927 resultados para ulkopuolelta tullut johtaja
Resumo:
Ulkoistaminen on tunnettu jo pitkään yritysten keinona kehittää toimintaa tehokkaammaksi. Ulkoistamalla yrityksen toimintoja saadaan siirrettyä resursseja yrityksen sisällä tukitoiminnoilta enemmän ydinliiketoiminnan pariin ja lisäksi päästään hyötymään palveluntarjoajan skaalaeduista. Yritykset ovat alkaneet hakea tehokkuutta myös ulkoistamalla taloushallintoa ja keskittymällä näin enemmän strategiaa ja ydinliiketoimintaa tukeviin tehtäviin. Taloushallinnon ulkoistamisesta on tullut mahdollisuus kaiken kokoisille yrityksille ja ulkoistuspalveluiden suosio on ollut kasvussa viime vuosina. Taloushallinnon ulkoistamisesta on noussut keskeinen trendi yritysten sopeutuessa kasvavaan kilpailuun ja yhteiskunnan muutoksiin. Taloushallinnon ulkoistuspalvelujen tarjonta on kasvanut merkittävästi ja tilitoimisto alalla on tapahtunut paljon ketjuntumista muodostaen suuriakin yhtiöitä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella taloushallinnon ulkoistamista suomalaisissa pk-yrityksissä ja lisätä aiempaan tehtyyn tutkimukseen nähden ymmärrystä ja tietoa taloushallinnon ulkoistamiseen liittyvistä riskeistä ja riskienhallinnasta. Tutkielmassa otetaan huomioon sekä ulkoistajien, että palveluntarjoajien näkökulmia ja hahmotetaan ulkoistamisprosessin tyypillistä kulkua pk-yrityksissä. Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen tutkimuksen avulla tutkittiin taloushallinnon ulkoistamista ja päästiin siihen tulokseen, että riskienhallinta on otettu huomioon monin eri tavoin pk-yrityksissä. Pk-yrityksillä ei kuitenkaan usein ole kirjallista strategiaa tai kokonaissuunnitelmaa riskienhallinnalle. Riskejä hallitaan muun muassa sopimuksilla, vastuuvakuutuksilla, vaitiolovelvollisuudella, koulutuksella ja kommunikaatiolla. Pk-yritysten ulkoistamisprosessi noudatti vaiheita, jotka ovat valmistelu, palveluntarjoajan valinta, siirtyminen, yhteistyön hallinta sekä uudelleenkäsittely.
Resumo:
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen porilaisissa sanomalehdissä käytyjä keskusteluja suomen ja ruotsin kielestä ajanjaksolla 1863–1917. Kyseisellä aikavälillä suomen kielen asema vahvistui, minkä vuoden 1863 kieliasetus laittoi alulle. Tutkielman rajaus on vuoteen 1917, jolloin Suomi itsenäistyi ja kieliolot muuttuivat jälleen. Tutkimusaineistona käytän pääasiassa Porissa ilmestyneitä sanomalehtiä Björneborgs Tidningiä ja Satakuntaa. Tutkin lähdeaineistoni kautta, miten lehdissä käsiteltiin suomen ja ruotsin kielten välisiä kielikiistoja ja millaisen kuvan paikallinen media välitti yleisölle kielen asemasta. Lisäksi tutkin lehtikirjoituksista, miten suomen- ja ruotsinkieliset toimivat Venäjän sortovuosien aikana ja miten he suhtautuvat venäjän kieleen. Tutkimukseni on aatehistoriallinen, joten olen keskittynyt seuraamaan lehtikeskusteluiden ilmaisuja ja huomioinut lehtien suuntautumisen suomen- ja ruotsinmielisyyteen. Aatehistoriallinen tutkimus suo minulle mahdollisuuden pohtia asettamiani tutkimuskysymyksiä ja kontekstoimaan keskustelut aikakauteen. Tavoitteeni on tuoda tietoa Porin kaupungin asukkaista ja aikalaismediasta, sillä lehdissä saivat äänensä kuuluviin paitsi toimittajat myös lukijat. Tutkielma tuo oman näkökulmansa siihen, miten Porista on tullut kaupunki, jossa aiemmin hallinneet ruotsinkieliset ovat nyt sulautuneet valtaväestöön lähes näkymättömiin. Porissa kielitaistelut