925 resultados para foliar fertilization
Resumo:
Cervical cancer is the second most common cancer among women globally. Most, probably all cases, arise through a precursor, cervical intraepithelial neoplasia (CIN). Effective cytological screening programmes and surgical treatments of precancerous lesions have dramatically reduced its prevalence and related mortality. Although these treatments are effective, they may have adverse effects on future fertility and pregnancy outcomes. The aim of this study was to evaluate the effects of surgical treatment of the uterine cervix on pregnancy and fertility outcomes, with the focus particularly on preterm birth. The general preterm birth rates and risk factors during 1987–2005 were studied. Long-term mortality rates of the treated women were studied. In this study, information from The Medical Birth Register (MBR), The Hospital Discharge Register (HDR), The Cause-of-Death Register (CDR), and hospital records were used. Treatments were performed during 1987–2003 and subsequent deliveries, IVF treatments and deaths were analyzed. The general preterm birth rate in Finland was relatively stable, varying from 5.1% to 5.4% during the study period (1987 to 2005), although the proportion of extremely preterm births had decreased substantially by 12%.The main risk factor as regards preterm birth was multiplicity, followed by elective delivery (induction of delivery or elective cesarean section), primiparity, in vitro fertilization treatment, maternal smoking and advanced maternal age. The risk of preterm birth and low birth weight was increased after any cervical surgical treatment; after conization the risk of preterm birth was almost two-fold (RR 1.99, 95% CI 1.81– 2.20). In the conization group the risk was the highest for very preterm birth (28–31 gestational weeks) and it was also high for extremely preterm birth (less than 28 weeks). In this group the perinatal mortality was also increased. In subgroup analysis, laser ablation was not associated with preterm birth. When comparing deliveries before and after Loop conization, we found that the risk of preterm birth was increased 1.94-fold (95% CI 1.10–3.40). Adjusting for age, parity, or both did not affect our results. Large or repeat cones increased the risk of preterm birth when compared with smaller cones, suggesting that the size of the removed cone plays a role. This was corroborated by the finding that repeat treatment increased the risk as much as five-fold when compared with the background preterm birth rate. We found that the proportion of IVF deliveries (1.6% vs. 1.5%) was not increased after treatment for CIN when adjusted for year of delivery, maternal age, or parity. Those women who received both treatment for CIN and IVF treatment were older and more often primiparous, which explained the increased risk of preterm birth. We also found that mortality rates were 17% higher among women previously treated for CIN. This excess mortality was particularly seen as regards increased general disease mortality and alcohol poisoning (by 13%), suicide (by 67%) and injury death (by 31%). The risk of cervical cancer was high, as expected (SMR 7.69, 95% CI 4.23–11.15). Women treated for CIN and having a subsequent delivery had decreased general mortality rate (by -22%), and decreased disease mortality (by -37%). However, those with preterm birth had increased general mortality (SMR 2.51, 95% CI 1.24–3.78), as a result of cardiovascular diseases, alcohol-related causes, and injuries. In conclusion, the general preterm birth rate has not increased in Finland, as in many other developed countries. The rate of extremely preterm births has even decreased. While other risk factors of preterm birth, such as multiplicity and smoking during pregnancy have decreased, surgical treatments of the uterine cervix have become more important risk factors as regards preterm birth. Cervical conization is a predisposing factor as regards preterm birth, low birth weight and even perinatal mortality. The most frequently used treatment modality, Loop conization, is also associated with the increased risk of preterm birth. Treatments should be tailored individually; low-grade lesions should not be treated at all among young women. The first treatment should be curative, because repeat treatments are especially harmful. The proportion of IVF deliveries was not increased after treatment for CIN, suggesting that current treatment modalities do not strongly impair fertility. The long-term risk of cervical cancer remains high even after many years post-treatment; therefore careful surveillance is necessary. In addition, accidental deaths and deaths from injury were common among treated women, suggesting risk-taking behavior of these women. Preterm birth seems be associated with extremely high mortality rates, due to cardiovascular, alcohol-related and injury deaths. These women could benefit from health counseling, for example encouragement in quitting smoking.
