Saksa protestanttisen lähetystyön synnyinmaana ja islamilaisen muuttoliikkeen kohdemaana

Kirjallisuusarvostelu

Visuaalinen runo katse- ja lukukoneena

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella visuaalista runoutta nykyrunouden ilmiönä. Jokainen painettu tai kirjoitettu teos on määriteltävissä visuaaliseksi ja täten visuaalisella ilmaisulla on pitkät perinteensä. Nykyrunoudessa visuaalisuus on noussut kuitenkin keskeiseksi ilmaisutavaksi, mikä myös uudistaa perinteitä. Ilmaisutavan tarkastelu synnyttää katseen ja lukemisen prosesseja, joita havainnollistan tutkimuksessani nimittämällä visuaalista runoa katse- ja lukukoneeksi. Katse- ja lukukoneena runo toimii sekä katseltavista runoa rakentavista typografisista piirteistä että luettavista sisällön sanamerkityksistä. Lopulta näiden piirteiden yhdistyminen luo koko visuaalisen koneiston, jossa painettu sana on merkityksellinen sekä katseltuna että luettuna. Aineistokseni on valikoitunut Henriikka Tavin, Kaisa Ijäksen, Matti Kangaskosken, Olli-Pekka Tennilän ja Harry Salmenniemen runoja. Sovellan aineistoni käsittelyssä keskeisesti Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin materialistista epistemologiaa. Viitekehykseni muotoutuu ajatukseen visuaalisesta runoudesta materiaalisena toimintana. Tätä toimintaa on mahdollista tarkastella typografisella, sisällöllisellä ja näiden muotosuhteiden tasolla. Muotosuhteiden tarkastelu on visuaalista lukutaitoa, mikä aktivoi myös katsoja-lukijaa. Kytkökset synnyttävät runoon vuorovaikutuksellista liikettä eli katse- ja lukukoneen toimintamekanismeja

Sakkomenettelyasian käsittely tavanomaisessa rikosprosessissa

Tutkielma tarkastelee uudistuvassa tuomioistuimen ulkopuolisessa rikosprosessilajissa alkaneen rikkomusasian tutkimista ja ratkaisemista normaalissa rikosasioiden käsittely-järjestyksessä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten tavanomaiseen menettelyyn siirtyneessä sakkomenettelyasiassa rikosoikeudellinen vastuu toteutuu ja millaisessa suhteessa sakkomenettely on rikosvastuun toteuttamisen välineenä muihin summaarisiin rikosprosessin menettelytapoihin. Rangaistus- ja rikesakkomenettelyt korvaavan sakkomenettelyn käyttäminen edellyttää sekä rikkomuksesta epäillyn että asianomistajan suostumusta. Suostumuksen puuttuessa asia ratkaistaan perusmuotoisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. Asian alkuperä tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä vaikuttaa sakkomenettelyn epäonnistumisen jälkeen suoritettavaan esitutkintaan, syyteharkintaan ja oikeudenkäyntiin. Syyttäjä voi harkita entistä vapaammin toimintansa taloudellisuusvaatimuksen vuoksi tavanomaisen suullisen pääkäsittelyn lisäksi aiemmin käytännöllisistä syistä puuttunutta mahdollisuutta muiden suppeiden prosessilajien hyödyntämiseen. Jokin muu menettely voi olla normaalia oikeudenkäyntiä paitsi edullisempi myös rikosvastuun toteuttamiseksi tehokkaampi keino ratkaista asia. Opinnäytetyön päämetodi on lainoppi. Järjestelmällinen aiheen hahmottaminen aloite-taan erilaisten suppeiden menettelyvaihtoehtojen yksityiskohtien käsittelyllä. Prosessila-jien muodostaman säädöskokonaisuuden ja periaatteellisten lähtökohtien erittelyn jäl-keen tutkielmassa tutkitaan rikkomusasian kantajapuolen näkökulmasta sakkomenette-lyasian etenemistä esitutkinnasta ja syyteharkinnasta tuomioon asti. Opinnäytetyössä sovelletaan lainopillisen menetelmän lisäksi myös oikeuspoliittista ja oikeusvertailevaa metodia sakkomenettelyn kehittymisen arvioinnissa. Tutkimuksen tärkeintä aineistoa ovat kotimaiset virallislähteet. Keskeisiä kirjallisuuslähteitä ovat Jääskeläisen Syyttäjä tuomarina ja Raution Rangaistusmääräysmenettelystä. Opinnäytetyön tutkimustuloksena on sakkomenettelyasiaan liittyvien prosessin vaihei-den merkittävä sisällöllinen poikkeaminen tavanomaisessa oikeudenkäyntijärjestyksessä alkaneesta jutusta ja tästä johtuvan rakenteellisen rikosvastuun toteuttamisvaikeuden havaitseminen. Sakkomenettelyn parantamiseksi ehdotetaan muun muassa suostumuksen antamisajankohdan muuttamista, jotta suostumus ei vaikuttaisi asian esitutkintaan. Myös viranomaisten esitutkintayhteistyön lisäämistä pidetään tärkeänä rikosvastuun toteuttamisen varmistamiseksi ja prosessilajien kokonaisuuden hallitsemiseksi.

