Improved Search for a Higgs Boson Produced in Association with Z→l+l- in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present a search for the standard model Higgs boson produced with a Z boson in 4.1 fb^-1 of data collected with the CDF II detector at the Tevatron. In events consistent with the decay of the Higgs boson to a bottom-quark pair and the Z boson to electrons or muons, we set 95% credibility level upper limits on the ZH production cross section times the H -> b bbar branching ratio. Improved analysis methods enhance signal sensitivity by 20% relative to previous searches beyond the gain due to the larger data sample. At a Higgs boson mass of 115 GeV/c^2 we set a limit of 5.9 times the standard model value.

Search for Exclusive Z-Boson Production and Observation of High-Mass pp̅ →pγγp̅ →pl+l-p̅ Events in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present a search for exclusive Z boson production in proton-antiproton collisions at sqrt(s) = 1.96 TeV, using the CDF II detector at Fermilab. We observe no exclusive Z->ll candidates and place the first upper limit on the exclusive Z cross section in hadron collisions, sigma(exclu) gammagamma->p+ll+pbar, and measure the cross section for M(ll) > 40 GeV/c2 and |eta(l)|

New Solid State Forms of the Anti-HIV Drug Efavirenz. Conformational Flexibility and High Z ` Issues

Structural information on the solid forms of efavirenz, a non-nucleoside reverse transcriptase inhibitor, is limited, although various polymorphic forms of this drug have been patented. We report here structural studies of four new crystal forms a pure form, a cyclohexane solvate, and cocrystals with 1,4-cyclohexanedione and 4,4'-bipyridine. Temperature dependent single-crystal to single-crystal phase transitions are observed for the pure form and for the cyclohexane solvate with an increase in the number of symmetry independent molecules, Z', upon a lowering of temperature. Other issues related to these solid forms, such as thermal stability, conformational flexibility, and high Z' occurrences, are addressed by using a combined experimental and computational approach.

(Z)-2-(2-Isopropyl-5-methylphenoxy)-N`-(2-oxoindolin-3-ylidene)acetohydrazide

In the title Mannich base, C20H21N3O3, an isatin derivative of thymol the O-CH2-C(=O)-N(H)-N fragment connecting the aromatic and fused-ring systems is approximately planar, with the N-N single bond in a Zmconfiguration. The amino H atom of this N-N fragment is intramolecularly hydrogen bonded to the carbonyl O atom of the indolinone fused ring as well as to the phenoxy O atom of the aromat ring. The amino H atom of the indoline fused ring forms a hydrogen bond with the double-bond O atom of an adjacent molecule, this hydrogen bond giving rise to a linear chain motif.

Role of the environment in the interaction of nonintercalators with Z-DNA

Interaction of the DNA binding nonintercalators Netropsin, Distamycin and the mPD derivative with Z-DNA has been studied. It has been found that environmental factors like the solvent and added cations significantly modulate the interaction of these ligands with Z-DNA. However no definite Z to B transition in presence of these ligands was found in any case, in contrast to previously reported results (Ch. Zimmer, C. Marck and W. Guschlbauer, FEBS Lett. 154, 156-160 (1983)).

Conformations of peptides containing Z-alpha,beta-dehydroleucine (delta ZLeu). A comparison of Boc-Pro-delta ZLeu-Gly-NHEt and Boc-Pro-delta ZPhe-Gly-NHEt.

Two tripeptides of the type Boc-Pro-ΔZX-Gly-NHEt (where X = Leu, Phe) have been synthesized and their solution conformations investigated by 270 MHz 1H n.m.r. and i.r. spectroscopy. These conformational studies indicated that ΔZLeu, similar to ΔZPhe, has a strong tendency to stabilize folded Type II β-turn conformations when present at i + 2 position.

Conformations of dehydrophenylalanine containing peptides: nmr studies of an acyclic hexapeptide with two delta Z-Phe residues

The conformation of an acyclic dehydrophenylalanine (delta Z-Phe) containing hexapeptide, Boc-Phe-delta Z-Phe-Val-Phe-delta Z-Phe-Val-OMe, has been investigated in CDCl3 and (CD3)2SO by 270-MHz 1H-nmr. Studies of NH group solvent accessibility and observation of interresidue nuclear Overhauser effects (NOEs) suggest a significant solvent-dependent conformational variability. In CDCl3, a population of folded helical conformations is supported by the inaccessibility to solvent of the NH groups of residues 3-6 and the detection of several NiH----Ni + 1H NOEs. Evidence is also obtained for conformational heterogeneity from the detection of some Ci alpha H----Ni + 1H NOEs characteristic of extended strands. In (CD3)2SO, the peptide largely favors an extended conformation, characterized by five solvent-exposed NH groups and successive Ci alpha H----Ni + 1H NOEs for the L-residues and Ci beta H----Ni + 1H NOEs for the delta Z-Phe residues. The results suggest that delta Z-Phe residues do not provide compelling conformational constraints.