olivat rauhanomaisia, vaikka lehtien sivuilla välillä tunteet kuohuivat. Kielikiistoja käytiin 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Välillä ne olivat tauolla, kun Venäjän sortotoimenpiteitä käytiin yhdessä vastustamaan. Myös sosiaalidemokraattien tuleminen mukaan politiikkaan vähensi huomiota kielikiistoihin. Lehtiartikkelien perusteella ruotsinkieliset luottivat kielensä säilyvän, vaikka Porin hallinnon kielenä siitä luovuttiinkin vuonna 1905. Suomenkieliset pelkäsivät ensin ruotsin, myöhemmin venäjän, syrjäyttävän oman kielensä. Ennen Suomen itsenäistymistä Suomalainen puolue läheni perustuslaillisia niin, että yhteistyö oli mahdollista. Porissa on edelleen hyvä henki suomen- ja ruotsinkielisten kesken. Ruotsinkielisyys ei tosin kaupungissa kovinkaan paljon näy valtaväestölle. Varsinkin ruotsalaisen koulun ansiosta sekä ruotsin- että suomenkieliset pitävät huolen, ettei kieli pääse kuihtumaan kaupungista.
Resumo:
Tutkielman aiheena ovat saamelaisten arjessa läsnä olevat käsitykset ja kokemukset heidän kotialueensa spatiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksessa selvitän millaisena kotialueen olemus näyttäytyy saamelaisille kahden kulttuurin vaikutuspiirissä eletyssä arjessa, millä tavalla eletyn tilan olemus näyttäytyy saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana ja millä tavalla eletyn tilan olemus näyttäytyy valtion rajaamana artikuloituna tilana. Tutkielmassa esitellään kahden eri kulttuurin eri aikoina vallinneet tavat jäsentää saamelaisten kotialueen sosiaalisesti tuotettua spatiaalista todellisuutta sekä valtion rajaamana artikuloituna tilana että saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana. Analyysiosiossa selvitetään, miten aineistodokumenteissa esiintyvien saamelaisyksilöiden kahden kulttuurin välissä eletyn arjen kokemukset tukevat näitä yhteiskunnallisten valtarakenteiden ylläpitämiä tilakäsityksiä. Näin tutkimus yhdistää yhteiskuntakriittistä ja humanistista näkemystä, jossa yksilön arkipäiväinen elämä kietoutuu yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Näkemykset kohtaavat toisensa saamelaisten eletyssä tilassa. Aineistona on kaksi nykypäivän arkea Saamenmaalla kuvaavaa dokumenttia ja, tutkimusmenetelmä toimii teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jonka avulla aineistosta etsitään teemakokonaisuuksia, jotka joko korostavat kotialueen olemusta valtion rajaamana artikuloituna tilana tai saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana. Tutkimusasetelmassa alkuperäiskansayhteisöä on tutkimassa yhteisön ulkopuolelta tuleva tutkija. Tällainen tutkimusasetelma on herkkä aihe alkuperäiskansayhteisöä koskevassa tutkimuksessa, jossa vastaavanlaista tutkimusasetelmasta lähteneellä tutkimuksella on vuosisatoja oikeutettu kolonialismin harjoittaminen. Tutkimuksen lähtökohtana on tätä taustaa vasten peilaten alkuperäiskansasensitiivisyyteen pyrkiminen ja tutkijan roolin tunnustaminen yhteisön ulkopuolisena tulkitsijana, joka myös saattaa ymmärtää toisin tutkimuskohteiden kokemukset. Tutkimustulosten mukaan kummankin alueella vaikuttavan kulttuurin tavat käsittää kotialueen olemusta ovat läsnä dokumentissa esiintyvien saamelaisten arjessa. Aineistosta erottuu teemakokonaisuuksia, joiden yhteydessä saamelaisten eletyn tilan olemus korostuu sekä valtion rajaamana artikuloituna tilana että saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana.
