoita tulisi ohjata tunnistamaan erilaisia satunnaisesti avautuvia mahdollisuuksia ja tietoisesti hyödyntämään niitä elämässään; uraohjaukseen tulisi kytkeä mukaan työelämäyhteistyö; ohjaajien tulisi tiivistää yhteistyötä toisen asteen ohjaajien kanssa, jotta opiskelijoiden koulutusalavalinnat onnistuisivat paremmin; uraohjausta tulisi antaa tulevaisuuden kvalifikaatioiden ennakoinnin ja elinikäisten oppimisvalmiuksien näkökulmasta.

Käyttövarmuusanalyysin tuottama tärkeysjärjestys elintarviketeollisuuden prosessilaitteille – Suuntaviivat kustannustietoisen kunnossapitostrategian luomiselle

Hallitsematon ja reaktiivinen kunnossapito on eräs tuotannon suurimpia kustannustekijöistä. Suunnitelmallisesti ja systemaattisesti johdettuna kunnossapito on tuotantotehokkuuden suurin vaikuttaja. Merkittävä osa tuotannon tehokkuuden ylläpidosta saavutetaan laitteiden käyttövarmuudella. Käyttövarmuuden saaminen hallintaan perustuu ennakoivan kunnossapidon määrän kasvattamiseen. Samalla korjaavan kunnossapidon kustannusriski laskee ja siihen käytetty panos vähenee. Huonolla kunnossapidon suunnitelmallisuudella on päinvastaiset vaikutukset. Tavoitteena on määritellä prosessilaitteiden käyttövarmuuksiin perustuva laitekriittisyys. Tutkimuksessa yhdistetään riskien arviointimenetelmiä, joilla keskimääräiset vikavälit ja seuraukset valmistukseen mallinnetaan. Kriittisyystekijöitä ovat käytettävyys, luotettavuus, kustannustekijät, turvallisuus ja ympäristövaikutukset. Tekijöiden arvottamiseen kehitettiin riksianalyysitaulukko. Kriittisyysluokat jaettiin kolmeen kategoriaan, joista A on kriittisin, B keskinkertainen ja C on matalin luokka. Lähtötietojen keräys toteutettiin triangulaatiomenetelmää soveltaen. Empiirisessä osassa HKScan Oy:n lihanjalostustehtaan jauheliha- ja kestomakkaraosastojen laitteet jaettiin A-, B- ja C-luokkiin. Kriittisimpiä laitteita oli 20 prosenttia analysoidusta laitemäärästä. Nämä A-luokkaan sijoitetut laitteet aiheuttavat 80 prosenttia kustannusriskeistä. B-luokkaan kuuluu 50 prosenttia ja C-luokkaan 30 prosenttia laitteista. Luokittelusta erotettiin havaitut turvallisuusriskit riskienhallinnan toimenpiteitä varten. Kustannustietoinen kriittisyysluokittelu on pohja kunnossapitostrategian rakentamiselle. Tämän avuksi esitettiin taulukot huolto-ohjelman luomiseen ja luokituksien hyödyntämiseen päivittäisessä toiminnassa.

The neural processes generating visual phenomenal consciousness: ERP and neuronavigated brain stimulation studies

