970 resultados para Droits et obligations


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Les participes présents apparaissent, entre autres, dans des constructions à prédication seconde détachées : (1) Intervenant hier soir à Ankara, […], Vladimir Poutine s’est risqué à […]. (Le Figaro 7.12.2004 : 4) Même si les gérondifs, formes adverbiales du verbe (« converbes », cf. Haspelmath & König 1995), n’ont pas d’incidence nominale, contrairement aux participes présents, formes adjectivales du verbe, et ne sont donc pas toujours comptés parmi les constructions à prédication seconde (p.ex. Neveu 1998), les deux ont des emplois assez proches : dans des énoncés du type (2a-b), le participe adjoint peut être paraphrasé par un gérondif, même si son statut fonctionnel n’est pas le même (Halmøy, 2003 : 156-157) : (2a) Arrivant à Paris, Emile a proposé à Léa de [...]. (2b) En arrivant à Paris, Emile a proposé à Léa de[...]. (Halmøy, 2003 : 157) Le finnois ne connaît ni ce genre de constructions détachés ni de forme appelée ‘gérondif’, et les deux participes présents finnois (actif et passif) ne correspondent jamais à un participe présent détaché français : en plus de subordonnées, on trouve à leur place le deuxième infinitif, soit à l’inessif, soit à l’instructif, formes nominales qu’on trouve également dans la traduction des gérondifs : (3a) […] ? me demanda-t-elle sèchement en me montrant l’une des lignes incriminées. (Nothomb, p. 62) […] : hän kysyi minulta kuivakkaasti näyttäen erästä Unajin moittimaa riviä. (Suni, p. 4) (3b) L’espace d’un instant, il sourit, croyant que […] je m’étais trompée de commodités. (Nothomb, p. 138-139) Hetken hän hymyili luullen, että minä […] olin erehtynyt mukavuuslaitoksesta. (Suni, p. 94) : Dans cette communication, nous examinerons quatre traductions littéraires en nous demandant dans quels cas et de quelle manière la différence entre le participe et le gérondif a éventuellement été prise en considération.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Rencontre entre le Sud et le Nord Depuis des siècles, les pays méditerranéens ont entretenu des relations actives avec le Nord de l’Europe. Les regions du Nord ont été conquises et converties, manipulées et colonisées, mais aussi intégrées dans les réseaux commerciaux, scientifi ques, culturels et touristiques. Les voyageurs du Sud de l’Europe ont peu à peu découvert les regions plurielles du Nord de la Finlande, de la Suède, de la Norvège et de la presqu’île de Kola. L’attraction focntionnait aussi dans l’autre sens. Pour les gens du Nord, scientifi ques ou artistes, le Sud de l’Europe constituait une destination aussi exotique aue la Laponie pour ceux du Sud. Dans ce recueil, nous proposons dix points de vue sur ces échanges et réseaux entre la Sud et le Nord. Le premier chapitre présente Tornio, connue très tôt comme la porte de la Laponie, les premières relations scientifi ques entre le Nord et le Sud, ainsi que les exhibitions de Samis dans les métropoles européennes. Le deuxième chapitre propose une analyse des experiences et des impressions de voyageurs italiens, espagnols et français. Le dernier chapitre est consacré aux voyages d’artistes et écrivains fi nlandais en France, principalement à Paris. Ces rencontres entre le Sud et le Nord qui participèrent à la remise en cause, la relativisation et la construction des identities nationals et ethniques, permirent aussi de créer une conscience européenne commune.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Modal cohesion and subordination. The Finnish conditional and jussive moods in comparison to the French subjunctive This study examines verb moods in subordinate clauses in French and Finnish. The first part of the analysis deals with the syntax and semantics of the French subjunctive, mood occurring mostly in subordinate positions. The second part investigates Finnish verb moods. Although subordinate positions in Finnish grammar have no special finite verb form, certain uses of Finnish verb moods have been compared to those of subjunctives and conjunctives in other languages. The present study focuses on the subordinate uses of the Finnish conditional and jussive (i.e. the third person singular and plural of the imperative mood). The third part of the analysis discusses the functions of subordinate moods in contexts beyond complex sentences. The data used for the analysis include 1834 