Yhteiskuntavastuuraportointi kansainvälisissä öljy-yhtiöissä vuonna 2013

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suuret yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset öljy-yhtiöt raportoivat yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013 sekä kuinka laadukasta ja laaja-alaista raportointi oli. Yhtiöiden raportointia tutkittiin GRI-viitekehyksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun näkökulmasta. Yritysten raportointia arvioitiin myös maa-alue- sekä liikevaihtokohtaisesti tutkien, voidaanko eroja näiden suhteen löytää. Lisäksi raportoinnin laatua analysoitiin yritysten asettamien yhteiskuntavastuutavoitteiden määrän kautta. Tutkimuksessa selvitettiin myös GRI-viitekehyksen sekä muiden yleisimpien yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttöä tutkimusyrityksissä. Tutkimusaineisto koostui 30:stä listatusta yhdysvaltalais- ja eurooppalaisyrityksen vuoden 2013 yhteiskuntavastuuraporteista. Tutkimustapana käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. GRI-viitekehys oli tutkimusyrityksissä käytetyin viitekehys. Tulosten mukaan eurooppalaisyritykset raportoivat pääsääntöisesti laadukkaasti vastuustaan ja raportointi oli Euroopassa selkeästi Yhdysvaltoja laadukkaampaa kaikilla vastuun osa-alueilla. Tutkimusyrityksen koko vaikutti raportoinnin laajuuteen sekä määrään vain Yhdysvalloissa. Suuremmat yhdysvaltalaisyritykset raportoivat pienempiä paremmin. Tulosten perusteella yrityksen koko ei vaikuttanut tavoitteiden määrään. Maantieteellinen sijainti vaikutti raportoinnin laatuun. Eurooppalaisyritykset raportoivat laajemmin, laadukkaammin sekä asettivat tavoitteita huomattavasti yhdysvaltalaisia yrityksiä useammin ja enemmän kaikilla vastuun osa-alueilla.

Sanelua vai vuorovaikutusta? - Soteva, Karelia ja Porin Konepajan sotakorvaustuotanto 1944–1952