Resumo:
Infertility treatments are relatively easily available in most Western countries today, but the psychological consequences of these high-tech treatments have scarcely been addressed. The purpose of this controlled longitudinal study was to explore the early environment of the infant born by assisted reproductive treatment (ART). We focused on the parents mental well-being, marital relations and experience of parenting. In addition to this, we assessed parent child interaction and parents mental representations of their child after long-standing infertility and several unsuccessful ART attempts. The subjects were infertile couples who achieved a singleton pregnancy by in vitro fertilization (IVF) or intracytoplasmic sperm injection (ICSI). The control group comprised of spontaneously conceiving couples with singleton pregnancies. ART women showed fewer depressive symptoms than controls during pregnancy and after delivery, but the difference vanished by the end of the child s first year. ART men consistently had lower levels of anxiety symptoms, sleeping difficulties, and social dysfunction than control men. Control women experienced a decrease in dyadic consensus during the child s first year, which did not happen among ART women. After the child was born, ART men reported a higher level of sexual affection compared with control men. Psychic symptoms and stressful life events were differently related to marital relations in ART and control groups. The parenting experiences of ART mothers were in general at a higher level, compared with controls, and they changed in a positive direction during the child s first year. Fathering experiences were at the same level in both groups, and they changed positively in both groups by the end of the child s first year. The parenting experiences of ART mothers and fathers were more resilient to certain child-related stressors than those of control group. Both mothers and fathers with long-term infertility showed more sensitive behaviour with their child in toddler-age than in infancy. Correspondingly, children s cooperation increased. Mothers often mentioned a fear of miscarriage and difficulty in creating representations of the child during pregnancy. Descriptions of the infants were mainly rich, vivid and loaded with positive features. In conclusion, ART parents in general seem to adapt well to the transition to parenthood. Former infertility and ART do not seem to constitute a risk for parents mental health, marital relations or experience of parenting. Even longstanding infertility with several unsuccessful treatment attempts did not create a risk as regards parenting behaviour or parents mental representations of their child. In this group, however, women were found to have fear for losing the child and difficulty in creating representations of the child during pregnancy, which in some cases may indicate need for psychosocial support. Even though our results are encouraging, infertility and infertility treatments are generally considered as a stressful experience. It is a challenge for health authorities to recognize those couples who need professional help to overcome the distressing experiences of infertility and ART.
Resumo:
Lihaluujauho muodostaa maatilojen myytävien kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden jälkeen tärkeimmän agroekosysteemeistä poispäin suuntautuvan ravinnevirran. Se sisältää runsaasti pääkasvinravinteita typpeä, fosforia ja kalsiumia (N ~8%, P ~5%, Ca yleensä ~10-15% luuaineksen määrästä riippuen), sekä kaliumia n.1% tai alle. Lihaluujauho on todettu tehokkaaksi lannoitteeksi useilla viljelykasveilla ja sen käyttö on sallittu myös luomuviljelyssä EU-alueella. Lihaluujauhoon ja erityisesti sen rehukäyttöön liittyvistä riskeistä merkittävin on TSE-tautien riski (naudan BSE-, lampaiden ja vuohien scrapie-, sekä ihmisen vCJD-taudit). Rehukäyttöä on monissa maissa rajoitettu 1980-luvulla puhjenneen BSE-kriisin myötä. BSE-taudin leviäminen yhdistettiin tilanteeseen, jossa nautaperäistä lihaluujauhoa käytettiin nautaeläinten rehun ainesosana. Myös lihaluujauhon käytössä turkiseläinrehuna saattaa piillä BSE:n tai muun TSE-taudin riski. Oikein käsitellyn lihaluujauhon lannoitekäyttöön ei kuitenkaan näytä tarkastelemieni tutkimusten perusteella sisältyvän huomattavaa TSEriskiä, jos huolehditaan asianmukaisista varotoimista ja menettelyistä sekä tuotteen valmistusprosessissa, että käytettäessä lannoitetta. Lihaluujauhon lannoitekäytön lisääminen edistäisi ruokajärjestelmämme