Resumo:
Urheiluseurassa harrastamisen on todettu olevan yhteydessä lapsen sosiaaliseen statukseen. Liikuntaa harrastava lapsi muodostaa tutkimusten mukaan helpommin sosiaalisia suhteita koulumaailmassa kuin liikuntaa harrastamaton lapsi. Tutkimusten mukaan liikunnallisesti pätevät oppilaat nauttivat yleensä muiden oppilaiden suosiota ja pärjäävät koulussa keskivertoa paremmin. Onkin perusteltua tutkia tätä yhteyttä ja selvittää myös, millaisia ominaisuuksia oppilaat arvostavat toisessa oppilaassa. Tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten oppilaiden liikuntaharrastustottumuksia ja heidän sosiaalista asemaansa omalla luokallaan. Tutkimus on tyypiltään survey-tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä toimi sähköinen kyselylomake, oppilaille omansa ja luokkien opettajille omansa. Opettajan lomakkeella haettiin lisätukea oppilaiden vastauksille. Aineisto kerättiin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuoden 2015 keväällä ja syksyllä, kolmessa eri koulussa. Tulosten analysointi ja raportointi tapahtuivat syksyllä 2015 ja keväällä 2016. Aineiston analyysi suoritettiin käyttäen pääosin sosiometristä mittausta. Oppilaita pyydettiin nimeämään toisiaan eri kategorioihin, kuten keiden kanssa oppilas on eniten ja vähiten tekemisissä koulupäivän aikana. Maininnat laskettiin jokaisen oppilaan kohdalla yhteen. Oppilaat vastasivat kysymyksiin omista harrastustottumuksistaan, esimerkiksi kuinka monta kertaa viikossa harrastat urheiluseuratoimintaa. Mainintojen määriä vertailtiin oppilaiden harrastustottumusten mukaan. Oppilaita pyydettiin myös mainitsemaan ominaisuuksia, joita he arvostavat johtajaoppilaassa. Opettajia pyydettiin nimeämään oppilaita eri statuskategorioihin. Oppilaiden statuskategorioita käytettiin peilaamaan oppilaiden vastauksista saatuja tuloksia. Oppilaat arvostivat johtajaoppilaassa sosiaalisia taitoja, kuten reiluutta, muiden huomioimista ja ystävällisyyttä. Reiluuden mainitsi 22,8% oppilaista. Urheilullisuuden mainitsi vain 1,3% oppilaista. Oppilaiden urheiluseurassa harrastamisen ja sosiaalisen statuksen välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Oppilaita, joilla on vain pieni sosiaalinen piiri luokassaan, ei mainittu hyviksi johtajiksi. Sen sijaan oppilaat, jotka muut nimesivät kaikkien kaveriksi saivat muita enemmän hyvä johtaja -mainintoja. Jatkotutkimksissa voitaisiin selvittää yksilölajien yhteyttä sosiaaliseen statukseen vertailukohtanaan joukkuelajit.
Resumo:
Internetin suosion myötä tiedonkeruusta on tullut osa jokapäiväistä elämäämme. Siitä huolimatta moni internetin käyttäjä ei ole tietoinen kuinka paljon ja mitä heidän tietojaan kerätään. Tutkimusryhmämme tehtävänä Turun Yliopistossa oli kehittää automaattinen tiedonkeruujärjestelmä Number Navigation Game -nimiseen opetuspeliin. Pelaajien pelisuorituksesta kerätään tietoa, joka lähetetään palvelimellemme tutkimustarkoituksia varten. Tässä tutkielmassa esitetään monia testejä, joita voidaan toteuttaa automaattisen tiedonkeruun avulla, kuten pelimekaniikka-, pelinetenemis-, grafiikka – sekä musiikkitestejä. Puhumme myös tiedonkeruusta liiketoimintana, sekä käymme läpi kuinka yleistä se on. Tiedonkeruun eettinen puoli voi usein olla epäselvä ja käyttäjien on hyvä tietää kuinka laaja ilmiö tiedonkeruu nykyään on. Iso osa tätä työtä pohjautuu Number Navigation Game -pelin datankeruusysteemien parissa tehtyyn tutkimukseen Turun Yliopistosa 2015-2016. Peliin, ja sen parissa tehtyihin testauksiin, viitataan useaan otteeseen tutkimuksen aikana. Esitämme myös tiedonkeruun avulla kerättyä tutkimusdataan teorioiden tueksi.