One of the greatest conundrums to the contemporary science is the relation between consciousness and brain activity, and one of the specifi c questions is how neural activity can generate vivid subjective experiences. Studies focusing on visual consciousness have become essential in solving the empirical questions of consciousness. Th e main aim of this thesis is to clarify the relation between visual consciousness and the neural and electrophysiological processes of the brain. By applying electroencephalography and functional magnetic resonance image-guided transcranial magnetic stimulation (TMS), we investigated the links between conscious perception and attention, the temporal evolution of visual consciousness during stimulus processing, the causal roles of primary visual cortex (V1), visual area 2 (V2) and lateral occipital cortex (LO) in the generation of visual consciousness and also the methodological issues concerning the accuracy of targeting TMS to V1. Th e results showed that the fi rst eff ects of visual consciousness on electrophysiological responses (about 140 ms aft er the stimulus-onset) appeared earlier than the eff ects of selective attention, and also in the unattended condition, suggesting that visual consciousness and selective attention are two independent phenomena which have distinct underlying neural mechanisms. In addition, while it is well known that V1 is necessary for visual awareness, the results of the present thesis suggest that also the abutting visual area V2 is a prerequisite for conscious perception. In our studies, the activation in V2 was necessary for the conscious perception of change in contrast for a shorter period of time than in the case of more detailed conscious perception. We also found that TMS in LO suppressed the conscious perception of object shape when TMS was delivered in two distinct time windows, the latter corresponding with the timing of the ERPs related to the conscious perception of coherent object shape. Th e result supports the view that LO is crucial in conscious perception of object coherency and is likely to be directly involved in the generation of visual consciousness. Furthermore, we found that visual sensations, or phosphenes, elicited by the TMS of V1 were brighter than identically induced phosphenes arising from V2. Th ese fi ndings demonstrate that V1 contributes more to the generation of the sensation of brightness than does V2. Th e results also suggest that top-down activation from V2 to V1 is probably associated with phosphene generation. The results of the methodological study imply that when a commonly used landmark (2 cm above the inion) is used in targeting TMS to V1, the TMS-induced electric fi eld is likely to be highest in dorsal V2. When V1 was targeted according to the individual retinotopic data, the electric fi eld was highest in V1 only in half of the participants. Th is result suggests that if the objective is to study the role of V1 with TMS methodology, at least functional maps of V1 and V2 should be applied with computational model of the TMS-induced electric fi eld in V1 and V2. Finally, the results of this thesis imply that diff erent features of attention contribute diff erently to visual consciousness, and thus, the theoretical model which is built up of the relationship between visual consciousness and attention should acknowledge these diff erences. Future studies should also explore the possibility that visual consciousness consists of several processing stages, each of which have their distinct underlying neural mechanisms.

Glutamatergic transmission in the nucleus tractus solitarii: from server to peripherals in the cardiovascular information superhighway

Afferent nerves carrying signals from mechanoreceptors in the aortic arch and carotid sinus terminate predominantly in the nucleus tractus solitarii (NTS). Signal transduction and neurotransmission in the NTS are critical for central cardiovascular reflex control, but little was known about either until the late 1970's. None of the numerous neuroactive chemicals found in the NTS had met strict criteria as a neurotransmitter in the baroreflex arc until data suggested that the excitatory amino acid L-glutamate (GLU) might be released from baroreceptor afferent terminals in the NTS. In anesthetized animals microinjection into the NTS of GLU, which can be demonstrated in terminals in the NTS, produces cardiovascular responses like those seen with activation of the baroreceptor reflex. Similar responses occur in awake animals if the chemoreceptor reflex is eliminated; otherwise, in conscious animals responses mimic those of chemoreceptor reflex activation. GLU is released in the NTS upon selective activation of the baroreceptor, and possibly the chemoreceptor, reflex. Responses to selective agonists as well as baroreflex responses are eliminated by GLU antagonists microinjected into the NTS. Non-NMDA (N-methyl-D-aspartic acid) receptors seem to predominate at primary baroreceptor synapses in the NTS while NMDA receptors may be involved at later synapses. Although inhibition of soluble guanylate cyclase attenuates responses to ionotropic glutamate agonists in the NTS, nitric oxide does not seem to play a role in glutamate transmission in the NTS. GLU may also participate in transmission at cardiovascular neurons beyond the NTS. For example, a role has been suggested for GLU in the ventrolateral medulla and spinal cord. Work continues concerning GLU signal transduction and mechanisms that modulate that transduction both at the NTS and at other cardiovascular nuclei

