E-commerce value chain in Russian markets – The role of market specific factors

International e-commerce is still rather new concept and therefore lacks comprehensive research. Different nature of markets and companies has challenged the traditional theories as well as redefined traditional operations. Prior research has mainly concentrated on studying the specific topics as barriers and the choice of international strategy. For this reason, there is a lack of research that comprehensively analyzes the operations of international e-commerce companies. The aim of this study was to increase knowledge on operations of Finnish e-commerce companies in Russia. In order to receive comprehensive knowledge of the operations, research analyzed the internationalization process, the effects of market specific factors to e-commerce and the implementation of various value chain activities of e-commerce. Research focused on examining how companies have seen the peculiarities of Russian markets and how to respond to them. The empiric part of the study was conducted as a qualitative research by interviewing five company representatives and three specialists of international e-commerce and Russian business.The results of this research revealed that having e-commerce in Russia is challenging and requires long term, strategy-based work. E-commerce is assumed to be inherently global business model, but in the case of Russia, numerous e-commerce activities require localization. The most crucial activity to localize is a content and language of content. Even though e-commerce market in Russia has a lot of peculiarities, operating via marketspace decreases the level of bureaucracy and market risk. Despite the challenges, developing e- commerce market in Russia offers a huge potential for companies, whose international strategy needs Russian operation to achieve company goals.

Aseellinen voima Yhdysvaltojen strategisena instrumenttina 2000-luvulla

Tutkimuksen kohteena on Yhdysvaltojen aseellinen voimankäyttö 2000-luvulla. Tavoitteena on ymmärtää miten Yhdysvaltojen aseellisen voimankäytön merkitys kansallisten etujen tavoittelussa on muuttunut George W. Bushin ja Barack Obaman presidenttikausien aikana. Muutos liittyy myös laajempaan sodankuvan muutokseen länsimaissa kylmän sodan jälkeisellä ajanjaksolla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu modernin konstruktivismin ja tieteellisen realismin varaan. Analyysissa tarkastellaan sekä Yhdysvaltojen aseellisen voimankäytön tilanteita ja tapoja että virallisia puheita ja lausuntoja, joissa Yhdysvallat on toimiaan perustellut. Teoreettisen viitekehyksen mukaisesti Yhdysvaltojen presidenttien puheiden katsotaan liittyvän yhdysvaltalaisiin käsityksiin aseellisesta voimankäytöstä ja samalla yhdessä aseellisen voimankäytön kanssa muokkaavan edelleen näitä käsityksiä. Ajallisesti tutkimus rajattiin presidenttien George W. Bush ja Barack Obama hallintokausille aikavälille 20.01.2001‒4.3.2014. Aseelliseen voimaan ja sen käyttöön liittyviä käsityksiä etsittiin presidenttien puheista ja empiirisen analyysin kohteiksi valittiin tilanteet, joissa Yhdysvallat oli käyttänyt aseellista voimaa tai aseellisen voiman käyttämättä jättäminen oli aiheuttanut keskustelua. Aseellisen voimankäytön merkityksen muuttuminen kansallisten intressien tavoittelussa ilmenee tarkastelulla ajanjaksolla monella tavalla. Tarkastelujakson alussa Yhdysvalloilla oli yleisen, 1990-luvun kuluessa vakiintuneen käsityksen mukaan ennen kaikkea teknologisen etumatkansa vuoksi maailman tehokkaimmat asevoimat, mutta käsitykset sodasta eivät muodostaneet koherenttia kokonaisuutta. Vuoden 2001 jälkeen terrorisminvastaisesta sodasta muodostui tärkein Yhdysvaltojen johtaja-asemaa ja aseellisen voiman käyttöä kansainvälisessä järjestelmässä selittävä viitekehys. Sotilaalliset takaiskut ja liittolaisten painostaminen kuitenkin kuluttivat voimavaroja ja heikensivät sodan oikeutusta kansainvälisessä järjestelmän piirissä. Obama pyrki esiintymään vaihtoehtona Bushin politiikalle erityisesti suhtautumisellaan aseellisen voiman käyttöön ja terrorismin muodostamaan uhkaan. Yhdysvaltojen toiminta perustuu kansainväliseen turvallisuusyhteistyöhön ja kynnys aseellisen voiman käyttöön on kasvanut. Vaikka konkreettinen voimankäyttö on vähentynyt Obaman kausilla, monet sotaan ja aseelliseen voimaan liittyvät käsitykset ovat kuitenkin pysyneet miltei muuttumattomina verrattuna Bushin kausiin. Yhdysvaltojen tapa käyttää voimaa Obaman kausilla osoittaa että käsitykset aseellisesta voimasta perustuvat edelleen vahvasti teknologian tuottamaan suorituskykyyn. Mikäli Yhdysvallat käyttää aseellista voimaansa lähitulevaisuudessa, perustuvat toimintaa ohjaavat periaatteet yhteistyöhön alueellisten toimijoiden kanssa ja teknologiakeskeiseen sodankäyntiin.

Venäjän historia kiehtoo Lukás̆ Babkaa

Haastattelussa Tsekin tasavallan kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston johtaja Lukás̆ Babka.

