Nykytaiteen alkukuvat : Postjungilainen estetiikka nykykuvataiteen tulkintavälineenä

Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia. Avainsanat: Estetiikka, taidefilosofia, taide, tulkinta, Jung, jungilaisuus, postjungilaisuus, nykytaide, nykykuvataide, kuvataide, tiedostamaton, kollektiivinen, kollektiivinen tiedostamaton, arkkityypit, symbolit, amplifikaatio

Suomalaisten nuorten historiakulttuuri : Historian kohtaaminen ja käyttö 8.-luokkalaisten nuorten arkipäivän elämässä

Tutkimuskohteenani on vuonna 1988 syntyneiden suomenkielisten suomalaisten nuorten historiakulttuuri ja historiatietoisuus. Tutkimustehtävä kiteytyi kolmeen pääkysymykseen: mitkä historian välittäjäkanavat vaikuttavat eniten nuorten käsityksiin menneisyydestä, millä tavoin ja kuinka usein nuoret törmäävät historiaan arkielämässään ja millaiset historialliset tapahtumat ovat nuorille merkityksellisiä. Tutkimusjoukko muodostui 1093 kahdeksasluokkalaisesta, jotka vastasivat lomakekyselyyn kevätlukukaudella 2003. Menetelmänä käytettiin ryväsotantaa. Kyselylomake sisälsi pääosin suljettuja kysymyksiä. Tutkimuksen metodit ovat pääosin kvantitatiivisia. Analyysissa käytettiin frekvenssilaskentaa, keskiarvojen vertailua sekä havainnollistuksena taulukoita ja pylväsdiagrammeja. Kvantitatiivisilla menetelmillä kartoitettiin yleiskuvaa nuorten historiakulttuurista sekä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Kvalitatiivista tutkimusotetta käytettiin avointen kysymysten kohdalla sekä analysoitaessa historian välittäjäkanavia julkisten ja kansanomaisten - oman, perheen ja suvun sisäisten sekä suvun ulkopuolisten - historian esityksinä. Nuorten historiatietoisuutta muokkaa eniten kouluopetus, jota vahvistaa median ylläpitämä julkinen historiakulttuuri. Viikoittaisissa historian kohtaamisissa poikien historiakulttuuria leimasivat tyttöjä enemmän julkiset historianesitykset - sanomalehdet ja visuaalinen eläytyminen television kautta - sekä historialliset roolipelit. Tyttöjen viikoittaisessa historian kohtaamisessa nousi voimakkaasti esille oman, henkilökohtaisen ja suvun historian käsittely päiväkirjan kirjoittamisen, muistoesineiden ja valokuvien kautta.Tytöt käyttävätkin historiaa oman elämänhistoriansa jäsentämisen sekä tradition siirtämisen tarkoituksessa. Nimenomaan heidän kauttaan näyttää elävän vahvana suvun muisteluperinne. Vaikka nuoret kohtaavat kansanomaisia historianesityksiä enemmän kuin julkista historiakulttuuria, heidän historiatietoisuutensa keskittyy jälkimmäiseen. He mieltävät tärkeäksi historiaksi lähinnä kansallisen menneisyyden ja historiakulttuurin julkiset muodot. Kouluopetuksen vaikutus näkyi nuorten vahvana uskona kansalliseen kertomukseen. Nuoret näkevät erityisen tärkeäksi Suomen itsenäisyyden ja Suomen sodat 1939-45 voitettuina itsenäisyyskamppailuina. Mannerheimia arvostettiin Suomen historian tärkeimpänä samaistumiskohteena ja Suomen sotien merkitys kulminoitui suvun jäsenten kohtaloiden ja kansallisen julkisen historian limittymiseen. Historian reseptiossa jatkotutkimuksen aiheita voisivat olla maaseudulla ja kaupungissa elävien nuorten historiakulttuurien erojen sekä erilaisten historiakulttuuristen alaryhmien hahmottaminen. Empiiristä kartoitusta ja vertailevaa tutkimusta voisi tehdä myös eri ikäryhmien historiakulttuurien välillä.

