Microbial transformation of a fungicide-derived amine, dimethyl-p-phenylene diamine by Alcaligenes DM4

Abstract Microbial transformation of N, N-dimethyl-p-phenylene diamine (DMPDA), a microbial product formed from the fungicide fenaminosulf (p-dimethylaminobenzenediazo sodium sulfonate) was studied by enriching microbes in soils treated with the amine. Microorganisms isolated from DMPDA-treated soil belonged to the genera of Micrococcus, Alcaligenes, and Corynebacterium. Of the various isolates, Alcaligenes DM4 showed maximal growth on DMPDA utilizing it as sources of carbon and nitrogen. When grown in mineral salts basal medium containing 0.05% DMPDA to serve as carbon and nitrogen sources, Alcaligenes DM4 grew exponentially up to 18 h. Even though the characterization of the complete pathway of microbial degradation of DMPDA could not be carried out due to the auto-oxidation of the compound, the initial transformation product of DMPDA by Alcaligenes DM4 has been identified as a dimer. The dimer is generated into the culture medium presumably by the extra-cellular oxidase of Alcaligenes DM4. It is suggested that the risk-benefit evaluation on the use of fenaminosulf is to be made taking into consideration the microbial transformations of the fungicide.

Properties of iron related quenched-in levels in p-silicon

The electrical and optical properties of the thermally induced quenched-in levels in p-silicon which have heen attributed to iron are studied. The two levels, HI and H2, are located at Ev + 0.42 eV and Ev + 0.52 eV, respectively, as determined by TSCAP, DLTS, and transient photocapacitance methods. The photoionization cross sections are well described by Lucovsky's model. The hole capture by H1 is temperature dependent; a barrier of 40 meV is measured. However, multiphonon emission mechanism cannot be invoked to explain this temperature dependence due to the inferred zero lattice relaxation. The source of iron contamination is found to be the ambient conditions, in particular the quartz tube. The conflicting reports regarding the stability and the variation in the reported capture cross section values suggests that the observed Ev + 0.4 eV level must be a complex centre. The inferred near zero lattice relaxation during the electron transition implies weak coupling to the host lattice.

The effect of some catalysts on the curing of oxiranes with p-phenylenediamine

The effect of some alcohols, acetylacetonates of transition metals, and manganese stearate and naphthenate on the curing reaction of a diglycidyl ether of ether of bisphenol-A with p-phenylenediamine is studied. Maximum catalytic activity is shown by the manganese compounds and triethanolamine.

Konstruktiivisen linjakkuuden perusteita etsimässä : Systemaattinen analyysi John Biggsin esittämistä yliopisto-opetuksen lähtökohdista

The aim of this study is to explore by systematic textual analysis the crucial conceptions of constructive alignment and to reconstruct the concept of constructive alignment and examine the relation between conceptual relationships in John Biggs’s texts. In this study, I have also analyzed the presuppositions of the concept of constructive alignment and its possible implications. The research material includes Biggs’s (1996b; 2003) article entitled Enhancing Teaching through Constructive Alignment and book entitled Teaching for Quality Learning at University. The primary purpose of the systematic textual analysis is to reconstruct concepts and gain access to a new or more profound understanding of the concepts. The main purpose of the constructive alignment is to design a teaching system that supports and encourages students to adopt a deep approach learning. At the center of the constructive alignment are two concepts: constructivism in learning and alignment in teaching. A tension was detected between these concepts. Biggs assumes that students’ learning activities are primed by the teaching. Because of this it is not important what the teacher does. At the same time he emphasizes that teaching interacts with learning. The teacher’s task is to support student’s appropriate learning activities. On the basis of the analysis, I conclude these conceptions are not mutually exclusive. Interaction between teaching and learning has an effect on student’s learning activities. The most essential benefit of the model of constructive alignment is that Biggs brings together and considers teaching at the same level with learning. A weakness of Biggs’s model relates to the theoretical basis and positions of the concept of constructive alignment. There are some conflicts between conceptions of epistemology in Biggs’s texts. In addition, Biggs writes about constructivism also as conceptions of epistemology, but doesn’t consider implications of that position or what follows or doesn’t follow from that commitment. On the basis of the analysis, I suggest that constructivism refers in Biggs’s texts rather to constructivism in learning than philosophical constructivism. In light of this study, constructive alignment doesn´t lead to philosophical constructivism. That’s why constructive alignment stays out of idealism. Biggs’s way of thinking about teachers possibility to confronting students’ misconceptions and evaluate and assess students’ constructions support a realist purpose in terms of philosophical stance. Realism does not drift toward general problems of relativism, like lack of criteria for assessing or evaluate these constructions.

John and Ursula Schlosstein nee Gottschalk with their infant son Ralph. portraits family

Digital Image

Reaction of Hexachlorocyclotriphosphazene with Sodium p-Cresoxide

The reaction of hexachlorocyclotriphosphazene (N3P3Cl6) with sodium p-cresoxide proceeds by a predominantly nongeminal pathway. The presence of geminal isomers at the bis- and tris-stages of substitution in tiny quantities (< 5%) has also been observed. All the chloro(p-cresoxy)cyclotriphosphazenes and their dimethylamino derivatives have been characterized by 1H-, 13C{1H}-, and 31P{1H}-NMR spectroscopy. The reaction of N3P3Cl6 with sodium phenoxide has been reinvestigated. The relative yields of the products at various stages of substitution and their isomeric compositions are almost the same for both phenoxy and p-cresoxy systems. Possible mechanisms to explain the observed isomeric compositions are discussed. A through-space interaction involving oxygen-2p and phosphorus-3d orbitals is invoked to explain the greater yield of the cis isomer of N3P3Cl4(OAr)2 than that of its trans isomer.

John Ettinger Collection 1941-1946

John Ettinger, 1987.

John and Ursula Schlosstein nee Gottschalk with their infant son Ralph. portraits family

Digital Image

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa p��ästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua ep��illen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhep��ätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen p��äsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtop��ätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen ep��onnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa p��ädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Untitled (after Steven and John)

'Untitled (after Steven and John)' takes inspiration from Spielbergian tracking shots and Baldessarian collages to create ghostly apparitions that explore the affective power of the cinematic close up. By appropriating and obfuscating this common filmic convention, the work investigates the intersubjective potential of the moving image.

Book Review: "The Interface: IBM and the Transformation of Corporate Design, 1945-1975", John Harwood, Minneapolis: University of Minnesota Press, 2011

Within the history of twentieth-century design, there are a number of well-known objects and stories that are invoked time and time again to capture a pivotal moment or summarize a much broader historical transition. For example, Marcel Breuer’s Model B3 chair is frequently used as a stand-in for the radical investigations of form and new industrial materials occurring at the Bauhaus in the mid-1920s. Similarly, Raymond Loewy’s streamlined pencil sharpener has become historical shorthand for the emergence of modern industrial design in the 1930s. And any discussion of the development of American postwar “organic design” seems incomplete without reference to Charles and Ray Eames’s molded plywood leg splint of 1942. Such objects and narratives are dear to historians of modern design. They are tangible, photogenic subjects that slot nicely into exhibitions, historical surveys, and coffee-table best sellers...