Taktiset periaatteet kenttäjohtajan päivittäistoiminnassa

Maanpuolustuskorkeakoulu kouluttaa upseereita niin Puolustusvoimien kuin Rajavartiolai-toksenkin tehtäviin, vaikka Rajavartiolaitoksen tehtäväkenttään kuuluu sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi viranomaistehtäviä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavalla nuori upseeri pystyy hyödyntämään koulussa opittuja sotilaallisia tietoja ja taitoja viranomaistoimintaan liittyvissä tehtävissä. Tutkimuskohteeksi oli valittu kenttäjohtaminen ja siihen liittyvä päivittäistoiminta. Kenttäjohtajan tehtävä on yksi mahdollinen työtehtävä nuoren upseerin urassa. Kenttäjohtamista on tutkittu vähän, etenkin taktisesta näkökulmasta. Tutkielman tutkimusongelmana oli sodankäynnin yleisten taktisten periaatteiden soveltaminen kenttäjohtajan tehtävissä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin yhdellä pääkysymyksellä ja kahdella alakysymyksellä. Tutkielman pääkysymys oli: Miten yleiset taktiset periaatteet ilmenevät kenttäjohtajan päivittäistoiminnassa? Alatutkimuskysymykset olivat: 1. Millä tavoin yleisiä taktisia periaatteita voidaan soveltaa kenttäjohtamiseen? 2. Mitkä tehtävät kuuluvat kenttäjohtajan päivittäistoimintaan? Yleisten taktisten periaatteiden osalta tutkielma rajattiin kuuteen taktiseen periaatteeseen: aktiivisuuteen, olosuhteiden hyväksikäyttöön, yksinkertaisuuteen, päämäärän ja tehtävän selkeyteen, yllätysperiaatteeseen ja voimien vaikutuksen keskittämiseen. Johtuen kenttäjohtajan tehtävien laajuudesta aihetta rajattiin niin, että se koski kenttäjohtajien päivittäistoimintaa. Alueellisesti tutkielma kohdistettiin Kaakkois-Suomen rajavartiostoon. Alueellinen rajaus johtuu lähinnä tutkielman laajuudesta. Lisäksi Kaakkois-Suomen rajavartiosto on suurista rajanylittäjien määristä johtuen yksi Rajavartiolaitoksen painopistealueista. Analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistonkeruumenetelminä olivat kirjallisuusanalyysi ja haastattelut. Kirjallisuusaineistosta muodostettiin taktinen teoriapohja. Kirjallisuusaineistona käytettiin niin tunnettujen Taktiikan laitoksen tutkijoiden kirjoituksia kuin myös yhtä aihetta koskevaa Pro Gradu -tutkielmaa. Haastattelut olivat tutkielman tärkein lähde kenttäjohtajan tehtäväkenttäkuvauksen muodos-tamisessa. Tukevana materiaalina käytettiin Rajavartiolaitoksen asiakirjoja, kuten työjärjes-tyksiä ja pysyväisasiakirjoja. Haastateltavina olivat Kaakkois-Suomen rajavartioston johto-keskuksessa työskentelevät johtokeskusupseerit. Haastateltavien valinta perustui heidän työkokemukseen johtokeskusupseerin tehtävissä. Haastattelujen jälkeen vastaukset litteroitiin ja teemoitettiin. Samankaltaisista vastauksista muodostuivat haastattelujen tulokset. Vertailemalla haastattelujen tuloksia sodankäynnin periaatteiden teoriaan ratkaistiin tutkimusongelma. Tutkielmassa havaittiin, että yksinkertaisuus, päämäärän ja tehtävän selkeys, sekä voimien vaikutuksen keskittäminen ovat kenttäjohtajan tehtävässä eniten ilmeneviä taktisia periaatteita. Muut periaatteet, kuten aktiivisuus, olosuhteiden hyväksikäyttö ja yllätys, ilmenevät harvemmin tai vain tiettyinä piirteinä, joten niiden rooli ei ole kovin suuri.