Tämän tutkimuksen aiheena on yksittäisen metalliteollisuusyrityksen asema sotakorvaustuotannossa sekä kanssakäyminen Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan (Soteva) ja Neuvostoliiton sotakorvauksista vastaavan valtuuston eli ”Karelian” kanssa. Sotevalla oli asetuksin määrätty valta sotakorvausten järjestämisessä ja tarvittaessa valtuudet puuttua teollisuuslaitosten tuotantoon sekä yrityssalaisuuksiksi katsottaviin seikkoihin.Karelian mittavat oikeudet nojautuivat puolestaan rauhansopimukseen. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, kuinka paljon yritys sai päättää sotakorvaustuotannostaan ja mitkä seikat siihen vaikuttivat. Esimerkkinä toimii Rosenlew-yhtiöön kuulunut Porin Konepaja Oy. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa päälähteenä on käytetty Porin Konepajan sekä Sotevan välistä laajaa kirjeenvaihtoa ja yrityksen vuosikertomuksia sekä Lars Holmströmin Porin Konepajalle sijoittuvaa yrityksen sotakorvaustuotantoa käsittelevää muistelmateosta. Lähteitä lähestytään laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sotakorvausurakasta suoriutuminen edellytti toimijoiden välistä luottamusta sekä yhteistyötä. Sotevalla oli vaikeuksia teollisuuskentän kapasiteetin tuntemisessa ja tuotantoa pyrittiin sijoittamaan suurempiin yrityksiin, joihin se myös luotti. Suuremmille yrityksille annettiin myös verrattain tasavertainen neuvotteluasema tuotantoon liittyvissä kysymyksissä. Myös valmistettavalla tuotteella oli vaikutusta. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin myös Sotevan ja teollisuuslaitosten yhteistyöhön, johon vaikutti esimerkiksi se, että teollisuuskenttä piti ideologisesti kiinni normaalin kaupankäynnin periaatteista, joita ei voitu valtion näkökulmasta sotakorvauksissa soveltaa. Sotevan kankea byrokratia sekä hinnoittelu koettiin ongelmallisiksi. Kanssakäymiseen vaikutti merkittävästi myös Neuvostoliiton vastaanottajataho Karelia, jolla oli myös omat valtuutensa ja agendansa puuttua teollisuuslaitosten toimintaan. Erittäin tiukka laadunvalvonta on melko usein yleistetty poliittiseksi painostuskeinoksi, mutta ainakin Porin Konepajan tapauksessa kyseessä oli eri tavoitteet. Tutkimuksessa avataan myös tuotantolaitoksen keinoja vaikuttaa vastaanottajatahoon ja keskinäiseen luottamukseen. Viime vuosikymmeninä on purettu sotakorvausten myyttiä, eli aikanaan poliittisesti värittynyttä uskomusta siitä, että sotakorvaukset loivat Suomen metalliteollisuuden.Tässä tutkimuksessa sivutaan myös yksittäisen yrityksen hyötynäkökulmaa käsittelemällä sotakorvausten ja Sotevan avulla saavutettuja etuja. Sodanjälkeisessä tilanteessatärkeyslistalla ensisijaiseen sotakorvaustuotantoon osallistuminen voidaan katsoa hyödyttäneen yrityksiä. Tuotannon kehittäminen ei olisi ollut mahdollista ilman Sotevanmyöntämiä hankintalisenssejä ja luottoa. Samanaikaisesti Soteva tarvitsi motivoituneitayrityksiä sotakorvauksista suoriutumiseen, mikä osittain hillitsi suoranaisten mahtikäs kyjen antamista.

Inhimillinen virhe osana onnettomuuden syntyä

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa teoriapohja aineiston analyysiin ja saada tätä kautta vastaus tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen päätehtävä oli arvioida Reasonin mallin soveltuvuutta tutkimukseen valittujen tutkintaselostusten analyysissa. Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus vastasi alatutkimuskysymyksiin miten turvallisuuskulttuurilla pyritään vähentämään onnettomuuksia ilmailussa ja miten Reason selittää inhimillisen virheen syntyä virhemalliteoriallaan. Aihe pohjautuu lentoturvallisuuteen ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Inhimillisiä virheitä ei voida kitkeä pois, mutta tilastoja kyetään parantamaan tutkimalla aihetta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Laajalla kirjallisuuskatsauksella kiteytettiin Reasonin virhemalliteoria, jonka pohjalta tutkimusaineistoa analysoitiin. Tämän menetelmän tukena käytettiin laadullista luokittelua, jolla aineistoa ryhmiteltiin analyysipohjan ehdoilla aktiivisiin ja latenttisiin virheisiin. Aktiiviset virheet jaettiin edelleen tieto-, taito- ja sääntöpohjaisiin virheisiin. Turvallisuuskulttuuri vaikuttaa organisaation jokaisella tasolla. Se edistää turvallisuutta esi-merkiksi vaikuttamalla työntekijään siten, että hän tarvittaessa kykenee turvallisesti soveltamaan tilanteen vaatiessa. Turvallisuuskulttuurin avulla on mahdollista vähentää henkilöstön aiheuttamia vaaratilanteita ennakoinnilla, asenteisiin vaikuttamalla ja painottamalla, että turvallisuus on koko organisaation tehtävä. Reason ottaa kattavasti huomioon inhimillisen virheen eri syntyperät. Hän korostaa latenttisten virheiden merkittävyyttä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden synnyssä. Näitä virheitä saattaa piillä organisaation normeissa, ohjeissa, säännöissä tai esimerkiksi fyysisissä suojissa. Turvallisuuden edistämiseksi juuri latenttisiin virheisiin kannattaa keskittyä. Molemmista tutkintaselostuksista tulee luonteva luokittelu aktiivisiin ja latenttisiin virheisiin. Analysoidut aktiiviset virheet saadaan pääasiassa jaettua edelleen alaluokkiin Reasonin virhemallin mukaisesti. Mikään virhetyyppi ei toistu huomattavasti useampaan kertaan, vaan virheitä on tutkintaselostuksissa tapahtunut monipuolisesti. Molemmissa tutkintaselostuksissa on onnettomuuteen myötävaikuttavia tekijöitä, joten on mahdollista havaita, miten organisaation eri tasoilla suojakennot tulevat läpäistyiksi ja monen sattuman kautta päädytään vaaratilanteeseen. Tutkimus osoittaa, että vaaratilanteen tai onnettomuuden syy on harvoin kenenkään yksittäisen ihmisen, vaan organisaatiossa piilevien latenttisten virheiden.