complex sentences gathered from newspapers, online discussion groups and blog texts, as well as audio-recorded interviews and conversations. The data thus consist of both written and oral texts as well as standard and non-standard variants. The analysis shows that the French subjunctive codes theoretical modality. The subjunctive does not determine the temporal and modal meaning of the event, but displays the event as virtual. In a complex sentence, the main clause determines the temporal and modal space within which the event coded by the subjunctive clause is interpreted. The subjunctive explicitly indicates that the space constructed in the main clause extends its scope over the subordinate clause. The subjunctive can therefore serve as a means for creating modal cohesion in the discourse. The Finnish conditional shares the function of making explicit the modal link between the components of a complex construction with the French subjunctive, but the two moods differ in their semantics. The conditional codes future time and can therefore occur only in non-factual or counterfactual contexts, whereas the event expressed by French subjunctive clauses can also be interpreted as realized. Such is the case when, for instance, generic and habitual meaning is involved. The Finnish jussive mood is used in a relatively limited number of subordinate clause types, but in these contexts its modal meaning is strikingly close to that of the French subjunctive. The permissive meaning, typical of the jussive in main clause positions, is modified in complex sentences so that it entails inter-clausal relation, namely concession. Like the French subjunctive, the jussive codes theoretical modal meaning with no implication of the truth value of the proposition. Finally, the analysis shows that verb moods mark modal cohesion, not only on the syntagmatic level (namely in complexe sentences), but also on the paradigmatic axis of discourse in order to create semantic links over entire segments of talk. In this study, the subjunctive thus appears, not as an empty category without function, as it is sometimes described, but as an open form that conveys the temporal and modal meanings emerging from the context.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Some tetra substituted furans and thiophenes were reacted with methyl acrylate under BF3-etherate catalysed Diels-Alder conditions. While the derivatives of furan underwent Diels-Alder reaction in a facile manner, an observation of 2,5-dimethyl-3,4-dianisylthiophene undergoing Diels-Alder reaction with methyl acrylate is remarkable. (C) 1997, Elsevier Science Ltd.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The reaction of Pd{kappa(2)(C,N)-C6H3Me-3-(NHC(NHAr)(=NAr))-2}(mu-Br)](2) (Ar = 2-MeC6H4; 1) with 4 equiv of PhC C-C(O)OMe in CH2Cl2 afforded Pd{kappa(2)(C,N)-C(Ph)=C(C(O)OMe)C(Ph)=C(C(O)-OMe)C6H3Me-3(N=C(NH Ar)(2))-2}Br] (Ar = 2-MeC6H4; 2) in 70% yield, and the aforementioned reaction carried out with 10 equiv of PhC C-C(O)OR (R = Me, and Et) afforded an admixture of two regioisomers of Pd{kappa(3)(N,C,O)-O=C(OR)-C5Ph3(C(O)OR)C(C(O)OR)C6H3Me-3(N=C(NHAr)( 2))- 2}Br] (Ar = 2-MeC6H4; R = Me (3a/3b), Et (4a/4b)) in 80 and 87% yields, respectively. In one attempt, the minor regioisomer, 4b, was isolated from the mixture in 6% yield by fractional crystallization. Palladacycles 3a/3b and 4a/4b, upon stirring in CH2Cl2/MeCN (1/1, v/v) mixture at ambient condition for S days, afforded Pd{eta(3)-allyl,(KN)-N-1)-C-5(C(O)OR)(2)Ph3C-(C(O)OR)C6H3Me-3(N=C(NH Ar)(2))(-2)}Br] (Ar = 2-MeC6H4; R = Me (5a/5b), Et (6a/6b)) in 94 and 93% yields, respectively. Palladacycles 3a/3b and 4a/4b, upon reaction with AgOTf in CH2CH2/Me2C(O) (1/1, v/v) mixture at ambient temperature for 15 min, afforded Pd{kappa(3)(N,C,O)-O=C(OR)C5Ph3(C(O)OR)C(C(O)OR)C6H3Me-3(N=C(NHAr)(2 ))-2}(OTf)] (Ar = 2-MeC6H4; R = Me (7a/7b), Et (8a/8b)) in 79 and 77% yields, respectively. Palladacycles 7a/7b and 8a/ 8b, upon reflux in PhC1 separately for 6 h, or palladacycles 5a/5b and 6a/6b, upon treatment with AgOTf in CH2Cl2/Me2C(O) (7/3, v/v) mixture for 15 min, afforded Pd{(eta(2)-Ph)C5Ph2(C(O)OR)kappa(2)(C,N)-C(C(O)OR)C6H3Me-3(N=C(NHAr) (2))-2}(OTf)] (Ar = 2-MeC6H4; R = Me (9a/9h), Et (10a/10b)) in >= 87% yields. Palladacycles 9a/9b, upon stirring in MeCN in the presence of excess NaOAc followed by crystallization of the reaction mixture in