Maavoimien yhtymän suunnittelu- ja päätöksentekoprosessin johtaminen

Puolustusvoimissa tapahtuva operaatioiden suunnittelu on viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut suuren muutoksen Suomessa käyttöön otetun länsimaisittain yhteensopivan suunnitteluprosessin (FINGOP) myötä. Maavoimat on laatinut siitä yhtymätasolle soveltamisohjeeksi Maavoimien yhtymän suunnittelun ja päätöksenteon perusteet (MAAVYHTSUPE) -ohjeen. Uusi suunnitteluprosessi tuntuu hitaalta ja kankealta vanhaan verrattuna ja se tuottaa vaikeasti omaksuttavissa olevia monisivuisia suunnitelmia. Muutosten tekeminen tilanteen tai ympäristön muuttumisen vuoksi voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Onko syynä uuden suunnitteluprosessin heikkous vai voisiko osasyynä olla puutteellinen suunnitteluprosessin johtaminen? Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suunnitteluprosessin johtamista. Tutkimuksen pääongelma oli selvittää, mitä suunnitteluprosessin johtaminen on jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimus käsittelee maavoimien yhtymän normaaliolojen ennakoivaa suunnittelua. Tutkimuksen teoria luotiin selvittämällä suunnitteluprosessista ja sen johtamisesta annettu ohjeistus, sekä tarkastelemalla organisaatioiden toimintaa jatkuvan muutoksen keskellä. Jatkuva muutos on korostunut nykyisin ja se vaikuttaa johtamiseen sekä ulkoisesti toimintaympäristön muuttumisen kautta, että sisäisesti omien toimintatapojen ja työskentelytapojen muuttumisen kautta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, joka toteutettiin pääasiassa etnografisella tutkimusotteella. Etnografisen tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida tutkimuskohdetta toiminnan keskellä. Tutkimus perustuu siis tutkijan omiin havaintoihin yleisesikuntaupseerikurssin aikana pidetyistä operaatiotaidon ja taktiikan harjoituksista sekä niissä toteutetuista suunnittelutilaisuuksista. Henkilökohtaisen havainnoinnin lisäksi tutkimuksessa on huomioitu muiden osallistujien käsitykset toiminnasta ja siihen johtavista syistä. Havainnointia on täydennetty muiden kurssilaisten haastatteluilla. Tutkimuksen perusteella suunnitteluprosessista annettu ohjeistus on kattavaa ja ajantasaista, mutta siinä olevat epäjohdonmukaisuudet voivat vaikeuttaa yhteisen ymmärryksen muodostumista. Esikuntapalvelusta annettu ohjeistus sen sijaan on vanhentunutta ja sen vakiintumaton tilanne johtaa siihen, että yhteistä pohjaa ei ole suunnittelun johtamiseksi. Tällöin jokainensuunnitteluprosessin johtaja muokkaa työskentelytavat itselleen soveltuvimmiksi, joka voi aiheuttaa epävarmuutta suunnitteluun osallistuvissa henkilössä. Normaaliolojen ennakoivan suunnittelun aikana otetaan tutkimuksen mukaan huonosti huomioon jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö. Laadittavat tuotteet laaditaan yleensä juuri tiettyyn oletettuun tilanteeseen, eikä niiden päivittäminen myöhemmin ole helppoa. Sen sijaan henkilöstö pystyy hyvin sopeutumaan sisäisiin muutoksiin, kuten työskentelytapojen muutoksiin ja aikavaatimusten muuttumiseen. Suunnitteluprosessin johtamisen kannalta tärkeimpiä havaintoja ovat riittävä ennakointi sekä yhteisen ymmärryksen muodostaminen.

Pienten ja keskisuurten yritysten kasvun mahdollistavat ja kasvua rajoittavat tekijät

Viimeaikaisen talouden yleisen heikon tilanteen johdosta päättäjät ympäri Eurooppaa ovat kääntyneet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritys) puoleen työllisyyden parantamiseksi. Pk-yritysten edustaessa yli 99% Suomen yrityskannasta, ovat ne erittäin tärkeässä asemassa työllisyystilanteen lisäksi myös maamme talouden kannalta, ja pk-yrityksille onkin asetettu kasvupaineita viimeaikaisten kasvuyritysten menestystarinoiden innoittamana. Tässä tutkimuksessa pääasiallisena tavoitteena on tutkia pk-yritysten kasvuun liittyviä tekijöitä kasvun mahdollistavien sekä kasvua rajoittavien tekijöiden kannalta. Pääasiallisen tavoitteen ohella on tutkittu myös pk-yritysten tekemiä konkreettisia toimia kasvua mahdollistavien tekijöiden vahvistamiseksi, sekä kasvua rajoittavien tekijöiden murtamiseksi. Tutkimus etenee siten, että ensin käydään läpi pk-yritysten kasvuun liittyviä yleisiä asioita, jonka jälkeen siirrytään kasvun mahdollistaviin ja sitä rajoittaviin tekijöihin. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena eli se on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu neljän pk-yrityksen teemahaastatteluista, sekä kyselylomakkeesta, joissa kartoitettiin pk-yritysten omistaja-johtajien mielipiteitä yritysten kasvun mahdollistavista ja sitä rajoittavista tekijöistä. Teemahaastattelujen haastattelurunko on rakennettu pk-yritysten kasvua käsittelevien artikkelien ja niissä ilmenneiden kasvuun liittyvien havaintojen pohjalta. Tutkimuksen perusteella pk-yritysten omistaja-johtajat ovat sitä mieltä, että Suomen veropoliittiset, sekä työlainsäädännölliset ratkaisut rajoittavat yritysten kasvua, eivätkä kannusta yrittäjyyteen. Tämän lisäksi kasvua rajoittavat omistaja-johtajien tavoitteet yritystoimintaan liittyen, sekä pätevän työvoiman rekrytointiin liittyvät ongelmat. Kasvun mahdollistavien tekijöiden osalta omistaja-johtajat pitivät tärkeinä yritystoimintaa tukevien järjestelmien merkitystä, yrityksen tunnetuksi tekemistä, yrityksen ja sen sidosryhmien välisten suhteiden kehittämistä ja yhteistyötä sekä yritystoiminnan laadun kehittämistä ja valvontaa. Tutkimuksessa ilmeni myös pk-yritysten pystyvän murtamaan aikaisemmissa tutkimuksissa ilmenneitä kasvua rajoittavia tekijöitä tehokkaasti, saavan aikaan kasvua niiden olemassaolosta huolimatta.