Resumo:
Tiedon hyödyntäminen on yhä merkittävämmässä osassa markkinoinnin perustehtävien toteuttamisessa. Tiedon avulla asiakkaiden tarpeita saadaan tunnistettua paremmin ja niihin voidaan vastata tehokkaammin. Lisäksi erityisesti viimevuosien teknologinen kehitys on parantanut tiedon hyödyntämismahdollisuuksia markkinoinnissa merkittävästi. Tämä tutkielma käsittelee uudenlaista tiedon hyödyntämistä markkinointiviestinnässä. Työssä tutkitaan tiedon kehityksen uutta aikakautta, big dataa, joka vaikuttaa erityisesti markkinointiviestinnän kohdentamisen kehittymiseen. Kohdentamisen kanavana tutkielmassa tarkastellaan mobiiliverkkopankkia, mistä syystä markkinointiviestinnän tutkiminen on rajattu työssä käsittämään lähinnä asiakaspalvelun sekä mainonnan. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen: Mitkä ovat big datan tuomat mahdollisuudet ja haasteet markkinointiviestinnän kohdentamisessa mobiiliverkkopankissa? Vastaus tähän tutkimuskysymykseen muodostetaan kahden osakysymyksen avulla: Mitä mahdollisuuksia ja haasteita big data tuo markkinointiviestinnän kohdentamiseen? Millainen markkinointiviestinnän kohdentamisen kanava on mobiiliverkkopankki? Tutkimuskysymykseen vastattiin sekä tutkielman teoriaosassa toteutetun teoreettis-käsitteellisen aikaisemman tutkimuksen läpikäynnin että erillisen empiirisen tapaustutkimuksen avulla. Laadullinen tapaustutkimus suoritettiin teemahaastatteluina S-Pankin mobiiliverkkopankkiin, Smobiiliin, liittyen. Teemahaastatteluissa haastateltiin seitsemää asiantuntijaa sekä kahta S-mobiilin käyttäjää. Tutkielman teoriaosassa tuli ilmi, että big datan avulla kuluttaja on mahdollista tuntea kokonaisuudessaan paremmin, mikä parantaa perinteisiä sekä tarjoaa myös täysin uusia markkinointiviestinnän kohdentamisen keinoja. Näiden kautta on mahdollista vaikuttaa yrityksen kilpailuetuun. Teoriaosuudessa todettiin big datan tuomien haasteiden liittyvän ilmiön uutuuteen ja tuntemattomuuteen, tiedonhallintaan sekä yritysten ulkopuolelta tuleviin haasteisiin koskien yksityisyydensuojaa, kuluttajien mielipiteitä sekä erilaisia määrättyjä rajoitteita. Tapaustutkimuksen tulokset erosivat näistä löydöksistä ainoastaan haasteiden tärkeyden painotuksissa: suurimpana tiedonhallintaan liittyvänä haasteena empiirisessä tutkimuksessa tuli esiin teknologioiden tarve tutkielman teoriaosuudessa ilmenneen asiantuntijuuden tarpeen sijaan. Lisäksi ulkoisia haasteita ei koettu merkittävinä haasteina empiirisessä tutkimuksessa. Tapaustutkimuksen tulokset tukivat tutkielman teoriaosuudessa muodostettua kuvaa mobiiliverkkopankista markkinointiviestinnän kohdentamisen kanavana: se on henkilökohtainen pankkisovellus, jonka avulla tarkasti tunnettu asiakas voidaan tavoittaa suojatussa ympäristössä tehokkaasti, ajasta ja