Impact of tillage and residues from rotation crops on the nematode community in soil and surface mulch during the following sugarcane crop.

The impact of three cropping histories (sugarcane, maize and soybean) and two tillage practices (conventional tillage and direct drill) on plant-parasitic and free-living nematodes in the following sugarcane crop was examined in a field trial at Bundaberg. Soybean reduced populations of lesion nematode (Pratylenchus zeae) and root-knot nematode (Meloidogyne javanica) in comparison to previous crops of sugarcane or maize but increased populations of spiral nematode (Helicotylenchus dihystera) and maintained populations of dagger nematode (Xiphinema elongatum). However the effect of soybean on P zeae and M. javanica was no longer apparent 15 weeks after planting sugarcane, while later in the season, populations of these nematodes following soybean were as high as or higher than maize or sugarcane. Populations of P zeae were initially reduced by cultivation but due to strong resurgence tended to be higher in conventionally tilled than direct drill plots at the end of the plant crop. Even greater tillage effects were observed with M. javanica and X. elongatum, as nematode populations were significantly higher in conventionally tilled than direct drill plots late in the season. Populations of free-living nematodes in the upper 10 cm of soil were initially highest following soybean, but after 15, 35 and 59 weeks were lower than after sugarcane and contained fewer omnivorous and predatory nematodes. Conventional tillage increased populations of free-living nematodes in soil in comparison to direct drill and was also detrimental to omnivorous and predatory nematodes. These results suggest that crop rotation and tillage not only affect plant-parasitic nematodes directly, but also have indirect effects by impacting on natural enemies that regulate nematode populations. More than 2 million nematodes/m(2) were often present in crop residues on the surface of direct drill plots. Bacterial-feeding nematodes were predominant in residues early in the decomposition process but fungal-feeding nematodes predominated after 15 weeks. This indicates that fungi become an increasingly important component of the detritus food web as decomposition proceeds, and that that the rate of nutrient cycling decreases with time. Correlations between total numbers of free-living nematodes and mineral N concentrations in crop residues and surface soil suggested that the free-living nematode community may provide an indication of the rate of mineralisation of N from organic matter.

The modes of binding methyl-alpha (and beta)-D-glucopyranosides and some of their derivatives to concanavalin A--a theoretical approach

The probable modes of binding of Methyl--alpha (and beta)-D-glucopyranosides and some of their derivatives to concanavalin A have been proposed from theoretical studies. Theory predicts that beta-MeGlcP can bind to ConA in three different modes whereas alpha-MeGlcP can bind only in one mode. beta-MeGlcP in its most favourable mode of binding differs from alpha-MeGlcP in its alignment in the active-site of the lectin where it binds in a flipped or inverted orientation. Methyl substitution at the C-2 atom of the alpha-MeGlcP does not significantly affect the possible orientations of the sugar in the active-site of the lectin. Methyl substitution at C-3 or C-4, however, affects the allowed orientations drastically leading to the poor inhibiting power of Methyl-3-O-methyl-alpha-D-glucopyranoside and the inactivity of Methyl-4-O-methyl-alpha-D-glycopyranoside. These studies suggest that the increased activity of the alpha-MeGlcP over beta-MeGlcP may be due to the possibility of formation of better hydrogen bonds and to hydrophobic interactions rather than to steric factors as suggested by earlier workers. These models explain the available NMR and other binding studies.

Binding of N-dansylgalactosamine to winged-bean tuber lectin: studies by fluorescence quenching titrations

The winged-bean tuber lectin binds to N-dansyl(5-dimethylaminonaphthalene-1-sulphonic acid)galactosamine, leading to a 12.5-fold increase in dansyl fluorescence with a concomitant 25 nm blue-shift in the emission maximum. The enhancement of fluorescence intensity was completely reversed by the addition of methyl α-galactopyranoside. The lectin has two binding sites per molecule for this fluorescent sugar and an association constant of 2.59 · 105 M−1 at 25° C. The binding of N-dansylgalactosamine to the lectin shows that it can accommodate a large hydrophobic substituent on the C-2 carbon of d-galactose. Studies with other sugars indicate that a hydrophobic substituent with α-conformation at the anomeric position increases the affinity of binding. The C-4 and C-6 hydroxyl groups are also critical for sugar binding to this lectin.

Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.