Cohésion modale et subordination : Le conditionnel et le jussif finnois au miroir de la valeur sémantique et discursive du subjonctif français

Modal cohesion and subordination. The Finnish conditional and jussive moods in comparison to the French subjunctive This study examines verb moods in subordinate clauses in French and Finnish. The first part of the analysis deals with the syntax and semantics of the French subjunctive, mood occurring mostly in subordinate positions. The second part investigates Finnish verb moods. Although subordinate positions in Finnish grammar have no special finite verb form, certain uses of Finnish verb moods have been compared to those of subjunctives and conjunctives in other languages. The present study focuses on the subordinate uses of the Finnish conditional and jussive (i.e. the third person singular and plural of the imperative mood). The third part of the analysis discusses the functions of subordinate moods in contexts beyond complex sentences. The data used for the analysis include 1834 complex sentences gathered from newspapers, online discussion groups and blog texts, as well as audio-recorded interviews and conversations. The data thus consist of both written and oral texts as well as standard and non-standard variants. The analysis shows that the French subjunctive codes theoretical modality. The subjunctive does not determine the temporal and modal meaning of the event, but displays the event as virtual. In a complex sentence, the main clause determines the temporal and modal space within which the event coded by the subjunctive clause is interpreted. The subjunctive explicitly indicates that the space constructed in the main clause extends its scope over the subordinate clause. The subjunctive can therefore serve as a means for creating modal cohesion in the discourse. The Finnish conditional shares the function of making explicit the modal link between the components of a complex construction with the French subjunctive, but the two moods differ in their semantics. The conditional codes future time and can therefore occur only in non-factual or counterfactual contexts, whereas the event expressed by French subjunctive clauses can also be interpreted as realized. Such is the case when, for instance, generic and habitual meaning is involved. The Finnish jussive mood is used in a relatively limited number of subordinate clause types, but in these contexts its modal meaning is strikingly close to that of the French subjunctive. The permissive meaning, typical of the jussive in main clause positions, is modified in complex sentences so that it entails inter-clausal relation, namely concession. Like the French subjunctive, the jussive codes theoretical modal meaning with no implication of the truth value of the proposition. Finally, the analysis shows that verb moods mark modal cohesion, not only on the syntagmatic level (namely in complexe sentences), but also on the paradigmatic axis of discourse in order to create semantic links over entire segments of talk. In this study, the subjunctive thus appears, not as an empty category without function, as it is sometimes described, but as an open form that conveys the temporal and modal meanings emerging from the context.

Modaalinen koheesio alisteisissa rakenteissa. Suomen konditionaali ja jussiivi ranskan subjunktiivin merkityksen valossa Tarkastelen työssäni alisteisen lauseen verbimoduksia suomessa ja ranskassa. Tutkimusaineistona on lehti- ja verkkotekstejä sekä nauhoitettuja keskusteluja ja haastatteluja. Analyysin ensimmäinen osa käsittelee ranskan subjunktiivimodusta, joka esiintyy erityisesti toisille lauseille alisteisissa rakenteissa. Esitän, että subjunktiivin ansiosta tapahtumia ja tiloja voidaan tarkastella teoreettisina mahdollisuuksina sitomatta niitä ajallisesti puhehetkeen. Moniosaisissa rakenteissa hallitseva lause määrittää myös subjunktiivilauseen ajallisen suhteen puhehetkeen, kun taas subjunktiivi on merkkinä siitä, että alisteinen lause tulkitaan hallitsevan lauseen rakentamassa tilassa. Näin subjunktiivi luo koheesiota tekstiin tai puheeseen. Työn toisessa osassa tutkin suomen konditionaali- ja jussiivimoduksia ranskan subjunktiivista tekemäni analyysin puitteissa. Suomen kielessähän ei varsinaista subjunktiivimodusta ole, mutta joidenkin suomen verbimuotojen on mainittu vastaavan toisten kielten subjunktiiveja ja konjunktiiveja. Erityisesti suomen konditionaalia käytetään useissa samantyyppisissä rakenteissa kuin ranskan subjunktiivia. Työssäni käy kuitenkin ilmi, että nämä kaksi modusta ovat merkitykseltään varsin erilaisia. Konditionaaliin sisältyy vaihtoehtoisuuden merkitys, eikä se siksi voi esiintyä toteutuneita tapahtumia ilmaisevassa yhteydessä, toisin kuin ranskan subjunktiivi. Suomen kielen jussiivi, eli imperatiivin kolmas persoona, sen sijaan voi. Jussiivia käytetään nykysuomessa suhteellisen pienessä määrässä varsin kiteytyneitä rakenteita. Näissä yhteyksissä se on merkitykseltään kuitenkin huomattavan lähellä ranskan subjunktiivia. Jussiiville ominainen sallimisen ja luvan annon merkitys asettuu yhdysrakenteissa lauseiden väliseksi kytkökseksi: kahden tapahtuman on mahdollista toteutua toisistaan huolimatta. Tutkimuksen kolmannessa osassa tarkastelen moduksia laajemmissa diskurssin jaksoissa. Osoitan, että subjunktiivi luo modaalista koheesiota paitsi yhdyslauseen sisälle, myös yli kokonaisten puhejaksojen. Subjunktiivi ei siis ole tyhjä, merkityksetön aines, vaan avoin muoto, joka täyttyy merkityksestä kontekstissa.