Serum immunoreactive pancreatic lipase and cationic trypsinogen for the assessment of exocrine pancreatic function in older patients with cystic fibrosis

Indirect and qualitative tests of pancreatic function are commonly used to screen patients with cystic fibrosis for pancreatic insufficiency. In an attempt to develop a more quantitative assessment, we compared the usefulness of measuring serum pancreatic lipase using a newly developed enzyme-linked immunosorbent immunoassay with that of cationic trypsinogen using a radioimmunoassay in the assessment of exocrine pancreatic function in patients with cystic fibrosis. Previously, we have shown neither lipase nor trypsinogen to be of use in assessing pancreatic function prior to 5 years of age because the majority of patients with cystic fibrosis in early infancy have elevated serum levels regardless of pancreatic function. Therefore, we studied 77 patients with cystic fibrosis older than 5 years of age, 41 with steatorrhea and 36 without steatorrhea. In addition, 28 of 77 patients consented to undergo a quantitative pancreatic stimulation test. There was a significant difference between the steatorrheic and nonsteatorrheic patients with the steatorrheic group having lower lipase and trypsinogen values than the nonsteatorrheic group (P < .001). Sensitivities and specificities in detecting steatorrhea were 95% and 86%, respectively, for lipase and 93% and 92%, respectively, for trypsinogen. No correlations were found between the serum levels of lipase and trypsinogen and their respective duodenal concentrations because of abnormally high serum levels of both enzymes found in some nonsteatorrheic patients. We conclude from this study that both serum lipase and trypsinogen levels accurately detect steatorrhea in patients with cystic fibrosis who are older than 5 years but are imprecise indicators of specific pancreatic exocrine function above the level needed for normal fat absorption.

Age-related alterations in immunoreactive pancreatic lipase and cationic trypsinogen in young children with cystic fibrosis

Serum immunoreactive pancreatic lipase and cationic trypsinogen are elevated in young infants with cystic fibrosis (CF) and may be useful neonatal screening tests for CF. We compared lipase measured by a recently developed ELISA immunoassay with trypsinogen measured by radioimmunoassay in 70 children (ages 0.1 to 9.9 years) with CF who had various degrees of pancreatic dysfunction and in 79 similarly aged children without CF (controls). In the control children, lipase activity increased with advancing age, whereas trypsinogen showed no age-related trend. Lipase and trypsinogen were significantly elevated in the infants with CF who were younger than 1 year, irrespective of pancreatic function (trypsinogen, P<0.001; lipase, P<0.05). Sensitivities in detecting CF were 76% and 90% for lipase and trypsinogen, respectively. After the first year of life, lipase and trypsinogen values declined toward normal, the rate of decline of lipase being greater than that of trypsinogen; 67% of lipase values were within or below the normal range by 3 years, whereas 67% of trypsinogen values continued to be elevated. We conclude that trypsinogen is an excellent screening test for CF in young infants regardless of pancreatic function, and that the addition of a serum pancreatic lipase determination does not improve the accuracy of trypsinogen as a screening test for cystic fibrosis.

Structure of the K12 capsule containing 5,7-di-N-acetylacinetaminic acid from Acinetobacter baumannii isolate D36

The repeat unit of the K12 capsular polysaccharide isolated from the Acinetobacter baumannii global clone 1 clinical isolate, D36, was elucidated by means of chemical and spectroscopical methods. The structure was shown to contain N-acetyl-D-galactosamine (D-GalpNAc), N-acetyl-D-fucosamine and N-acetyl-L-fucosamine linked together in the main chain, with the novel sugar, 5,7-diacetamido-3,5,7,9-tetradeoxy-L-glycero-L-altro-non-2-ulosonic acid (5,7-di-N-acetylacinetaminic acid or Aci5Ac7Ac), attached to D-GalpNAc as a side branch. This matched the sugar composition of the K12 capsule and the genetic content of the KL12 capsule gene cluster reported previously. D-FucpNAc was predicted to be the substrate for the initiating transferase, ItrB3, with the Wzy polymerase making a α-D-FucpNAc-(1 → 3)-D-GalpNAc linkage between the repeat units. The three glycosyltransferases encoded by KL12 are all retaining glycosyltransferases and were predicted to form specific linkages between the sugars in the K12 repeat unit.

