Development and Evaluation of a Portable Device for Measuring Curling and Warping in Concrete Pavements, 2016

Portland cement concrete (PCC) pavement undergoes repeated environmental load-related deflection resulting from temperature and moisture variations across pavement depth. This has been recognized as resulting in PCC pavement curling and warping since the mid-1920s. Slab curvature can be further magnified under repeated traffic loads and may ultimately lead to fatigue failures, including top-down and bottom-up transverse, longitudinal, and corner cracking. It is therefore significant to measure the “true” degree of curling and warping in PCC pavements, not only for quality control (QC) and quality assurance (QA) purposes, but also for better understanding of its relationship to long-term pavement performance. Although several approaches and devices—including linear variable differential transducers (LVDTs), digital indicators, and some profilers—have been proposed for measuring curling and warping, their application in the field is subject to cost, inconvenience, and complexity of operation. This research therefore explores developing an economical and simple device for measuring curling and warping in concrete pavements with accuracy comparable to or better than existing methodologies. Technical requirements were identified to establish assessment criteria for development, and field tests were conducted to modify the device to further enhancement. The finalized device is about 12 inches in height and 18 pounds in weight, and its manufacturing cost is just $320. Detailed development procedures and evaluation results for the new curling and warping measuring device are presented and discussed, with a focus on achieving reliable curling and warping measurements in a cost effective manner.

Improvement of rehabilitation possibilities with the MotionMaker (TM)

"MotionMaker (TM)" is a stationary programmable test and training system for the lower limbs developed at the 'Ecole Polytechnique Federale de Lausanne' with the 'Fondation Suisse pour les Cybertheses'.. The system is composed of two robotic orthoses comprising motors and sensors, and a control unit managing the trans-cutaneous electrical muscle stimulation with real-time regulation. The control of the Functional Electrical Stimulation (FES) induced muscle force necessary to mimic natural exercise is ensured by the control unit which receives a continuous input from the position and force sensors mounted on the robot. First results with control subjects showed the feasibility of creating movements by such closed-loop controlled FES induced muscle contractions. To make exercising with the MotionMaker (TM) safe for clinical trials with Spinal Cord Injured (SCI) volunteers, several original safety features have been introduced. The MotionMaker (TM) is able to identify and manage the occurrence of spasms. Fatigue can also be detected and overfatigue during exercise prevented.

Preliminary Studies of Remedial Measures for the Prevention of Bridge Deck Deterioration, HR-146, 1970

Four series of five specimens each were investigated for static and fatigue strength. These four series differed in that there were two variables, the first being the subsidence of concrete around reinforcing bars and the second being shrinkage due to two different curing conditions. The combinations of these variables were then compared to each other by use of, load-deflection curves and S-H fatigue curves.

Ultimate Load Behavior of Full-Scale Highway Truss Bridges: Phase II - Service Load and Supplementary Tests, Interim Report, HR-169, 1975

As a result of the construction of the Saylorville Dam and Reservoir on the Des Moines River, six highway bridges crossing the river were scheduled for removal. Two of these were incorporated into a comprehensive test program to study the behavior of old pin-connected high-truss single-lane bridges. The test program consisted of ultimate load tests, service load tests and a supplementary test program. The results reported in this report cover the service load tests on the two bridges as well as the supplementary tests, both static and fatigue, of eyebar members removed from the two bridges. The field test results of the service loading are compared with theoretical results of the truss analysis.

Prevalence of frailty in middle-aged and older community-dwelling Europeans living in 10 countries.