Interaction between the Z-type DNA duplex and 1,3-propanediamine:crystal structure of d(CACGTG)(2) at 1.2 angstrom resolution

The crystal structure of a hexamer duplex d(CACGTG)(2) has been determined and refined to an R-factor of 18.3% using X-ray data up to 1.2 angstrom resolution. The sequence crystallizes as a left-handed Z-form double helix with Watson-Crick base pairing. There is one hexamer duplex, a spermine molecule, 71 water molecules, and an unexpected diamine (Z-5, 1,3-propanediamine, C3H10N2)) in the asymmetric unit. This is the high-resolution non-disordered structure of a Z-DNA hexamer containing two AT base pairs in the interior of a duplex with no modifications such as bromination or methylation on cytosine bases. This structure does not possess multivalent cations such as cobalt hexaammine that are known to stabilize Z-DNA. The overall duplex structure and its crystal interactions are similar to those of the pure-spermine form of the d(CGCGCG)(2) structure. The spine of hydration in the minor groove is intact except in the vicinity of the T5A8 base pair. The binding of the Z-5 molecule in the minor grove of the d(CACGTG)(2) duplex appears to have a profound effect in conferring stability to a Z-DNA conformation via electrostatic complementarity and hydrogen bonding interactions. The successive base stacking geometry in d(CACGTG)(2) is similar to the corresponding steps in d(CG)(3). These results suggest that specific polyamines such as Z-5 could serve as powerful inducers of Z-type conformation in unmodified DNA sequences with AT base pairs. This structure provides a molecular basis for stabilizing AT base pairs incorporated into an alternating d(CG) sequence.

Isoselenocyanates derived from Boc/Z-amino acids: synthesis, isolation,characterization, and application to the efficient synthesis of unsymmetrical selenoureas and selenoureidopeptidomimetics

Isoselenocyanates derived from Boc/Z-amino acids are prepared by the reaction of the corresponding isonitriles with selenium powder in presence of triethylamine at reflux. The utility of these new classes of isoselenocyanates in the preparation of selenoureidodipeptidomimetics possessing both amino as well as carboxy termini has been accomplished. The H-1 NMR analysis confirmed that the protocol involving the conversion of isonitriles to isoselenocyanates and their use as coupling agents in assembling selenour-eido derivatives is free from racemization. (C) 2010 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Interruptions of (CG)n sequences by GG, TG and CA need not prevent B to Z transition in solution

Oligonucleotides containing alternating purines-pyrimidines with AT base pairs have been shown to exist in the Z-form preferably in solid state. We report that oligodeoxyribonucleotides with GG, TG and CA interruptions in their alternating CG sequences can undergo B to Z transition in solution in the absence of any chemical modification or topological constraint. The sequences, d(CGCGCGGCGCGC) and d(CGTGCGCACG) have been synthesised and shown to adopt Z- conformation in presence of millimolar concentrations of Ni2+ under low water activity conditions. Significance of GG, TG and CA interruptions in the B to Z transition is discussed.

Oikeusvaltion paradoksin äärellä. Tasavallan suojelulakiesityksistä käyty eduskuntakeskustelu vuosina 1930 ja 1936