ravinnekierron sulkemista etenkin fosforin osalta. Lihaluujauho on uusiutuva luonnonvara, jonka lannoitekäytöllä voitaisiin korvata huomattava osa lannoiteaineena kulutettavista fosforipitoisista kiviaineista. Sokerijuurikkaan lannoituskokeissa Varsinais-Suomen Kaarinassa vuosina 2008 ja 2009 lihaluujauhokäsittelyt eivät menestyneet aivan yhtä hyvin satotasovertailussa kuin kontrollikäsittelyiden NPK-väkilannoitteet, mutta laatuominaisuuksiltaan (sokeripitoisuus, amino-N, K, ja Na-pitoisuudet) joiltakin osin kontrollikäsittelyjä paremmin. Kokeissa käytetyt lajikkeet olivat ’Jesper’ vuonna 2008 ja ’Lincoln’ vuonna 2009. Käytetty lihaluujauholannoite oli Honkajoki Oy:n Viljo Yleislannoite 8-4-3, joka sisälsi noin 10% kaliumsulfaatin ja kasviperäisten sivutuotteiden seosta. Viljo-lannoitetta käytettiin sekä yksistään, että yhdistettynä 10-25%:iin väkilannoitetta. Vuoden 2009 Viljo-koejäseniin vielä lisättiin kaliumsulfaattilannoitetta (42% K, 18% S), jotta päästiin annetun kaliumin määrässä päästiin lannoitussuosituksen (60 kg K/ha) tasolle. Pelkkä Viljo-lannoite tuotti merkitsevästi alhaisemmat sadot kuin kontrollikäsittelyt molempina vuosina. Kuitenkin kun Viljolannoitteen ohella käytettiin väkilannoitetta (10-25% kasvin typentarpeesta) päästiin varsin lähelle kontrollikäsittelyiden satotasoja. Myös pelkän LLJ-lannoitteen tuottamat satotasot olivat kuitenkin selvästi paremmat kuin Suomen keskimääräiset juurikassadot. Viljo-käsittelyillä oli selvästi positiivinen vaikutus laatutekijöihin amino-N, K ja Na vuonna 2008, mutta vuonna 2009 näiden pitoisuudet jäivät kontrollikäsittelyjen tasolle. Viljo-käsittelyiden sokeripitoisuudet olivat vuonna 2008 kontrollikäsittelyn luokkaa ja Viljo77%+NK1:n osalta kontrollia merkitsevästi paremmat. Vuoden 2009 sokeripitoisuudet olivat kaikilla koejäsenillä erinomaiset, ja käsittelyiden välillä ei ilmennyt merkitseviä eroja. Kokeiden perusteella kaliumsulfaatilla täydennetty lihaluujauho on hyvin toimiva lannoite sokerijuurikkaalla Suomen olosuhteissa, etenkin yhdistettynä väkilannoitteeseen.
Resumo:
Multiple Perspectives on Networks: Conceptual Development, Application and Integration in an Entrepreneurial Context. The purpose of this thesis is to enhance cross-fertilization between three different approaches to network research. The business network approach may contribute in terms of how relationships are created, developed and how tie content changes within ties, not only between them. The social network approach adds to the discussion by offering concepts of structural change on a network level. The network approach in entrepreneurship contributes by emphasizing network content, governance and structure as a way of understanding and capturing networks. This is discussed in the conceptual articles, Articles 2 and 3. The ultimate purpose of this thesis is to develop a theoretical and empirical understanding of network development processes. This is fulfilled by presenting a theoretical framework, which offers multiple views on process as a developmental outcome. The framework implies that change ought to be captured both within and among relationships over time in the firm as well as in the network. Consequently, changes in structure and interaction taking place simultaneously need to be included when doing research on network development. The connection between micro and macro levels is also stressed. Therefore, the entrepreneur or firm level needs to be implemented together with the network level. The surrounding environment impacts firm and network development and vice versa and hence needs to be integrated. Further, it is necessary to view network development not only as a way forward but to include both progression and regression as inevitable parts of the process. Finally, both stability and change should be taken into account as part of network development. Empirical results in Article 1 show support for a positive impact of networks on SME internationalization. Article 4 compares networks of novice, serial and portfolio entrepreneurs but the empirical results show little support for differences in the networks by type of entrepreneur. The results demonstrate that network interaction and structure is not directly impacted by type of entrepreneur involved. It indicates instead that network structure and interaction is more impacted by the development phase of the firm. This in turn is in line with the theoretical implications, stating that the development of the network and the firm impacts each other, as they co-evolve.
