Imagon merkitys paikan markkinoinnissa: Kaupunki-imagon nykytila kohderyhmittäin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää imagon merkitystä kohde-ryhmälähtöisessä paikan markkinoinnissa. Tavoitteena oli mitata kaupun-gin ulkoisen imagon nykytilaa ja tunnistaa paikan markkinoinnin keskeisiä kohderyhmiä. Tutkimuksessa arvioitiin miten kaupunki-imagot vaihtelivat kohderyhmittäin ja mitä viestintäkanavia kohderyhmät käyttivät tiedon-hakuun. Tutkimuksen kohteena oli vuoden 2009 alussa monikuntaliitoksen myötä syntynyt uusi Kouvola, Suomen 10. suurin kaupunki. Empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisena, kuvailevana ja kartoittavana, kyselytutkimuk-sena Helsingissä Oma Koti -09 messutapahtumassa. Pääkohderyhmänä olivat pääkaupunkiseudun asukkaat. Pääosalla kyselyyn vastanneista (n=725) oli omakohtainen kokemus Kouvolasta ja tietoa vastaajat hakivat eniten internetistä. Johtopäätöksenä voidaan todeta että kokonaismielikuva Kouvolan imagosta oli yli 80 %:sesti positiivinen. Kaupunki-imago ei vaihdellut suuresti tunnis-tettujen kohderyhmien välillä. Imagoattribuuttien perusteella imago perustui kodikkuuteen ja hyvään arkeen. Kaupunkia pidetään asumisen ja vapaa-ajanvieton kannalta vetovoimaisena. Muuttohalukkuuteen vaikuttivat eniten elämäntilanne, kesämökin tai työpaikan löytyminen.

Turun alueellinen erilaistuminen vuosina 1970–2008

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Turun alueellisen erilaistumisen ulottuvuudet sekä sosiaaliset rakenteet vuosina 1970, 1990, 2001 ja 2008. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti mahdollisen sosiaalisen erilaistumisen ilmenemistä Turussa. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Turun kaupungin pienaluekohtaisia väestötilastoja. Tutkimuksen teoreettinen osa rakentuu kaupunkiekologisen tutkimusperinteen ympärille. Kaupunkiekologia tutkii kaupunkialueen sisäistä erilaistumista osana kaupungin kasvua ja muutosprosessia. Ajan kuluessa kaupunkiekologia laajeni menetelmällisesti sekä sisällöllisesti, ja tämä uusi suuntaus tunnetaan sosiaalialueanalyyttisenä tutkimusperinteenä. Tämä traditio keskittyi tutkimaan kaupungin sosiaalisen rakenteen ulottuvuuksia. Kvantitatiivisten menetelmien edistys johti sosiaalialueanalyyttisen tutkimuksen kehittymiseen faktoriekologiaksi, joka suosi faktorianalyyttistä tutkimustapaa. Faktorianalyysillä (tai pääkomponenttianalyysillä) pyrittiin löytämään suuresta joukosta muuttujia niiden taustalla vaikuttavat perusulottuvuudet. Tämä tutkimustapa keskittyi tarkastelemaan pääkomponenttianalyysin avulla asumista, elintasoa, väestöä sekä perherakennetta kuvaavia muuttujia. Vuosina 1970, 2001 ja 2008 löydettiin pääkomponenttianalyysin avulla neljä ulottuvuutta, jonka mukaan Turun kaupunki on eriytynyt. Vuoden 1990 pääkomponenttianalyysissä näitä ulottuvuuksia löydettiin kolme kappaletta. Vuonna 2008 nämä ulottuvuudet olivat elämänvaihe, liikkuvuus, huono-osaisuus ja opiskelu. Näistä ulottuvuuksista muodostettiin ryhmittelyanalyysin avulla ryhmät, jotka edustivat kaupungin sosiaalisia rakenteita. Tutkimuksessa mukana olleista pienalueista syntyi kunakin tarkasteluvuonna neljä ryhmää. Vuonna 2008 ryhmien nimet olivat korkeasti koulutetut urbaanit asujat, vähäresurssiset lapsiperheet, vanhemmat sukupolvet ja vauraat lapsiperheet. Syntyneitä ryhmiä verrattiin aikaisempien tarkasteluvuosien tuloksiin ja luotiin katsaus kaupungin sosiaalisten rakenteiden kehitykseen vuodesta 1970 vuoteen 2008. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tutkimusjakson aikana Turussa on tapahtunut syvenevää sosiaalista erilaistumista. Vuonna 2008 kaupungissa voitiin havaita selvästi osioekonomisesti heikossa asemassa oleva vähäresurssisten lapsiperheiden sekä sosioekonomisesti hyvinvoivien vauraiden lapsiperheiden ryhmät. Tutkimusjakson aikana vähäresurssisten ryhmään kuuluneiden pienalueiden määrä on noussut neljästä alueesta kahteenkymmeneenviiteen. Huono-osaisten alueiden määrä Turussa on siten kasvanut tutkimusjakson aikana selvästi.