Vasopressor mechanisms in acute aortic coarctation hypertension

Angiotensin II (ANG II) and vasopressin (AVP) act together with the mechanical effect of aortic constriction in the onset of acute aortic coarctation hypertension. Blockade of ANG II and AVP V1 receptors demonstrated that ANG II acts on the prompt (5 min) rise in pressure whereas AVP is responsible for the maintenance (30-45 min) of the arterial pressure elevation during aortic coarctation. Hormone assays carried out on blood collected from conscious rats submitted to aortic constriction supported a role for ANG II in the early stage and a combined role for both ANG II and AVP in the maintenance of proximal hypertension. As expected, a role for catecholamines was ruled out in this model of hypertension, presumably due to the inhibitory effect of the sinoaortic baroreceptors. The lack of afferent feedback from the kidneys for AVP release from the central nervous system in rats with previous renal denervation allowed ANG II to play the major role in the onset of the hypertensive response. Median eminence-lesioned rats exhibited a prompt increase in proximal pressure followed by a progressive decline to lower hypertensive levels, revealing a significant role for the integrity of the neuroaxis in the maintenance of the aortic coarctation hypertension through the release of AVP. In conclusion, the important issue raised by this model of hypertension is the likelihood of a link between some vascular territory - probably renal - below the coarctation triggering the release of AVP, with this vasoconstrictor hormone participating with Ang II and the mechanical effect of aortic constriction in the acute aortic coarctation hypertension

Validation of transit-time flowmetry for chronic measurements of regional blood flow in resting and exercising rats

The objective of the present study was to validate the transit-time technique for long-term measurements of iliac and renal blood flow in rats. Flow measured with ultrasonic probes was confirmed ex vivo using excised arteries perfused at varying flow rates. An implanted 1-mm probe reproduced with accuracy different patterns of flow relative to pressure in freely moving rats and accurately quantitated the resting iliac flow value (on average 10.43 ± 0.99 ml/min or 2.78 ± 0.3 ml min-1 100 g body weight-1). The measurements were stable over an experimental period of one week but were affected by probe size (resting flows were underestimated by 57% with a 2-mm probe when compared with a 1-mm probe) and by anesthesia (in the same rats, iliac flow was reduced by 50-60% when compared to the conscious state). Instantaneous changes of iliac and renal flow during exercise and recovery were accurately measured by the transit-time technique. Iliac flow increased instantaneously at the beginning of mild exercise (from 12.03 ± 1.06 to 25.55 ± 3.89 ml/min at 15 s) and showed a smaller increase when exercise intensity increased further, reaching a plateau of 38.43 ± 1.92 ml/min at the 4th min of moderate exercise intensity. In contrast, exercise-induced reduction of renal flow was smaller and slower, with 18% and 25% decreases at mild and moderate exercise intensities. Our data indicate that transit-time flowmetry is a reliable method for long-term and continuous measurements of regional blood flow at rest and can be used to quantitate the dynamic flow changes that characterize exercise and recovery

Radioactive fucose as a tool for studying glycoprotein secretion

The efficiency and reliability of radioactive fucose as a specific label for newly synthesized glycoproteins were investigated. Young adult male rabbits were injected intravitreally with [3H]-fucose, [3H]-galactose, [3H]-mannose, N-acetyl-[3H]-glucosamine or N-acetyl-[3H]-mannosamine, and killed 40 h after injection. In another series of experiments rabbits were injected with either [3H]-fucose or several tritiated amino acids and the specific activity of the vitreous proteins was determined. Vitreous samples were also processed by sodium dodecyl sulfate-polyacrylamide gel electrophoresis (SDS-PAGE) and histological sections of retina, ciliary body and lens (the eye components around the vitreous body) were processed for radioautography. The specific activity (counts per minute per microgram of protein) of the glycoproteins labeled with [3H]-fucose was always much higher than that of the proteins labeled with any of the other monosaccharides or any of the amino acids. There was a good correlation between the specific activity of the proteins labeled by any of the above precursors and the density of the vitreous protein bands detected by fluorography. This was also true for the silver grain density on the radioautographs of the histological sections of retina, ciliary body and lens. The contribution of radioautography (after [3H]-fucose administration) to the elucidation of the biogenesis of lysosomal and membrane glycoproteins and to the determination of the intracellular process of protein secretion was reviewed. Radioactive fucose is the precursor of choice for studying glycoprotein secretion because it is specific, efficient and practical for this purpose

Diverse effects of renal denervation on ventricular hypertrophy and blood pressure in DOCA-salt hypertensive rats

