Die mündliche Sprachkompetenz finnischer Deutschlernender aus Sicht der grammatikalischen Korrektheit : Eine Fehleranalyse im Rahmen des HY-TALK-Projekts

Tutkielman päätavoitteena on analysoida suomalaisten, saksaa opiskelevien lukiolaisten suullisen testin suorituksia kielen oikeellisuuden näkökulmasta virheanalyysin avulla. Aineistona on osa Helsingin yliopiston HY-TALK-hankkeen saksan kielen tutkimusaineistosta: videoinnit suullisen kielitaidon testeistä sekä asiantuntijaraadin arvioinnit suorituksista. Koska aineisto on suullinen, tutkielmassa tarkastellaan aluksi suullisen kielen piirteitä. Virheanalyysin pohjana ovat muun muassa Corderin, Nickelin, Kleppinin ja Jamesin esittämät teoriat. Tutkielmassa analysoidaan kolmentoista, selkeästi joko A1.3- tai A2.2-taitotasolle arvioidun opiskelijan suoritukset. Virheanalyysin tavoitteena on saada selville kielioppivirheiden määrät, kullekin taitotasolle tyypilliset kielioppivirheet sekä selvittää tasojen välisiä eroja. Virheanalyysissä ei huomioida leksikaalisia eikä ääntämisvirheitä, vaan keskitytään morfologisiin ja syntaktisiin virheisiin. Virheet jaotellaan eri virheluokkiin (nominaalilausekkeiden deklinaatio, pronomini, taipumattomat sanaluokat, kysymyssanat, kieltoilmaukset, verbit ja lauserakenne) ja ne tilastoidaan taulukoihin. Lisäksi pohditaan virheiden syitä sekä virheiden vaikutusta kielen ymmärrettävyyteen. Jälkimmäistä selvitetään saksaa äidinkielenään puhuvan, kolmihenkisen raadin avulla. Raadin sekä numeeriset että verbaaliset arvioinnit ovat myös osa tutkielman aineistoa. Toinen tutkielman päätavoite on opetussuunnitelman taitotasoasteikon validointi. Tarkoituksena on selvittää oikeellisuuden taitotasokuvausten toimivuutta arvioinnissa A1.3- ja A2.2-tasojen osalta. Tätä tavoitetta varten selvitetään myös kielitaidon arvioinnin taustalla olevia teorioita. HY-TALK-asiantuntijaraadin arviointeja verrataan virheanalyysin tuloksiin korrelaatiokertoimen ja regressiosuoran avulla. Virheanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmilla tasoilla olevat opiskelijat tekevät eniten virheitä nominaalilausekkeiden deklinaatiossa (A2.2-tasolla 60,0 prosenttia kaikista virheistä ja A1.3-tasolla 42,2 prosenttia). A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät paljon virheitä myös verbeissä ja lauserakenteissa, kun taas A2.2-tason opiskelijat hallitsevat nämä rakenteet paremmin. A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät enemmän virheitä (22,10 virhettä sataa sanaa kohden) kuin A2.2-tasolle arvioidut (9,80 virhettä sataa sanaa kohden). Virheiden syitä ovat muun muassa testitilanne, puhekumppanin vaikutus ja interferenssi. Kielen ymmärrettävyyteen vaikuttavat saksalaisen raadin mukaan kielioppivirheiden lisäksi muun muassa puheen sujuvuus ja leksikaaliset ongelmat. Vakavimpina virheinä pidetään virheitä lauserakenteessa, sillä ne haittaavat usein ymmärrettävyyttä. Deklinaatiovirheitä puolestaan ei yleensä pidetä vakavina virheinä. Taitotasokuvaukset toimivat A1.3- ja A2.2-tasojen osalta hyvin, sillä virheanalyysin virhemäärät ja HY-TALK-raadin arvioinnit korreloivat keskenään, kun otetaan huomioon molemmat tasot A1.3 ja A2.2. Kielioppivirheiden määrä siis vaikuttaa kielen oikeellisuuden arviointiin. Taitotasokuvauksia olisi kuitenkin joiltain osin syytä tarkentaa ja yhtenäistää esimerkiksi konkreettisten esimerkkien avulla (esim. mikä on peruskielioppivirhe?) ja kuvaamalla myös kielen ymmärrettävyyttä joka tasolla.