the same solvent, afforded Pd{kappa(3)(N,C,C)-(C6H4)C5Ph2(C(O)OMe)(2)C(C(O)OMe)(2)C6H3Me-3(N=C( NHAr)(2))-2}(NCMe)] (Ar = 2-MeC6H4; 11a/11b) in 82% yield. The new palladacycles were characterized by analytical, IR, and NMR (H-1 and C-13) spectroscopic techniques, and the molecular structures of 2, 3a, 4a, 4b, 5a, 6a, 7a, 9a, 10a, and 11a-d(3) were determined by single crystal X-ray diffraction. The frameworks in the aforementioned palladacycles, except that present in 2, are unprecedented. Plausible pathways for the formation of new palladacycles and the influence of the guanidine unit in 1, substituents in alkynes, reaction conditions, and electrophilicity of the bromide and the triflate upon the frameworks of the insertion products have been discussed.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

La Economía de Nicaragua es eminentemente agrícola, lo que ha motivado el establecimiento de areas de cultivos no tradicionales para la exportación, pues estos poseen buen precio en el mercado internacional. Entre la fruta que se perfila con muy buenas perspectivas es la Pitahaya (Hylocereus undatus Brítt et Rose), por su agradable sabor y la utilidad de su fiuto. Se quiere su explotación a gran escala pero que no se cuenta con tecnología suficientemente desarrollada para producir fiuta de buena calidad, por lo que se hace necesario realizar trabajos experimentales de campo para determinar las medidas agronómicas. Una de esas condiciones es el uso de un sustrato adecuado para enraizar vainas de Pitahaya en bolsas, generando una mayor producción de plantas en menor tiempo, mayor seguridad sanitaria y ahorro en los costos de producción. Con el fin de lograr estos objetivos se pretenden estudiar distintas combinaciones de desechos orgánicos de fácil obtención al productor. La investigación se realizó a nivel de vivero en el Centro Experimental Campos Azules, en el Municipio de Masatepe, departamento de Masaya. Se utilizó el diseño completamente azarizado (DCA), con once tratamientos, cada tratamiento estuvo representado por cuarenta bolsas, con un número total de 440 plantas. Los materiales orgánicos utilizados para el estudio fueron; gallinaza, cascarilla de arroz, pulpa de café, estiércol vacuno, aserrín. Se estudiaron las variables: inicio de brotación, porcentaje de plantas brotadas, número de brotes por planta, longitud de brotes, inicio de enraizamiento, longitud de raíz, peso seco de brotes, peso seco de raíz, presencia de plagas y enfermedades. Se realizó análisis de varianza y separación de medias mediante la prueba de Tukey, con un nivel de significancia del 5% para longitud de brotes y longitud de raíz; para el resto de tratamientos se realizo a través de las medias obtenidas. No existió estadísticamente diferencias significativas entre los tratamientos evaluados para la variable inicio de brotación. En el porcentaje de plantas brotadas se puede asumir que todos los tratamientos presentaron respuestas satisfactorias a excepción del sustrato solo aserrín. Para la variable número de brotes por planta, el sustrato compuesto con gallinasa + cascarilla de arroz + pulpa de café fue superior al resto de tratamientos en la séptima semana evaluada. En la variable longitud de brotes, el tratamiento que superó estadísticamente fue el gallinaza + cascarilla de arroz + estiércol. Para el inicio de enraizamiento muestreado en la tercera semana, se encontró que todos los tratamientos presentaban raíces a excepción del sustrato compusto con gallinaza + cascarilla de arroz. Con respecto a la longitud de raíz tomada en la quinta y treceava semana de evaluación se observó que el tratamiento solo suelo fue superior. Con respecto al peso seco de brotes tomado en la séptima semana de evaluación se observó que el sustrato gallinaza + cascarilla de arroz + pulpa de café presento diferencias significativas con respecto al resto de tratamientos; en la treceava semana el tratamiento gallinaza + cascarilla de arroz + estiércol fue el mejor. Para el peso seco de raíz el tratamiento solo suelo presentó el mayor peso en comparación con el resto. En cuanto a problemas fitosanitarios él único tratamiento que presentó alto número de plantas dañadas fue el sustrato gallinaza + cascarilla de arroz. Se puede concluir que la utilización de sustratos con combinaciones de Cascarilla de Arroz + estiércol y suelo + pulpa de café, presentan los mejores resultados.