Cardiac hypertrophy that accompanies hypertension seems to be a phenomenon of multifactorial origin whose development does not seem to depend on an increased pressure load alone, but also on local growth factors and cardioadrenergic activity. The aim of the present study was to determine if sympathetic renal denervation and its effects on arterial pressure level can prevent cardiac hypertrophy and if it can also delay the onset and attenuate the severity of deoxycorticosterone acetate (DOCA)-salt hypertension. DOCA-salt treatment was initiated in rats seven days after uninephrectomy and contralateral renal denervation or sham renal denervation. DOCA (15 mg/kg, sc) or vehicle (soybean oil, 0.25 ml per animal) was administered twice a week for two weeks. Rats treated with DOCA or vehicle (control) were provided drinking water containing 1% NaCl and 0.03% KCl. At the end of the treatment period, mean arterial pressure (MAP) and heart rate measurements were made in conscious animals. Under ether anesthesia, the heart was removed and the right and left ventricles (including the septum) were separated and weighed. DOCA-salt treatment produced a significant increase in left ventricular weight/body weight (LVW/BW) ratio (2.44 ± 0.09 mg/g) and right ventricular weight/body weight (RVW/BW) ratio (0.53 ± 0.01 mg/g) compared to control (1.92 ± 0.04 and 0.48 ± 0.01 mg/g, respectively) rats. MAP was significantly higher (39%) in DOCA-salt rats. Renal denervation prevented (P>0.05) the development of hypertension in DOCA-salt rats but did not prevent the increase in LVW/BW (2.27 ± 0.03 mg/g) and RVW/BW (0.52 ± 0.01 mg/g). We have shown that the increase in arterial pressure level is not responsible for cardiac hypertrophy, which may be more related to other events associated with DOCA-salt hypertension, such as an increase in cardiac sympathetic activity

Nonspecific blockade of vascular free radical signals by methylated arginine analogues

Methylated arginine analogues are often used as probes of the effect of nitric oxide; however, their specificity is unclear and seems to be frequently overestimated. This study analyzed the effects of NG-methyl-L-arginine (L-NMMA) on the endothelium-dependent release of vascular superoxide radicals triggered by increased flow. Plasma ascorbyl radical signals measured by direct electron paramagnetic resonance spectroscopy in 25 rabbits increased by 3.8 ± 0.7 nmol/l vs baseline (28.7 ± 1.4 nmol/l, P<0.001) in response to papaverine-induced flow increases of 121 ± 12%. In contrast, after similar papaverine-induced flow increases simultaneously with L-NMMA infusions, ascorbyl levels were not significantly changed compared to baseline. Similar results were obtained in isolated rabbit aortas perfused ex vivo with the spin trap a-phenyl-N-tert-butylnitrone (N = 22). However, in both preparations, this complete blockade was not reversed by co-infusion of excess L-arginine and was also obtained by N-methyl-D-arginine, thus indicating that it is not related to nitric oxide synthase. L-arginine alone was ineffective, as previously demonstrated for NG-methyl-L-arginine ester (L-NAME). In vitro, neither L-arginine nor its analogues scavenged superoxide radicals. This nonspecific activity of methylated arginine analogues underscores the need for careful controls in order to assess nitric oxide effects, particularly those related to interactions with active oxygen species.

Effect of inhibition of nitric oxide synthase on blood pressure and renal sodium handling in renal denervated rats

The role of sympathetic nerve activity in the changes in arterial blood pressure and renal function caused by the chronic administration of NG-nitro-L-arginine methyl ester (L-NAME), an inhibitor of nitric oxide (NO) synthesis, was examined in sham and bilaterally renal denervated rats. Several studies have demonstrated that sympathetic nerve activity is elevated acutely after L-NAME administration. To evaluate the role of renal nerve activity in L-NAME-induced hypertension, we compared the blood pressure response in four groups (N = 10 each) of male Wistar-Hannover rats weighing 200 to 250 g: 1) sham-operated vehicle-treated, 2) sham-operated L-NAME-treated, 3) denervated vehicle-treated, and 4) denervated L-NAME-treated rats. After renal denervation or sham surgery, one control week was followed by three weeks of oral administration of L-NAME by gavage. Arterial pressure was measured weekly in conscious rats by a tail-cuff method and renal function tests were performed in individual metabolic cages 0, 7, 14 and 21 days after the beginning of L-NAME administration. L-NAME (60 mg kg-1 day-1) progressively increased arterial pressure from 108 ± 6.0 to 149 ± 12 mmHg (P<0.05) in the sham-operated group by the third week of treatment which was accompanied by a fall in creatinine clearance from 336 ± 18 to 222 ± 59 µl min-1 100 g body weight-1 (P<0.05) and a rise in fractional urinary sodium excretion from 0.2 ± 0.04 to 1.62 ± 0.35% (P<0.05) and in sodium post-proximal fractional excretion from 0.54 ± 0.09 to 4.7 ± 0.86% (P<0.05). The development of hypertension was significantly delayed and attenuated in denervated L-NAME-treated rats. This was accompanied by a striking additional increase in fractional renal sodium and potassium excretion from 0.2 ± 0.04 to 4.5 ± 1.6% and from 0.1 ± 0.015 to 1.21 ± 0.37%, respectively, and an enhanced post-proximal sodium excretion compared to the sham-operated group. These differences occurred despite an unchanged creatinine clearance and Na+ filtered load. These results suggest that bilateral renal denervation delayed and attenuated the L-NAME-induced hypertension by promoting an additional decrease in tubule sodium reabsorption in the post-proximal segments of nephrons. Much of the hypertension caused by chronic NO synthesis inhibition is thus dependent on renal nerve activity.