Ennakkotehtävät ja aktiivinen opiskelu

S. 49-55

Spare part business analysis and development

The purpose of this Thesis was to comprehensively analyze and develop the spare part business in Company Oy’s five biggest product groups by searching development issues related to single spare parts’ supply chains as well as the spare part business process, make implementation plans for them and implement the plans when possible. The items were classified based on special characteristics of spare parts and on their actual sales volumes. The created item classes were examined for finding improvement possibilities. Management strategies for classified items were suggested. Vendors and customers were analyzed for supporting the comprehensive supply network development work. The effectiveness of the current spare part business process was analyzed in co-operation with the spare part teams in three business unit locations. Several items were taken away from inventories as uselessly stocked items. Price list related to core items with one of the main product group’s core item manufacturer was suggested to be expanded in Town A. Refinement equipment seal item supply chain management was seen important to develop in Town B. A new internal business process model was created for minimizing and enhancing the internal business between Company’s business units. SAP inventory reports and several other features were suggested to be changed or developed. Also the SAP data material management was seen very important to be developed continuously. Many other development issues related to spare parts’ supply chains and the work done in the business process were found. The need for investigating the development possibilities deeper became very clear during the project.

JOHTAMISOPIT KUNTAORGANISAATIOSSA – diskursiivinen tutkimus sosiaali- ja terveystoimesta 1980-luvulta 2000-luvulle