A New Definition of A Priori Knowledge: In Search of a Modal Basis

In this paper I will offer a novel understanding of a priori knowledge. My claim is that the sharp distinction that is usually made between a priori and a posteriori knowledge is groundless. It will be argued that a plausible understanding of a priori and a posteriori knowledge has to acknowledge that they are in a constant bootstrapping relationship. It is also crucial that we distinguish between a priori propositions that hold in the actual world and merely possible, non-actual a priori propositions, as we will see when considering cases like Euclidean geometry. Furthermore, contrary to what Kripke seems to suggest, a priori knowledge is intimately connected with metaphysical modality, indeed, grounded in it. The task of a priori reasoning, according to this account, is to delimit the space of metaphysically possible worlds in order for us to be able to determine what is actual.

Dual-trap optical tweezers with real-time force clamp control

Single molecule force clamp experiments are widely used to investigate how enzymes, molecular motors, and other molecular mechanisms work. We developed a dual-trap optical tweezers instrument with real-time (200 kHz update rate) force clamp control that can exert 0–100 pN forces on trapped beads. A model for force clamp experiments in the dumbbell-geometry is presented. We observe good agreement between predicted and observed power spectra of bead position and force fluctuations. The model can be used to predict and optimize the dynamics of real-time force clamp optical tweezers instruments. The results from a proof-of-principle experiment in which lambda exonuclease converts a double-stranded DNA tether, held at constant tension, into its single-stranded form, show that the developed instrument is suitable for experiments in single molecule biology.

Almost Stable Matchings by Truncating the Gale–Shapley Algorithm

We show that the ratio of matched individuals to blocking pairs grows linearly with the number of propose–accept rounds executed by the Gale–Shapley algorithm for the stable marriage problem. Consequently, the participants can arrive at an almost stable matching even without full information about the problem instance; for each participant, knowing only its local neighbourhood is enough. In distributed-systems parlance, this means that if each person has only a constant number of acceptable partners, an almost stable matching emerges after a constant number of synchronous communication rounds. We apply our results to give a distributed (2 + ε)-approximation algorithm for maximum-weight matching in bicoloured graphs and a centralised randomised constant-time approximation scheme for estimating the size of a stable matching.

A simple local 3-approximation algorithm for vertex cover

We present a local algorithm (constant-time distributed algorithm) for finding a 3-approximate vertex cover in bounded-degree graphs. The algorithm is deterministic, and no auxiliary information besides port numbering is required. (c) 2009 Elsevier B.V. All rights reserved.

Analysing local algorithms in location-aware quasi-unit-disk graphs

A local algorithm with local horizon r is a distributed algorithm that runs in r synchronous communication rounds; here r is a constant that does not depend on the size of the network. As a consequence, the output of a node in a local algorithm only depends on the input within r hops from the node. We give tight bounds on the local horizon for a class of local algorithms for combinatorial problems on unit-disk graphs (UDGs). Most of our bounds are due to a refined analysis of existing approaches, while others are obtained by suggesting new algorithms. The algorithms we consider are based on network decompositions guided by a rectangular tiling of the plane. The algorithms are applied to matching, independent set, graph colouring, vertex cover, and dominating set. We also study local algorithms on quasi-UDGs, which are a popular generalisation of UDGs, aimed at more realistic modelling of communication between the network nodes. Analysing the local algorithms on quasi-UDGs allows one to assume that the nodes know their coordinates only approximately, up to an additive error. Despite the localisation error, the quality of the solution to problems on quasi-UDGs remains the same as for the case of UDGs with perfect location awareness. We analyse the increase in the local horizon that comes along with moving from UDGs to quasi-UDGs.