Noviisiopettajan jaksaminen työyhteisössä

Tutkimuksen aiheena on noviisiopettajien kokema jaksaminen työyhteisössä ja opettajayhteisön vuorovaikutus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten noviisiopettajat kokevat oman jaksamisensa ja opettajien välisen vuorovaikutuksen opettajayhteisössä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä opettajan työssä jaksamiseen liittyvät tekijät vaikuttavat noviisiopettajan kokemaan jaksamiseen työyhteisössään. Jaksamista vähentäviä ja lisääviä tekijöitä tarkastellaan viiden eri työolotekijän avulla, joita ovat työn kuormittavuus, vaikutusmahdollisuudet, palkkiot, yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus. Lisäksi selvitetään, missä määrin jaksamiseen liittyvät tekijät selittävät tutkittujen noviisiopettajien työssään kokemaa jaksamista. Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen noviisiopettajaa, jotka olivat olleet työelämässä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Noviisiopettajista yhdeksän oli Satakunnan alueelta ja yksi Uudeltamaalta. Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Aineiston analyysia jatkettiin vielä kvantifioimisella ja tyypittelyllä. Tutkimustulosten mukaan noviisiopettajien koettu työn määrä vaihteli sopivasta suureen työmäärään. Noviisiopettajien vaikutusmahdollisuudet olivat hyvät työyhteisöissä. Opettajan työssä eniten palkitsivat oppilaat. Noviisiopettajien palkka koettiin melko hyvänä, mutta heidän työnsä ehdot olivat huonot. Työyhteisön yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus liittyivät aina toisiinsa. Hyvässä työyhteisössä oli yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja hyvä johtaja. Hyvä työyhteisö oli myös oikeudenmukainen, joka näkyi yhteisenä päätöksentekona, työyhteisön tasapuolisuutena ja kunnioituksena toisia työntekijöitä kohtaan. Huonossa työyhteisössä asiat olivat päinvastoin. Tutkimustuloksista syntyi kolme erilaista noviisiopettajien työyhteisön jaksamisprofiilia, jotka olivat haastavan, myönteisen ja yhteisöllisen työyhteisön jaksamisprofiilit. Tämän laadullisen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että työyhteisöt ovat hyvin erilaisia työhyvinvoinniltaan. Työyhteisöissä tulisi kiinnittää huomiota sen yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden parantamiseen. Hyvän työyhteisön avulla noviisiopettajan työn kuormittavuus vähenee, koska hänellä on hyvä tukiverkosto ympärillään. Tulokset voivat auttaa noviisiopettajaa huomaamaan, että työyhteisön hyvinvointi on merkittävässä roolissa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Oppisopimuskoulutus yritysten tuottamana koulutuspalveluna: tavoitteista vaikutuksiin

Työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen merkitys korostuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla nyt ja tulevaisuudessa. Tämä väitöstutkimus määrittelee oppisopimuskoulutuksen yritysten tuottamana koulutuspalveluna osana ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta, jota tuotetaan työpaikoilla ja yrityksissä. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan niitä tavoitteita, joita yrityksissä oppisopimuskoulutukseen liittyy ja vaikutuksia, joita koulutusta tuottamalla yrityksessä syntyy. Tutkimuksen kohteena ovat eri alojen pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), jotka ovat tuottaneet oppisopimuskoulutusta ja joilla on siitä vuosien kokemus. Lisäksi tutkimukseen osallistui pk-yrityksiä, joille oppisopimuskoulutus ja siihen liittyvä toiminta on vierasta. Tutkimus tuo uutta tietoa vain vähän tutkittuun aikuisten oppisopimuskoulutukseen, mutta ei sulje pois nuorten oppisopimuskoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus yhdistää oppisopimuskoulutuksen ja koulutuksen tuottamisen yrityksissä, mikä uudistaa sekä oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, palvelun tuottamiseen että osaamiseen liittyvää teoreettista viitekehystä. Lisäksi tutkimus tuo yrityksille sekä oppisopimuskoulutuksen hallinnollisille tahoille palvelun tuottamisen ja siihen liittyvien tavoitteiden ja vaikutusten näkökulman. Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu ja jakautuu kolmeen osaan: palveluun ja sen tuottamiseen, osaamispääomiin ja niiden eri muotoihin sekä vaikutuksiin palvelutuotannossa. Teoreettinen viitekehys kuvaa monimuotoisesti oppisopimuskoulutuksen ilmiötä, jonka olemus muuttuu sen mukaan, miten, kuka tai mikä taho sitä arvioi tai tarkastelee. Väitöstutkimus on empiiriseltä luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimusote pohjautuu abduktiiviseen päättelyyn. Tutkimustulokset esitetään ja luokitellaan niin tavoitteiden kuin vaikutusten osalta inhimillisen, rakenteellisen ja suhdepääoman kautta. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen vaikutukset nähdään positiivisina ja neutraaleina, eikä alakohtaisia eroja vaikutusten osalta juuri ole. Myönteisten vaikutusten saavuttamiseen liittyy tärkeänä osana arvon luomisen ja tuottamisen kokemus molemmilla koulutukseen osallistuvilla osapuolilla. Lisäksi myönteisten vaikutusten taustalla ovat yrityksen sitoutuminen sekä työn ja koulutuksen johtamisosaaminen. Yrityksissä on tärkeää, että imago kouluttajana on hyvä. Oppisopimuskoulutuksen tuottamisesta syntyneet vaikutukset ovat asetettuja tavoitteita laajemmat, erityisesti rakenteelliseen pääomaan liittyvien vaikutusten osalta. Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus yrityksessä syntyy asetettujen tavoitteiden ja vaikutusten välisestä suhteesta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus ja suorituskyky yrityksissä ovat hyvät, vaikka koulutuksen laatu vaihtelee jonkin verran. Oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen, aloittaminen ja tuottaminen liittyvät usein niin sanottuihin oppisopimusagentteihin eli sellaisiin kehityshakuisiin henkilöihin, joilla jossakin elämäntilanteessa on ollut myönteisiä kokemuksia oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen kustannukset koostuvat työsuhteesta, tietopuolisen koulutuksen aikaisesta työstä poissaolosta sekä ohjauksesta ja arvioinnista, mutta koulutusta pidetään taloudellisesti kannattavana. Oppisopimuskoulutuksen tuottamista estävät pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen puute, koulutusmahdollisuuden tunnistamatta jääminen, yritysten heikko koulutuskulttuuri sekä epäselvät mielikuvat ja käsitykset. Nuorten oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen hidasteina ovat tutkimuksen mukaan työsuhteeseen ja talouteen liittyvät seikat, nuorten kasvun vaiheeseen sisältyvät tekijät sekä monenlaiset pedagogiset ja eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuori on käsitteenä ja viiteryhmänä epämääräinen. Ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen eri muodot ja monet käsitteet myös aiheuttavat epäselvyyttä molemmissa tutkimuksen konteksteissa eli yrityksissä, joissa oppisopimuskoulutusta tuotetaan sekä yrityksissä, joissa sitä ei tuoteta.

Johtajuusperinteen heijastuminen jatkajan liiketoimintamalleihin maatilan sukupolvenvaihdoksessa

Maatilan sukupolvenvaihdos on tapahtuma, jossa vanhemmat siirtävät maatilan omaisuuden lapsensa haltuun. Fyysinen omaisuus siirtyy juridisesti määrämuotoisen asiakirjan mukaisesti. Päätösvalta ja johtajuus eivät käytännössä siirry luopumisasiakirjan allekirjoituksella. Maatilayritykset poikkeavat toisistaan niin aineellisten resurssiensa, toimintansa, taloudellisen tuloksensa ja johtamistyyliensäkin osalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miltä osin luopujilta siirtyvä johtajuusperinne vaikuttaa jatkajan liiketoimintaan. Muuttuuko yrityksen toiminta, ja miltä osin se muuttuu, kun johtaja vaihtuu? Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu haastattelemalla seitsemän harkinnanvaraisella poiminnalla valitun keskimääräistä suuremman maatilayrityksen jatkajia ja luopujia. Tutkimus eteni käytännössä havaitusta ilmiöstä aikaisempia tutkimuksia soveltaen abduktiivisen päättelyn avulla kohti ilmiön mahdollisesti uutta selitystä. Tutkimuksen viitekehyksen muodosti johtajuusperinteen heijastuminen perheen, omistajuuden ja liiketoiminnan välisissä suhteissa. Tutkimukseen liittyi alakysymyksenä ongelma johtajuuden siirtymisestä. Jos johtajuus ei siirry, ei jatkajalla ole todellisia mahdollisuuksia muokata liiketoimintaansa. Johtajuuden siirtäminen voi alkaa jo jatkajan varhaislapsuudessa. Maatilayrityksissä tunnistetaan edelleen nuoren sosiaalistaminen jatkajan rooliin. Johtajuuden siirtämiseen liittyi myös ammatillisten taitojen siirtäminen. Tutkimukseen osallistuneet jatkajat olivat pitäneet maatilayrittäjyyttä mieleisenä ammatinvalintana. Useimmat jatkajat ilmaisivat vahvasti oman halunsa kehittyä yrittäjänä ja kehittää yritystään. Sen lisäksi he tunnistivat maatilan jatkuvuuden itselleen tärkeäksi arvoksi. Useimmat jatkajat kokivat, että otettuaan johtajuuden heillä on mahdollisuus itse vaikuttaa liiketoimintansa kehittymiseen ja tulokseen. Perheen keskinäinen luottamuksellinen vuorovaikutus ja luopujien kyky maatilan ulkopuolisten aktiviteettien löytämiseen edistivät johtajuuden siirtämistä. Liiketoimintamallit olivat tässä tutkimuksessa indikaattori liiketoiminnan muutoksien osoittamiseen. Psykologinen omistajuus vaikuttaa johtajuusperinteen ilmenemiseen. Sukutiloilla psykologinen omistajuus kohdistui muita yrityksiä enemmän maatilaan omaisuutena ja paikkana, mikä pienensi jatkajan riskihalukkuutta. Johtopäätöksinä todettiin, että jokainen jatkaja tuo yritykseen jotakin uutta edellyttäen, että johtajuus on vaihtunut. Jos luopujan aikana yritys on suuntautunut asiakaslähtöisesti, jatkajan liiketoimintainnovaatiot suuntautuvat todennäköisemmin asiakkuutta vahvistaviin prosesseihin. Jos luopuja puolestaan on korostanut tuotannollisia prosesseja, myös jatkaja todennäköisemmin uudistaa tuotannolliseen laatuun tai tehokkuuteen liittyviä asioita.