Structure of the K6 capsular polysaccharide from Acinetobacter baumannii isolate RBH4

The structure of the capsular polysaccharide (CPS) from an Acinetobacter baumannii global clone 2 (GC2) clinical isolate RBH4 that carries the KL6 gene cluster was elucidated by means of chemical and spectroscopical methods. The repeating unit of K6 CPS is linear and contains N-acetyl-d-galactosamine (d-GalpNAc), two d-galactose (d-Galp) residues and 5,7-di-N-acetylpseudaminic acid (Pse5Ac7Ac). The synthesis of these sugars could be attributed to genes in the KL6 capsule biosynthesis gene cluster, and the formation of the linkages between the sugars were assigned to glycosyltransferases or the Wzy polymerase encoded in KL6.

Repeatable Condition-Invariant Visual Odometry for Sequence-Based Place Recognition

This paper describes a vision-only system for place recognition in environments that are tra- versed at different times of day, when chang- ing conditions drastically affect visual appear- ance, and at different speeds, where places aren’t visited at a consistent linear rate. The ma- jor contribution is the removal of wheel-based odometry from the previously presented algo- rithm (SMART), allowing the technique to op- erate on any camera-based device; in our case a mobile phone. While we show that the di- rect application of visual odometry to our night- time datasets does not achieve a level of perfor- mance typically needed, the VO requirements of SMART are orthogonal to typical usage: firstly only the magnitude of the velocity is required, and secondly the calculated velocity signal only needs to be repeatable in any one part of the environment over day and night cycles, but not necessarily globally consistent. Our results show that the smoothing effect of motion constraints is highly beneficial for achieving a locally consis- tent, lighting-independent velocity estimate. We also show that the advantage of our patch-based technique used previously for frame recogni- tion, surprisingly, does not transfer to VO, where SIFT demonstrates equally good performance. Nevertheless, we present the SMART system us- ing only vision, which performs sequence-base place recognition in extreme low-light condi- tions where standard 6-DOF VO fails and that improves place recognition performance over odometry-less benchmarks, approaching that of wheel odometry.

Meän tapa puhua : Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena

This folk linguistic and human geographic study deals with dialect awareness, dialect use and place attachment. The study discusses theoretical and methodological issues current in sociolinguistics suggesting that the study of attitudes should be regarded as a core area in the study of variation and change. Furthermore, it is suggested that instead of putting effort into improving mental mapping methodology (adopted into folk linguistics from behavioural geography of the 1960 s), the more up-to-date thinking of space in geography should be adopted. The region and the dialect are treated as perceptual constructs in the study. The dialect perceptions of high school seniors in the Finnish Tornio Valley are examined trough a triangulation method involving a questionnaire, interviews and dialect recognition test as the research methods. The h in non-initial syllables (e.g. lähethä(ä)n, saunhaan ~ sauhnaan let s go into sauna ) turns out, expectedly, as the most salient feature in the dialect awareness of the locals and in terms of local identity construction. This feature is no longer heard in most of the present dialects of Finnish but is still thriving in the Tornio Valley in the cross-border dialect area. The metathetic variant (saunhaan > sauhnaan into sauna , käymhään > käyhmään to go ) is a characteristic feature of the Tornio Valley dialect. However, individual differences have long been found in the use of the h. This study challenges the essentialist variationist view of social categories (gender) by analysing variation from a quantitative but emic and human geographic point of view. The study shows that the variation of the h is statistically significantly patterned in terms of the degree of feeling of insideness vs. outsideness. New light is shed on the gender differences found in earlier sociolinguistic studies: differences in dialect use between and inside gender groups are illuminated by the fact that, in this case, it is young women who are generally less attached to the local community than young men, but this does not hold for all the individuals. The ideological motivation for preservation of the h seems to be based on the imagined community of Tornio Valley covering both the Swedish and the Finnish valley area. The general image of the dialect area and it s speakers, the shared cognitive dialect boundaries of the locals and the particularly deep level of awaress of the linguistic variation of the h are notable resources of the Tornio valley identity. Hyperdialectic forms analogical to the most frequently attested metathetic forms are found in the interview data, predicting that in this dialect the h will be maintained also in the future.