Omistuksen tavoitteellisuus perheyrityksissä - kartoitus omistamisen tavoitteista ja tavoitteiden määrittelystä

Suomi tarvitsee menestyviä yrittäjiä, uusia yrityksiä, kasvuyrityksiä ja kansainvälistymistä. Yrittä-jyydelle asetetaankin suuria odotuksia. Suurin huomio yrittäjyyden tarkastelussa on kuitenkin keskittynyt liiketoimintojen kehittämiseen – sen sijaan omistajuuden ja yrittäjyyden yhteyttä ei ole juurikaan huomioitu. Tämän seurauksena myös omistajuuden vaikutusta yrityksen kehittymi-seen ja menestykseen on analysoitu vähän. Edistääkseen yrityksen kehittymistä, tulee omistuksen olla tavoitteellista. Omistamisen tavoittei-den tarkastelu on kuitenkin harvinaista ja parhaimmillaankin yksiulotteista: omistamisen tavoit-teiden nähdään liittyvän lähes yksinomaan taloudellisiin tavoitteisiin, ja tavoitteiden moninaisuus unohdetaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten perheyrittäjien omistamisen tavoit-teellisuutta, tavoitteiden määrittelyä sekä omistajaohjauksen keinoja, lähinnä hallituksen roolia, omistukseen liittyvien ratkaisujen tekijänä. Tutkimushankkeen aineisto kerättiin EK:n ja Perheyritysten liiton jäsenyrityksistä. Aineisto kerät-tiin joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014 web-pohjaisella kyselyllä ja siihen vastasi määräajan kuluessa 332 vastaajaa. Vastaajista perheyrityksiä oli 241 kpl. Tarkemman analyysin kohteeksi jäi 233 perheyritystä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten yrittäjien omistajuuteen liittyvät tavoitteet ovat monipuolisempia kuin yleisesti oletetaan. Puhtaasti taloudellisiin motiiveihin perustuvan yri-tysten omistamisen ohella liiketoimintaan kohdistuva mielenkiinto ja halu toimia yrittäjänä ovat merkittäviä omistamisen vaikuttimia. Suuri joukko yritysten omistajista ei kuitenkaan tietoisesti pohdi omistamisen tavoitteita vaan omistuksen tavoitteet määrittyvät liiketoiminnan tavoitteiden tai totuttujen tapojen ja perinteiden kautta. Osalla yritysten omistajista omistus muuttuu tavoit-teellisemmaksi yrityksen kehittyessä ja omistajajoukon kasvaessa. Ensimmäisen sukupolven yrittäjät näyttävät toimivan ennen kaikkea yrittäjäideologian mukaisesti pyrkien kasvattamaan yritystä ja painottaen liiketaloudellisia arvoja päätöksenteossa. Yritystoi-minnan kehittyessä ja sukupolvien lisääntyessä yrityksen omistamiseen liittyvät tavoitteet moni-puolistuvat ja monimutkaistuvat, eivätkä enää perustu pelkästään liiketoiminnallisiin menes-tysodotuksiin. Hallitustoiminnan aktivointi aktivoi myös omistuksen tavoitteellisuuden kehittymistä. Omistus-pohjan hajaantuminen lisää tarvetta erilaisten omistajaohjauksen mekanismien hyödyntämiselle. Hallituksella näyttää olevan rooli omistusratkaisuiden arvioinnissa sekä yrityksen operatiiviseen toimintaan liittyvissä omistusratkaisuissa, mutta myös läheisemmin omistamiseen ja omistajapoh-jaan liittyvissä omistusratkaisuissa. Perheomistukseen liittyvien tavoitteiden huomioiminen on tärkeää perheyrityksen hallituksen toiminnassa myös yrityksen toiminnan vakiintuessa. Sen sijaan, että perheeseen liittyvät omista-misen tavoitteet katoaisivat yrityksestä, muuttuu niiden määrittely tietoisemmaksi ja osaksi yri-tyksen hallintoa. Määräysvallan merkitys tavoitteena pienenee, kun omistajan etäisyys operatiivi-sesta toiminnasta, tai sen johtamisesta kasvaa. Tutkimuksen tulokset kertovat omistamisen tavoitteista ja tavoitteiden määrittelystä. Selvityksen lopussa luotiin määritelmä päämäärätietoiselle omistajalle: Päämäärätietoinen omistaja on omista-ja, joka tietoisesti pohtii tavoitteita omistamiselleen sekä käyttää aktiivisesti omistajavaltaansa valitsemiensa päämäärien saavuttamiseksi.