BACKGROUND: Frailty is an indicator of health status in old age. Its frequency has been described mainly for North America; comparable data from other countries are lacking. Here we report on the prevalence of frailty in 10 European countries included in a population-based survey. METHODS: Cross-sectional analysis of 18,227 randomly selected community-dwelling individuals 50 years of age and older, enrolled in the Survey of Health, Aging and Retirement in Europe (SHARE) in 2004. Complete data for assessing a frailty phenotype (exhaustion, shrinking, weakness, slowness, and low physical activity) were available for 16,584 participants. Prevalences of frailty and prefrailty were estimated for individuals 50-64 years and 65 years of age and older from each country. The latter group was analyzed further after excluding disabled individuals. We estimated country effects in this subset using multivariate logistic regression models, controlling first for age, gender, and then demographics and education. RESULTS: The proportion of frailty (three to five criteria) or prefrailty (one to two criteria) was higher in southern than in northern Europe. International differences in the prevalences of frailty and prefrailty for 65 years and older group persisted after excluding the disabled. Demographic characteristics did not account for international differences; however, education was associated with frailty. Controlling for education, age and gender diminished the effects of residing in Italy and Spain. CONCLUSIONS: A higher prevalence of frailty in southern countries is consistent with previous findings of a north-south gradient for other health indicators in SHARE. Our data suggest that socioeconomic factors like education contribute to these differences in frailty and prefrailty.

Prevalence and time course of acute mountain sickness in older children and adolescents after rapid ascent to 3'450 meters

Rapport de synthèse :Grâce au développement de moyens de transport modernes, de plus en plus d'enfants et d'adolescents se rendent en haute altitude dans le cadre de leurs loisirs. Le mal aigu des montagnes est une complication fréquente des séjours en haute altitude. Ses symptômes en sont des maux de tête, une fatigue, des troubles du sommeil, des nausées et des vertiges. La vitesse d'ascension, |'attitude maximale atteinte, une susceptibilité individuelle ainsi qu'une acclimatation antérieure a l'attitude sont tous des facteurs influant sur le risque de développer un mal aigu des montagnes et sur sa sévérité. Bien que très fréquente chez l'adulte, nous ne possédions, au moment d'entreprendre |'étude faisant |'objet de cette thèse, que peu de données solides concernant la prévalence de cette affection chez l'enfant ainsi que sur son évolution au cours du temps. Cette étude a pour but de mesurer la prévalence du mal aigu des montagnes, et son évolution au cours du temps au sein d'un groupe d'enfants et d'adolescents dans des conditions contrôlées. C'est à dire en éliminant |'influence de facteurs confondants tels que l'importance de l'exercice physique fourni ou une différence dans la vitesse d'ascension. Pour ce faire nous avons évalué la présence de mal aigu des montagnes dans un groupe de 48 garçons et de filles âgés de 11 à 17 ans en bonne santé habituelle, n'ayant jamais séjourné en haute altitude au préalable. Afin d'évaluer la présence ou non de mal aigu des montagnes nous avons utilisé une version française du « Lake Louise Score >>. Les mesures furent effectuées 6,24 et 48 heures après |`arrivée à la station de recherche de la Jungfraujoch située à 3'450m. L'ascension a consisté en un trajet de train durant 2h30. Nos observations montrent que la prévalence du mal aigu des montagnes durant les 3 premiers jours ne dépasse jamais les 25%. Elle est similaire pour les deux sexes et diminue au cours du séjour. (17% après 24 heures, 8% après 48 heures) Aucun sujet n'a dû être évacué à une altitude inférieure, Cinq sujets ont eu besoin de recourir à un traitement symptomatique et y ont bien répondu Les résultats de cette étude démontrent que dans le groupe d'âge étudié, après une ascension rapide en haute altitude, la prévalence du mal aigu des montagnes est relativement faible, ses manifestations cliniques sont bénignes et, |lorsqu'' elles sont présentes, se résolvent rapidement. Ces observations suggèrent que pour la majorité des enfants et des adolescents en bonne santé et non habitués a |'attitude, un séjour en haute altitude ne présente pas de risque et une prophylaxie pharmacologique du mal aigu des montagnes n'est pas nécessaire.

Electromyographic, cerebral, and muscle hemodynamic responses during intermittent, isometric contractions of the biceps brachii at three submaximal intensities.