Kuudesluokkalaisten säännöllisen urheiluseurassa harrastamisen ja seuratoiminnan yhteys sosiaalisiin suhteisiin

Urheiluseurassa harrastamisen on todettu olevan yhteydessä lapsen sosiaaliseen statukseen. Liikuntaa harrastava lapsi muodostaa tutkimusten mukaan helpommin sosiaalisia suhteita koulumaailmassa kuin liikuntaa harrastamaton lapsi. Tutkimusten mukaan liikunnallisesti pätevät oppilaat nauttivat yleensä muiden oppilaiden suosiota ja pärjäävät koulussa keskivertoa paremmin. Onkin perusteltua tutkia tätä yhteyttä ja selvittää myös, millaisia ominaisuuksia oppilaat arvostavat toisessa oppilaassa. Tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten oppilaiden liikuntaharrastustottumuksia ja heidän sosiaalista asemaansa omalla luokallaan. Tutkimus on tyypiltään survey-tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä toimi sähköinen kyselylomake, oppilaille omansa ja luokkien opettajille omansa. Opettajan lomakkeella haettiin lisätukea oppilaiden vastauksille. Aineisto kerättiin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuoden 2015 keväällä ja syksyllä, kolmessa eri koulussa. Tulosten analysointi ja raportointi tapahtuivat syksyllä 2015 ja keväällä 2016. Aineiston analyysi suoritettiin käyttäen pääosin sosiometristä mittausta. Oppilaita pyydettiin nimeämään toisiaan eri kategorioihin, kuten keiden kanssa oppilas on eniten ja vähiten tekemisissä koulupäivän aikana. Maininnat laskettiin jokaisen oppilaan kohdalla yhteen. Oppilaat vastasivat kysymyksiin omista harrastustottumuksistaan, esimerkiksi kuinka monta kertaa viikossa harrastat urheiluseuratoimintaa. Mainintojen määriä vertailtiin oppilaiden harrastustottumusten mukaan. Oppilaita pyydettiin myös mainitsemaan ominaisuuksia, joita he arvostavat johtajaoppilaassa. Opettajia pyydettiin nimeämään oppilaita eri statuskategorioihin. Oppilaiden statuskategorioita käytettiin peilaamaan oppilaiden vastauksista saatuja tuloksia. Oppilaat arvostivat johtajaoppilaassa sosiaalisia taitoja, kuten reiluutta, muiden huomioimista ja ystävällisyyttä. Reiluuden mainitsi 22,8% oppilaista. Urheilullisuuden mainitsi vain 1,3% oppilaista. Oppilaiden urheiluseurassa harrastamisen ja sosiaalisen statuksen välillä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Oppilaita, joilla on vain pieni sosiaalinen piiri luokassaan, ei mainittu hyviksi johtajiksi. Sen sijaan oppilaat, jotka muut nimesivät kaikkien kaveriksi saivat muita enemmän hyvä johtaja -mainintoja. Jatkotutkimksissa voitaisiin selvittää yksilölajien yhteyttä sosiaaliseen statukseen vertailukohtanaan joukkuelajit.

Maan mahtavimmat hybridisankarit. Supersankarit ja sankaruus The Avengers –sarjakuvissa 1970-luvun Yhdysvalloissa.