Julkisen sektorin johtamista on uudistettu viime vuosikymmeninä uuden julkisjohtamisen suuntauksen kautta. Tässä keskeistä ovat olleet markkinamekanismin sekä yksityissektorin johtamisoppien soveltaminen julkiselle sektorille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa johtamisoppien soveltamisesta kuntaorganisaation sosiaalija terveystoimessa. Mielenkiinnon kohteena ovat kysymykset, miten johtamisopit ovat tulleet kuntaorganisaatioon ja miten ne ovat levinneet, rakentuneet sekä rakentaneet kontekstiaan tarkasteluajanjaksolla 1985 - 2007. Tutkimuksen lähestymistapa on diskurssianalyyttinen ja nojaa epistemologialtaan tulkinnallisesta tieteen filosofiasta nousseeseen sosiaaliseen konstruktivismiin. Oppien leviämistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa translaationa, kääntämisprosessina, jossa opin johtoportaaseen tullut ensimmäinen versio tulkitaan ja käännetään organisaation kielelle ja käytännöiksi. Oppien rakentumista kontekstissaan käsitteellistetään sedimentoitumisen käsitteen kautta, mikä auttaa ymmärtämään uusien ja vanhojen oppien elementtien kerrostumista lähes muuttumattomista syvärakenteista nopeasti muuttuviin pintarakenteisiin. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on suomalainen, keskikokoinen kuntaorganisaatio. Aineistona on käytetty kirjallisia dokumentteja ja haastatteluja. Johtamisoppeja kuntaorganisaatioon välittäviä tahoja ovat olleet konsulttiyritykset, yliopistot, kuntien johtoportaan verkostot, uudet johtajat sekä koulutuspäivät. Organisaation valmius uuden johtamisopin omaksumiseen on yhteydessä organisaatioon, johtoon, tarjolla oleviin oppeihin sekä toimintaympäristöön liittyviin tekijöihin Levitäkseen organisaatiossa oppi tarvitsee johdon tasolta kannattajan, joka markkinoi sitä muulle virkamies- ja luottamushenkilöjohdolle. Kun oppi saavuttaa johdon enemmistön tuen, käynnistyy sen kääntämisprosessi johdon puheesta henkilöstön puheen ja käytäntöjen tasolle. Uudet johtamisopit kyseenalaistavat vanhoja ”totuuksia” ja samalla ne määrittävät, mikä on tärkeää ja mikä jää huomiotta. Uudet opit eivät syrjäytä kokonaan vanhoja, vaan opit sedimentoituvat: vanhojen oppien diskursiivisia elementtejä jää pois ja uusien oppien elementtejä tulee mukaan johtamispuheeseen. Johtamisopit rakentavat kontekstiaan sekä puheen, käytäntöjen että organisaatiorakenteiden tasolla, mutta joihinkin syvärakenteisiin ne eivät ole pystyneet vaikuttamaan tai vaikuttavat äärimmäisen hitaasti. Asiakaslähtöisyys muun muassa on ollut useimpien johtamisoppien diskursiivinen elementti, mutta se on jäänyt toistuvasti kuntaorganisaation sosiaali- ja terveystoimessa organisaatiolähtöisen palvelujen järjestämistavan ja talouden kautta tapahtuvan tuloksellisuuden arvioinnin varjoon. Diskurssit muutoksesta ja sen välttämättömyydestä, tehokkuudesta sekä julkisen rinnastaminen yksityiseen näyttäytyivät tässä tutkimuksessa metatason diskursseina, jotka oikeuttavat yksityiseltä sektorilta lähtöisin olevien johtamisdiskurssien soveltamisen muutoksen ja tehokkuuden aikaansaamiseksi julkiselle sektorille. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen tuloksellisuuden ja tehokkuuden arviointi on kapeutunut liikkeenjohdon peruslähtökohdista nousevaksi talouden kautta tapahtuvaksi arvioinniksi. Tässä julkisen toiminnan omiin arvolähtökohtiin ja teoriataustaan pohjautuvien toiminnan tulosten ja saavutettujen hyvinvointivaikutusten arviointi sekä näistä kertovien mittarien kehittäminen yhdessä talouden mittarien kanssa on marginaaliin jäänyttä, mutta nousevaa puhetta.

Maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer ja moderni piha

Tutkimuksen aiheena on maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin moderni asuinpihasuunnittelu. Tutkimus on tehty maisemantutkimuksen näkökulmasta. Moderni maisemaarkkitehtuuri 1900-luvun loppupuolelta on uusi tutkimusalue Suomessa. Rosenbröijeriä käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia ei ole aiemmin kirjoitettu. Tutkimuksen esimerkkipihoina on neljä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuinpihaa, joiden avulla Rosenbröijerin modernin pihasuunnittelun olennaiset piirteet tulevat esille. Esimerkkipihat ovat neljältä vuosikymmeneltä, 1960-1990-luvuilta. Työn teoreettisina menetelminä ovat perinteinen rakennushistoriallinen tutkimus ja puutarhapiirustusten tulkinta. Ensisijaisena tutkimusaineistona ovat Rosenbröijerin tekemät puutarhapiirustukset ja havainnot esimerkkipihojen nykytilasta. Tutkimusaineiston avulla muodostui kuva Rosenbröijerin modernista pihasuunnittelusta, suunnittelutyylistä ja suunnitteluprosessista asuinpihojen yhteydessä. Rosenbröijerin työskentelyssä korostuivat taiteellisuus ja selvä kokonaisvisio suunniteltavasta kohteesta. Suunnittelutyö tehtiin maisemaarkkitehtuurin suunnittelukonventioiden mukaisesti. Esimerkkipihojen tarkastelussa tulivat esille vuosikymmenille ominainen suunnittelu, pihasuunnittelun muuttuminen ammatin ja suunnitelmatehtävien vaatimuksien muuttuessa, Rosenbröijerin oman suunnittelutyön kehittyminen sekä pihasuunnitelmien ja pihojen nykytilan suhde toisiinsa. Tutkimustuloksia voi käyttää hyödyksi puutarhapiirustusten tulkintamenetelmien ja puutarhapiirustuksien avulla tehtävien asuinalueiden piha-alueiden kunnostuksien kehittämisessä ja Rosenbröijeriin kohdistuvissa tutkimuksissa.