This study examined the electromyographic, cerebral and muscle hemodynamic responses during intermittent isometric contractions of biceps brachii at 20, 40, and 60% of maximal voluntary contraction (MVC). Eleven volunteers completed 2 min of intermittent isometric contractions (12/min) at an elbow angle of 90° interspersed with 3 min rest between intensities in systematic order. Surface electromyography (EMG) was recorded from the right biceps brachii and near infrared spectroscopy (NIRS) was used to simultaneously measure left prefrontal and right biceps brachii oxyhemoglobin (HbO2), deoxyhemoglobin (HHb), and total hemoglobin (Hbtot). Transcranial Doppler ultrasound was used to measure middle cerebral artery velocity (MCAv) bilaterally. Finger photoplethysmography was used to record beat-to-beat blood pressure and heart rate. EMG increased with force output from 20 to 60% MVC (P < 0.05). Cerebral HbO2 and Hbtot increased while HHb decreased during contractions with differences observed between 60% vs. 40% and 20% MVC (P < 0.05). Muscle HbO2 decreased while HHb increased during contractions with differences being observed among intensities (P < 0.05). Muscle Hbtot increased from rest at 20% MVC (P < 0.05), while no further change was observed at 40 and 60% MVC (P > 0.05). MCAv increased from rest to exercise but was not different among intensities (P > 0.05). Force output correlated with the root mean square EMG and changes in muscle HbO2 (P < 0.05), but not changes in cerebral HbO2 (P > 0.05) at all three intensities. Force output declined by 8% from the 1st to the 24th contraction only at 60% MVC and was accompanied by systematic increases in RMS, cerebral HbO2 and Hbtot with a leveling off in muscle HbO2 and Hbtot. These changes were independent of alterations in mean arterial pressure. Since cerebral blood flow and oxygenation were elevated at 60% MVC, we attribute the development of fatigue to reduced muscle oxygen availability rather than impaired central neuronal activation.

Treatment of brain metastases from non-small cell lung cancer with whole-brain radiotherapy (wbrt) in combination with gefitinib (gft) or temozolomide (tmz): a randomized multicenter phase ii trial of the swiss group of clinical cancer research (sakk #70/03)

BACKGROUND: Patients with BM rarely survive .6 months and are commonly excluded from clinical trials. We aimed at improving outcome by exploring 2 combined modality regimens with at the time novel agents for which single-agent activity had been shown. METHODS: NSCLC patients with multiple BM were randomized to WBRT (10 × 3 Gy) and either GFT 250 mg p.o. daily or TMZ 75 mg/m2 p.o. daily ×21/28 days, starting on Day 1 of RT and to be continued until PD. Primary endpoint was overall survival, a Simon's optimal 2-stage design was based on assumptions for the 3-month survival rate. Cognitive functioning and quality of life were also evaluated. RESULTS: Fifty-nine patients (36 M, 23 F; 9 after prior chemo) were included. Median age was 61 years (range 46-82), WHO PS was 0 in 18 patients, 1 in 31 patients, and 2 in 10 patients. All but 1 patients had extracranial disease; 33 of 43 (TMZ) and 15 of 16 (GFT) had adenocarcinoma histology. GFT arm was closed early after stage 1 analysis when the prespecified 3-mo survival rate threshold (66%) was not reached, causes of death were not GFT related. Main causes of death were PD in the CNS 24%, systemic 41%, both 8%, and toxicity 10% [intestinal perforation (2 patients), pneumonia (2), pulmonary emboli (1), pneumonitis NOS (1), seizure (1)]. We summarize here other patients' characteristics for the 2 trial arms: TMZ (n ¼ 43)/GFT (n ¼ 16); median treatment duration: 1.6 /1.8 mo; Grade 3-4 toxicity: lymphopenia 5 patients (12%)/0; fatigue 8 patients (19%)/2 patients (13%). Survival data for TMZ/GFT arms: 3-month survival rate: 58.1% (95% CI 42.1-73)/62.5% (95% CI 35- 85); median OS: 4.9 months (95% CI 2.5-5.6)/6.3 months (95% CI 2.2- 14.6); median PFS: 1.8 months (95% CI 1.5-1.8)/1.8 (95% CI 1.1-3.9); median time to neurol. progr.: 8.0 months (95% CI 2.2-X)/4.8 (95% CI 3.9-10.5). In a model to predict survival time including the variables' age, PS, number of BM, global QL, total MMSE score, and subjective cognitive function, none of the variables accounted for a significant improvement in survival time. CONCLUSIONS: The combinations of WBRT with GFT or TMZ were feasible. However, in this unselected patient population, survival remains poor and a high rate of complication was observed. Four patients died as a result of high-dose corticosteroids. Preliminary evaluation of cognitive function andQL failed to show significant improvement. Indications and patient selection for palliative treatment should be revisited and careful monitoring and supportive care is required. Research and progress for this frequent clinical situation is urgently needed. Trial partly supported by AstraZeneca (Switzerland), Essex Chemie (Switzerland) and Swiss Federal Government.