Tutkielma tarkastelee The Avengers –sarjakuvien supersankareita ja sankaruutta osana amerikkalaisten sankaritarinoiden sekä –myyttien jatkumoa, kiinnittäen erityistä huomiota myös siihen, miten yhteiskunnassa tapahtuvat sosiaaliset ja kulttuuriset murrokset näkyvät aikansa sarjakuvissa. Supersankarit ovat vain yksi, varsin nuori sankaruuden muoto amerikkalaisen populaarikulttuurin historiassa, ja tutkimuksen tarkoitus onkin selvittää, mistä moderni supersankari on saanut inspiraationsa. Supersankari ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, staattinen sankaruuden ilmentymä, vaan se elää ja muuttuu aikansa mukana siinä missä muukin kulttuuri. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat kaikki Marvel Comicsin 1970-luvulla julkaisemat The Avengers –sarjakuvat, joita vuosikymmenen aikana ehdittiin julkaista 118 kappaletta. Huomion keskiössä ovat nimenomaan Marvelin supersankarit, joiden uniikki inhimillisyys ja samaistuttava epätäydellisyys aikanaan mullistivat käsityksiä supersankareista ja sankaruudesta ylipäänsä. Tutkielma sijoittuu Yhdysvaltoihin, jossa sarjakuvat alun perin julkaistiin, ja kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan amerikkalaista yhteiskuntaa ravistelleet mullistukset kyseisenä vuosikymmenenä. Pääpainotus tutkielmassa on sarjakuvien kytkeminen amerikkalaisen sankaruuden ja kylmän sodan konteksteihin. Mikään populaarikulttuurin ilmiö ei synny tyhjiössä, eivätkä näin ollen syntyneet Marvelin supersankaritkaan, vaan heidän juurensa voidaan nähdä klassisissa amerikkalaisissa sankaritarinoissa, uuden ajan menestystarinoissa sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin perustuvissa mahdollisuuksien tarinoissa. Myös kylmä sota sekä sen luoma epävarmuuden ja pelon ilmapiiri vaikuttivat siihen, millainen supersankari 1970-luvun sarjakuvissa seikkaili, ja millaiseksi hän vuosikymmenen kuluessa muuttui. The Avengers –sarjakuvien supersankarit voidaan nähdä niin kulttuurisen historiansa kuin aikansakin muovaamina hybrideinä. Ei ole vain yhtä sankarimyyttiä, josta Marvelin supersankarit ovat saaneet inspiraationsa, vaan heissä yhdistyy niin klassisten kuin modernienkin sankaritarinoiden piirteitä. Supersankarit heijastelevat myös vahvasti yhteiskunnan poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, ottaen niistä oppia ja kasvaen niiden mukana.

Sadun ymmärtämisen taitojen tukeminen, Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamalli

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.

Lukemaan toisella kielellä: lukemaan opettaminen maahanmuuttajalapsia ja –nuoria opettavan opettajan silmin

Tässä pro gradu -tutkielmassa pyritään selvittämään seitsemän S2-alan opettajan näkemyksiä siitä, mitä lukemaan opettamiseen toisella kielellä sisältyy. Tätä pohditaan lukemaan opettamisen taustalla vaikuttavien asioiden valossa sekä muodon ja merkityksen näkökulmasta, joita avataan myös johdannossa. Mielenkiintoni kohdistuu myös siihen, millaisia opetuskäytäntöjä opettajille on muodostunut ja miten taustatekijät ja muodon ja merkityksen näkökulmat näkyvät lukemaan opetuksessa. Lisäksi pyrin selvittämään, millaista koulutusta ja tukea S2-alan opettajille on tarjolla ja millaista koulutusta he ovat saaneet liittyen lukemaan opetukseen. Tutkimusaineistoni on kerätty haastattelemalla S2-opettajia ja valmistavan luokan opettajia sekä havainnoimalla heidän oppituntejaan. Tutkimusote on siis lähtökohtaisesti kvalitatiivinen ja ymmärrystä lukemaan opettamiseen ilmiönä etsivä. Lukemaan opettamisesta toisella kielellä on tehty vähän tutkimusta ja suomessa S2 on oppiaineena ja opetuksen kohteena verrattain uusi. Tämä näkyy myös tutkimustuloksissani, joiden mukaan toisella kielellä lukemaan opettamiseen ei ole vakiintunut selkeitä opetusmenetelmiä ja osa opettajista opettaa S2-oppilaille lukemista samalla tavalla kuin suomenkielisillekin oppilaille. Tutkielmassani haastattelemani opettajat myös toteavat, että oppimateriaaleja ja tukea S2-alan opettajille on tarjolla, mutta koska ala on niin nuori ja tutkimustieto puuttuu, joutuvat opettajat räätälöimään opetustaan tilanteen mukaan kulloisellekin ryhmälle sopivaksi.

Esimiesten vuorovaikutustaidot ja niiden kehittäminen autenttisen johtajuuden näkökulmasta – Esimiesvalmennusten tarkastelu finanssialan yrityksessä