Tutkimuksessa lähestytään oikeusvaltion paradoksia tarkastelemalla sen ilmenemistä valtiopäiväkeskusteluissa, joita käytiin hallituksen esityksistä tasavallan suojelulaiksi vuosina 1930 ja 1936. Oikeusvaltion paradoksin ytimessä on kysymys siitä, miten yksityisen oikeussubjektin myös valtion harjoittamalta mielivallalta nauttima suoja voidaan taata, kun eduskunta on ylin lainsäätäjä ja voi muuttaa myös perustuslakia, jossa tuo suoja taataan. Tämä kysymys korostuu etenkin poikkeusoloissa, jolloin toimeenpanovallalla tulisi olla riittävät valtuudet vaikean tilanteen ratkaisemiseksi. Oikeusvaltion paradoksin kannalta keskeisiä ovat muodollinen, laillisuutta ja muotoja painottava sekä materiaalinen, oikeusjärjestyksen sisällöllisiä periaatteita, kuten perusoikeuksia painottava oikeusvaltiotulkinta. Nämä kaksi tulkintaa ovat vaikeissa tilanteissa toistensa kanssa ristiriidassa ja päättäjät joutuvat tasapainoilemaan niiden välillä: toimiako tehokkaasti yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi, jolloin on riski valtion sisältä käsin tapahtuvasta oikeusvaltion murenemisesta, vai kunnioittaako perusoikeuksia ja altistaa valtakunta ulkoiselle vallankaappaukselle tai muille järjestyshäiriöille. Tutkimuskysymystä tarkastellaan vuosina 1930 ja 1936 eduskunnalle annettujen hallituksen tasavallan suojelulakiesitysten myötä. Esitykset tasavallan suojelulaiksi antoivat presidentille oikeuden, mikäli valtakuntaa uhkasi vaara tai yleinen järjestys ja turvallisuus olivat uhattuina, rajoittaa tiettyjä hallitusmuodon toisessa luvussa taattuja perusoikeuksia. Vuonna 1930 lapuanliikkeen aiheuttama vallankaappauksen uhka oli todellinen ja hallituksen oli pakko antaa sen vaatimia säädöksiä kommunistisen toiminnan tukahduttamiseksi. Paradoksaalisesti laki oli samanaikaisesti lapuanliikkeen painostuksen tulos että yritys ottaa tilanne haltuun poikkeuslailla. Vuonna 1936 tilanne oli huomattavasti rauhallisempi. Lakia perusteltiin sekä maailmanpoliittisen tilanteen epävakaudella että tarpeella säätää poikkeustilanteista etukäteen osana pysyvää lainsäädäntöä. Valtuuksia ei kuitenkaan haluttu säätää osaksi valtiosääntöä, vaan säädös annettiin erillisenä poikkeuslakina. Eduskuntakeskustelussa kannat jakautuivat yleisesti ottaen siten, että lakien vastustajat esittivät materiaaliseen oikeusvaltiotulkintaan ja kannattajat muodolliseen oikeusvaltiotulkintaan lukeutuvia argumentteja. Vastustajien mielestä oli tärkeää kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia ja perustuslakien pysyvyyttä. He myös pelkäsivät lakien mahdollistamaa hallinnollista mielivaltaa. Lakien kannattajat puolestaan korostivat demokratian itsepuolustuksen tärkeyttä: oli yksilön kannalta parasta oikeusturvaa, että kumoukselliset voimat voitiin pitää kurissa. Vuoden 1930 laki jätettiin lepäämään yli vaalien ja hyväksyttiin lopullisesti syksyllä 1930. Se oli osa kommunistilakipakettia, mutta sitä käytettiin lapuanliikkeen hillitsemiseksi ja Mäntsälän kapinan kukistamiseksi vuonna 1932. Vuoden 1936 laki hylättiin eduskunnassa. Vuonna 1939 annettiin vielä kolmas hallituksen esitys tasavallan suojelulaiksi. Se jätettiin lepäämään yli vaalien ja hyväksyttiin syksyllä 1939. Hallituksen laajennettuja valtuuksia tarvittiin tällä kertaa sellaisia henkilöitä vastaan, joista voisi olla uhkaa Suomen ulkoiselle turvallisuudelle. Lain nojalla tehtiin satoja poliittiseen vasemmistoon kohdistuneita turvasäilöpidätyksiä sodan aikana. Tämä laki on kuitenkin rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Sequence specificity of Z-DNA formation in oligonucleotides

The sequence specific requirement for B----Z transition in solution was examined in d(CGTGCGCACG), d(CGTACGTACG), d(ACGTACGT) in presence of various Z-inducing factors. Conformational studies show that inspite of the alternating nature of purines and pyrimidines, the aforementioned sequences do not undergo B----Z transition under the influence of NaCl, hexamine cobalt chloride and ethanol. A comparison with the crystal structures of an assorted array of purine and pyrimidine sequences show that the sequence requirement for B----Z transition is much more stringent in solution as compared to the solid state. The disruptive influence of AT base pairs in B to Z transition is discussed.