Sihtirummun väsymisominaisuuksien määrittäminen

Diplomityössä tutkittiin sihtirummun väsymisominaisuuksia. Sihtirumpu on laite, jota käytetään paperin valmistuksessa kuitumassojen käsittelyssä. Työn tavoitteena oli määrittää profiililankatyypin ja tukirenkaan erilaisten valmistustapojen vaikutus sihtirummun väsymiskestävyyteen. Lisäksi tutkittiin vauriomuotoa, jossa yksittäinen profiililanka irtoaa tukilangasta. Sihtirummun väsymisominaisuuksia määritettiin käyttämällä perinteisiä lujuusopin menetelmiä sekä FE-analyysiä ja väsytyskokeita. Teoreettisilla menetelmillä, jotka perustuivat loven vaikutuksen arviointiin, pyrittiin määrittämään perusaineen väsymislujuutta, ja väsytyskokeilla määritettiin sihtirummun hitsien väsymislujuuksia ja yksittäisen langan irtoamista. Sihtirummun hitsit olivat väsymislujuudeltaan huomattavasti perusainetta heikompia, eikä profiililankatyyppi vaikuttanut merkittävästi sihtirummun väsymiskestävyyteen. Hitsaamattoman tukirenkaan ja tukilangan liitoksen havaittiin nostavan sihtirummun väsymiskestävyyttä, mutta silloin ongelmana ovat tukirenkaan ja tukilangan väliin pääsevät kuidut. Yksittäisen profiililangan irtoamisen ei pitäisi rajoittaa sihtirummun väsymiskestävyyttä.

Hitsausparametrien vaikutus rakenneteräksen MAG-hitsin laatuun

Työn tavoitteena oli löytää teräksen S355 MAG alapienahitsaukselle, 6mm:n levypaksuudelle sellaiset parametri-ikkunat, joissa hitsin ja perusaineen liittyminen on mahdollisimman jouheva. Hitsin laadunja hitsausparametrien välille pyritiin löytämään matemaattista korrelaatiota. Työ painottui hitsin muotoon sekä hitsin ja perusaineen liittymiseen. Työstä saatuja tuloksia käytettiin hitsattaessa väsytyskoekappaleita mutta niiden tutkiminen ei sisältynyt tähän työhön. Työssä haettiin parametreja a-mitaltaan 4mm:n alapienahitsille kahdeksalle yleisesti käytetylle hitsauslangalle, joista kolme oli umpilankaa, neljä metallitäytelankaa ja yksi rutiilitäytelanka ja kaasuina käytettiin kahta argon hiilidioksidi seoskaasua ja kahta argon helium seoskaasua.

Alteration of neuromuscular function in squash

The alteration in neuromuscular function of knee extensor muscles was characterised after a squash match in 10 trained players. Maximal voluntary contraction (MVC) and surface EMG activity of vastus lateralis (VL) and vastus medialis (VM) muscles were measured before and immediately after a 1-h squash match. M-wave and twitch contractile properties were analysed following single stimuli. MVC declined (280.5+/-46.8 vs. 233.6+/-35.4 Nm, -16%; P<0.001) after the exercise and this was accompanied by an impairment of central activation, as attested by decline in voluntary activation (76.7+/-10.4 vs. 71.3+/-9.6%, -7%; P<0.05) and raw EMG activity of the two vastii (-17%; P<0.05), whereas RMS/M decrease was lesser (VL: -5%; NS and VM: -12%; P=0.10). In the fatigued state, no significant changes in M-wave amplitude (VL: -9%; VM: -5%) or duration were observed. Following exercise, the single twitch was characterised by lower peak torque (-20%; P<0.001) as well as shorter half-relaxation time (-13%; P<0.001) and reduced maximal rate of twitch tension development (-23%; P<0.001) and relaxation (-17%; P<0.05). A 1-h squash match play caused peripheral fatigue by impairing excitation-contraction coupling, whereas sarcolemmal excitability seems well preserved. Our results also emphasise the role of central activation failure as a possible mechanism contributing to the torque loss observed in knee extensors. Physical conditioners should consider these effects when defining their training programs for squash players.