paikasta riippumatta. Mobiiliverkkopankkia käytetään oletettavasti päämääräkeskeisesti, mutta mahdollisesti myös osittain viihdykkeellisesti sekä ajankulutustarkoituksiin. Lisäksi sovelluksen sisällä on mahdollista saada asiakkaan jakamaton huomio, jota älypuhelimen erilaiset käyttötilanteet voivat kuitenkin käytännössä häiritä. Mobiiliverkkopankin kautta toteutetun markkinointiviestinnän kohdentamisen hyväksyttävyyteen voitaneen vaikuttaa luvan pyytämisen, pull-tyyppisen mainonnan, viestinnän hyödyllisyyden sekä viestivän yrityksen brändin luotettavuuden kautta. Tutkielman aihepiiri on vielä hyvin tuore ja muuttuva, mistä syystä siihen liittyvät ilmiöt ja termit ovat osittain vakiintumattomia sekä hankalasti hahmotettavissa. Tämä tuo esiin tarpeellisia jatkotutkimusmahdollisuuksia liittyen esimerkiksi big data -termin käsiteanalyyttiseen tutkimiseen. Jatkotutkimusta olisi hyödyllistä suorittaa myös koskien big datan ja mobiiliverkkopankin avulla toteutetun kohdentamisen
Resumo:
Tutkimuksen aiheena on Jean Rouchin ja Edgar Morinin ohjaama elokuva Ranskalainen päiväkirja vuodelta 1961 ja sen dokumentaarisuus. Tutkielma osoittaa, miten cinéma vérité -tyylisuunta on tapa, jolla dokumentaarisuus Ranskalaisessa päiväkirjassa toteutuu. Tutkin, minkälaisia uusia näkökulmia teos pystyy dokumentaarisuudellaan aikakauteensa avaamaan. Tyylisuunta-ajattelun lisäksi tarkastelen dokumentaarisuutta myös metodina ja elokuvallisena keinona. Ranskalaisen päiväkirjan ohella alkuperäislähteenä on dokumenttielokuva Un été + 50 (2011), jossa elokuvan tekijät ja henkilöt kertovat tutkittavan elokuvan taustoista 50 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen. Ranskalainen päiväkirja sijoittuu 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen, jolloin Ranska oli muuttumassa. Suurvalta-asema oli menetetty, ja uutta hyvinvointivaltiota rakennettiin epäyhtenäisen ja vieraantuneen kansakunnan varaan. Kolonialismin jälkimainingeissa ranskalaisten oli määriteltävä suhteensa muun muassa käynnissä olleeseen Algerian sotaan. Autosta oli tullut kulutuskulttuurin symboli, mutta kehittyvä teknologia alkoi tarjota mahdollisuuksia myös elokuvalle ja sen ilmaisukeinojen laajentamiselle. Tutkielma selvittää, miten uusi elokuvateknologia, elokuvanteon representaatiot ja elokuvan välittämä sisältö kytkeytyvät yhteen ja muodostavat perustan Ranskalaisen päiväkirjan dokumentaarisuudelle. Elokuva antaa mahdollisuuden pohtia, miten teknologia ja eri aikakausien ajatuskehikot ovat toimineet vuorovaikutuksessa keskenään. Tyylisuunta-ajattelu kytkee elokuvan myös aikakauden filosofisiin ja elokuvateoreettisiin virtauksiin. Muutoksen mahdollisuudet, todellisuuden luonne ja paikka askarruttivat niin ikään filosofeja, sosiologeja ja muiden alojen taiteilijoita.