Angiotensin-(1-7) potentiates the coronary vasodilatatory effect of bradykinin in the isolated rat heart

It has been shown that angiotensin-(1-7) (Ang-(1-7)) infusion potentiates the bradykinin (BK)-induced hypotensive response in conscious rats. The present study was conducted to identify Ang-(1-7)-BK interactions in the isolated rat heart perfused according to the Langendorff technique. Hearts were excised and perfused through the aortic stump under a constant flow with Krebs-Ringer solution and the changes in perfusion pressure and heart contractile force were recorded. Bolus injections of BK (2.5, 5, 10 and 20 ng) produced a dose-dependent hypotensive effect. Ang-(1-7) added to the perfusion solution (2 ng/ml) did not change the perfusion pressure or the contractile force but doubled the hypotensive effect of the lower doses of BK. The BK-potentiating Ang-(1-7) activity was blocked by pretreatment with indomethacin (5 mg/kg, ip) or L-NAME (30 mg/kg, ip). The Ang-(1-7) antagonist A-779 (50 ng/ml in Krebs-Ringer) completely blocked the effect of Ang-(1-7) on BK-induced vasodilation. These data suggest that the potentiation of the BK-induced vasodilation by Ang-(1-7) can be attributed to the release of nitric oxide and vasodilator prostaglandins through an Ang-(1-7) receptor-mediated mechanism.

The use of filter paper plasticized with polyvinyl alcohol-glutaraldehyde in ELISA

F1-antigen purified from Yersinia pestis was covalently linked to 5-mm diameter filter paper discs plasticized with polyvinyl alcohol-glutaraldehyde. These discs were used both for ELISA and dot-ELISA for the detection of anti-F1 IgG in rabbits. The best conditions were achieved using 1.25 µg of F1 antigen/disc, 3% w/v skim milk in PBS as blocking agent, anti-IgG peroxidase conjugate diluted 12,000 times, and serum from rabbits immunized or not against Y. pestis, diluted 6,400 times. The absorbance values obtained from the comparative study between this procedure and conventional ELISA were not significantly different but the low cost of the reagents employed in ELISA using the filter paper discs plasticized with polyvinyl alcohol-glutaraldehyde makes this method economically attractive.

Experimental myocardial hypertrophy induced by a minimally invasive ascending aorta coarctation

Ascending aorta coarctation was produced by a minimally invasive technique in rabbits. Animal mortality was 5%. Morphometric and hemodynamic parameters were evaluated. A parabiotically isolated heart model was used to assess the hemodynamic parameters. Left ventricular weight/body weight ratio and muscle area showed clear evidence of hypertrophy when compared to control. The hemodynamic changes in the isolated heart model suggested decreased diastolic and systolic function in the coarcted group. The present model produced hypertrophy with low mortality rates as a result of its less invasive nature.