Löyhästä vaaliorganisaatiosta kiinteäksi puoluejärjestöksi. Kansallisen Kokoomuksen järjestötoiminta ja vaalikampanjat vuosina 1944-1979

Tämän poliittisen historian tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä oli Kansallisen Kokoomuksen järjestötoiminnan ja siitä ponnistavan vaalityön kehitys sotien jälkeisinä vuosina 1944 - 1979. Aineiston perusteella kiteytyi keskeiseksi pitkäksi linjaksi alkutilanteen varsin heikon ja väljän vaaliorganisaation kehittyminen vähitellen tiukasti johdetuksi, politiikkaa kaikilla tasoilla tekeväksi puolueeksi. Kokoomuksen jäsenmäärä kohosi nopeasti vuosina 1946 - 1948 noin 14.000 jäsenen määrästä yli 50.000 jäseneen. Puolueen keskustoimistoon palkattiin nopeasti lisää resursseja, ja vaalityön ote oli yllättävänkin ammattimainen jo vuoden 1948 eduskuntavaaleissa. Jäsenmäärä saavutti huippunsa jo 1960-luvulla, kun koko puolueyhteisöön kuului yli 90.000 jäsentä. Jäsentilastoissa oli kuitenkin koko ajan puutteita, mikä johtui monista tekijöistä. Yksi tärkeimpiä oli kokoomuksen sääntömuutos vuoden 1951 alusta lukien, minkä mukaan sama henkilö saattoi olla jäsenenä sekä emopuolueessa että nais- tai nuorisojärjestössä, ts. kyseessä oli ns. kaksoisjäsenyys. Tilastoinnin ongelmia oli myös käytännössä lähtien perusyhdistyksistä: jäsenmaksuvelvoitteen laiminlyöneitä ei niin vain erotettu jäsenyydestä, tilannetta saatettiin katsoa ”läpi käsien” useita vuosiakin. Näin koko jäsentilasto vuoti monella tavalla, eikä tilanne paljon parantunut, vaikka puoluetoimisto 1970-luvun alusta lähtien pyrkikin tarttumaan ongelmiin mm. kaksoisjäsenyyden poistamisella. Puolueella oli jäsentilasto-ongelmien lisäksi kaksi muuta järjestötoiminnan kehittämistä vaikeuttavaa tekijää. Näistä ensimmäinen oli ainainen rahapula, joka johtui ennen kaikkea kokoomuslaisen perusjäsenistön perin nihkeästä suhtautumisesta jäsenmaksujen maksamiseen. Vasta 1960-luvun puoluetuen myötä taloudellinen tilanne parani jossain määrin, mutta kun samaan aikaan puolueen keskustoimiston henkilökunnan määrää lisättiin voimakkaasti, ei velkakierteestä päästy kokonaan eroon. Taloudelliset ongelmat näkyivät kaikilla tasoilla. Puolueen kehittämistä vaikeuttivat myös kokoomuslaisen asennoituminen ns. politiikan tekoon sekä toisaalta järjestötoimintaan osallistumiseen. Vaikka oltiinkin puolueen jäseniä, vielä 1960-luvulla katsottiin, että tämä ei ole ”politiikkaa”, vaan osallistumista järjestötoimintaan, joka myös oli heikkoa. ”Epäpoliittinen” suhtautuminen näkyi ennen kaikkea puolueen tunnusten käytössä vaaleissa. Vasta 1970-luvulla keskustoimisto sai läpi sen, että ehdokkaiden