Resumo:
Obesity is a major challenge to human health worldwide. Little is known about the brain mechanisms that are associated with overeating and obesity in humans. In this project, multimodal neuroimaging techniques were utilized to study brain neurotransmission and anatomy in obesity. Bariatric surgery was used as an experimental method for assessing whether the possible differences between obese and non-obese individuals change following the weight loss. This could indicate whether obesity-related altered neurotransmission and cerebral atrophy are recoverable or whether they represent stable individual characteristics. Morbidly obese subjects (BMI ≥ 35 kg/m2) and non-obese control subjects (mean BMI 23 kg/m2) were studied with positron emission tomography (PET) and magnetic resonance imaging (MRI). In the PET studies, focus was put on dopaminergic and opioidergic systems, both of which are crucial in the reward processing. Brain dopamine D2 receptor (D2R) availability was measured using [11C]raclopride and µ-opioid receptor (MOR) availability using [11C]carfentanil. In the MRI studies, voxel-based morphometry (VBM) of T1-weighted MRI images was used, coupled with diffusion tensor imaging (DTI). Obese subjects underwent bariatric surgery as their standard clinical treatment during the study. Preoperatively, morbidly obese subjects had significantly lower MOR availability but unaltered D2R availability in several brain regions involved in reward processing, including striatum, insula, and thalamus. Moreover, obesity disrupted the interaction between the MOR and D2R systems in ventral striatum. Bariatric surgery and concomitant weight loss normalized MOR availability in the obese, but did not influence D2R availability in any brain region. Morbidly obese subjects had also significantly lower grey and white matter densities globally in the brain, but more focal changes were located in the areas associated with inhibitory control, reward processing, and appetite. DTI revealed also signs of axonal damage in the obese in corticospinal tracts and occipito-frontal fascicles. Surgery-induced weight loss resulted in global recovery of white matter density as well as more focal recovery of grey matter density among obese subjects. Altogether these results show that the endogenous opioid system is fundamentally linked to obesity. Lowered MOR availability is likely a consequence of obesity and may mediate maintenance of excessive energy uptake. In addition, obesity has adverse effects on brain structure. Bariatric surgery however reverses MOR dysfunction and recovers cerebral atrophy. Understanding the opioidergic contribution to overeating and obesity is critical for developing new psychological or pharmacological treatments for obesity. The actual molecular mechanisms behind the positive change in structure and neurotransmitter function still remain unclear and should be addressed in the future research.
Resumo:
Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.
Resumo:
Urheiluseurojen viestintä on murroksen keskellä. Sosiaalisen median menestyksen myötä seuroista on tullut eräänlaisia omia uutistoimistojaan, joilta odotetaan ammattimaista ja ennen kaikkea nopeaa viestintää edustusjoukkueen ja sen pelaajien kuulumisista ja ottelutuloksista. Sosiaalinen media on myös itsessään muodostunut tärkeäksi tekijäksi urheiluseurojen viestinnän ja markkinoinnin tehokkuudessa sekä brändin muodostumisessa ja näkyvyydessä. Kaikilla urheiluseuroilla ei kuitenkaan ole tarvittavia resursseja menestyvän brändin luomiseksi sosiaalisen median kanavia käyttäen. Esimerkkinä tässä tutkimuksessa toimivat Superpesis-sarjan pesäpalloseurat, joiden sisältä miesten ja naisten sarjoista löytyy suuria eroavaisuuksia saatavilla olevissa resursseissa ja toteutetun viestinnän laadussa, mieleenpainuvuudessa ja tehokkuudessa. Tutkimukseni primaariaineistoina toimivat Superpesis-seuroille toteutettu sosiaalisen median käyttöä koskeva kyselyaineisto ja naisten Superpesis-seura Pesäkarhujen sosiaalisen median ja kotisivujen tilastot vuosilta 2013–2016. Kyselyyn vastasi 25 mahdollisesta Superpesis-seurasta 22 seuraa, joten vastaajajoukko on edustava kertomaan siitä, miten huipputason pesäpalloseurat tällä hetkellä viestivät. Saamieni tutkimustulosten perusteella listasin näille seuroille sosiaalisen median käytön suosituksia, joiden kautta seurojen on mahdollista kehittää viestintäänsä.