Autenttisuuden juuret löytyvät muinaisesta Kreikasta, jossa autenttisuudella viitattiin yksilön aitouteen ja uskollisena itselleen pysymiseen. 2000-luvun alussa autenttisuus on noussut myös yritysjohtajien ja tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi, mitä kuvaa uuden johtajuusteorian, autenttisen johtajuuden, synty. Autenttisen johtajuuden nähdään muodostuvan johtajan ja alaisen välille vuorovaikutuksessa johtajan käyttäytyessä autenttisesti, jolloin alainen voi tarkastella johtajaa autenttisena. Johtajan autenttinen käytös ilmenee läpinäkyvänä, aitona ja avoimena vuorovaikutustyylinä. Autenttisen käytöksen edellytyksenä on johtajan vahva itsetuntemus, jonka seurauksena hän pystyy toimimaan omana itsenään vuorovaikutustilanteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata toimeksiantajayrityksen esimiesten vuorovaikutustaitoja ja niiden kehittämistä autenttisen johtajuuden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin finanssialalla toimivasta yrityksestä, jonka keskijohdossa toimivat esimiehet olivat tutkimuksen kohteena. Esimiesten vuorovaikutustaitoja ja niiden kehittymistä tutkittiin Yrityksen järjestämissä esimiesvalmennuksiksi kutsutuissa koulutuksissa, joihin jokainen Yrityksen esimies osallistuu. Aineisto kerättiin hyödyntämällä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisena menetelmänä käytettiin kyselyä ja kvalitatiivisena teemahaastatteluja. Kyselyyn vastasi 26 esimiestä ja haastateltavana oli kuusi esimiestä. Sekä kyselystä että haastatteluista saadun aineiston analysoinnin perusteella pystyttiin tarkastelemaan autenttisuuden ilmenemistä esimiesten vuorovaikutustaidoissa sekä sitä, miten esimiesvalmennukset ovat kehittäneet autenttisuuden ilmenemistä. Tutkimustulokset antoivat viitteitä siihen, että autenttinen johtajuus muodostuu sekä johtajan käsityksestä omasta itsestään, että johtajan kokemien ympäristön ja kontekstin asettamien vaatimusten vuoropuheluna. Johtajan itsetuntemukseen ja sitä kautta hänen autenttisuuteensa vaikuttavat johtajan sisäisen minuuden lisäksi siis muut tekijät. Organisaation järjestämillä koulutuksilla voidaan tarjota välineitä johtajien itsetuntemuksen ja autenttisuuden vahvistamiseksi. Autenttiseen johtajuuteen voidaankin nähdä olennaisesti liittyvän johtajan halu ymmärtää paremmin itseään sekä kehittää toimintaansa. Tämän takia autenttista johtajuutta tulisikin tarkastella sitä kautta, miten johtaja pyrkii kehittämään itseään, omaa toimintaansa ja vuorovaikutustaan ollakseen omasta ja alaistensa mielestä autenttinen.

PALLOKENTÄLTÄ PLEIKKARIN ÄÄREEN – kuudesluokkalaisten omakohtaisen liikunnan, penkkiurheilun ja videopelaamisen yhteydet

Suomalaisten lasten ja nuorten liikkumisaktiivisuus on kasvanut viimeisten vuosien aikana, mutta siitä huolimatta yhä useampi nuori liikkuu vapaa-ajallaan riittämättömästi. Vapaa-ajan viettäminen on siirtynyt kentiltä ja radoilta näyttöpäätteiden ääreen, jossa aika kuluu suosiotaan kasvattaneiden videopelien parissa. Samalla kun pelien suosio nuorten joukossa kasvaa, on kiinnostus urheilun seuraamiseen eli penkkiurheiluun nuorten keskuudessa laskenut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkälaisia yhteyksiä kuudesluokkalaisten nuorten (n = 114) omakohtaisella liikkumisaktiivisuudella ja urheilun seuraamisen useudella on toisiinsa nähden. Lisäksi tutkittiin minkälaisia yhteyksiä oppilaiden omakohtaisella liikkumisaktiivisuudella ja videopelaamisen useudella on. Tarkasteltiin myös minkälaisia yhteyksiä oppilaiden urheilun seuraamisen useudella ja videopelaamisen useudella on. Tutkimuksen taustakäsitteenä on Kosken liikuntasuhteen käsite, jonka kahden ensimmäisen osa-alueen alle tutkimuksen aiheet limittyvät. Tutkimus toteutettiin lomakehaastattelulla kolmessa Satakunnan, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen alueella olevassa koulussa. Saadut vastaukset analysoitiin ja oppilaat luokiteltiin kolmeen ryhmään jokaisen tutkittavan muuttujan kohdalla. Näitä luokitteluja hyödynnettiin vertailemalla niitä muiden muuttujien suhteen. Tutkimuksessa havaittiin yhteys liikkumisaktiivisuuden ja urheilun seuraamisen useuden välillä. Aktiivisimmat liikkujat seuraavat myös urheilua eniten ja vähiten aktiivisemmat taas seuraavat urheilua harvimmin. Tuloksien mukaan myös liikkumisaktiivisuus ja urheilupelien pelaaminen ovat yhteydessä toisiinsa aktiivisten liikkujien pelatessa eniten ja vähiten aktiivisten harvimmin. Vastaavasti vähiten aktiiviset liikkujat pelaavat muita kuin urheilupelejä useimmin. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi yhteys urheilun seuraamisen ja urheilupelien pelaamisen välillä, mikä vahvistaa urheilupelien linkittymistä penkkiurheilu-käsitteen alle. Tutkimus tuo lisätietoa nuorten liikuntakulttuurista ja samalla pyrkii herättämään keskustelua suomalaisen liikuntakulttuurin tilasta ja merkityksestä suomalaisen urheilun tulevaisuudelle. Kouluja ja urheiluseuroja kannustetaan tekemään yhteistyötä, jonka nähdään tuovan hyötyjä molemmille osapuolille. Lisäksi toivotaan seurojen ottavan tulevaisuudessa nuoret paremmin huomioon tapahtumien lipunhinnoissa.