oli pakko allekirjoittaa ehdokassitoumus, joka ei sallinut enää sooloilua. Erityisen tiukasti ehdokassitoumusta vahdittiin vuoden 1978 presidentin valitsijamiesvaaleissa, jolloin myös kokoomus oli UKK-rintamassa. Kokoomus puoluejärjestönä ei sen sijaan koko tutkimuskaudella kehittynyt laajaksi joukkopuolueeksi, vaikka puolueen johto sitä tavoittelikin sitä pitkään. Tutkimuksessa käytetyn Myllyn teoreettisen viitekehyksen mukaan kokoomuksessa olikin 1970-luvulle saakka kulttuurisina malleina kitsaus jäsenmaksujen maksamiseen, heikko osallistuminen järjestötoimintaan sekä ”epäpoliittinen” asennoituminen. Näiden lisäksi tärkeä malli oli kommunismin vastustaminen, joka muuttui edellä mainitulla vuosikymmenellä sosialismin vastustamiseksi. Kokoomuksen järjestötoimintaan tuli 1970-luvulla mukaan ”uloin kehä”, mikä tarkoitti mm. sivistys-ja raittiusjärjestöjen perustamista ja niiden liittämistä puolueyhteisöön, sekä viimein menemistä mukaan ay-toimintaan ja erityisesti kuntapolitiikkaan kaikilla tasoilla. Puolueen kampanjointi vaaleissa kehittyi puoluejärjestön kasvun myötä vaaleista toiseen. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että jo vuoden 1951 eduskuntavaaleista lähtien yleistyi ehdokkaiden oma kampanjointi sanomalehdistössä. Luonnollisesti samalla kampanjoinnin kustannukset kasvoivat. 1970-luvulla otettiin käyttöön ehdokkaiden henkilökohtaiset tukiryhmät, jotka olivat huomattavasti laajempia kuin vanha tukimiesorganisaatio. Puolueen äänimäärä kasvoi 1940-ja 50-lukujen vaalien noin 300.000 äänestäjästä 1970-luvun yli 500.000 äänestäjään. Vain vuoden 1966 vaaleissa tuli roima tappio varsinkin sosialidemokraattien rynnistäessä voimakkaasti yleisen vasemmistoaallon myötä. Jo vuoden 1970 ns. ”nuorisovaalit” olivatkin sitten taas kokoomukselle menestys. Tämä ei kuitenkaan johtanut pääsyyn maan hallituksiin, mikä johtui monista tekijöistä: Neuvostoliitosta, presidentti Kekkosesta ja muista puolueista. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olleet kokoomuksen äänenkannattajat, Aamulehti, Uusi Suomi, Karjalainen ja Nykypäivä, olivat selvästi kokoomuksen vaalikampanjointia tukemassa, yhtä hyvin pääkirjoituksissa, pakinoissa, artikkeleissa kuin itse vaalimainonnan osalta. Uuden Suomen tekstiaineisto kuitenkin muuttui lehden uuden riippumattoman aseman myötä vuodesta 1976 lähtien. Myllyn teorian ohella tutkimuksessa käytettiin viitekehyksenä johtopäätösosassa Panebiancon organisaatioiden institutionalisoitumisteoriaa. Aineiston mukaan voitiin todeta, että Kansallisen Kokoomuksen kehitys noudatti monilta osin viimeksi mainittua käsitteistöä.