Laughing with the lecturer: The use of humour in shaping university teaching

This paper addresses the ways in which humour is used by university academics to shape teaching personas. Based upon the work of Mauss and Foucault, and employing semi-structured, in-depth interviews with a range of university teachers, this research suggests that most tertiary teachers deliberately fashion various kinds of teaching persona, which they then perform in lectures and tutorials. The use of humour is widely seen as an important component within this form of self-shaping, as it fits within dominant frameworks of expectation regarding contemporary models of “edutainment”. This research demonstrates that a wide range of practices of the self—including physical, verbal, and relational elements—are employed by academics as part of shaping various humorous teaching personas. Some boundaries exist limiting the use of these pedagogic characters; for example, arguments about natural ability with humour prefigure who is most likely to deploy humour as a practice of professional self-formation. Also, professional concerns regarding seniority and job security are also factored into decision-making regarding those humorous personas likely to be considered appropriate within particular tertiary teaching contexts.

Kaunhiista kauhniiseen, satheesta satteeseen : Jälkitavuissa säilyneen h:n variaatiosta Pellossa vuoden 1995 aineiston valossa

Tutkielmassa tarkastellaan jälkitavuissa säilyneen, alun perin vokaalienvälisen h:n nykyedustusta Tornionlaakson Pellossa sosiolingvistisen teorian valossa. Keskeisenä tutkimusongelmana on variaation jasen muuttumisen suunnan selvittäminen, mitä tutkitaan sekä näennäis- että reaaliajallisen metodin turvin. Lisäksi pohditaan, millaiset kielensisäiset tekijät muutoksia ohjaavat. Reaaliaikaisen vertailun mahdollistavat Kirsi Kunnarin vuonna 1983 valmistuneen pro gradu -työn jälkitavujen h:ta koskevat tulokset Pellosta (informantit syntyneet vuosina 1898-1967). Pääpaino on kuitenkin näennäisajallisessa vertailussa; variaatiota tarkastellaan yksityiskohtaisesti erityisesti kielelliseltä kannalta, mikä on vaatinut perusteellista aineiston käsittelyä. Näennäisajallisessa tarkastelussa verrataankahden haastatellun ikäryhmän kieltä: nuorten (syntyneet vuosina 1986-1977) ja keski-ikäisten (syntyneet vuosina 1964-1945). Nuoria informantteja, joita on 14, on haastateltu pääosin pareittan. Vertailuryhmä, keski-ikäiset, koostuu heidän vanhem mistaan (7 informanttia). Nauhatunteja on yhteensä n. 13. Tulokset osoittavat, että toisin kuin muualla Peräpohjolassa, yleiskielen mukainen katovariantti (kou-luun) ei ole merkittävästi yleistynyt pellolaisten puhekielessä viimeisten neljän sukupolven aikana. Vokaalienvälisessä asemassa (koulu-h-un) h:ta ei nykypellolaisilla enää tapaa, ja ns. sisäheittoinenvariantti (koul-huun) on nuorten ryhmässä selvästi vähemmän suosiossa kuin keski-ikäisillä. Tornionjoki­laaksolainen, metateettinen h-variantti (kouh-luun) on yhä elinvoimainen: sen käyttö on nuorillakin lisääntynyt. Metateesi ei ole kuitenkaan kvantitatiivisesti juurikaan yleistynyt niissä fonotaktisissa ympäristöissä, joissa se aiheesta tehdyn väitöskirjan (1992) mukaan on ollut aiemmilla sukupolvilla harvinainen. Tätä saattaa osittain selittää tiettyjen puhekielisyyksien yleistyvä käyttö, mikä vaikuttaa eniten juuri näissä fonotaktisissa ympäristöissä siten, ettei metateesin toteutumiselle ole edellytyksiä. Pellon nykyisessä jälkitavujen h:n variaatiossa on osallisena vielä yksi variantti: assimiloitunut h (talhoon > talloon; toisheen > toisseen; kauphaan > kauppaan). Aiemmin tutkituilla sukupolvilla assimilaatiomuutos on ollut harvinainen, mutta nyt se on yleistynyt erityisesti nuorilla tytöillä. h:n assimilaatiossa syntyvät muodot lankeavat usein yhteen alueella jokseenkin fonemaattisena esiintyvän yleisgeminaation kanssa, osa muodoista muistuttaa erikoisgeminaatiota ja pieni osa yleiskielisiä muotoja. Tutkielmassa kyseenalaistetaan kielellisten seikkojen nojalla kyseisten muotojen tulkitseminen h:n assimilaatiosta johtuvaksi: assimiloituneiksi tulkituissa h-tapauksissa sekä konsonantin että sitä seuraavan vokaalin pituusdistribuutiot tukevat ajatusta, että ainakin yleisgeminaatiokonteksteissa assimilaatiomuodot ovat puhujan kannalta "mentaalista geminaatiota". Assimilaatiomuodot rinnastetaan tutkielmassa katomuotoihin sikäli, että niissäkin h on tasoittunut. Merkittävä ero on tavujen kvantiteettisuhteissa: assimilaatiomuodoissa ne säilyvät ennallaan (tal-hoon > tal-loon), katomuodoissa muuttuvat (ta-loon). h:n assimilaatiolla ja metateesilla epäillään aineistonperusteella olevan yhteisen tehtävän: sisäheittoisten talhoon, satheen -muotojen karttaminen tavujen kavantiteettisuhteita rikkomatta. Esitetyn hypoteesin mukaan syynä ovat suomen fonotaksille vieraat konsonantin + h:n yhtymät, jotka aikoinaan syntyivät murteeseen vokaalin heityttyä h:n edeltä.