Resumo:
This study identified the molecular defects underlying three lethal fetal syndromes. Lethal Congenital Contracture Syndrome 1 (LCCS1, MIM 253310) and Lethal Arthrogryposis with Anterior Horn Cell Disease (LAAHD, MIM 611890) are fetal motor neuron diseases. They affect the nerve cells that control voluntary muscle movement, and eventually result in severe atrophy of spinal cord motor neurons and fetal immobility. Both LCCS1 and LAAHD are caused by mutations in the GLE1 gene, which encodes for a multifunctional protein involved in posttranscriptional mRNA processing. LCCS2 and LCCS3, two syndromes that are clinically similar to LCCS1, are caused by defective proteins involved in the synthesis of inositol hexakisphosphate (IP6), an essential cofactor of GLE1. This suggests a common mechanism behind these fetal motor neuron diseases, and along with accumulating evidence from genetic studies of more late-onset motor neuron diseases such as Spinal muscular atrophy (SMA) and Amyotrophic lateral sclerosis (ALS), implicates mRNA processing as a common mechanism in motor neuron disease pathogenesis. We also studied gle1-/- zebrafish in order to investigate whether they would be a good model for studying the pathogenesis of LCCS1 and LAAHD. Mutant zebrafish exhibit cell death in their central nervous system at two days post fertilization, and the distribution of mRNA within the cells of mutant zebrafish differs from controls, encouraging further studies. The third lethal fetal syndrome is described in this study for the first time. Cocoon syndrome (MIM 613630) was discovered in a Finnish family with two affected individuals. Its hallmarks are the encasement of the limbs under the skin, and severe craniofacial abnormalities, including the lack of skull bones. We showed that Cocoon syndrome is caused by a mutation in the gene encoding the conserved helix-loop-helix ubiquitous kinase CHUK, also known as IκB kinase α (IKKα). The mutation results in the complete lack of CHUK protein expression. CHUK is a subunit of the IκB kinase enzyme that inhibits NF-κB transcription factors, but in addition, it has an essential, independent role in controlling keratinocyte differentiation, as well as informing morphogenetic events such as limb and skeletal patterning. CHUK also acts as a tumor suppressor, and is frequently inactivated in cancer. This study has brought significant new information about the molecular background of these three lethal fetal syndromes, as well as provided knowledge about the prerequisites of normal human development.
Resumo:
Mansikka (Fragaria × ananassa Duch.) on tärkein Suomessa viljelty marja sekä määrällisesti että taloudellisesti. Suomessa ongelmana on lyhyt satokausi ja matala satotaso. Pääsadon aikaan runsas mansikan tarjonta markkinoilla laskee huomattavasti mansikan hintaa. Paras hinta saadaan normaalin satokauden ulkopuolella. Jatkuvasatoiset mansikkalajikkeet mahdollistaisivat pidemmän ja tasaisen satokauden, mikä vakauttaisi mansikan hintaa. Jatkuvasatoinen mansikka sopii viljelyyn kausihuoneissa korotetuilla kasvualustoilla, jolloin lannoitus ja kastelu hoidetaan tippukastelulla. Jatkuvasatoinen mansikka tuottaa kukkia ja marjoja koko satokauden, mikä vaikuttaa sen ravinnetarpeeseen. Tehdyssä tutkimuksessa testattiin kolmea eri lannoitustasoa 1,5 mS/cm, 2,3mS/cm ja 3,0 mS/cm, joiden N:K –suhde marjojen kypsymisvaiheessa oli 1:1,5. Neljäs käsittely oli kastelu johtokyvyllä 2,3 mS/cm N:K –suhteen ollessa 1:2 marjojen kypsyessä. Tutkimuksessa havainnointiin taimien vegetatiivista kasvua sekä sadon muodostusta ja marjojen laatua. Samalla seurattiin ylivaluntaveden määrää sekä veden mukana huuhtoutunutta fosforia ja typpeä. Tutkimuksessa käytetyt lajikkeet olivat ’Malling Opal’ ja ’Rondo’. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia, että mansikan ravinnetarve on suhteellisen matala. Voimakkain vegetatiivinen kasvu, suurin sato ja suurimmat marjat saatiin alimmalla testatulla johtokyvyllä (1,5 mS/cm). Lannoitustasolla oli hyvin vähän vaikutusta marjan laatuun tai sadon ajoittumiseen. Myöskään N:K – suhteen muutoksella ei ollut vaikutusta marjan laatuun. Taimien veden otto oli suurinta alimmalla lannoitustasolla, ja mahdollisesti kasteluveden korkea ionipitoisuus vaikeutti kasvin veden ottoa korkeilla veden johtokyvyillä. Valumaveden mukana poistuneet typpi- ja fosforipäästöt kasvoivat huomattavasti kasteluveden johtokyvyn noustessa.