3 sångar

Soitinnus: lauluääni (sopraano), piano.

Rukoushuoneita Disneylandissa : lähiöt ja esikaupungit ranskalaisessa yhteiskuntakeskustelussa

Lähiöongelman historiaa : rodeoista paroni Haussmanniin ja takaisin ; Pelon perinne ; Työväestön loppu, valtion uusi paikallisuus ; Lähiökulttuuri : siirtolaisuus, nuoriso, uusi työväenluokka? ; Ranskan lähiöt täältä käsin ; Viitteet.

Sosialismi on kuollut! : kauan eläköön marxilainen kapitalismi!

Kirjallisuusarvostelu

Lyhyesti

Tiedebarometri 2010 ; Pukstaavi avautuu ; Tietokirjailijan julkisuuskuva ; Tutkimusdatan pysyvä säilyttäminen ; Uusi hiukkaskiihdytin ; Sähköpurjekeksintö ; Tutkimusta Etelämantereella ; Jalkapallokulttuurin nousu ; Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä ; Vuoden kynä -palkinto ; Uusi akateemikko.

Universum vai pluriversum : vanha kiista uudesta maailmanjärjestyksestä

Kirjallisuusarvostelu

Paineellisten rumpusuodinten kunnossapitostrategian kehittäminen ja implementointi

Tutkimuksen tavoitteena oli luoda UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan sellutehtaalle tuotannolliset näkökulmat huomioiva ja kunnossapitokustannukset optimoiva paineellisten rumpusuodinten kunnossapitostrategia. Paineelliset rumpusuotimet on sellutehtaan kuitulinjan keskeinen laiteryhmä, jonka vuosittaiset kunnossapitokustannukset ovat merkittävät. Tarkastelu työssä keskittyi paineellisen rumpusuotimen päätytiivistyksen kunnossapitostrategian kehittämiseen, koska päätytiivistys muodostaa laitteen vuosittaisista kustannuksista suurimman osan. Kunnossapitokustannusten optimointi suoritettiin strategisen johtamisen periaatteiden mukaisesti eri teknistaloudelliset näkökulmat huomioiden. Kunnossapidon toteutukselle määriteltiin tuotannon tavoitteet, jonka perusteella luotiin uusi kunnossapitostrategia. Työssä tehdyn tutkimuksen perusteella siirtymällä korjaavasta kunnossapidosta ehkäisevään kunnossapitoon, voidaan saavuttaa säästöjä kunnossapitokustannuksissa. Uuden strategian toteutumisen mahdollistamiseksi määriteltiin strategiset projektit, jotka käsittelivät muun muassa uusien tiivistemateriaalien käyttöönottoa, alajärjestelmien muutostöitä sekä toimintatapojen muutoksia. Strategian ja strategisten projektien toteutusta varten laadittiin kirjalliset dokumentit, joiden perusteella implementointi suoritetaan. Toimenpiteille määriteltiin vastuuhenkilöt ja toteutusajat, joiden mukaisesti eri organisaatiotasot toimivat. Strategia laadittiin seuraavalle kymmenelle vuodelle, mutta strategian toteutusta ja tuloksia on seurattava vuosittain. Muuttuvassa liiketoimintaympäristössä kunnossapidon optimitila ei ole staattinen, joten strategiaa on oltava valmis päivittämään. Aktiivisella ja suunnitelmallisella toiminnalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä säästöjä tuotannon ja kunnossapidon näkökulmasta.

Suunnittelun kehittäminen saatavuudenhallinnan näkökulmasta - Case Metsäteollisuusyritys

Metsäteollisuuden muuttunut toimintaympäristö on saanut kohdeyrityksen pyrkimään asiakaslähtöisempään ja markkinaintegroituneempaan toimintaan. Se, että asiakkaille voidaan luvata, mitä he haluavat ja että lupaukset kyetään pitämään, ovat markkinalähtöisen toiminnan keskeisimpiä tekijöitä. Diplomityön tavoitteena on kuvata metsäteollisuusyrityksen tuotteiden saatavuudenhallinnan nykytilaa tuotannonsuunnittelun, myynnin ja asiakkaiden näkökulmasta. Saatavuudenhallinnalla tarkoitetaan sitä, kuinka myyjä tietää, saako hän myydä asiakkaalle, mitä asiakas haluaa. Työssä käsitellään myös metsäteollisuusyrityksen suunnitteluprosesseja, koska ilman toimivaa myynninsuunnittelua ja operatiivista suunnittelua ei tehokas saatavuudenhallintakaan ole mahdollista. Työssä on esitetty vertailumalleja saatavuudenhallinnan ja suunnitteluprosessien toimivuudesta myös muilta toimialoilta kuten elintarvike- ja metalliteollisuudesta. Työn tuloksena on selkeä kuva saatavuudenhallinnan ja suunnitteluprosessien nykytilasta sekä mihin suuntaan niitä voisi kehittää. Suurimpana ongelmana myyntiprosessissa on pitkän tähtäimen suunnittelun puutteellisuus, minkä johtaa siihen, että asiakastilausten saatavuustarkastelut ovat monimutkaisia ja asiakkaille vastaaminen hidasta. Työssä on esitetty tulevaisuuden tavoitetilamalli, jossa tiedonkulku koko toimitusketjun halki on nopeampaa ja tehokkaampaa sekä toimintatavat yhtenäisiä ja selkeitä. Uusi toimintamalli mahdollistaa nopeammat ja luotettavammat myyntilupaukset sekä ilmoittamisen muutoksista asiakkaalle nykyistä aiemmin ja varmemmin.