Measurement of social value creation with non-financial measures

This research examines the concept of social entrepreneurship which is a fairly new business model. In the field of business it has become increasingly popular in recent years. The growing awareness of the environment and concrete examples of impact created by social entrepreneurship have encouraged entrepreneurs to address social problems. Society’s failures are tried to redress as a result of business activities. The purpose of doing business is necessarily no longer generating just profits but business is run in order to make a social change with the profit gained from the operations. Successful social entrepreneurship requires a specific nature, constant creativity and strong desire to make a social change. It requires constant balancing between two major objectives: both financial and non-financial issues need to be considered, but not at the expense of another. While aiming at the social purpose, the business needs to be run in highly competitive markets. Therefore, both factors need equally be integrated into an organization as they are complementary, not exclusionary. Business does not exist without society and society cannot go forward without business. Social entrepreneurship, its value creation, measurement tools and reporting practices are under discussion in this research. An extensive theoretical basis is covered and used to support the findings coming out of the researched case enterprises. The most attention is focused on the concept of Social Return on Investment. The case enterprises are analyzed through the SROI process. Social enterprises are mostly small or medium sized. Naturally this sets some limitations in implementing measurement tools. The question of resources requires the most attention and therefore sets the biggest constraints. However, the size of the company does not determine all – the nature of business and the type of social purpose need to be considered always. The mission may be so concrete and transparent that in all cases any kind of measurement would be useless. Implementing measurement tools may be of great benefit – or a huge financial burden. Thus, the very first thing to carefully consider is the possible need of measuring value creation.

Osaamisen johtaminen ja kehittäminen asiantuntijaorganisaatiossa

Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on tutkia osaamisen johtamista asiantuntijaorganisaatiossa. Kohdeyrityksenä tässä tutkimuksessa on Nordea Pankki Suomi Oyj:n pääkaupunkiseudun Private Banking yksikön sijoitusjohtajat ja heidän lähiesimiehet. Tutkimuksessa selvitetään miten osaaminen ymmärretään organisaatiossa ja kenellä on vastuu asiantuntijan osaamisesta ja sen kehittämisestä. Teoreettinen tarkastelu pohjautuu kolmeen keskeiseen käsitteeseen: osaamiseen, osaamisen johtamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Empiirinen aineisto kerättiin henkilöhaastatteluiden avulla. Asiantuntijan osaaminen on laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja kykyä sopeutua vallitseviin tilanteisiin. Osaaminen voidaan määritelmällisesti jakaa substanssi-osaamiseen ja asiakasosaamiseen sekä kykyyn hallita suhdeverkostoa. Osaamisen johtaminen nähdään keskeisenä osana esimiehen työtä. Esimiesten pitäisi pystyä kartoittamaan asiantuntijoidensa osaamistaso ja mahdolliset puutteet sekä luomaan kehityssuunnitelma yhdessä asiantuntijan kanssa. Vastuu osaamista on asiantuntijalla itsellään. Osaamista ja oppimista tuetaan yrityksessä monin eri tavoin. Kursseja ja koulutusta järjestetään riittävästi. Organisaation ulkopuolisia koulutusmahdollisuuksia toivottiin enemmän. Organisaation kilpailukyvyn kannalta on oleellista ymmärtää millaista osaamista organisaatioissa tarvitaan tulevaisuudessa. Osaamiskartoituksen ja kehityskeskusteluiden jälkeen yrityksen johdon ja muiden esimiesten tulisi pohtia millaista koulutusta organisaation työntekijöille tulisi tarjota, että tulevaisuuden osaamisvaateet saadaan täytettyä.