Resumo:
The enzymatic pathway for the synthesis of sn-glycerol 3-phosphate was investigated in developing groundnut seeds (Arachis hypogaea). Glycerol-3-phosphate dehydrogenase was not detected in this tissue but an active glycerokinase was demonstrated in the cytosolic fraction. It showed an optimum pH at 8.6 and positive cooperative interactions with both glycerol and ATP. Triosephosphate isomerase and glyceraldehyde-3-phosphate phosphatase were observed mainly in the cytosolic fraction while an active glyceraldehyde reductase was found mainly in the mitochondrial and microsomal fractions. The glyceraldehyde 3-phosphate phosphatase showed specificity and positive cooperativity with respect to glyceraldehyde 3-phosphate. The glyceraldehyde reductase was active toward glucose and fructose but not toward formaldehyde and showed absolute specificity toward NADPH. It is concluded that in the developing groundnut seed, sn-glycerol 3-phosphate is synthesized essentially by the pathway dihydroxyacetone phosphate ? glyceraldehyde 3-phosphate ?Pi glyceraldehyde ?NADPH glycerol ?ATP glycerol 3-phosphate. All the enyzmes of this pathway showed activity profiles commensurate with their participation in triacylglycerol synthesis which is maximal during the period 15�35 days after fertilization. Glycerokinase appears to be the rate-limiting enzyme in this pathway.
Novel reproductive mode in a torrent frog Micrixalus saxicola (Jerdon) from the Western Ghats, India
Resumo:
Reproductive modes in anurans are highly diverse despite external fertilization being a constraint. There are 39 reproductive modes documented so far (Wells, 2007). An apparently new reproductive mode is reported in a torrent frog, Micrixalus saxicola, an endemic and ancient anuran frog of the Western Ghats, considering the type of cavity made inside the lotic water body, involvement of the female in digging the cavity and concealing the eggs.
Resumo:
Maatalouden ympäristötukiohjelmalla pyritään vähentämään maatalouden ravinnekuormitusta, sillä valtaosa fosforin hajakuormituksesta on peräisin maataloudesta. Maataloudesta peräisin olevan fosforin rehevöittävää vaikutusta vesistöissä voidaan pyrkiä vähentämään kosteikoilla, joiden päätarkoituksena on saada valumaveden mukana erodoitunut maa-aines sedimentoitumaan kosteikon pohjalle. Kosteikkojen toimivuudesta ja vesiensuojelun merkityksestä on kuitenkin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa saatu ristiriitaisia tuloksia. Tämän työn tavoitteena on selvittää maa-analyysien avulla, mitä valuma-alueelta erodoitunut fosforille tapahtuu kosteikon sedimentissä ja kuinka hyvin sedimentoitunut aines soveltuu kasvualustaksi kasvintuotannossa. Valuma-alueen maanäytteitä ja kosteikon sedimenttinäytteitä vertailemalla havaittiin kosteikossa tapahtuvan erodoituneen maa-aineksen lajittumista. Kosteikosta otetussa sedimenttinäytteessä oli 48 % enemmän savesta kuin valumapellon muokkauskerroksen maanäytteissä. Lisäksi havaittiin, että savespitoisuuden lisääntyminen lisäsi sedimentin reaktiivista