Valukappaleen ainetta rikkomattoman tarkastusprosessin kehittäminen

Ainetta rikkomattomien tarkastusten merkitys erityisesti valettujen kappaleiden valmistuksen yhteydessä on ratkaiseva koneenosan luotettavuuden varmistamisessa. Suurilujuuksiset kuormausnosturin kääntöpylväät ovat kriittisiä osia, joiden vaurioituminen aiheuttaa kustannuksia ja työturvallisuusriskin. Kuormainvalmistajat haluavat, että toimitetut kääntöpylväät täyttävät asetetut laatuvaatimukset, joihin kuuluu säröttömyyden varmistaminen tarkastamalla. Väsymisvaurioiden välttämiseksi kappaleiden pinnan virheettömyys on tarkastettava jollakin pintatarkastusmenetelmällä. Magneettijauhetarkastus on eräs käyttökelpoinen ja taloudellinen menetelmä kyseessä olevien teräsvalukappaleiden tarkastamisessa. Tähän työhön on koottu magneettijauhetarkastukseen (menetelmänä) liittyvää tietoa. Työssä on laadittu kääntöpylväisiin koneistuksia tekevän yrityksen käyttöön tarkastuksen yleisohje. Yrityksessä otetaan käyttöön uusi magneettijauhetarkastuslaitteisto. Tarkastusmenetelmä on fluoresoivamärkä menetelmä, jossa käytetään UV-valaistusta. Tarkastusohjeen tueksi on kuvattu vertailukuvasarja tarkastajien käyttöön. Suurin sallittava särönpituus on väsymisen kannalta tärkein yksittäinen tekijä ja siksi sen arvioinnin on oltava luotettavaa. Työturvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota, sillä asiakkaatovat usein kiinnostuneita paitsi itse tuotteesta, myös yrityksen toiminnallisesta laadusta. Yhtenä laadun mittarina voidaan pitää vahinkojen ja tapaturmien vähäisyyttä. Selkeät toimintaohjeet viestivät laatutietoisesta turvallisesta toiminnasta. Yrityksen laatukäsikirjaan on tehtävä lisäys pylväiden tarkastamisesta jatyöturvallisuudesta. Työssä on laadittu lisäyksestä ehdotus. Lisäksi työssä on pohdittu yrityksen ja työntekijöiden toimintaan liittyviä vastuukysymyksiä.