Sosiaalisen sukupuolen rakentuminen, suurkaupunki ja kammottavan kokemus Katherine Mansfieldin novelleissa

Tutkielmani tarkastelee englantilaisen modernistin Katherine Mansfieldin (1888–1923) novelleja The Woman at the Store, The Little Governess, Bliss, Pictures, Miss Brill ja A Cup of Tea sosiaalisen sukupuolen rakentumisen näkökulmasta. Novellien kirjoitus- ja julkaisuajankohta ajoittuu vuosille 1911–1924. Uudesta-Seelannista Lontooseen muuttanutta Mansfieldia pidetään yhtenä englantilaisen modernistisen kirjallisuuden uranuurtajista, jonka kehittämän modernin novellimuodon keskeisiä innovaatioita olivat tarinan juonettomuus, tajunnanvirta osana kerrontaa ja psykologisen hetken korostaminen. Mansfieldin tuotannon taustalla vaikuttivat voimakkaasti myös ajankohdalle ominaiset diskurssit naisen asemasta ja mahdollisuuksista. Lähestyn aihettani gender-teoreettisesta viitekehyksestä käsin, jonka keskeisin näkemys on käsitys sukupuolesta sosiaalisesti rakentuneena. Ensimmäisessä käsittelyluvussa pohdin niitä naisen ja miehen representaatioita, joita valitsemissani novelleissa esiintyy. Toisessa käsittelyluvussa syvennyn tarkastelemaan naishahmojen suhdetta suurkaupunkiympäristöön, johon monet novelleista sijoittuvat, ja analysoimaan sitä, millä lailla kaupunki tilana muovaa naissubjekteja. Kolmannessa eli viimeisessä käsittelyluvussa kiinnitän huomioni kammottavan kokemukseen, joka on ominainen kaikille käsittelemilleni novelleille ja joka juontuu sekä niiden kerronnallisista keinoista että novellihenkilöiden konflikteista itsensä ja ulkomaailman kanssa, joilla näen vahvan yhteyden sukupuolitematiikkaan. Sigmund Freud on määritellyt kammottavan joksikin ammoin tutuksi ja torjutuksi, joka on yhtäkkiä murtautunut esiin. Tätä ajatusta kehitellyt Julia Kristeva näkee kammottavan ilmenevän muukalaisena meissä itsessämme. Edellä esitetyin tavoin on mahdollista hahmottaa myös sitä novellien loppuratkaisua, jossa arkinen muuttuu yllättäen uhkaavaksi ja pelottavaksi ja päähenkilöille avautuu jokin uusi tietoisuus itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Mansfieldin naiskuva osoittautuu analyysini pohjalta melko monipuoliseksi, mutta miehet esitetään novelleissa lähes poikkeuksetta hegemonisen maskuliinisina. Tällä on yhteytensä novellien kirjoitusajankohtaan ja sen kiivaaseen yhteiskunnalliseen keskusteluun naisen roolista. 1900-luvun alussa naiset alkoivat enenevässä määrin ottaa haltuunsa julkista tilaa. Tarkastelemani novellit ilmentävät monin tavoin sitä ”toisin toistamisen” vaikeutta, minkä totunnaisista sukupuolirooleista poikkeaminen tuottaa. Novellien naishenkilöitä leimaa halu vapautua, mutta rajat tulevat vastaan viimeistään julkisessa tilassa. Käsittelemäni novellit tuovat oivaltavasti esille sukupuolten keskinäisiä valtarakenteita, joita säännöstelee pitkälti vallassa oleva heteronormatiivinen maskuliinisuus. Novellien lopussa henkilöt joutuvat kohtaamaan itsensä uudella tavalla ja määrittelemään uudelleen suhteensa omaan sukupuoleensa ja seksuaalisuuteensa.