pinta-alaa, koska sedimentissä oli 45 % enemmän alumiini- ja rautahydroksideja kuin valuma-alueelta otetuissa maanäytteissä. Hydroksidien runsauden takia fosforin sorptiokapasiteetti oli sedimentissä 52 % suurepi kuin valuma-alueelta otetuissa näytteissä. Sedimenttinäytteiden fosforin sorptiokyllästysaste oli kuitenkin samansuuruinen verrattuna valuma-alueelta otettuihin näytteisiin, sillä hapettuneessa sedimentissä oli 50 % enemmän alumiini- ja rautahydroksidien sitomaa fosforia. Näytteenottohetkellä sedimentti oli pelkistyneessä tilassa, jolloin sen vesiuuttoisen fosforin määrä oli huomattavasti suurempi kuin hapettuneessa sedimentissä. Vastaavasti sedimentin hapettuessa fosforin sorptiokyky kasvoi huomattavasti, sillä pelkistyneestä sedimentistä desorboitui fosforia kosteikon veteen. Tämä havaittiin myös astiakokeessa, sillä sedimentissä kasvanut raiheinä kärsi voimakkaasta fosforin puutoksesta niillä lannoitustasoilla, joilla valuma-alueen maanäytteessä kasvaneella raiheinällä ei silmämääräisesti havaittu esiintyvän puutosoireita. Sedimentin toiselle sadolle annetulla kolminkertaisella fosforin lisälannoituksella saavutettiin samansuuruiset sadon kuiva-ainemäärät, fosforipitoisuudet ja fosforin otot kuin valuma-alueen maanäytteissä kasvaneella ensimmäisellä sadolla oli. Astiakokeen tulosten perusteella pelkistyneessä tilassa ollut sedimentti soveltuu heikosti kasvintuotannon kasvualustaksi suuren fosforisorptiokykynsä ansiosta. Parhaiten sedimentti soveltuisi runsaasti helppoliukoista fosforia sisältäville alueille, kuten karjan jalottelutarhan pohjamateriaaliksi, vähentämään ympäristöön kohdistuvaa fosforikuormitusta.
Resumo:
Changes in the structure of plant communities may have much more impact on ecosystem carbon (C) cycling than any phenotypic responses to environmental changes. We studied these impacts via the response of plant litter quality, at the level of species and community, to persistent water-level (WL) drawdown in peatlands. We studied three sites with different nutrient regimes, and water-level manipulations at two time scales. The parameters used to characterize litter quality included extractable substances, cellulose, holocellulose, composition of hemicellulose (neutral sugars, uronic acids), Klason lignin, CuO oxidation phenolic products, and concentrations of C and several nutrients. The litters formed four chemically distinct groups: non-graminoid foliar litters, graminoids, mosses and woody litters. Direct effects of WL drawdown on litter quality at the species level were overruled by indirect effects via changes in litter type composition. The pristine conditions were characterized by Sphagnum moss and graminoid litters. Short-term (years) responses of the litter inputs to WL drawdown were small. In longterm (decades), total litter inputs increased, due to increased tree litter inputs. Simultaneously, the litter type composition and its chemical quality at the community level greatly changed. The changes that we documented will strongly affect soil properties and C cycle of peatlands.