Reasoning about natural language phrases for semantic goal driven exploration

This paper presents a symbolic navigation system that uses spatial language descriptions to inform goal-directed exploration in unfamiliar office environments. An abstract map is created from a collection of natural language phrases describing the spatial layout of the environment. The spatial representation in the abstract map is controlled by a constraint based interpretation of each natural language phrase. In goal-directed exploration of an unseen office environment, the robot links the information in the abstract map to observed symbolic information and its grounded world representation. This paper demonstrates the ability of the system, in both simulated and real-world trials, to efficiently find target rooms in environments that it has never been to previously. In three unexplored environments, it is shown that on average the system travels only 8.42% further than the optimal path when using only natural language phrases to complete navigation tasks.

Lärarens direktiv i svenskundervisningen i grundskolan

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani opettajan direktiivejä eli ohjailevia lausumia peruskoulun ruotsinopetuksessa. Aineistoni koostuu kuudennella ja kahdeksannella luokalla nauhoitetuista ruotsintunneista, ja sitä on yhteensä 3 tuntia 15 minuuttia. Analysoin sitä, miten opettaja muotoilee direktiivinsä, annetaanko direktiivit suomeksi vai ruotsiksi ja miten opettajan ohjaileva puhe vaikuttaa oppilaiden käytökseen. Direktiivien tehtävänä on saada oppilaat toimimaan opettajan toivomalla tavalla. Direktiivit ovat yleensä vierusparin etujäseniä, jolloin oppilaiden kielellinen tai ei-kielellinen reaktio muodostaa jälkijäsenen. Opettajan direktiivi voi olla myös jälkijäsen, jolloin se on reaktio siihen, mitä oppilaat ovat tehneet. On preferoitua, että oppilaat noudattavat opettajan ohjeita. Opettaja voi käyttää direktiivinä imperatiivia, kysymys- ja väitelausetta sekä nominaalilauseketta. Imperatiivi on tunnusmerkitön tapa ilmaista ohjailua, ja opettaja käyttää sitä rutiininomaisissa kehotuksissa. Kysymyslauseen muotoisia direktiivejä opettaja käyttää varmistaakseen, että opetus voi jatkua, ja säilyttääkseen työrauhan. Väitelauseilla opettaja puolestaan antaa erilaisia ohjeita ja säätelee työrauhaa. Nominaalilauseketta opettaja voi käyttää direktiivinä antaessaan oppilaalle vastausvuoron tai kieltäessään oppilasta häiritsemästä työrauhaa. Suomea käytetään direktiiveissä, jotka liittyvät kieliopin opettamiseen, kun taas ruotsiksi ilmaistaan usein toistuvat direktiivit. Usein opettaja käyttää ensin ruotsia ja toistaa sitten direktiivin suomeksi. Opettajan institutionaaliseen rooliin kuuluu se, että hänellä on auktoriteetti luokkahuoneessa. Siksi oppilaiden on noudatettava opettajan ohjeita, ja tavallisesti he tekevätkin niin, mutta siihen kuluu joskus paljon aikaa.