Resumo:
Internetin ja uusien teknologioiden saavutettavuus missä ja milloin tahansa on taannut niiden pysyvän aseman yhteiskunnassa. Mobiililaitteista on tullut osa arkipäivää ja yhä useampi kuluttaja käyttää älypuhelinta väylänä internetiin. Mobiilimarkkinointi on yksi uusimmista markkinoinnin muodoista, joka kasvaa maailmanlaajuisesti. Teknologinen kehitys on vaikuttanut sekä kuluttajakäyttäytymiseen että kaupan alaan. Kaupunkikeskustojen pienet erikoisliikkeet taistelevat olemassaolostaan suuria ketjuliikkeitä ja ulkomaisia verkkokauppoja vastaan. Samaan aikaan maailman taloustilanne on epävakaa. Uusien teknologioiden, kuten mobiililaitteiden avulla perinteiseen kaupankäyntiin voidaan tuoda täysin uudenlaisia ulottuvuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla mikä on mobiilimarkkinoinnin merkitys kivijalkakaupoille ja mikä on mobiilimarkkinoinnin rooli kivijalkakaupan muiden markkinointitoimenpiteiden joukossa. Tutkimuksen teoriaosuus koostui kaupan alan ja pienten erikoisliikkeiden erityispiirteiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden tarkastelusta. Mobiilimarkkinointia lähestyttiin kartoittamalla mobiililaitteiden kehitystä, keinoja ja merkitystä kuluttajien elämässä sekä mobiilimarkkinoinnin roolia verrattuna muihin medioihin. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimuksen näkökulma oli kivijalkakauppiaiden näkökulma. Tutkimukseen osallistui kymmenen erikoiskaupan mikroyritystä Helsingin keskustan alueelta. Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat liittäneet yrityksensä osaksi UrbSpotter-mobiilisovellusta syksyllä 2015. Haastateltavat olivat yrityksen omistajia, työntekijöitä tai markkinointivastaavia. Mobiilimarkkinointi on merkityksellinen osa kaupunkikeskustojen pienten erikoisliikkeiden markkinointia ja sen rooli tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Mobiilimarkkinointi tukee kaupan toimintaa ja muita markkinoinnin toimenpiteitä. Pienet erikoiskaupat saavuttavat mobiilimarkkinoinnin avulla uusia asiakkaita, ylläpitävät asiakassuhteita, vahvistavat asiakaspalvelua sekä rakentavat kaupan brändiä
Resumo:
Tutkimuksen aiheeksi muodostui työssä oppiminen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen ikääntyneiden työntekijöiden näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää sitä miten ikääntyneet ja erityisesti lähellä eläkeikää olevat työntekijät kokevat uuden oppimisen ja ammatillisen osaamisen kehittämisen asiantuntijatyössä. Tämä työ on jatkoa kandidaatin tutkielmalleni, jossa on käsitelty samaa aihetta. Tutkimuksen kohderyhmäksi rajautui 60 vuotta täyttäneet asiantuntijatyötä tekevät henkilöt. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin. Aineisto koostuu kahdestatoista yksilöhaastattelusta. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen ne analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikääntyneille työntekijöille työ on merkittävä elämänsisältö ja osa identiteettiä. Haastateltavat kokivat iällä olevan vaikutusta siihen, miten opimme uusia asioita. Iän tuomia mahdollisia negatiivisia vaikutuksia oppimiseen ei kuitenkaan pidetty häiritsevinä, koska tilalle oli tullut uusia vahvuuksia, kuten kokemusta. Ikää ei koettu esteenä oppimiselle ja oppimiseen suhtauduttiin pääosin positiivisesti. Iällä tai lähestyvällä eläkkeelle jäämisellä ei tuntunut olevan vaikutusta ammatillisen osaamisen kehittämisen haluun. Osaamisen kehittämistä työelämässä haluttiin jatkaa eläkkeelle jäämisen asti. Yhtenä syynä tähän oli esimerkiksi se, että työtä ei olisi pystytty kunnolla hoitamaan, jos osaaminen olisi jäänyt jälkeen työelämässä vaadittavien tietojen ja taitojen kanssa. Osaamisen kehittäminen koettiin luonnollisena osana asiantuntijatyötä.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.