Resumo:
Suomen maatalousmaihin kertynyttä fosforia hyödynnetään tehottomasti, ja samalla muokkauskerroksen suuri fosforimäärä on alttiina huuhtoutumiselle. Arbuskelimykorritsaa (AM) hyödyntämällä on mahdollista tehostaa viljelykasvin fosforinottoa ja kasvua, ja siten vähentää fosforin huuhtoutumista. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mykorritsan vaikutus kasvin kasvuun ja fosforinottoon karjanlantalannoituksella mineraalilannoitukseen verrattuna sekä näiden lannoitusten pitkäaikaisvaikutusta AM-sieniyhteisöihin. Jotta lannoituskäytäntöjen vaikutus mykorritsaan voitiin suhteuttaa muihin maan laatutekijöihin, näiden käytäntöjen vaikutus myös satomääriin sekä muihin maan laatumittareihin arvioitiin. Pitkäaikainen kenttäkoe perustettiin kolmelle paikkakunnalle Pohjois-Ruotsissa vuosina 1965–66. Kuusivuotinen viljelykierto koostui joko viisivuotisesta nurmesta ja ohrasta tai ohramonokulttuurista. Lannoituskäsittelyt 32-vuoden ajan olivat suositusten mukainen (NPK) ja edelliseen nähden kaksinkertainen (2NPK) mineraalilannoitus sekä karjanlantalannoitus (KL), jonka ravinnemäärä vastasi NPK -käsittelyä. Kolmen lannoituskäsittelyn vaikutusta mykorritsan tehokkuuteen kasvin kasvun ja fosforiravitsemuksen näkökulmasta tutkittiin astiakokeissa. Mykorritsasieniyhteisöjen toiminnallisten erojen selvittämiseksi tehtiin takaisin- ja ristiinsiirrostuskoe. (5 v-%) steriloitua maanäytettä NPK- ja KL -käsittelyistä siirrostettiin käsittelemättömiin maanäytteisiin, jotka olivat samoista lannoituskäsittelyistä. Mykorritsan positiivinen vaikutus kasvin kasvuun ja fosforiravitsemukseen oli suurin kun käytettiin karjanlantaa. NPK ja 2NPK -käsittelyiden välillä ei havaittu eroja. Takaisin- ja ristiinsiirrostuskokeessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Nurmi- ja ohrasadot olivat suurimmat kun mineraalilannoitetta annettiin suosituksiin nähden kaksinkertainen määrä. Satomäärät olivat yhtä suuret tai suuremmat kun käytettiin karjanlantaa NPK –lannoituksen sijaan. Karjanlantakäsittely lisäsi maaperän kokonaishiili- ja kokonaistyppipitoisuutta verrattuna NPK -käsittelyyn, joka sisälsi saman määrän ravinteita. Samalla huuhtoutumiselle altis liukoisen fosforin pitoisuus säilyi alhaisella tasolla. Karjanlanta edisti mykorritsan toimintaedellytyksiä, ja siksi mykorritsasta saatua hyötyä fosforinotossa ja kasvuvaikutuksena mineraalilannoitteisiin verrattuna, mutta se ei vaikuttanut mykorritsasieniyhteisön toiminnallisiin ominaisuuksiin. Karjanlantalannoitus paransi mitattuja maan ominaisuuksia kokonaisuudessaan, eikä se vähentänyt satoja.
Resumo:
Tutkielman tarkoituksena on rakentaa malli, jolla voidaan arvioida maitotilan toimintaa monipuolisesti ravinnehuuhtouman kannalta. Tavoitteena on ennen muuta analyyttinen tarkastelu siten, että kuitenkin huomioiden maidontuotannon ominaispiirteet, keskeisinä esimerkkeinä ravinnon, maidontuotannon ja lannan ominaisuuksien väliset riippuvuudet. Analyysissa tarkastellaan tilanomistajan yksityisen hyödynmaksimoinnin ja yhteiskunnan tavoitteiden eroavaisuutta. Lisäksi johdetaan optimaaliset ohjauskeinot ja arvioidaan eräiden yksinkertaisten ohjauskeinojen vaikuttavuutta. Mallin analysoinnin perusteella yksityinen ja yhteiskunnallinen optimiratkaisu eroavat toisistaan kaikkien päätösmuuttujien osalta. Ei voida kuitenkaan yleispätevästi sanoa muutosten merkittävyyttä tai suuntaa ottamatta kantaa mallin funktiomuotoihin ja parametriarvoihin. Optimaaliset ohjauskeinot tulisi asettaa keinolannoitteen ja lannan levitykselle, väkirehuruokinnalle ja säilörehun viljelylle, mutta ei eläinten määrälle. Toisaalta optimaaliset ohjauskeinot ovat hyvin monimutkaisia. Tarkasteltujen yksinkertaisempien ohjauskeinojen vaikuttavuutta ei voida tarkasti arvioida analyyttisella tasolla. Numeeristen tulosten perusteella yhteiskunnallisessa optimissa eläinmäärä olisi hieman yksityistä optimia pienempi, väkirehun käyttö vähäisempää, enemmän peltoa allokoitaisiin säilörehun viljelyyn ja lannoitustasot olisivat kautta linjan hieman pienemmät. Lannanlevitykset eroavat etäisyyden suhteen: molemmissa tapauksissa lannanlevityksen intensiteetti kasvaa kohti tilan keskusta kuljettaessa, mutta yksityisessä optimissa lähimmälle pellolle dumpataan kaikki ylimääräinen lanta, kun taas yhteiskunnallisessa optimissa lanta levitetään tasaisemmin eri pelloille. Ero kokonaishyvinvoinnissa jää pieneksi, mutta eläinmäärän kasvu kärjistäisi lannan dumppauksen aiheuttamia huuhtoumahaittoja. Yksinkertaisista ohjauskeinoista lannoitusrajoitus sekä ravinne- ja keinolannoitevero osoittautuivat kohtalaisen käyttökelpoisiksi numeeristen tulosten perusteella. Sen sijaan eläinmäärän rajoittaminen ja lannan kuljetuskustannuksia kompensoivat tuet vaikuttavat tulosten perusteella huonoilta ratkaisuilta.