Making Sense of Mass Education, 2nd Edition

Making Sense of Mass Education provides an engaging and accessible analysis of traditional issues associated with mass education. The book challenges preconceptions about social class, gender and ethnicity discrimination; highlights the interplay between technology, media, popular culture and schooling; and inspects the relevance of ethics and philosophy in the modern classroom. This new edition has been comprehensively updated to provide current information regarding literature, statistics and legal policies, and significantly expands on the previous edition's structure of derailing traditional myths about education as a point of discussion. It also features two new chapters on Big Data and Globalisation and what they mean for the Australian classroom. Written for students, practising teachers and academics alike, Making Sense of Mass Education summarises the current educational landscape in Australia and looks at fundamental issues in society as they relate to education.

Big data

Making Sense of Mass Education provides an engaging and accessible analysis of traditional issues associated with mass education. The book challenges preconceptions about social class, gender and ethnicity discrimination; highlights the interplay between technology, media, popular culture and schooling; and inspects the relevance of ethics and philosophy in the modern classroom. This new edition has been comprehensively updated to provide current information regarding literature, statistics and legal policies, and significantly expands on the previous edition's structure of derailing traditional myths about education as a point of discussion. It also features two new chapters on Big Data and Globalisation and what they mean for the Australian classroom. Written for students, practising teachers and academics alike, Making Sense of Mass Education summarises the current educational landscape in Australia and looks at fundamental issues in society as they relate to education.

Normative values for corneal nerve morphology assessed using corneal confocal microscopy: A multinational normative data set

OBJECTIVE Corneal confocal microscopy is a novel diagnostic technique for the detection of nerve damage and repair in a range of peripheral neuropathies, in particular diabetic neuropathy. Normative reference values are required to enable clinical translation and wider use of this technique. We have therefore undertaken a multicenter collaboration to provide worldwide age-adjusted normative values of corneal nerve fiber parameters. RESEARCH DESIGN AND METHODS A total of 1,965 corneal nerve images from 343 healthy volunteers were pooled from six clinical academic centers. All subjects underwent examination with the Heidelberg Retina Tomograph corneal confocal microscope. Images of the central corneal subbasal nerve plexus were acquired by each center using a standard protocol and analyzed by three trained examiners using manual tracing and semiautomated software (CCMetrics). Age trends were established using simple linear regression, and normative corneal nerve fiber density (CNFD), corneal nerve fiber branch density (CNBD), corneal nerve fiber length (CNFL), and corneal nerve fiber tortuosity (CNFT) reference values were calculated using quantile regression analysis. RESULTS There was a significant linear age-dependent decrease in CNFD (-0.164 no./mm(2) per year for men, P < 0.01, and -0.161 no./mm(2) per year for women, P < 0.01). There was no change with age in CNBD (0.192 no./mm(2) per year for men, P = 0.26, and -0.050 no./mm(2) per year for women, P = 0.78). CNFL decreased in men (-0.045 mm/mm(2) per year, P = 0.07) and women (-0.060 mm/mm(2) per year, P = 0.02). CNFT increased with age in men (0.044 per year, P < 0.01) and women (0.046 per year, P < 0.01). Height, weight, and BMI did not influence the 5th percentile normative values for any corneal nerve parameter. CONCLUSIONS This study provides robust worldwide normative reference values for corneal nerve parameters to be used in research and clinical practice in the study of diabetic and other peripheral neuropathies.