Resumo:
Vähittäiskaupan alalla kilpailu on kovaa ja brändäyksestä on tullut yksi merkittävimmistä kilpailukeinoista. Kaupan omat tuotemerkit liittyvät vahvasti vähittäiskaupan brändäykseen, brändipääomaan sekä brändi-imagon muodostumiseen. Kaupan omien merkkien kasvu on ollut merkittävää viime vuosikymmenen aikana ja ne ovat nousseet varteenotettaviksi kilpailijoiksi muiden brändin rinnalle. Maailmalla vallitsevat taloudellisesti epävakaat ajat koskettavat jokaista kuluttajaa ja yhä useampi haluaa säästää ruoan hinnassa. Tutkimuksella kartoitettiin päivittäistavarakaupan omien merkkien imagoa ja sen vaikutusta kaupan brändi-imagoon 25–35-vuotiaiden naiskuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös saada tietoa, miksi nämä kuluttajat ostavat kaupan omia merkkejä. Tutkimusongelmaan perehdyttiin teoreettisen viitekehyksen avulla, joka koostui tuotteen ja kaupan brändi-imagosta, imagon vaikutuksesta ostopäätökseen sekä kaupan omista merkeistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla. Tutkimustulokset osoittivat, että haastateltavat mielsivät kaupan omat merkit hyviksi vaihtoehdoiksi muille brändituotteille. Laadukkaista kaupan omista merkeistä pidettiin eniten ja niitä myös ostettiin eniten. Näiden kuluttajien suosioon olivat erityisesti nousseet Pirkka- ja Kotimaista-tuotemerkit. Tutkimus osoitti myös, että eri tuotteilla on erilainen imago. Toinen saman merkkinen tuote saatetaan kokea laadultaan täysin päinvastaiseksi eri kategoriassa. Kaupan omia merkkejä ostettiin, koska ruokaan ei haluttu käyttää paljoa rahaa. Säästetyt rahat käytettiin mieluimmin esimerkiksi matkusteluun tai vaatteisiin. Laatu ja hinta vaikuttivat merkittävästi kuluttajien ostopäätökseen. Heille laatu merkitsi hyvää makua ja terveellisiä tuotteita. Tuoretuotteissa arvostettiin kotimaisuutta ja jossain tuoteryhmissä kotimaisuus oli ehdoton vahvuus. Eettisiin ominaisuuksiin kiinnitettiin vähiten huomiota eikä niistä oltu valmiita maksamaan ylimääräistä. Omat merkit vaikuttivat kaupan brändi-imagoon lähinnä tuomalla vaihtoehtoja kuluttajalle. Ne loivat kuvaa kaupan hintatasosta ja jos merkki oli sopiva, vahvisti se kaupan imagoa. Erityisesti laadukkaat omat merkit vahvistivat tai jopa nostivat kaupan brändi-imagoa. Tutkimus osoitti myös, että kaupan imagolla on suuri merkitys siihen, miten kaupan omat merkit koetaan. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jos kauppa haluaa omilla tuotteillaan vedota kuluttajiin, tulisi kaupan kehittää omia tuotteitaan mahdollisimman laadukkaiksi. Omien merkkien sopivuus kaupan brändiin on tärkeää kaupan imagon kannalta.
Resumo:
Urheiluseurojen viestintä on murroksen keskellä. Sosiaalisen median menestyksen myötä seuroista on tullut eräänlaisia omia uutistoimistojaan, joilta odotetaan ammattimaista ja ennen kaikkea nopeaa viestintää edustusjoukkueen ja sen pelaajien kuulumisista ja ottelutuloksista. Sosiaalinen media on myös itsessään muodostunut tärkeäksi tekijäksi urheiluseurojen viestinnän ja markkinoinnin tehokkuudessa sekä brändin muodostumisessa ja näkyvyydessä. Kaikilla urheiluseuroilla ei kuitenkaan ole tarvittavia resursseja menestyvän brändin luomiseksi sosiaalisen median kanavia käyttäen. Esimerkkinä tässä tutkimuksessa toimivat Superpesis-sarjan pesäpalloseurat, joiden sisältä miesten ja naisten sarjoista löytyy suuria eroavaisuuksia saatavilla olevissa resursseissa ja toteutetun viestinnän laadussa, mieleenpainuvuudessa ja tehokkuudessa. Tutkimukseni primaariaineistoina toimivat Superpesis-seuroille toteutettu sosiaalisen median käyttöä koskeva kyselyaineisto ja naisten Superpesis-seura Pesäkarhujen sosiaalisen median ja kotisivujen tilastot vuosilta 2013–2016. Kyselyyn vastasi 25 mahdollisesta Superpesis-seurasta 22 seuraa, joten vastaajajoukko on edustava kertomaan siitä, miten huipputason pesäpalloseurat tällä hetkellä viestivät. Saamieni tutkimustulosten perusteella listasin näille seuroille sosiaalisen median käytön suosituksia, joiden kautta seurojen on mahdollista kehittää viestintäänsä.