Laser-MAG-hybridihitsauksen käyttöönotto laivan rungon valmistuksessa

Perinteisten kaarihitsausmenetelmien suhteellisen suuri lämmöntuonti aiheuttaa huomattavia muodonmuutoksia laivan rungon valmistusprosessin alkuvaiheessa. Muodonmuutosten seurauksena rakenteiden mitta- ja muototarkkuus heikkenee, mikä lisää oikaisu- ja sovitustyötä myöhemmissä työvaiheissa. Hitsausmuodonmuutoksia voidaan vähentää siirtymällä käyttämään laser-MAG-hybridihitsausta, jossa lämmöntuonti on merkittävästi pienempi kuin kaarihitsauksessa. Näin kyetään oleellisesti leikkaamaan oikaisu- ja sovitustyöstä syntyviä kustannuksia. Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää tuotantovalmiiksi kuitulaser- ja MAG-hitsauksen yhdistelmäprosessi Aker Yards Oy:n Turun telakalla loppuvuoden 2006 aikana. Hitsauslaitteiston asennus oli valmistunut kesäkuussa 2006, minkä jälkeen aloitettiin luokituslaitoksen hyväksymän koeohjelman hitsaukset. Käyttöönotto suunnitelmaan sisältyvä koehitsausohjelma oli laadittu Det Norske Veritaksen julkaisemaa ohjetta (Guidelines no. 19) mukaillen. Ensimmäiseksi määritettiin hitsauskokeiden avulla prosessille laadun ja tehokkuuden suhteen optimaalinen railogeometria. Seuraavaksi optimoitiin prosessin hitsausparametrit 6 mm:n aineenpaksuudelle hyödyntäen Taguchi-koesuunnittelumenetelmää. Tämän jälkeen optimiparametreilla hitsattiin koekappale väsytyskokeisiin, jotka suoritettiin Teknillisen korkeakoulun laivalaboratoriossa. Väsytyskoetulokset täyttivät luokituslaitoksen vaatimukset. Myös hitsauksen menetelmäkoe suoritettiin hyväksytetysti. Viimeinen koeohjelman mukainen hitsauskoesarja tehtiin prosessiparametrien sallittujen vaihtelurajojen määrittämiseksi. Diplomityön tavoite täyttyi joulukuussa 2006, jolloin 'laivan kansipaneeli hitsattiin ensimmäistä kertaa uudella hitsausprosessilla. Hitsauksen laatu korreloi hyvin menetelmäkokeen tulosten kanssa ¿ hitsit olivat tasalaatuisia ja ne täyttivät B-luokan vaatimukset.

Kosketukseton hitsin pintageometrian määrittäminen

Yleisesti tiedetään hitsin pintageometrian vaikuttavan rakenteen väsymislujuuteen. Nopean, edullisen ja luotettavan pintageometrian mittausmenetelmän kehittäminen on askel kohti tarkempaa ja varmempaa rakenteen väsymislujuuden tarkastelua. Tässä työssä on tutkittu hitsejä, joiden pinnan geometria on mitattu norjalaisen SINTEF -yrityksen kehittämällä rakenteellisen valon menetelmällä. Osana työtä kehitettiin MatLab -pohjainen ohjelma, jolla jälkikäsitellään mittauksesta saadut x-y-z -mittapisteet. Mittausdatan jälkikäsittelyssä saadaan mittauksesta määritettyähitsin reunan pyöristys, liittymäkulma, a-mitta, reunahaava ja kateettisuhde. Kehitettyä menetelmää käyttämällä mitattiin lähes 300 voimaakantamatontaristiliitoksen hitsiä. Mittaustuloksia verrattiin vastaavista kappaleista tehtyihin hiemittauksiin. Manuaalisen hieestä tehdyn mittauksen havaittiin olevan tarkempi ja pystyttiin havaitsemaan paikallisempia muotoja. Rakenteellisen valon mittauksissa tapahtunut heijastelu saatiin pienenemään käsittelemällä mitattava pinta mattavalkoisella maalilla. Rakenteellisen valon mittatarkkuudeksi saatiin noin 0,2 mm. Pohjautuen mitattuun hitsin reunan pyöristykseen ja liittymäkulmaan voidaan yksinkertaista kaavaa käyttämällä laskea hitsin jännityskonsentraatio ja näin saada alkuarvaus väsymislujuudelle. Myös muiden tekijöiden tiedetään vaikuttavan hitsin väsymislujuuteen, joten pyöristyksen ja liittymäkulman avulla tehdyt arviot eivät ole absoluuttisen oikeita. Tämä havaittiin väsytyskokeilla, joista yhdessä väsymisvaurio ei syntynyt suurimmankaan jännityskonsentraation alueella.

Tuberculose miliaire chez une personne âgée: diagnostic inattendu à l'autopsie [Miliary tuberculosis: unexpected autopsy finding in an elderly person].

Miliary tuberculosis is a rare disease that is difficult to diagnose because of its non-specific presentation. It should be suspected in elderly patients who complaint of failure to thrive, unexplained fatigue and weight loss. Using a clinical situation where the diagnosis was made only at autopsy, we briefly review the epidemiology of miliary tuberculosis and propose recommendations for the diagnosis and the prophylaxis of latent tuberculosis. Finally, we discuss criteria to perform epidemiological investigations among close contacts in this situation.