Resumo:
Plants exhibit certain intra-fruit positional patterns in the development of seeds. These patterns have been generally interpreted to be a consequence of resource and fertilization gradients. However, such positional patterns might also be shaped by the 'neighbour effect', wherein formation and development of a seed at any position might positively or negatively influence those of other seeds in the neighbourhood. In this article, we examine the role of such neighbour effect in shaping the positional pattern of seeds in the pods of Erythrina suberosa. The results suggest the existence of a positive neighbour effect leading to a higher frequency of seeds in contiguous positions.
Resumo:
The specific role of oestrogen in follicular maturation, ovulation and early embryonic development was investigated using Fadrozole (CGS 16949A), a non-steroidal aromatase inhibitor, to block oestrogen synthesis specifically and effectively in experimental animals. Induced and normal cyclical follicular maturation as well as normal and hCG/LH-induced ovulation were relatively unaffected by significantly depleting oestrogen in all animals (hamsters, rabbits, monkeys) studied other than rats. Fadrozole treatment significantly reduced the number of healthy antral follicles produced and the ovulatory response to exogenous hCG of immature rats primed with pregnant mares' serum gonadotrophin. The effect was specific, in that exogenously administered oestrogen reversed the blockade. Depletion of oestrogen, starting early in pro-oestrus in hamsters, had no effect on ovulation, oocyte maturation and fertilization, as normal implantation sites were seen on day 6 after coitus. In rabbits, oestrogen depletion during the periovulatory phase affected oviductal morphology and function. Although fertilization was not impaired, early embryo development did not appear to be normal. In monkeys, oestrogen depletion during the follicular phase did not lead to a block of follicular maturation or ovulation but resulted in a significant reduction in secretion of cervical mucus. Administration of either Fadrozole or Tamoxifen during the early luteal phase in cyclic monkeys that were allowed to mate prevented implantation and this appears to be due to impaired fertilization or faulty embryo development. These results suggest that, although there is a clear requirement for oestrogen to support the reproductive cycle in the female, the need for oestrogen in regulating specific events is species dependent.
Resumo:
Spatial and temporal variation in foliar phenology plays a significant role in growth and reproduction of a plant species. Foliar phenology is strongly influenced by environmental factors such as rainfall. A study on phenology of tropical montane forests was undertaken in three different forest patches of the Nilgiri Mountains in peninsular India above 2000 meters ASL. Since August 2000, 500 trees belonging to 70 species of angiosperms were monitored for both vegetative and reproductive phenologies on a monthly basis. Climate data were collected from nearby weather stations. This paper reports results of the study from August 2000 - August 2003 on foliar phenology. Non-parametric correlations and multiple regressions were performed to analyse the influence of environmental factors such as rainfall, temperature and sunshine on foliar phenology. It was found that moisture related factors had a negative influence on the leaf initiation. Circular statistical analyses were performed to understand the seasonality in different phenophases of foliar phenology. Different phenophases of leafing were not significantly seasonal. Results are discussed and compared among three different forest patches on the Nilgiri plateau and also with other montane forest patches across the globe.